Yleistä keskustelua musiikista ›

Juhannuksen jälkeen vaivun pohdiskelevaan olotilaan..
 
Olen nimittäin tässä jo jonkin aikaa mietiskellyt seuraavaa asiaa: Viime vuosina on ainakin radioon ilmestynyt varsin paljon uusia, nuoria, suomeksi laulavia rockbändejä. En tässä ala mainitsemaan nimiä, mutta ehkäpä joku ymmärtää millaisia yhtyeitä tarkoitan. Nämä yhtyeet ainakin omasta mielestäni tuntuvat soittavan suhteellisen hyvin yhteen, kuulostavat ihan passeleilta, ja usein vielä saavat biiseihinsä ujutettua jonkin kivan, vähän erikoisemman sointukikkailun. Kaiken luulisi siis olevan kunnossa.
 
Nämä bändit tuntuvat kuitenkin kaatuvan aina, lähes poikkeuksetta yhteen ja samaan asiaan: Sanoitukset ovat aivan perkeleen kömpelöitä.
 
Ehkä syyllistyn nostalgiaan (hei, olen jo 22!), mutta minun mielestäni esmes Leskinen, Alanko vanhempi ja vaikkapa Saarela tekivät aidosti koskettavia, fiksuja tai hauskoja sanoituksia. Ja heitä nuoremmasta polvesta voidaan mainita vaikka Martikainen tai Yrjänä, tosin tiedän että molemmista voidaan olla montaa mieltä. Ja sitten on vielä esim. Liimatta ja Putro, jotka eivät ole ehkä ihan minun makuuni, mutta ovat monien mielestä kuitenkin loistavia sanoittajia.
 
Näiden ihan uusimpien suomalaisten rokkibändien sanoitukset kuulostavat siltä, että mitään sanottavaa tai pointtia ei oikeastaan ole, mutta jotain täytettä pitää kuitenkin keksiä. Lopputulos on mun mielestäni useimmiten tuskaista kuunneltavaa.
 
Mielipiteitä?
 
Anteeksi.

Tottahan tuo on. Jos haluaa oikein itseään kiduttaa, niin kannattaa pistä Radio Suomipop soimaan. Pari tuntia Sadetanssien, Happoradioiden, Protonien ja muiden ammattilaisten parissa musertaa kovemmankin miehen. Totaalisen tyhjänpäivästä höpöttelyä.
 
Toisaalta täytyy sanoa, että onhan meillä sitten tämä osaavakin osasto nuorten bändien puolella, eli Alangon, Yrjänän ja vastaavien perintö ei ole mennyt hukkaan. Ehkä terävin kynä näistä uusista tyypeistä on Ruotomieli-yhtyeen Janne Aslak Räsäsellä, jonka tekstit ovat jotain inhorealismin ja rakkaustekstien äpärälapsia.
 
Mukaan mahtuu myös muutama "pahimpia" rock-kliseitä kierrättävä teos. Yleensähän perinteiset rock'n'roll-sanoitukset ovat suomeksi aikamoinen riski, mutta jollain ihmeen tavalla Räsänen pudottelee noita kliseitä siihen malliin että karikoilta ja myötähäpeältä vältytään. Ja se ei ole ihan vähän se.
 
Tarkemmin Räsäsen teksteihin sekä musiikkiin voi tutustua täällä:
http://www.ruotomieli.net/sanat/ http://www.mikseri.net/artists/?id=35419

Toisaalta täytyy sanoa, että onhan meillä sitten tämä osaavakin osasto nuorten bändien puolella, eli Alangon, Yrjänän ja vastaavien perintö ei ole mennyt hukkaan.
 
Mutta on myös tuhansia bändejä joihin kyseisten heppujen vaikutus on ollut negatiivinen. Mua ainakin riepoo nämä wanna-be yrjänät joita riittää tässä maassa.

Mutta on myös tuhansia bändejä joihin kyseisten heppujen vaikutus on ollut negatiivinen. Mua ainakin riepoo nämä wanna-be yrjänät joita riittää tässä maassa.
 
Aivan totta tämäkin. Pennin kielikuvamestareita on jo maa täynnä.

