Kitarat: kitarakamat ›

Niin, rupes tossa yksi ilta vaivaamaan seuraavanlainen kysymys: Jos minulla olisi esim. aito gibson sg ja squier stratocaster, niin kun sg soveltuu paremmin rankenpaan soittoon ja strato taas bluessiin ja cleaniin, niin onko tuo squier siltikin parempi cleaniin ja bluessiin, vaikka onkin vain squier? Vai kun kyseessä ei ole aito fender, niin peseekö sg squierin mys bluesissa? Anteeks vähän epäselvästi selitetty, toivottavasti älyätte, mitä haen..

siis... soittajan sormistahan tuo on kiinni. Minä tiedän että maailmassa on useita kitaristeja jotka soittaa paremmin 4 markan Williamsilla kuin minä miljoonan PRS Santanalla :)
 
toisaalta sama kitaristi saattais vetää hemmetin paljon paremmin sillä miljoonan PRS santanalla ku sillä 4 markan williamsilla ;)

niin joo, ja ei sormista se on kiinni-vastauksia kiitos! Siis jos samalla soittajalla on nää 2 valittavanaan...

niin joo, ja ei sormista se on kiinni-vastauksia kiitos! Siis jos samalla soittajalla on nää 2 valittavanaan...
 
No, ei hinta ole 100% suoraan verrannollinen laadun kanssa. Kyllä halvallakin voi hyvän saada jos sitä tarkoitat. Mikäli mielestäsi Squier Strato toimii parhaiten clean-osastolla, niin eihän siihen ole kellään sanottavaa :)
 
SG ja Strato ovat kuitenkin niin erilaiset, ettei niitä voi kauheasti edes vertailla. Kokeileppa joskus soitella Jazzia SG:n kaulamikillä ja vähennät vielä tonea... toimii helkkarin hyvin sellaisella clean-osastolla missä humbuckeria kaivataan. Vaihteen vuoksi kannattaa kokeilla Stratolla jotain rankempaakin, esim. Purplea. Toimii!
 
Itselläni oli pitkään Ibanezin RG 5xx jolla soittelin niin bluesit, jazzit kuin hevijuntat, sanoi muut siihen mitä tahansa. Merkeillä ei siis sinänsä ole vaikutusta, paitsi ehkä alitajunnallisesti soittajaan/kuulijaan. Strato, Tele ja LP ovat kuitenkin niin universaaleja soittimia ja ollut elossa sen reilun 50 vuotta, joten niillä on keretty soittelemaan jos jonkinlaista musiikkia. Pitää kuitenkin muistaa että emoyhtiön tuotteet ovat harvoin laadultaan heikompia kuin tytäryhtiön. Gibson vs. Epiphone, Fender vs. Squier jne jne.

Mikäs siinä jos tykkää, vaikka niinkun absoluuttis-laadullisesti Squier onkin alempana. Ei parempi, vaan erilainen.

Niin, rupes tossa yksi ilta vaivaamaan seuraavanlainen kysymys: Jos minulla olisi esim. aito gibson sg ja squier stratocaster, niin kun sg soveltuu paremmin rankenpaan soittoon ja strato taas bluessiin ja cleaniin, niin onko tuo squier siltikin parempi cleaniin ja bluessiin, vaikka onkin vain squier? Vai kun kyseessä ei ole aito fender, niin peseekö sg squierin mys bluesissa? Anteeks vähän epäselvästi selitetty, toivottavasti älyätte, mitä haen..
 
Jos haluat rankata tuolla perusajatuksella, että toinen sopii toiseen paremmin jne... niin kyllä minä käyttäisin kuitenkin sitä, kumpi paremmalta kuulostaa omasta mielestäni. Hyvänä esimerkkinä voisin kertoa omasta kokemuksesta, kuinka luulin ennen, että oma ibani on toimiva jotakuinkin vain rock-hevi maastoon. Kaverini kuitenkin kerran näytti, kuinka joku nainen (en nyt saa nimeä mieleen) soitti samanlaisella jazzia, eri mikeillä tosin.......
 
Ei se, että se on kopio, tee siitä välttämättä huonompaa alkuperäiseen verrattuna. Suurimmat erot kopioissa taitaa enemmänkin olla viimeistelyssä, kuin soundissa. Soundillisen eron tekee lähinnä halvemmat (mitkä ei välttämättä ole huonommat, vaan erilaiset) mikit.
 
Ja loppujen lopuksihan ne kopiot yrittää kuitenkin matkia esikuviensa sointia......

