Yleistä keskustelua musiikista ›

Oikeastaan kaikki isompien bändien hyvät nuoret tekstittäjät on jo mainittu (vaikka aiheessa ei niitä edes kyselty), mutta pitää lisätä mukaan vielä PMMP. En tiedä kumpi tytöistä tekee suurimman osan sanoituksista, mutta hyvää tavaraa on.
 
Paskoista sanoituksista on viime aikoina jäänyt oikeastaan kaksi kohtaa - eli ei kokonaista tekstiä - riivaamaan muita enemmän.
 
Ensimmäinen on Katariina Hännisen Paha tuuli -biisi, jossa sanat menee suunnilleen näin: "Paha tuuli nousee taas / se vie mut harhaan AINA VAAN", töksähtää ihan helvetisti tuo "aina vaan" tuossa lopussa. Tosin taitaa olla kaksikko Asikainen-Vainion käsialaa, eli eipä niin nuoria sittenkään.
 
Toinen on Sanin joku biisi, joka menee "se maksaa mulle niin paljon / ET EDES ARVAA kuinka paljon". Ei perkele, kukakohan tuonkin on kirjoittanut.
 
En väitä noi kumpikaan esimerkki olis mitään runouden kuolemattomia mut mitäs vikaa niissä on ? ihan normaalia arkista puhekieltä. Se on eri asia että jos laulun tekstin pitää olla yliopistotason filosofiaa...

Ensimmäinen on Katariina Hännisen Paha tuuli -biisi, jossa sanat menee suunnilleen näin: "Paha tuuli nousee taas / se vie mut harhaan AINA VAAN", töksähtää ihan helvetisti tuo "aina vaan" tuossa lopussa. Tosin taitaa olla kaksikko Asikainen-Vainion käsialaa, eli eipä niin nuoria sittenkään.
 
(säv. Antti Vuorenmaa, san. Ilkka Vainio - A. Vuorenmaa, sov. Jetro Vainio - A. Vuorenmaa)
 
Kata on ihana.

Samasta asiastahan me sit puhutaan. Mä vaan nään noi sanat yhtenäisinä kokonaisuuksina, tarinoina per biisi, mutta pohjimmiltaan ne on just .
 
Jos haluat kuulla mun fiilikset jostain biisistä, voin laittaa vaikka pv:llä, en jaksa sitä paskaa tänne postailla.
Enkä missään vaiheessa sanonu että olisin sitä mieltä että mun tulkinta olis se, .
 
en tiedä liittyykö tämä nyt tähän mutta:
 
joku on sanonut joskus että sanoituksia voi verrata maalauksiin, niissäkin on lähes aina jokin sanoma... voi olla että näkee jonkun helvetin hienon taulun jossain mutta ei ymmärrä sitä että mitä siinä yritetään sanoa.. silti se on hieno ja sen haluaisi seinälleen.. sama asia on ,ainakin minulla, sanoitusten kanssa... esim. CMX:sän lyriikoista osasta en tajua yhtään mitään.. silti siellä on jotakin tekstejä jotka ovat helvetin hyviä mielestäni.. vaikken ole tarpeeksi runollinen niitä älytääkseen.... ehkäpä ne vaan iskevät niin hyvin tähän ns. tajunnanvirtaan...

kun kerran näyttäisi siltä, että aidot tunteenilmaukset ovat muodostuneet yleisiksi kliseiksi, niin tarkoittaakos tämä nyt sitten automaattisesti sitä, että kliseet ovat aitoja tunteenilmauksia?
:P

kun kerran näyttäisi siltä, että aidot tunteenilmaukset ovat muodostuneet yleisiksi kliseiksi, niin tarkoittaakos tämä nyt sitten automaattisesti sitä, että kliseet ovat aitoja tunteenilmauksia?
:P
 
Lakimies on ovela, joten jos Erkki on lakimies, onko Erkki ovela? Todennäköisesti. Mutta onko ovela aina lakimies? Ei välttämättä :)
 
(Lähde:Filosofia 1, lukion lyhyt oppimäärä)

Kaipa se sanoitusten kirjoittaminen on taito jota pitäisi opetella siinä missä muutakin. Jotkut vain tuntuvat kuvittelevan, että sanoitukseen riittää se, että kirjoittaa ensimmäisen kerran jotain satunnaista ja kliseistä tauhkaa paperille.
 