Mielipiteitä?
 
Vähän samaa oon ajatellu. Tosin se on valitettava tosiasia, että se jengi joka dikkaa siitä bändistä, vähintäänkin opettelee dikkaamaan myös niistä lyriikoista, oli ne millaiset tahansa..
 
Mut pääosinhan popissa ja rokissa on aina ollu sallittua tehdä sanotukset ilman sen syvempää merkitystä, eikä se oo levymyyntiä paljon näyttäny haittaavan. :) Mun mielestä kuitenkin tää uus musiikki on pääosin aika munattoman kuuloista. Eikä vähiten sanotusten puolesta.. Myös semmonen kasarityylinen tekorankkuus tuntuis olevan jotenki pinnalla, ja tunnetusti se vetoaa tiettyyn ryhmään.
 
Martikainen ja Putro tekee aika kovia lyriikoita, Kuuselan Jannen ja Herra Ylpön lisäisin näistä uudemmista myös soppaan.

Tottahan tuo on. Jos haluaa oikein itseään kiduttaa, niin kannattaa pistä Radio Suomipop soimaan. Pari tuntia Sadetanssien, Happoradioiden, Protonien ja muiden ammattilaisten parissa musertaa kovemmankin miehen. Totaalisen tyhjänpäivästä höpöttelyä.
 
Totta, mutta en mä sen enempää noista Dingoista, Yöstä, Leevi & the Leavingsista, mitä näitä nyt on, löydä sanomaa.. Samaa mitäänsanomatonta louskutusta mun mielestä.

Totta, mutta en mä sen enempää noista Dingoista, Yöstä, Leevi & the Leavingsista, mitä näitä nyt on, löydä sanomaa.. Samaa mitäänsanomatonta louskutusta mun mielestä.
 
Topic olikin "uudet suomalaiset rokkibändit sanoituksineen".

Sen verran asiasta poikkean. Siirryn englanniksi laulaviin suomalaisiin bändeihin. Tuli tuossa Technicolourin Fireflies radiosta jälleen kerran. Onneksi viime kerrasta onkin jo pitempi tovi. No niin, dissaukset sikseen. Ensimmäisen kerran kuuntelin sitten kertosäkeen sanomaa:
 
"Just like fireflies in the night
dancing without a light
Just like fireflys in the night
lost and blind without a guide"
 
Miten voi tämmöinen teksti päästä läpi levylle ja vieläpä sinkkulistojen kärkisijoille? Tulikärpäset tanssivat ilman valoa. Eivätkös ne itseasiassa koko ajan luo ympärilleen valoa? Onko sokeana, eksyksissä oleminen ilman opasta sitten tulikärpäselle jotenkin tyypillistä? Jaa'a, en ole biologi. Ehkä puhun vain läpeä päähäni. En nyt ole sen laajemmin tarkastellut vientivalttiemme esim. Rasmuksen tekstejä, mutta eipä tarvi ihmetellä miksi esim. Technicolour ei rajojen ulkopuolelle ole päässyt, kun tekstit ei kestä tuota syvempää tarkastelua edes tällaiselta maalaisjurtilta.

Topic olikin "uudet suomalaiset rokkibändit sanoituksineen".
 
Jepp, mutta jo alkuviestiin sisältyy vertailua vanhempiin sanoittajiin. Se, että nykyjään jotenkin tehtäisiin enemmän mitäänsanomatonta kamaa kuin ennen, on tavallaan aika hassu väite kun tarkemmin ajattelee näitä nykyään hyviksi tunnustettuja vanhempia sanoittajia, joista tälläkin foorumilla "pitää tykätä".
 
Mielipideasioitahan nämä.

Jepp, mutta jo alkuviestiin sisältyy vertailua vanhempiin sanoittajiin. Se, että nykyjään jotenkin tehtäisiin enemmän mitäänsanomatonta kamaa kuin ennen, on tavallaan aika hassu väite kun tarkemmin ajattelee näitä nykyään hyviksi tunnustettuja vanhempia sanoittajia, joista tälläkin foorumilla "pitää tykätä".
 