Ei se, että se on kopio, tee siitä välttämättä huonompaa alkuperäiseen verrattuna. Suurimmat erot kopioissa taitaa enemmänkin olla viimeistelyssä, kuin soundissa. Soundillisen eron tekee lähinnä halvemmat (mitkä ei välttämättä ole huonommat, vaan erilaiset) mikit.

 
Kyllä mä väittäsin, että mikit on vaan puolet siitä soundierosta, mikäli eivät ole ihan säädytöntä kuraa. Enemmän vaikuttaa puulajit, puupalikoiden laatu ja metalliosat. Myös lopulla "elektroniikalla" on aika suuri vaikutus. Kalliimmissa kitaroissa edellämainitut seikat (myös mikit) on suuremmalla varmuudella ainakin hyvät, jos ei elämää paremmat.
 
Kitaroiden sopivuus erilaisiin hommiin on sitten minunkin mielestäni enemmän kiinni soittajan taidoista ja haluista. Jotkut soittajat ottavat vielä jopa yleisönkin mieltymyksiä huomioon.

Strato, Tele ja LP ovat kuitenkin niin universaaleja soittimia ja ollut elossa sen reilun 50 vuotta, joten niillä on keretty soittelemaan jos jonkinlaista musiikkia.
 
Tosi.. Otetaan tässäkin huomioon, että vaikkapa LP, jonka specsien pohjalta Gibsonilla (Lesterin näräksi) suunniteltiin SG, on alunperin Jazz-kitaraksi suunniteltu.. Esquierin luodessaan oli Leolla mielessään Nashvillemiesten tarpeet.. Tarpeiden mukaanhan se käyttö muuttuu ja ohessa myös ihmisten korvat..
 
Lisäykseksi.. Soittelen paljon mielummin bluesjuttuja halpis-Ibanezilla jossa on yksikelainen kaulamikki ja käteensopiva kaula, kuin tuhannen euroa maksavalla ESP Grass Rootsilla, kaulassa EMG-85... Se on niin pitkälle tuntumakysymys.. Toisaalta kysyä voi Pepe Ahlquistilta tai Matt Murphylta, että mikä mikki se on se bulesmikki? Se on se PAF humpparimikki..

Se on se PAF humpparimikki..
 
Ja jos on yhtään Wallin Peteä ilmassa niin rakentaa vaikka puolituksen tuolle :)

kysymys: Jos minulla olisi esim. aito gibson sg ja squier stratocaster, niin kun sg soveltuu paremmin rankenpaan soittoon ja strato taas bluessiin ja cleaniin, niin onko tuo squier siltikin parempi cleaniin ja bluessiin, vaikka onkin vain squier? Vai kun kyseessä ei ole aito fender, niin peseekö sg squierin mys bluesissa?
 
Kysymyksesi on todellakin huono ja kumma, mutta tässä muutamia vastauksia. Ensinnäkin mistään kitarasta ei voi sanoa suoraan, että soveltuu paremmin kuin toinen jonkun musiikkilajin soittoon. Kyllä yksikelaisella stratolla saa rankat vyörytykset siinä missä humpparimikeillä varustetuilla ja päinvastoin cleanien soundien kanssa. Pitää vain laittaa vahvistimiin erilaiset säädöt jne. Todennäköisesti aito Gibson SG on kuitenkin parempi soitettavuudeltaan ja mikeiltään kuin Squierin Stratocaster, joten varmaan soittaisin itse pääasiassa sillä Gibsonilla. Hyvä kitara tekee hyvästä kitaristista paremman, mutta huonosta ei sen kummempaa. Dave Lindholm muistaakseni testasi Riffissa sokkona Stratoja ja päätyi jonkun ultra-kalliin Fenderin mallin lisäksi johonkin kopio Stratoon, joten hinta ei aina soittajankaan mielestä määrää kitaran laatua tai sen soitettavuutta. Lisäksi hyvästä kitarasta saa paskan soitettavan jos se on sulle säädetty väärin, kielet liian korkealla tai alhaalla, liian paksut kielet tai liian ohuet, hienovire pielessä...

Dave Lindholm muistaakseni testasi Riffissa sokkona Stratoja ja päätyi jonkun ultra-kalliin Fenderin mallin lisäksi johonkin kopio Stratoon, joten hinta ei aina soittajankaan mielestä määrää kitaran laatua tai sen soitettavuutta.
 
Daven tuntevan tahon mukaan valitsi halvalta tuntuvan ritsan ihan vitsinä. Kyseessä on siis vain kuulopuhe, joskin kohtuullisen luotettava. Mutta totta on, että hinta tai merkki (mietitään nyt sitten vaikka legendaarisia JV ja SQ Squiereita) eivät hyvyyttä tai sopivuutta ratkaise vaan henkilökohtaiset mieltymykset ja tottumukset.