Tuottaminen ja sovittaminen ›

Miten tärkeänä pidätte tuottajan sosiaalisia taitoja?
Tarkoitan siis esim. studiotilanteita, joissa tuottajan täytyy saada soittajasta irti oikeat asiat (etenkin laulujen kanssa), mitä keinoja käytätte? Potkitteko päähän vain silittelettekö?
 
Entä jos artisti on todella itsepäinen ja kapeakatseinen eikä meinaa ottaa muiden näkökulmia huomioon lainkaan? Miten siinä vaiheessa saatte artistin päänkääntymään ehkä tuotannollisesti paremman vaihtoehdon puoleen?
 
Esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Kertokaa omia kokemuksia.

Miten tärkeänä pidätte tuottajan sosiaalisia taitoja?
Tarkoitan siis esim. studiotilanteita, joissa tuottajan täytyy saada soittajasta irti oikeat asiat (etenkin laulujen kanssa), mitä keinoja käytätte? Potkitteko päähän vain silittelettekö?
 
Esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Kertokaa omia kokemuksia.
 
Mä en osaa olla kovin cool tai varautunut sellaisella tavalla kuin monet arvostamani tuottajat, vaan teen kaikkeni luodakseni sellaisen innostuneen euforisen fiiliksen, missä kaikki on mahdollista. Tuen ja psyykkaan soittajia kaikin tavoin, ja olen itse vilpittömän innoissani joka ikisestä nuotista, ja kannustan kaikkia keksimään ideoita.
 
Se tärkein työ on kumminkin tehty jo ennen kuin ensimmäistäkään nuottia on narulla, eli biisit on mietitty, sovitusideat listattu ja kaikki tarvittava kalusto roudattu paikalle ja laitettu valmiiksi niin ettei soittajien aikaa tuhlaudu säätämiseen. Rumpalin kanssa on yleensä viritetty ja mikitetty rummut valmiiksi jo edellisenä päivänä, ennen kun ketään muista bändiläisistä päästetään studioon, samoin kaikki kielisoittimet on säädetty ja kielitetty valmiiksi.
 
Varsinaisina äänityspäivinä sitten psyykataan, kerrotaan hauskoja juttuja ja syödään yksi lämmin ateria. 14 tunnin päästä olen jo aivan poikki, niin yleensä muutkin.

Onhan ne sosiaaliset taidot vaan tärkeitä.
 
Yleensä on tärkeä toimia siten, että ei tyrkytä omaa näkökulmaansa väkisellä läpi vaan synnyttää ajatuksen artistille tavalla, jolloin sen saa tuntumaan artistin mieleen sillä tavalla niin kuin artisti olisi itse sen idean keksinyt. Nää jutut on/tuntuu olevan useimmin kuitenkin korvien välissä kuin siinä mitä kuulee/miltä joku kuulostaa.
 
Ja tosiaan, todennäköisesti tärkein työ tehdään jo studion ulkopuolella ennen ensimmäistäkään äänitettyä raitaa.

Studiosession tärkein työkalu kiteytyy Talkback -nappiin, suurin moka on pitää yhteys kiinni ottojen jälkeen, on aika kylmää jäädä soittotilaan kun kukaan ei kommentoi. Olen huomannut että on äärimmäisen tärkeää avata linja heti ja välittömästi, vaikka ei heti olisikaan mitään killerideaa mutta pitää jutella, ja siinä ne sosiaaliset taidot tulevat tärkeiksi. Yleisesti toimii 2-1-1 psyykkaus, eli 2 myönteistä asiaa esityksestä, 1 parannusehdotus ja yksi kunnon kehu. Tuottajan täytyy myös säilyttää arvoasemansa, ei pidä olla liian kaveri eikä tietystikään mulkku, mutta tietty valta pitää olla kummankin osapuolen työn onnistumisen kannalta. Tuottajan työ ei paljoakaan eroa psykologin istunnosta, täytyy osata kuunnella ja täytyy osata asettua esiintyjän asemaan, jotta voi potkia oikealla tavalla eteenpäin.