Tässähän tämä ongelma kai on. Saatamme vaatia uusilta bändeiltä, että jäsenet osaavat soittaa tai edes laulaa, mutta tekstityksiltä ei tunnuta paljoakaan vaativan. Pitäisi olla samanlaiset kustannustoimittajat kuin runoilijoilla, jotka sitten myöskin olisi levy-yhtiöiden leivissä. Tulisi demoistakin uudenlaista palautetta. Mutta tietysti eihän tämä sinällään ole ongelma, koska levyt myyvät ja silleensä.

Oma sanoituskieleni vaihtui englanniksi samalla kun rupesin kuuntelemaan pääosin ulkomaista musiikkia. Kun päivät pitkät kuunteli musiikissa englantia oli äkkiseltään vaikea kirjoittaa suomeksi melodioihin sopivia tekstejä. Se kieli vain tuntuu rock-ilmaisussa luontevammalta. Ja kuten joku jo mainitsi ylempänä, eihän niitä lontoonkielisiä tekstejä niin kovin tarkkaan täällä koto-suomessa kuunnella. Näin välttyy pahemmin nolaamasta itseään ja ennen kaikkea säästyy inhalta itsekritiikiltä. Ohhoh... taitaa olla muuten off-topick.
 
Mitä uusin suomenkielisiin sanoituksiin tulee, niin nostaisin pinnalle Tulenkantajat kaksikon Hannibal ja Soppa. Suomi-räpin saralla ollaan kuitenkin vielä surkeammalla jamalla kuin suomi-rockissa. Suurin osa räppäreistä tuntuu vetävän riimit Eminemiltä ja siihen väliin vähän suomenkieltä. Palefacen sanoin:"Aika paljon niissä sanoituksissa pyörii kaikenmaailman obligaatiot ja destinaatiot." Hannibal ja Soppa taas osaavat suomenkielen jalon taidon vähintään yhtä hyvin kuin Putrot yms. Ja räppiähän (käsittääkseni) arvostellaan ennen kaikkea suullisen ulosannin perusteella. Ainakin itse niin teen. Kaksikolla sanat soljuvat luontevasti ja rento murre korostaa lunkia meininkiä. Ja ennen kaikkea väliin on onnistuttu heittämään s-räpissä niin harvinaista huumoria. Siis nimenomaan hyvää huumoria. Kuunnelkaapa Pallit täynnä herrojen uudelta levyltä.
 
Ja jotta pannan vielä oma pää pantiksi sanoista niin voitte mennä kuunteleen omia practical english kokeilujani. ja tulla sen jälkeen haukkumaan, että "koita jätkä välillä äidinkielelläs!"
 
http://www.saaristonangsti.tk

Nyt kun tässä on ruodittu sanoittajia sopivissa määrin niin heräsipä kysymys mielessäni, että mitä mieltä ihmiset lienevät Mikko Kuustosen runokynästä. Mieheltä kuitenkin irtoaa myös kummallisiakin kielikuvia ja itse olen pikkuhiljaa pääsemässä jyvälle. Tietenkinhän tämäkin on vain mielipidekysymys, kuten kaikki, mutta mielenkiinnosta kyselenkin että inhoaako vai rakastaako enemmistö kyseisen miehen tuotoksia?

Mutta kyllä vaan asia on niin, että sanoituksiltaan Suomen paskin bändi on ehdottomasti Nicole.
 
http://www.nicoleband.com/sanat.php
 
samaa osastoa kuin Liekki. Sanojen ei edes oleteta tarkoittavan mitään, tai ainakin merkitys on tosi vaikeasti kryptattu. Enemmän haetaan tunnetiloja ja äänteitä. Kuitenkin kyseessä on sentään omaperäinen ja bändille ominainen tyyli.

Vaikkei ole mitään sanottavaa, sanon silti.
Katkeruus on muotia, maahan painaminen nastaa.
 
:-/

Vaikkei ole mitään sanottavaa, sanon silti.
Katkeruus on muotia, maahan painaminen nastaa.
 
:-/
 
Pätee muuten muussakin kuin musiikissa.

Musta kotimaiset rokkibändit saavat liiankin paljon kritiikkiä osakseen niin ääntämisestä kuin sanoituksistakin. Kyllä maailmaan ob-la-da-musiikkia vielä mahtuu.

