Kitarat: soittaminen ›

Sittenhän tuossa soiton arvioinnissa on myös se ongelma, että millaisesta tyylistä arvioija pitää.
 
Siksipä juuri tämänkin mittelön tuomareiksi on haluttu mahdollisimman genrerajoitteista vapaita, laajasydämisesti musaan suhtautuvia henkilöitä, joiden tietysti myös odotetaan olevan arvioinneissaan mahdollisimman objektiivisia. - Vaikeata ja hieman epäkiitollistakin hommaa on tuo -

Arvostelulomake kitaristeille
 
Bändi: ____________________________ Kitaristi:________________
Tyylitaju ja olemus: 1 2 3 4 5
1. Läsnäolo / lavakarisma / asenne – –
2. Tyylitaju soitossa – – –
3. Tyylitaju pukeutumisessa – –
4. Vuorovaikutus yleisön kanssa – –
 
Nää jutut on mielestäni hieman vaikeita arvosteltavia. Tai siis, eihän joku välttämättä edes halua mitään vuorovaikutusta yleisön kanssa. Ja sit toi pukeutuminen.. Jos vetää poppia, ja naama on täynnä meikkiä, saako vitosen? mut sit jos tykittää rokkia, eikä aio panostaa pukeutumiseensa paskan vertaa, sit tulee ykkönen.. HOHO
 
Yhteissoitto: 1 2 3 4 5
1. Vuorovaikutus bändin kesken – –
2. Yhteissoitto rytmisesti – – –
3. Yhteissoitto harmonisesti – –
4. Balanssi verrattuna muuhun bändiin – –
5. Soolojen esille tuonti – – –
6. Joku muu, mikä?___________________________________
 
Nämä on sitten taas mielestäni erittäin tärkeitä juttuja, jotka bändin ulkopuolinen tyyppi kuulee parhaiten! Melkein riittäis, että tähän keskityttäis eniten ja noi muut osiot jäis vähemmälle..
 
Tekniikka: 1 2 3 4 5
1. Laitteiden käyttötekniikka –
2. Sointujen ja säestyksen hallinta – –
3. Soolojen ja improvisoinnin hallinta – –
4. Erilaisten tekniikoiden käyttö. – –
5. Onko sinut soittimensa kanssa? ”tatsi” – –
6. Joku muu, mikä?____________________________________
 
Tästä pistää silmään toi kohta 4. Onko silloin huono, jos ei pistä koko repertuaariaan pöytään, vaan vetää samalla tyylillä biisit? Eli onko progekitaristit tässäkin vahvoilla?
Tässä on toki kyse harrastelijabändeistä, mutta käytän esimerkkinä kahta lempibändeistäni: The Mars Voltaa ja Sweatmasteria.
TMV:n omar käyttää jos jonkinmoista härpätintä, ja hyvin hän ne hallitsee. Saundimaailma on myös erittäin laaja. Sweatmasterin levyillä taas kuulee lähes poikkeuksetta sitä samaa särösaundia, eli kama on hyvin pelkistettyä. Silti molemmat toimivat erittäin hyvin. Se onneksi pelastaa tämän arvostelunne, että ette vertaa (?) bändejä/kitaristeja toisiin.
 
Soundi 1 2 3 4 5
 
1. Soundimaailman monipuolisuus
2. Soundinmaailman laatu
3. Soundien vaihtelut
4. Joku muu, mikä?___________________________________
 
Se on totta, että paskan soundin kyllä kuulee. Harmi vaan, että se paska soundi on jonkun toisen mielestä just jees. Ja en nyt tarkoita, että bändi inisee soundin olevan maailman parhain.
 
Kitaristin arvosteleminen on erittäin vaikeaa puuhaa. Siksi toivonkin, että saatte raatiin mahdollisimman paljon eri musiikkityyleistä diggailevia tyyppejä.
 
EDIT: ja joku muu tuolla jo ehdottikin lyhyttä arviota, ei siis pelkkiä numeroita. Se on se paras palaute.

Kiitos kommenteista. Panin rumpalin arviointilomakkeen Rummut-palstalle ja jos kiinnostaa niin sielä keskustelussa on paljon selventävää asiaa jota en viitsi tässä toistaa.
 
Joihinkin yksittäisiin asioihin yritän tässä vastata.
 
Viimevuotisessa tapahtumassa totesimme että kitaristit käytti lähes järjestään yhtä ja samaa särösaundia. Nyt panimme asian lomakkeeseen että se saadaan keskusteluun mukaan. Mahdollisimman monta saundia ei toki ole yhtäkuin parempi numero. Järki ja ennenkaikkea tyylitaju käyttöön.
 
Eniten rahaa=paras saundi. No kaikki tietää ettei se noin ole.
 
Kun kitaristilla on bändinsä kanssa neljä biisiä aikaa näyttää osaamistaan niin on hyvä valita biisit joissa voi näyttää osaamistaan. Tuomarit eivät ole ajatustenlukijoita. Heidän pitää kuulla mitä osaat. Toisaalta setin pitäis olla yhtenäinen esitys bändiltä. Sitäkin arvioidaan kuten kaikki yksittäiset instrumentitkin.
 
Tuohon ulkoisen olemuksen arviointiin vois sanoa että vaikka Ketolan Osku onkin Seinäjoelta lähtöisin niin kyllä Warnermusicin a&r eli tuotantopäällikkö osaa katsoa onko bändistä isommille estraadeille vai ei.
 
Ulkoisen habituksen merkitystä tuskin kukaan järkevä vähättelee kun on kyse esittävästä taiteesta.
 
Jokainen soittaja siis saa henk.koht. lomakkeensa täytettynä. Suullisessa palautteessa menemme asiat läpi kertoen mitä milläkin tarkoitamme. Koko palaute mennään päällisinpuolin läpi pyrkien keskusteluun soittajien kanssa. Bändien palautteet mennään myös suullisesti läpi kaikkien kuullen mutta yksilötaso löytyy lapusta eikä ketään osoiteta sormella. Soitinkohtainen suullinen pysyy yleisellä tasolla.
 
Tärkeintä ennen palautetta on kertoa että olemme samalla puolella. Huono numero jostain ei ole haukku vaan kehotus kiinnittää tekijään huomiota. Päätimme lisäksi että jos joku saa jostain ykkösen niin tuomarin velvollisuutena on lomakkeen Parannettavaa-osiossa kertoa miksi ja vielä että kuinka asiaa pystyy korjaamaan.
 
Pyrimme rakentavaan ja bändejä eteenpäinvievään palautteeseen. Tavoitteena kuulla ens vuonna vieläkin parempia bändejä Härmärockissakin.
 
Palautteen otto on vaikeaa. Se vasta asennetta vaatii. Pitää pystyä katsomaan peiliin ja olemaan sitä mieltä että tuomari oli oikeassa. Mutta ens vuonna mä sen kohdan hallitsen.