Minä ajauduin kavereitten kanssa proggista äänitettäessä jonkinlaiseen tuottajan asemaan ja huomasin syyllistyväni tuon tuostakin hyväntahtoiseen vittuiluun, mikä ei ehkä ollut kovinkaan hyvä idea. Myös tietysti se, että muut soittajat oli kavereita ja periaattessa tasavertaisessa asemassa, esti radikaalien taiteellisten innovaatioiden läpiviemistä käskemällä ja yksin päättämällä...
 
Kyllä myös kovasti yritin kannustaa ja saada hommaa toimimaan mutta lopputulos olikin sitten vähän niin ja näin. Oikeastaan kukaan ei ollut tyytyväinen. Tästä viisastuneena, olen vahvasti sitä mieltä ettei tuottamisessa tule tehdä liikaa kompromisseja. Vai olenko väärässä? Eikös se tuottajan rooli ole myös päättää mitä tehdään ja miten? Vai onko suomessa tuottaja ainoastaan siinä roolissa, että sanotaan otetaanko uusiksi vai ei...?
 
- Li'oN

Olen toiminut oikeastaan vain oman bändini tuottajana, se menee aina sitä samaa rataa kuin bänditreeneissäkin: Ensin tsempataan ja silitellään päähän, jos ei soitto vieläkään suju niin otteet kovenevat ja piiskaa tulee.
 
Vastapainoksi tietenkin hehkutan hyvin mennyttä vetoa.
 
Olin kerran äänittämässä vieraampaa bändiä, jonka muut jäsenet hermostuivat laulajan alisuorittamiseen. Tarkkaamon puolella aloin yllätyksekseni rauhoittelemaan muita bändiläisiä kertomalla esimerkkejä omista kokemuksistani, ja laulajaa tsemppasin maalailemalla kuvia niistä kaikista nuorista neitokaisista, jotka sitten kuntelisivat hänen ääntään levyn valmistuttua...vissiin ihan hyvä plätty tuli, pääsivät esiintymään nääääääääin isolle lavallekin jo =)
 
Toista pitää potkia perseelle, toista taas ei missään nimessä kannata potkia perseelle. Taatusti sosiaaliset taidot ovat tärkeitä kaikissa tilainteissa, missä ollaan kontaktissa muiden ihmisten kanssa.
 
Tästä viisastuneena, olen vahvasti sitä mieltä ettei tuottamisessa tule tehdä liikaa kompromisseja. Vai olenko väärässä? Eikös se tuottajan rooli ole myös päättää mitä tehdään ja miten?
 
Niin, henk.koht. en tee juurikaan kompromisseja. Minulla on tarkka visio siitä, mitä levylle pitää saada. Olen kuitenkin tuottajana yksi muusikoista, eli olen ehkä pikkasen jäävi sanomaan.
 
Jos soppaan työntää liikaa lusikoita niin se menee ainakin ihan varmasti häsläykseksi. Suosittelen edustuksellista demokratiaa, ohjat annetaan yhteistuumin jollekin, johon sitten luotetaan ja joka saa vietyä homman kotiin. Jos ei miellytä, niin seuraavissa vaaleissa valitaan viisaammin.

Tottakai sosiaaliset taidot ovat tärkeitä...itseasiassa olennaisia! Levyn tuottaminen alkaa, varsinkin bändien kohdalla, jo paljon ennen studioon astumista. Pitkän treeniputken jälkeen porukka saattaa studioon astuttaessa olla myös väsyneitä biiseihin ja toisiinsa. Usein on parempi jättääkin pieni tauko treenauksen ja studioon astumisen välillä...tosin toi ei aina toteudu :)

En ole koskaan uskonut hirveään feikkihypetykseen. Suosin suht koht asiallista linjaa niin, että sitten kun kehutaan se on myös uskottavaa. Itseasiassa uskottavuus on pirun tärkeä juttu.

Samoin jos joku juttu ei toimi, on mielestäni hyvä sanoa ystävällisesti mutta suoraan mikä mättää...taimi on edessä, joku nuotti epiksessä jne...samoin talkback on todellakin kiva juttu...riittää että sanoo "pieni hetki" tms, jos esim. äänittäjän kanssa höpisee jotain teknistä.

