Keskustelua raskaammasta musiikista ›

kyllä toimii, vaikken aiemmin sentencedistä niin perustanutkaan.
 
itseasiassa ainoa harmittava asia on, että where waters fall frozen on vain tuommoinen vähän vajaan minuutin pläjäys, olisi ollut mukava kuulla tuommoinen piisi.

osta north from here

End of the roadisa meinas itku päästä...

itseasiassa ainoa harmittava asia on, että where waters fall frozen on vain tuommoinen vähän vajaan minuutin pläjäys, olisi ollut mukava kuulla tuommoinen piisi.
 
Kipaiseppas kaupasta bändin levyt Shadows of the Past (1992) ja North from Here (1993).

Kipaiseppas kaupasta bändin levyt Shadows of the Past (1992) ja North from Here (1993).
 
Ehkäpä kuitenkin North From Here ja Amok, sillä vaikka jälkimmäinen jo erilaisia uria tavoitteleekin, on Shadows of the Past kuitenkin se eniten välttelemisen arvoinen Sentenced -albumi. Sinne joukkoon ei paljoa highlighteja mahdu.

on Shadows of the Past kuitenkin se eniten välttelemisen arvoinen Sentenced -albumi. Sinne joukkoon ei paljoa highlighteja mahdu.
 
Tuo nyt taas on mm. täysin mielipiteestä kiinni.

Ehkäpä kuitenkin North From Here ja Amok, sillä vaikka jälkimmäinen jo erilaisia uria tavoitteleekin, on Shadows of the Past kuitenkin se eniten välttelemisen arvoinen Sentenced -albumi. Sinne joukkoon ei paljoa highlighteja mahdu.
 
No niin no, jos kysyjä nimenomaan tuosta Where Waters Fall Frozenista tykkäsi niin kyllä sillon voi ihan hyvin tuota Shadows of the Pastia suositella, ei Amok kuitenkaan kovin paljoa sitä tyyliä ole vaikka hyvä kiekko onkin.

Tuo nyt taas on mm. täysin mielipiteestä kiinni.
 
Tuo nyt taas on mm. täysin totta.

Omasta mielestä kyllä Shadowilta löytyy sama normimäärä hyviä biisejä kuin miltä muultakin Sentencedin levyltä. Vaikka tyyli on eriä, ei se levystä huonoa tee.

Pakkohan se on entisenä fanina (nykyisenä pään nyökyttelijänä) että lepuuttakoon pojat rauhassa.

Mulle kävi niin, että Down ja Frozen alkoivat kiinnostaa (en tiennyt bändistä aiemmin), sitten laajensin Amokiin mikä iski aivan tajuttomasti. Mutta paluu Downin ja Frozenin kimppaan takaisin tapahtui kuitenkin. Sitten tuli Crimson, jonka pari kertaa pysty kuuntelemaan, ja vain ne muutamat kovat biisit sieltä jäi mielen, vähän tylsempi levy ja hitti-Frozenin jälkeen olis odottanu enempi kovia hittejä.
 
Sitten tuli taas Amok-kausi, se iski taas eniten. Kunnes takaisin Down & Frozen -parille. Siihen se sitten tuo TCWL tulikin ja nyt tuli erilaista korville. Suurin osa biiseistä toimii loistavasti, mutta loppuosasa menee vähä pikkunätiksi. Lopulta tuo viimeinen levy ilmestui, ja se on ollut tasaisen hyvä. Ja erilaisuuttakin löytyy, sanoisin että kokonaisuudessaan paljon parempi kuin TCWL ja Crimson, mutta ei ihan "täydellinen kokonaisuus" kuten Down, Frozen ja Amok.
 