Mutta kyllä vaan asia on niin, että sanoituksiltaan Suomen paskin bändi on ehdottomasti Nicole.

http://www.nicoleband.com/sanat.php
 
On ne varmaan paskaa, jollei ymmärrä mitä niillä haetaan/tarkoitetaan, vai haetaanko mitään. Pitäisikö kaikkien laulaa elämänsä menetetyistä rakkaista ja ajoista jolloin ahdisti ja vedettiin ranteet auki ?

Mun mielestä noi on vaan kehnoja kopioita Saran biiseistä. Niinku koko bändi tuntuis olevan..
 
Nicolen ex-basisti Iirolla olisi varmaan tuohonkin sana sanottavana. Vaikka Saran laulaja onkin Nicolen entinen, käsittääkseni Iiro on sanoittanut aina Nicolen biisit.
 
Ja mitä musiikkiin tulee, en kyllä suoraan sanottuna löydä nyky-nicolesta ja sarasta juurikaan paljona yhteistä. Itse en ole kyllä ainakaan kertaakaan kuullut Jorma Korhosen murahtavan Nicolen Laitalan tavalla.

Soittajia on paljon. Hyviä soittajia riittävästi. Heistä tuskin pula tulee. Soittotaito on helppo omaksua, jos vain jaksaa. Mutta tiedostavaa hienoa runoilijan taitoa ei niin vain opita.
 
Suomessa on jo pidemmän aikaa pyyhkinyt melko hyvin. Ei ole ollut Lamoja....jne...Tämä nuorempi sukupolvi (mihin siis itsekkin kuulun) on saanut elää rauhassa, ainakin jos on itse osanut pelata korttinsa.
 
Ennen oli hieman vaikeampaa/vanhoillisempaa. Sotaveteraanit olivat vetreitä isiä, "sivareita ja muita homoja" ei katseltu hyvällä. Uskoisin että tuohon aikaan ihmisen oli hankalampi seisoa valintojensa takana. ns. ensimmäinen "tiedostava" sukupolvi starttasi joskus 60´s luvulla. Ennen sitä auktoriteetteja ei uskallettu uhmata. Hiukset/vaatteet/aatteet olivat niin kuin isi/äiti sanoi. (miettikääpäs 50 luvun lyriikoita, ei ne mielestäni oikein toimi)
 
60-luvulla taasen oli melkein pakko (ollakseen hip) kyseenalaistaa auktoriteetteja ja protestoida/pohtia asioita. Ihminen alkoi enemmän tiedostamaan ongelmia, ja turhautumaan pelinappula asemassa. Uskoisin että tästä turhautumisesta kumpuili loistavia runoilijoita (esim. Leskinen).
 
Kun taas mietitään 2000-lukua, ja nuorison asemaa. Nuoret saavat olla huomattavasti pidempään ulkona, vanhemmat (jotka ovat siis tätä vanhaa 60-luvun nähnyttä polvea) ymmärtävät nuorisoa, antavat vapauksia ja painoa heidän sanalleen. Saman kaltaista turhautumista ei enään oikeastaan tunneta, ainakaan täällä Suomessa.
 
Täytyy sanoa, vaikka en ole enään kuunnellut YUP:n ja Alangon uudempaa tuotantoa, niin heidän(kin) lyriikat ovat laskussa. (mitä nyt radiosta kuullut). Itse asiassa uskon että ihmiset ovat jollakin tavalla aina "yhteydessä" toisiinsa. Aina se sama "fiilis" on kaikissa meissä. Näkyy myös lyriikoissa. Tuntuu että pieni ihminen on luovuttanut.
 
"mitä on Nokian takana, metsää metsää" - Ismo Alangon suurta uutta lyriikkaa. (tai noin minä sen radiosta kuulin)
 
Keppi jumppaa levyn nimi on (imo) jotenkin hmmm nolo. En tiedä, mutta mielestäni se ei voi olla huono asia, jos työpaikalla saa vapaaehtoisesti liittyä keppi jumppaan.
 
Jos kuulee uudempaa hyvää Alanko/Martikainen/Yrjänä lyriikkaa, niin ne tuntuvat olevan ihan samoja juttuja, mitä heidän hyvissä lyriikoissa oli aikoinaan. Nyt ne on vaan uusissa kuorissa.
 
Toisin sanoen, nykyään hyväksytään. Ei ole tarve yrittää saada ihmistä ymmärtämään, koska se ymmärtää jo. Tai näin minä asian näen.

