Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kitaran kanssa joutessani leikkiessä olen puolivahingossa päätynyt kuuntelemaan tiettyjä sävelyhdistelmiä hieman analysoivammin kuin varmaan olisi tarpeellista. Koska lukion äänifysiikalla en ainakaan itse osaa näitä asioita selittää, niin pakkohan näistä on kysyä valistuneemmilta. Demonstroin tapauksia tabulatuureilla, mutta yritän selittää asiat niin, että myös ei-kitaristit osaavat vastata. Tosin kaikki esimerkit kuuluvat paremmin, jos äänessä on jonkin verran säröä.
 
Ehkä yksinkertaisin juttu, jonka hoksasin itse asiassa jo pidemmän aikaa sitten, tapahtuu ottamalla 3. kielen G-sävel 12. nauhalta (kohta A). Okei, tässä kohtaa ei ole mitään erityistä, sillä sävel kuulostaa siltä, miltä sen pitääkin, mutta jos sen yläpuolelle lisää kvintin eli D-sävelen (kohta B), yhtäkkiä kuulostaakin, että vapaa 3. kieli soi alla. Itse asiassa saundi on lähes sama, ottaako G-sävelen vapaalla kielellä vai 12. nauhalta, vaikka eroa on oktaavin verran!
 
Samantapainen ilmiö, vaan huomattavasti heikompi, on havaittavissa, jos G-sävelen yläpuolelle lisääkin kvartin eli C-sävelen (kohta C). Tällöin tarkasti kuunnellessa voi kuulla hiljaisen C-sävelen soivan kaksi oktaavia matalampaa kuin otettu C.
 
   A      B         C
e------|---------|-------|
B------|--15-----|--13---|
G--12--|--12(0)--|--12---|
D------|---------|-------|
A------|---------|-------|
E------|---------|--(8)--|
 

 
Seuraava tapaus on hieman monimutkaisempi, mutta ymmärrettävissä edellisen tapauksen tavoin. Jos ottaa yhtä aikaa G-sävelen 1. kielen 15. nauhalta ja A-sävelen 3. kielen 14. nauhalta (kohta D), kuuluu alla soiva F-sävel suhteellisen selkeästi. Kun A-sävelen venyttää B:ksi G-sävelen vielä soidessa, matala F nousee PORTAATTOMASTI pienen septimin verran (kohta E).
 
   D            E
e--15--------|--------|
B------------|--------|
G--14bu(16)--|--------|
D------------|--------|
A------------|----/6--|
E------------|--1/----|
 

 
Omituisimman huomion tein joku aika sitten, kun kokeilin erilaisia tapoja simuloida kirkumisääniä. Otin siis sekä 1. että 2. kielten 22. nauhalta sävelet D ja A (kohta F), jolloin C-kohdan tavoin kaksi oktaavia matalampi D kuului soivan. Kun venytin A-sävelen Bb:ksi D:n vielä soidessa, syntyi varsinainen äänten sekamelska. Mitä yritin erottaa sieltä joukosta, niin päällimmäisenä matala kummitus-D tuntui laskevan sekunnin verran (kohta G), ja varsinainen kummituskummitus-D oktaavia tavallista kummitus-D:tä korkeampaa ilmestyi kuin tyhjästä ja nousi pienen terssin verran (kohta H).
 
   F           G            H
e--22--------|-----------|------------|
B--22bu(23)--|-----------|--15bu(18)--|
G------------|-----------|------------|
D------------|-12bd(10)--|------------|
A------------|-----------|------------|
E------------|-----------|------------|
 
Unohtakaa tuo G-kohdan toteutus. En jaksanut sekoittaa pakkaa entisestään merkitsemällä pre-bendejä tai kampidivejä. :)
 

 
Nyt jos joku ymmärsi hieman sekavasta tekstistäni mitään, niin hyvä juttu. Jos joltain vielä löytyisi selityksiä näihin ilmiöihin, niin vielä parempi. Menevät sen verran yli meikäläisen ymmärryksen, että googlettaakaan en enää osaa. :)