Aika iso ongelma studiossa on se, että suurin osa aikaa menee odotteluun. Ensin kulutetaan aikaa, kuunnellaan basareita ja haukotellaan ja yhtä-äkkiä pitäiskin pystyä antamaan kaikkensa. Usein on hyvä mennä pariksi minuutiksi esim. ulos puhumaan paskaa, ja sitten mennä soittamaan, kuin että sieltä tarkkaamon soffalta suoraan luisutaan studioon.

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös se, että pystyy luomaan sellaisen ilmapiirin että porukka uskaltaa kokeilla. Samoin on erittäin tärkeää myöntää jos oma idea ei toimi. Sen jälkeen muutkin helpommin uskaltavat tuoda ideoitaan julki.
Itseasiassa mä heitän usein jonkun äärimmäisen idean joka katalysoi homman eri suuntaan, mutta niin että varsinainen idea tulee artistilta. Egot pitää heittää nurkkaan...varsinkin tuotantotiimiltä, koska kaiken pitää loppupeleissä mennä artistin ehdoilla.

Tähän liittyy myös se että kompromissit ruokkivat keskinkertaisuutta ja en diggaa niistä. Joku näkemys pitää ottaa ja joskus vaan pitää niellä ja mennä johonkin suuntaan, jos siitä kaikki ovat vakuuttuneita.

Jokainen projekti on erilainen. Joskus ollaan kuskeja, joskus taas matkustajia.

Miten tärkeänä pidätte tuottajan sosiaalisia taitoja?
 
Mun mielestä tuottajalta vaaditaan sekä sosiaalisia taitoja että teknistä osaamista. Tuottaminen on eräällä tavalla kuin opetushommaa - pitää sekä tuntea musiikki, että osata työskennellä ihmisten kanssa. Luulisin, että fifty/fifty. Tuottajalla on kerta kaikkiaan oltava kaikki hommat hallussa, sekä studiotuotantopuoli (eli esim. pro tools), että musiikki sisällöllisesti (esim. sovittaminen ja biisinteko), ja lisäksi pitää vielä olla ymmärrystä rahan päälle. Se on aika paljon vaadittu se. Onneksi kuitenkin on tyyppejä, jotka handlaavat ne hommat.
 
On paljon tuottajana itseään pitäviä tai sellaiseksi aikovia, jotka keskittyvät vain tekniseen tuottamiseen, kuten soundeihin ja sellaiseen. Ei voi sanoa, etteikö esim. soundit olisi tärkeitä (!), mutta kyllä se tuottajuus viime kädessä punnitaan kommunikaatiotaidoissa ja sellaisessa "sosiaalisessa älykkyydessä", ainakin bändien ja artistien tuottamisen osalta.
 
Ja laulussahan tuottajan sosiaaliset taidot on eniten puntarissa. Jos naislaulaja parahtaa itkuun, niin tilanne on menetetty.

Ja laulussahan tuottajan sosiaaliset taidot on eniten puntarissa. Jos naislaulaja parahtaa itkuun, niin tilanne on menetetty.
 
Kenties. Kukas täällä joskus kertoi tarinaa tuottajasta, joka halusi saada lasten itkua levylle? Miltään levyiltä ei tarpeeksi hyvää itkua saanut, joten tuottaja toi lapsensa studioon ja kertoi heidän äitinsä kuolleen. Nauhoitus päälle ja itkut purkkiin:) Siinä omistautumista.

Kenties. Kukas täällä joskus kertoi tarinaa tuottajasta, joka halusi saada lasten itkua levylle? Miltään levyiltä ei tarpeeksi hyvää itkua saanut, joten tuottaja toi lapsensa studioon ja kertoi heidän äitinsä kuolleen. Nauhoitus päälle ja itkut purkkiin:) Siinä omistautumista.
 
Tuottaja oli Bob Ezrin, ja kappale oli The Kids, Lou Reedin Berlin-levyltä, joka muuten on ehkä miehen rankin ja koskettavin levy.