Vanhassa vara parempi esim. Jarkko Laine:
 
"Mentiin painimalla kyökkiin, tultiin takaperin halliin.
Sain herkkuja sormiin ne pyyhin salin seiniin,
Nyt Fiilaan..Fiilaan ja höylään ja rakastan vain,
Fiilaten ja höyläten muhin aamuunasti vaan."
 
Suomennos tosin ,mut asia taisi tulla selväksi mitä kyökissä puuhattiin?

Keppi jumppaa levyn nimi on (imo) jotenkin hmmm nolo. En tiedä, mutta mielestäni se ei voi olla huono asia, jos työpaikalla saa vapaaehtoisesti liittyä keppi jumppaan.
 
Keppijumppahan on tuolla levyllä kiertoilmaus. Oletko kuullut käsitettä "keppi ja porkkana"?

Uniklubin sanoituksille ei löydy sanaa millä niitä voi kuvailla, paitsi tämä lause: ei vittu mitä paskaa.
 
Itseasiassa bändin kitaristit ovat myöntäneet etteivät he myöskään kauheasti diggaa biisejään, se laulajapoitsu nyt vain sattuu tekemään ne.

Eipä taida enää aueta sellaiset kielikuvat tai sanonnat, jotka olivat ihan peruskamaa vielä ainakin 60-luvulla syntyneille.
 
Taitaa olla yhä useammin niin, että omaksutaan vaikutteet ja kulttuurinen pääoma uiskennellen vain popkulttuurin maailmassa eikä lueta esim. kunnolla kirjallisuutta? Nykyään sitä popkyldyyriä piisaakin itseriittoiseksi, yleisesti hyväksytyksi ulapaksi asti. Mikkosaareloiden yms aloitellessa siihen saattoi upottautua korkeintaan käsipohjaa uimaan ja rannassa oli vaikka mitä varoituskylttejä pystyssä.
 
Ei ihme, ettei sukupolvi lol-XD ymmärrä mitään, kun joku laulaa että taskussa on vain yksinäinen väinölinna. (Enkä nyt ota kantaa siihen onko juuri tämä hyvä vai ei ilmaisuna)
 
Mä en ainakaan ole valmis tunnustamaan nettiä, chattiä, mangaa, mtv:tä, meseä, blogeja, demejä, tietsikkapelejä jne mitä niitä nyt onkaan millään tavalla sen tasoiseksi merkitysten ja viittausten lähteeksi tai taustaksi, että niistä voisi nousta mitään merkittävää antia laulujen sanoituksiin -kuten tähän saakka erityisesti kirjallisuudesta ja kristinuskon sanastoista ja kuvastoista on aina noussut.
 
Sanoittajat: lukekaa, lukekaa!
....Samuli Paronen, William Styron, Raamattu, Marcel Proust, Fedor Dostojevski, Leo Tolstoi, Aleksis Kivi, Virginia Woolf, L. Onerva, Aila Meriluoto, Ovidius, Shakespeare, Kurt Vonnegut...

"mitä on Nokian takana, metsää metsää" - Ismo Alangon suurta uutta lyriikkaa. (tai noin minä sen radiosta kuulin)
 
Noinhan siinä lauletaan, mutta kannattanee tuon kappaleen tekstiäkin vähän pohtia syvällisemmin...
 
Tuokin lause voitaneen kaiketi nähdä suhteellisen helpostikin Suomen kansantaloudessa tapahtuvia muutoksia kuvaavaksi? Ennen Nokian IT-buumia oli aika, jolloin Suomen sanottiin elävän metsästä. Eikä siitä vielä kauaa ole. Samaten kappaleessa lauletaan tyyliin: "Kumisaappaat saavat jäädä porstuaan", mikä saattaisi hyvinkin viitata Nokian historiallisiin tuotteisiin.
 
Lisäksi kappaleen päähenkilö "poika" käy tekstissä läpi monia teknologia-friikin ja koulutuskeskeisen yhteiskunnan ongelmia: pakko yrittää vaikka väkisin antaa kaikkensa, ja päntätä ekonomiaa, vaikka mummot pelkäävät pojan raatavan itsensä hengiltä jo nuorena.
 
Ei minusta mikään Alangon parhaita tekstejä, mutta ei tuo nyt miksikään hitiksi aikanaan noussutkaan. Kesäinen single-biisi.
 
http://www.jencomics.com/artist_i/i … ko_lyrics/nokian_takana_lyrics.html
 
Tuollahan tuo teksti on kokonaisuudessaan.