 P. Koistinen
05.05.2003 14:59:47 | |
|---|
Olen tässä mietiskellyt vahvistinlaitteiston päivittämistä räkkimuotoisemmaksi(hankinnassa trankkupääte ja kaappi Podia varten kombon tilalle), ja kysyisinkin, että mikä on tarkoitus tahi hyöty sillä, että käyttää koko systeemiä stereona monon sijasta?
Eli nykyisin olen käyttänyt podia vahvistimen kanssa monona, mutta hankinnassa olevat räkkikamat mahdollistaisivat myös stereokäytön. Saavutetaanko systeemi stereoksi kytkemällä parannusta äänenlaatuun tai muuta vastaavaa, vai minkä tähden moinen mahdollisuus ylipäänsä on olemassa, ja kannattaako sitä hyödyntää? Kunnia kasvaa mutta maine menee. |
 Jabe
05.05.2003 15:10:08 | |
|---|
No, stereota kannattaa käyttää, jos haluaa kuulla stereosignaalia :-)
Stereokitarasundillehan voi olla tarvetta, jos haluaa kuulla esim- stereochorusta tai stereodelaytä. Ylipäänsäkin: varsinainen lähtösignaali (sinun kitarasi) on mono, mutta efektiosastolla sen voi "levittää" stereoksi (esim. delay, chorus, flanger jne.).
Minun mielestäni perinteisiin bändihommiin soveltuu paremmin perinteinen monojuttu. Olkoon kitara yksi soitin yhdessä kohtaa stereokuvaa. Toisaalta - johonkin tyyliin voi sopia ilmava streochorus tai iso, ping-pong delay'llä levitetty liidisoundi. Ja esim. paljon arvostamani Eric Johnson käyttää keikallakin kliiniä stereochorussoundia. Hän levitää signaalin choruspedaalista kahteen Fender -comboon. Ja se on todella hieno soundi. |
 MacGyver
05.05.2003 15:22:41 | |
|---|
Stereokitarasundillehan voi olla tarvetta, jos haluaa kuulla esim- stereochorusta tai stereodelaytä. Ylipäänsäkin: varsinainen lähtösignaali (sinun kitarasi) on mono, mutta efektiosastolla sen voi "levittää" stereoksi (esim. delay, chorus, flanger jne.).
Tosin itse olen periaatetasolla "nähnyt" stereokitaran, jossa kaula- ja tallamikit ovat koko ajan päällä, ja niiden signaalit ohjataan TRS-menetelmällä stereopiuhaa pitkin modattuun kaksikanavaiseen vahvistimeen, jossa on ilmeisesti etuasteet kytketty yhtä aikaa päälle ja 100W pääteaste jaettu kahtia kummallekin kanavalle. Muistaakseni kummalekin kanavalle oli oma efektiluuppinsakin. Tällä menetelmällä sitten ajetaan kahta kaappia. Olisi varmaan mielenkiintoista nähdä ja kuulla tällainen kitara-vahvistin-yhdistelmä käytännössä.
-MacGyver |
 JuSu
05.05.2003 15:49:20 | |
|---|
Pitkälti olen samoilla linjoilla Jaben kanssa.
Itse käytän stereopäätettä siten, että ajan samaa monosignaalia molempiin kanaviin. Toisessa kanavassa on Marshallin 2x12", joka on ns. pääkaiutin. Toisessa kanavassa on pieni Marsun 1x12", joka toimii tarvittaessa monitorina, keikoilla itselle ja treeneissä rumpalille. Näin voin vain säätämällä 'monitorikanavan' volumea itse pitää huolen siitä, että kuulen mitä soitan. Enkä myöskään aiheuta miksaajalle harmaita hiuksia veivaamalla yleisölle suunnatun kanavan volumea edestakaisin. Kätevää.
JuSu "One of the great advantages of being a male is, that eventually you get to be a dirty old man." |
P. Koistinen
05.05.2003 16:18:21 | |
|---|
Nyt olen taasen valaistuneempi ja valistuneempi. Kiitos. Kunnia kasvaa mutta maine menee. |
 Guitarfreak
05.05.2003 16:21:05 | |
|---|
Noo... minä olen hiukan eri linjoilla. Tosin siihen vaikuttaa kovasti se, että käytän aikaani "ufoiluun". Eli tulee käytettyä efektejä, jotka saa aikaan lievää vellontaa vatsanpohjassa :D
Pidän itse omakohtaisesti häröilyssä siitä mahdollisuudesta, että voi käyttää stereoefektejö. Muuten taustoja soitettaessa käyttää mieluiten mahdollisimman selvää ääntä. (molemmat kaapit sylkevät samaa tavaraa). joten... mahdollisuutena stereo on mukava, mutta pelkässä komppisoitossa lähinnä vaikeuttava asia... Kumpaa tarvitaan enemmän ;) Kaikki on turhaa. Kaikki mitä ihminen yrittää on vain katoavaa turhuutta ajan virrassa. Kamat |
Enkä myöskään aiheuta miksaajalle harmaita hiuksia veivaamalla yleisölle suunnatun kanavan volumea edestakaisin. Kätevää.
JuSu
Jep, tää on hyvä puoli stereon kanssa. Itse olen käyttänyt ihan samaa ideaa. Sitten pitää tietysti olla pääte josta molempien kanavien volaa voi säätää erikseen. Tämä ei nimittäin ole ihan itsestäänselvyys. Marshallin 2X20 W putkipäätteessähään on ainoastaan yksi volume-säätö jolla säädetään molempia kanavia kerrallla.
Sitten kaverilla on sellainen epätavallisempi Seymour Duncan-merkkinen 2X80 W trankkupääte. Aika pomminvarma vehje - siitä kun ei löydy virtanapin lisäksi ainuttakaan säätöä. Siis täydellinen rokkihärveli: vahvistin joka on aina täysillä!
Tuossa Duncanissa on myös toinen suorastaan nerokas ominaisuus. Yhden räkkiyksikön kokoisen vahvistimen etulevyssä on pienet "kahvat" jotka voi vetää ulos. Takana ovat kanavien sulakkeet ja vieressä varasulakkeet. Mitään työkaluja ei tarvita. Ei ole tosin tarvinnut sulakkeitakaan vaihtaa tähän mennessä. |
Hanok
