Tuottaminen ja sovittaminen ›

Tarvitseeko mielestänne levytulkinnan jostain kappaleesta muistuttaa livetulkintaa (tietenkään se ei koskaan voi täysin sitä muistuttaa, muuten puhutaan play- tai singbackista), ja jos täytyy, niin miltä osin?
 
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kunhan kappaleen hyvällä tahdolla tunnistaa samaksi, ollaan kyllin lähellä. En vaadi edes samaa sävellystä, puhumattakaan että instrumenttiosiot olisivat yhteneväisiä, tai rakenne sama.
 
Perusteluna kantaani mm. se, että
 
a) mielestäni äänite on itsenäinen teos (kokoelma tai livelevy saattaa olla poikkeus)
b) keikalla on tilanne, ympäristö, säädellyt olosuhteet, reaaliaikainen ja ainutkertainen tapahtuminen ja tietysti se visuaalisuus - jos nämä jäävät pois, pitää keksiä muuta tilalle
c) ei kappale aina soittaessakaan ole samanlainen. Folkduon tulkinta, stadionversio ja se versio jolla biisi ekaa kertaa demottiin kämpillä ovat kaikki valideja versioita, samoin Lontoon Sinfoniaorkesterin tulkinta biisistä
 
ja tietysti
 
d) biisin tulkinta on aina tekijöiden vastuulla, maksaja ja yleisö äänestävät jaloillaan
 
Odotan keskustelua, argumentteja sekä vastaan että puolesta. Go for it!

Kyllä minä ainakin kaipaan pitämältäni biisiltä -yleensä- juuri niitä elementtejä, joidenka takia olen siihen tykästynytkin. Eli joskus on pettynyt, kun vaikkapa soolo on ollut erilainen kuin levyllä. Eli sointukierto, soolot, melodiaratkaisut(oikeastaan koko sovitus) saisivat olla samoja kuin levyllä.
 
edit: no onhan se keikka toki eri asia kuin levy, ja jotkut soolot on improvisoitu yms. Mutta eipä mua haittaa jos esitys on samanlainen kuin levyllä, jos siinä vain on keikkafiilis mukana- onhan keikkatilanne niin erilainen soundillisestikkin muutenkin kuin levy.

Ei mielestäni mitään väliä kunhan liveä tsiigaillessa tulee se fiilis, että tyyppi osaa vetää ihan oikeasti ainakin yhtä hyvin kun levyllä. Aika harvoin tosin törmää semmoiseen, ja vielä harvemmin niihin jotka on livenä parempia, niinku Melrose vaikka.

Mun mielestä liven ja levyn ei tartte olla samanlaisia, mutta arvostan paljon jos levyllä kuulee livemeininkiä.
 
Monet bändit pistää livenä paljon paremmin mun mielestä kuin levyllä, harvemmin on päinvastoin siinä musassa mitä mää kuuntelen.
 
Mutta joo, aiheeseen: Liven ei tartte olla sama kuin levy, ja mieluummin onkin ainakin vähän erilainen.

Ei mielestäni mitään väliä kunhan liveä tsiigaillessa tulee se fiilis, että tyyppi osaa vetää ihan oikeasti ainakin yhtä hyvin kun levyllä.
 
Toi oli hyvä pointti. Jep, artistista ei saa jäädä fiilistä, että maine on huijaamalla hankittu.
 
Noita "livenä levyä parempia" bändejä on kyllä rockin puolella muitakin. Päällimmäisenä mieleen nousee AC/DC, Motörhead, Rolling Stones...
:-)
 
On muuten outo fiilis, kun artisti vetää 1:1 levyn kanssa. Kävin kerran myöhemmällä iällä ('70-'80 -lukujen taitteessa kävin usein, mutta se on toinen juttu) katsomassa Eppu Normaalia keikalla, ja tajusin, missä konserteissa ne koulutoverit joista tuli autostereokauppiaita käyvät. Ei puuttunut kuin tekstitys, niin ääntteen oloista oli se. Ja loistava äänentoisto + soundit. Hyvä etten nukahtanut.

Kaksipiippuinen juttu. Tykkään erilaisista versioista, mutta sitten tietyt jutut haluaisi kuulla juuri sellaisina ja samoilla soundeilla kuin levyllä. (Esim. Yes : And You and I alun moog-melodia...)
 
Mutta populaarimusiikissa ei minusta ole semmoista "ainoaa oikeaa versiota" biisistä. Kunhan on tunnistettava samaksi ralliksi.

Ei ollenkaan. Varsinkin jos on kompakti bändi niin soisi kaikenlaista jammailua, pidentelyä ja muuntelua biiseihin, soolot voi pistää kokonaankin uusiksi, mutta hyväksi koen sellaisen politiikan, että levyn soolosta on tiettyjä elementtejä jätetty joiden ympärillä sitten asiaa voidaan muunnella.
 
Itse en ainakaan mene keikalle kuuntelemaan levyä, eli olisin jopa pettynyt jos mitään tulkintaa ja eroa ei löytyisi. Kertoisi mielestäni siitä, että biisejä ei oikeasti ole saatu kokonaisuutena elämään ja niin luotettavaan hallintaan että niillä voisi vähän leikkiäkkin.