Joo, siis ei tietenkään ole pakko tykätä kenestäkään. Ja totta on myös se, että nuo aluksi mainitsemani "hyväksytyt sanoittajat" olivat aikamoisessa vähemmistössä aikanaan. Eli jokaista Leskistä kohden löytyi varmaankin useampi kymmenen ei niin lahjakasta sanaseppoa.

Kierrätä meidät uudestaan
Vielä kerran
Luon nahkaa uudempaa kerran
Vielä kerran
Aivan niin kuin ennen
Aivan niin kuin aina
Kello käy viime kierrosta
Kohta kiinni
Aika on taas vastahankaan
Kohta kiinni
Aivan niin kuin ennenkin
Aivan niin kuin aina
Kaupunkimme on tyhjillään
Kaivon kannella yksistään
Turhaa on anteeksi pyytää
Turha käydä polvilleen
Maaliin on vielä matkaa
Ei lopu koskaan
Vielä on monta askelmaa
Ei lopu koskaan
Aivan niin kuin ennen
Aivan niin kuin aina
Kaupunkimme on tyhjillään
Kaivon kannella yksistään
Turhaa anteeksi pyytää
Turha käydä polvilleen
Halkaise meidät uudestaan
Että huomaat
Nurkkaa ei puhdistettukaan
Että huomaat
Aivan niin kuin ennen
Aivan niin kuin aina
Kaupunkimme on tyhjillään
Kaivon kannella yksistään
Turhaa anteeksi pyytää
Turha käydä polvilleen
 
En vain ymmärrä.

En vain ymmärrä.
 
vinkki. parisuhteen päättyminen.

vinkki. parisuhteen päättyminen.
 
No huh huh.

vinkki. parisuhteen päättyminen.
 
ei silti tee tuosta hyvää sanoitusta, munsta.
 
Toni W osui kultasuoneen kun keksi lauseen johon kaikki maailman teini-ikäiset voivat samaistua:
 
"Hyvä sun on puhuu kun sä et tiedä miltä musta tuntuu"
 
tehokasta, koskettavaa...

Totta, mutta en mä sen enempää noista Dingoista, Yöstä, Leevi & the Leavingsista, mitä näitä nyt on, löydä sanomaa.. Samaa mitäänsanomatonta louskutusta mun mielestä.
 
Nytpäs ei sitten niputetakaan Leeviä tollaseen joukkoon.
 
Sinänsä en ihmettele että huonompaan suuntaan mennään. Kun kuoret on riittävän nätit, kuka enää jaksaa piitata tuotteen sisällöstä. Mutta toisaalta, diipadaapaahan tää rokimpi populäärimusiikki on aina ollut. Ihan sieltä Rock around the clockin ja Rock this jointin ajoista lähtien.

Onko Suomessa joskus osattu jotain muutakin kuin kopioida ulkolaisia artisteja?
 
Pikku-G:llä on kovat lyriikat kun se puhuu yhteiskunnan epäkohdista ja siitä kuinka laskuja maksetaan jne jne. Ei kai hänellä itsellään ole vielä edes nimenkirjoitusoikeutta? =)

Nytpäs ei sitten niputetakaan Leeviä tollaseen joukkoon.
 
Sinänsä en ihmettele että huonompaan suuntaan mennään. Kun kuoret on riittävän nätit, kuka enää jaksaa piitata tuotteen sisällöstä. Mutta toisaalta, diipadaapaahan tää rokimpi populäärimusiikki on aina ollut. Ihan sieltä Rock around the clockin ja Rock this jointin ajoista lähtien.
 
Mut 50's rockissa aina viitataan tavalla toisella hässimiseen ja se ON rock!

"lennän luoksesi
kuolen vuoksesi
rakkautta ja piikkilankaa..plaa plaa"
 
vai miten ko. laulu nyt menikään, ei tota tyhjänpäiväsyyttä voi kuin ihmetellä.

Ne vain esittävät asiansa väärin. Niillä on väärät sävellykset sanoihin.
 
Joo nyt kun mietin näitä uuden polven pändien radiossa soineita juttuja niin olen edelleen samaa mieltä itseni kanssa. Vaikka ylimmäisen lauseen kirjottamisesta onkin kulunut jo 2 minuuttia.