Kenties. Kukas täällä joskus kertoi tarinaa tuottajasta, joka halusi saada lasten itkua levylle? Miltään levyiltä ei tarpeeksi hyvää itkua saanut, joten tuottaja toi lapsensa studioon ja kertoi heidän äitinsä kuolleen. Nauhoitus päälle ja itkut purkkiin:) Siinä omistautumista.
 
Henkistä köyhyyttä ja tunnevammaisuutta tuo on eikä mitään omistautumista.

Phil Spector on myös kuulu sosiaalisista taidoistaan...

Mä en osaa olla kovin cool tai varautunut sellaisella tavalla kuin monet arvostamani tuottajat, vaan teen kaikkeni luodakseni sellaisen innostuneen euforisen fiiliksen, missä kaikki on mahdollista. Tuen ja psyykkaan soittajia kaikin tavoin, ja olen itse vilpittömän innoissani joka ikisestä nuotista, ja kannustan kaikkia keksimään ideoita.
 
Se tärkein työ on kumminkin tehty jo ennen kuin ensimmäistäkään nuottia on narulla, eli biisit on mietitty, sovitusideat listattu ja kaikki tarvittava kalusto roudattu paikalle ja laitettu valmiiksi niin ettei soittajien aikaa tuhlaudu säätämiseen. Rumpalin kanssa on yleensä viritetty ja mikitetty rummut valmiiksi jo edellisenä päivänä, ennen kun ketään muista bändiläisistä päästetään studioon, samoin kaikki kielisoittimet on säädetty ja kielitetty valmiiksi.
 
Varsinaisina äänityspäivinä sitten psyykataan, kerrotaan hauskoja juttuja ja syödään yksi lämmin ateria. 14 tunnin päästä olen jo aivan poikki, niin yleensä muutkin.
 
Tuosta "coolista" tuottajasta tuli mieleen parin vuoden takainen koulukokemus. Koulu hommasi n. 5:n viikon projektiin ulkopuolisen tuottajan. Studioprojekti oli edennyt purkitusvaiheeseen ja tuottaja pääsi elementtiinsä (oli toki käynyt kuuntelemassa treenejäkin). En ole varmaan ikipäivänä törmännyt niin positiivisella tavalla flegmaattisen cooliin ihmiseen. Kaikesta näki, että hänen jokainen solunsa nautti studiossa hääräämisestä ja kaikesta kävi selväksi, että miehen all-around tietämys oli aivan mieletöntä luokkaa. Siinä viriteltiin mm. meikäläisen basari uusiksi, basistin basson kaulan kulmaa vähän säädettiin ja tietysti testailtiin kaikki mikrofonit ym. Harvoin tulee kunnioitettua työkumppania sillä tasolla kuin silloin tein, se oli viittä vaille etten tehnyt aaltoliikettä kontallani studion lattialla. Kun tuottaja on tuota luokkaa, asettuvat roolit paikoilleen itsestään. Ei tullut hirveästi mieleen alkaa nokkapokkailemaan, asialliset ehdotukset sitä vastoin harkittiin aina positiivisessa sävyssä. Voi kumpa joskus onnistuisin edes hippusen omaksumaan tuota samaa...

Muutaman kuukauden takaista demoa tehtäessä oli äänittäjä/tuottajamme todella hyvä jo sen takia, että osasi luoda rennon ja mukavan ilmapiirin studioon. Paljon pieruvitsejä, tupakkataukoja ja läpänheittoa niin meininki on mukava ja sessioita tulee paremmat. Kun on kivaa niin soittaakin paremmin. Keväällä kävimme yrittämässä samaa täysin päinvastaisen tapauksen kanssa. Suoraansanottuna munapää oli hän. Mitään ei saanut kysyä ja piti olla hiljaa ja välillä tuli jotain vittuiluakin vielä. Ne sessiot menivät pieleen muutenkin, mutta kyseisellä äänittäjällä oli ainakin minulle helvetin huono vaikutus. Vitutti soittaa ja oli hieman tylsät sessiot. Tuottajan luonteella on todella tärkeä vaikutus levyn lopputulokseen.