Itse en ainakaan mene keikalle kuuntelemaan levyä, eli olisin jopa pettynyt jos mitään tulkintaa ja eroa ei löytyisi. Kertoisi mielestäni siitä, että biisejä ei oikeasti ole saatu kokonaisuutena elämään ja niin luotettavaan hallintaan että niillä voisi vähän leikkiäkkin.
 
Oikein hyvin sanottu!

Mutta populaarimusiikissa ei minusta ole semmoista "ainoaa oikeaa versiota" biisistä. Kunhan on tunnistettava samaksi ralliksi.
 
Joo, totta aika pitkälle tämä. Minunkin kommentit koski lähinnä erilaisia hevi-bändejä, niitten keikalla kävin aikoinaan.

Tarvitseeko mielestänne levytulkinnan jostain kappaleesta muistuttaa livetulkintaa
 
Eikö kysymykseen sisältyy olettamus, että biisi syntyi kollektiivisesti bändikämpällä? Monissa tapauksissahan biisi muuttuu (esim. nuoteista) ääniaalloiksi ensimmäistä kertaa studiossa. Silloin kysymys kuuluisi, pitääkö biisin kuulostaa livenä samalta kuin levyllä? Ja edelleen, pitääkö sovittaessa ottaa huomioon se että biisiä tulevaisuudessa esitetään livenä? Sanoisin että ei missään nimessä. Ja live-versio saa mielummin olla ratkaisevasti erilainen kuin levyversio. Henk. koht. pidän puuduttavana kuunnella bändejä jotka soittaa livenä niinkuin jukeboksi.
 
Varsinaiseen kysymykseen sanoisin että mitä tapahtuu jos bändi laittaa biisin aivan uuteen uskoon studiossa, ja sitten menee soittamaan sitä alkuperäistä versiota livenä. Yleisö ihmettelee miksi bändi ei soita samalla tavalla kuin levyllä? Eihän ne tiedä että se livenä kuultava versio on se alkuperäinen.
 
Tulipas taas sekavaa läppää...

Itse pidän siitä että live on erilainen. Asiaan ehkä vaikuttaa sekin, että kuuntelen melko paljon sellaisia artisteja kuin U2 tai Jethro Tull, joitten on mahdotonta toteuttaa levyversioita (tai siis ilman taustanauhoja ym) livenä ja puolet keikan upeudesta tulee siitä, että seuraa kuinka ne ovat sovittaneet levynsä live-kuntoon. Ja toisin päin: pidän siitä, että äänitysstudiota käytetään yhtenä instrumenttina, eli otetaan sen antamat resurssit kunnolla käyttöön kun tehdään levyä. Roots-kama erikseen.
 
Ja sitten tietenkin on erikseen joku Rush, jota olin teiniaikoja muistellen katsomassa Stokiksessa ja ko bändinhän on pakko soittaa triona just levyversiot...siinähän sekvensserit pelasi...

Mä olen aina ollut kova live-levy friikki, mulle on tärkeää saada laajentaa artistin kuvaa just livejen kautta (ainahan sitä ei ole mahdollista suorittaa itse keikalla käymällä).
 
Melko tylsää on kuunnella liveä, joka on yksi yhteen studioplätän kanssa... pitkiä sooloja vaan ja vaikka vähän sohlaamista sekaan:)
 
Esim Springsteenillä on loistavia puhepätkiä biisien seassa.

Äärimmäinen esimerkki levytulkinnasta olisi kai The Strokes, joka soittaa livenä yksi yhteen levyn kanssa. Tosin ne levytkin ovat hyvin livemäisiä.
 
Joka tapauksessa aika tylsää mielestäni. Levyotto on vain yksi mahdollinen versio livenä soitetusta taideteoksesta ja minusta on turhaa rajoittaa itsensä toistamaan tuota yhtä versiota. Monet taidemaalaritkin tekivät useita hiukan erilaisia versioita samasta aiheesta.
 
Itse soitan useimmiten biisit hiukan erilaisina versioina. Vaikka yleensä sävellän soolot, jätän niihin aina jonkin verran löysiä kohtia, joissa voi improvisoida.

Livessä kaipaan eniten visuaalisuutta ja fiilistä, mutta jos bändi kuulostaa paskalta, ei tule hyvää fiilistä, ja jos ei ole fiilistä en jää edes katsomaan.
 
Mutta ensisijaisesti, kun haluan kuunnella musiikkia, kuuntelen sitä levyltä. Levyn ja live-tilanteen ei todellakaan tarvitse täsmätä, niillä on mielestäni erilaiset prioriteetit.
 
Ja olenpa äänitteelle saanut tallennettua sellaisia ainutlaatuisia juttuja, joita ei vain ole pystynyt toistamaan enää sen yhden ainoan kerran, eli joissain tapauksissa on aivan mahdotonta vetää levy ja live yksi yhteen.

Voisi olla aika puuduttavaa soittaa vuosikaudet biisejä aina yksi yhteen. Itse asiassa harkoissa en koskaan soita yhtäkään biisiä juuri samalla tavalla kuin aikaisemmalla kerralla. Riittä kun biisi on tunnistettavissa ja mennään muiden kanssa samassa ruodussa.

Ei haittaa jos eroaa toisistaan. Jollakin tavalla kuitenkin kunnioitan heitä jotka kuulostavat livenä samalt akuin levyllä(paitsi siinä tapauksessa todennäköisesti paremmalta). Se tarkoittaa että ei ole studiossa turhia säädelty. Jos homma toimii niin hyvin että sen saa sillä tavalla levylle pitääkö bändiä "rangaista" siitä hyvyydestä ja vaatia että he sovittavat biisin uusiksi?
 
Joskus on sitten ihan erikseen live ja studio. Jotkut bändit soittavat samoilla sovituksilla mutta jotkut kohdat on ratkaistu eri tavalla koska instrumentit ei riitä. Näissä tapauksissa se on mielestäni ihan ok. Parempi se että keksii silloin jotain uutta kuin että vääntää väkisin paskalta kuulostavan kohdan jollakin tavalla koska "tämä kitarariffi oli levylläkin" meiningillä.
 
Mielestäni nyt keskitytään bändien livesoittamiseen kun oikeastaan kysymys on että miltä levyjen pitäisi kuulostaa ja mitä levyltä odotetaan. Jotkut haluavat enemmänkin taltioida SEN version biisistä. Toiset haluavat experimentoida. Kummatkin ovat mielestäni ok. Studiossa ei mielestäni tarvitse miettiä "miten tämä toimii livenä". Se katsotaan sitten kun soitetaan livenä. Jos ei toimi millään tavalla niin jätetään biisi soittamatta.
 
Oman bändin kohdalla kuulutaan kyllä niihin jotka soittavat levyllä ja livenä samalla lailla. Meitä on viisi henkeä joten kaikki sovitukset toimivat kyllä hyvin livenä(ja livenä ne on kehitetty). Tottakai on joku taustasyntikka voitu lisätä studiossa mutta sitä ei nyt ehkä lasketa. Meidän työtapa studiossakin oli vetää kaikki paitsi laulu livenä(joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Jos se silloin toimii niin miksi muuttaa sitä. Jos sitten mennään keikalle niin miksi muuttaa levyn versiota? Se kun on se alkuperäinen live-versio.
 
Meni varmaan sekavaksi. Olen väsynyt.

 
Meni varmaan sekavaksi. Olen väsynyt.
 
Ei ollut sekavaa vaan asiaa. Varsinkin loistavasti levylle sovitetut biisit on parhaimpia just sellaisena, vaikka Deep Purplen Smoke on the water. Olisi älytöntä muuttaa siitä mitään, koska sovitus ja soitto on täydellistä. Soolokin on Blackmoren hienoimpia, mutta livenä mies improvisoi jotain muuta, aika onnetonta -näinkin käy joskus.

Kyllä liven pitää kuulostaa liveltä. Itse en hyväksy yhtään sellaista, että taustanauhoilta tulee esim. koskettimia. (Niitä kai sieltä useimmin tuleekin..) Kyllä sen verran pitää olla mielikuvitusta sovittamisessa, että saa tehtyä laulusta kiinnostavan version ilman taustanauhoja. Tai sitten palkkaa kiertuekosketinsoittajan.

Ukko:
Voisi olla aika puuduttavaa soittaa vuosikaudet biisejä aina yksi yhteen. Itse asiassa harkoissa en koskaan soita yhtäkään biisiä juuri samalla tavalla kuin aikaisemmalla kerralla. Riittä kun biisi on tunnistettavissa ja mennään muiden kanssa samassa ruodussa.
 
Mä olen soittanut tuollaisten kanssa joskus. Raivostuttavaa on semmoinen. Ei voi yhtään nauttia soittamisesta, keskittyä lunkisti siihen että kaikki nuotit sopii kauniisti toisten kuvioihin, kun pitää koko ajan väijyä kusi sukassa, että "mitähän se nyt keksii".
 
Bändisoitto on bändisoittoa. Siihen kuuluu yhteispeli, ja yhteispeliä on se, että toiset voi luottaa että sulta tulee oikea nuotti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kannattaa ennemmin kokeilla vaikka sitä, että yrittää soittaa sen saman jutun paremmin. Kompata, tiedätkö? Kuten Kollaa Kestää lauloi: "Minä soitin kompin ja toiset pojat säesti." Ylläreitä saa olla, muttei koko ajan, vaan improvisaation paikat sovitaan yhdessä, muuten hyviin tapoihin kuuluu mennä juuri kuten sovittiin. Keikoilla on pakkokin, siellä kun ei oo mitenkään varmaa, että muita kuulee, vaan biisit pitää vetää tiedon perusteella. Mutta missä tieto, jos yksi ei pidä linjaa?
 
Mutta tietysti, jos soitat muutenkin improvisoitua musiikkia, otan sanani takaisin. Sitten tuollainen on ok, joissain jazzin lajeissa välttämätöntäkin.
 
Tästähän tässä ketjussa ei siis ollut kysymys, vaan kysymys oli levyarrin ja livearrin saman- tai erilaisuudesta.