Henkistä köyhyyttä ja tunnevammaisuutta tuo on eikä mitään omistautumista.
 
Jaa, voi tuon kai noinkin sanoa. Provoisoituneena siitä, että Lou Reedille ei kelpaa mikään tulee varmaan kaikenlaista tehtyä.
 
Hullun ja neron raja on varsin häilyvä, ja se näkyy myös Bob Ezrinin tapauksessa. Äijä on tuottanut lukuisia rockin klassikkolevyjä, ja on varmasti ollut asialleen omistautunut. Kissin, Alice Cooperin ja Pink Floydin parhaimmat levyt ovat Ezrinin tuottamia, vain muutaman mainitakseni.
 
Bob Ezrin on kyllä kertomusten mukaan varsin määrätietoinen tuottaja, joka ottaa homman haltuun, vaati se sitten lasten itkettämistä tai salaa jousiorkesterin viulun virittämistä epävireeseen. Tai pistää väärin soittaneen musikantin pitämään lätsää, jossa lukee "idiot" tjsp. :)
 
Kuulemani mukaan äijällä on nykyäänkin homma kaikinpuolin hienosti hanskassa, vaikka ei viime vuosina ole montaa levyä tuottanutkaan.
 
Sori tästä offarista.

Hankalan Laulajan näkökulmaa:
 
On todella tärkeää että tuottaja on tarpeeksi pitkähermoinen ja tietenkin altis vaistoamaan laulajan fiilikset. Jotkut kiekujat (kuten tämä tässä) kun tuppaavat olemaan joskus hyvinkin hankalia: itsepäisiä, herkkiä, melankoliaan taipuvaisia jne.. Ja surullisena ja/tai vittuuntuneena kun ei yleensä voi hyvää tavaraa laulaa, niin on tosi tärkeää että joku jaksaa tsempata eteenpäin -> vaikka viidettäkymmenennettä kertaa. Muistan ikäni elämäni ensimmäisen pitemmän studiosession erään nimeltä mainitsemattoman kanssa.. Piristävä kommentti kehiin: "No niin.. Uutta matoa koukkuun!" - ja jo meikätytöltä oli masentelut kaukana ja pystyimme jatkamaan työtä. Ei todellakaan mikään jokatytön olkapää -tyyppi siis ollut kyseessä: silti empaattiset lausunnat jäivät elävästi mieleen.

Hullun ja neron raja on varsin häilyvä
 
Anteeksi offtopic. Uusimmassa Tieteen Kuvalehdessä sanottiin, että älykkyysosamäärä erottaa neron hullusta. Molemmilla on matala aivojen ärsykekynnys eli heidän aivoinsa ottavat valtavasti tietoa vastaan. Eli he eivät pysty keskittymään yhteen asiaa ja sulkemaan muuta mielestään. Hullu menee informaatiotulvasta täysin sekaisin, mutta nero pystyy korkean älynsä ansiosta yhdistelemään tiedot toisiinsa ja luomaan ennennäkemättömiä luomuksia esim. hienot sävellykset tai fysiikan teoriat.

MAKING RECORDS: THE SCENES BEHIND THE MUSIC
Kirjoittaja: Phil Ramone
 
Aiheesta paljon hienoja mietteitä.
Esim. Amazonista löytyy.

Itse myös törmäsin oivaan opukseen jokin aika sitten:
 
Richard James Burgess:_The art of music production
 
Todella mielenkiintoista settiä, nimenomaan kaikesta sellaisesta mistä ei monessa muussa kirjassa puhuta. Esim. Kuinka suhtautua artistin päihteiden käyttöön, ja mitä jos tuottaja vetää itsekin huumeita? Erilaisista sosiaalisista ongelmista studiossa yms. puhutaan myös paljon. Parasta on nimenomaan se, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
 
Valitettavasti en ehtinyt kuin vähän selailemaan tuota kirjaa, mutta pitää jossain vaiheessa hommata se, ja lukea ihan ajatuksella läpi.