Niinpä tästä päästäänkin siihen, etten voi laittaa noita pysyvään järjestykseen, mutta tossa vähän pohjaa kuitenkin:
 
1. Down & Frozen -kuitenkin se pohja koko Sentencedillä, hitit ja kokonaisuudet loistavia - näitä niitä soitetaan jos v*tuttaa :-)
 
2. The Funeral Album -tässä on puhtaasti erilaista lähdetty tekemään samoista aineksista, joka sitten toimii tosi hyvin, kokonaisuuskin on kunnossa ja kehittymistä levyltä levylle on tullu - täällä viimeistään.
 
3. Amok -tästä lähti se "oma tyyli", siksi se pomppii henk.koht. listassa välillä ylös, välillä alas
 
4. The Cold White Light -perusvarma rajumpi levy floppi-Crimsonin jälkeen, mutta vähän on niitä keskinkertaisempiakin levyllä (ei aina jaksa loppuun asti kuunnella)
 
5. Crimson -pari hittiä, mutta paljon keskiketterää... mutta liikaa akustisia kitaroita "tuplaamassa"
 
6. North & Shadows -ei oo tullu kuunteltuakaan kunnolla

Kumma kun melkein kaikki tuntuvat pitävän Crimsonia jonkinasteisena floppina. Itse pidän siitä yhtä paljon kuin muistakin Sentencedin levyistä, toimii varsinkin kokonaisuutena.

Kyllä minäkin pidän Crimsonista ja paljon. Fragile ja Home in despair ovat kyllä aliarvostettuja biisejä. The River on taas mielestäni sentencedin kaunein kappale ja oinhan siellä sitten ne hitit. Ainoastaan levyn viimeiset vedot olisivat saaneet jäädä pois. Itse olin armeijassa, kun tuo levy tuli, joten se tuli kuunneltua puhki aivan liian nopeaa. varmaan 10-15 kertaa viikossa tuli kuunneltua n. kuukauden ajan. Vieläkin palaa armeija muistot mieleen, kun tuon levyn pistää päälle, joten tuli pilattua hyvä levy silloin.
 
Downia olen nyt kuunnellut pitkästä aikaa ja minua ärsyttää sen soundit. Se kuulostaa vähän niinkuin Demolle koko levy. Tokihan Noose ja Bleed tykittää mahtavasti.
 
Funerali on noussut minun Sentenced suosikikseni, vaikka Sentenced "fanius" alkoi jo Amokin aikana.

Livenähän bändi on nyt vahvassa iskussa, Saunan keikka oli oikein hyvä. Tenkula soitti soolot kyllä älyttömän hyvin ja tarkasti. Näyttää vaan jotenkin vaivalloiselta tuo touhu, kun on ylipainoa ja selkävaivoja. Mutta todella hyvältä kuulostaa, sehän on kuitenkin tärkeintä.

Crimson on kyllä yksi parhaista (kuten myös synkeimmistä ja katkerimmista) levyistä koskaan omassa lajissaan. Sentencediltä ei löydy mielestäni kuin yksi aavistuksen heikompi tekele, Love & Death. Sitä ei oikein kestä kuunnella. Muuten levyt ovat kaikki vähintään ****-tasoa, ja suurin osa taipuu sinne viiden tähden puolelle. Eikä niitä levyjä edes voi laittaa mihinkään järjesteyksessä.
 
Bändi on ollut hyvin merkittävänä osana elämäni viimeisinä kymmenenä vuotena, välissä tosin meni vuosi, ettei jaksanut kuunnella. Mielenhäiriöstä päästiin kuitenkin eroon ja bändin levyt soivat nykyisin ehkäpä enemmän kuin koskaan. Bändin mukana kuolee pieni osa minua ja onhan tässä huulta purtava että saa pidettyä itsensä kasassa, myönnetään.
 
RIP Sentenced 1989-2005

1. Down & Frozen -kuitenkin se pohja koko Sentencedillä, hitit ja kokonaisuudet loistavia - näitä niitä soitetaan jos v*tuttaa :-)
 
Sanoisin kyllä että tuolla uudellakin albumilla on melkoisen otollista materiaalia jos vitutukseen pitää jotain kuunnella :)

Kumma kun melkein kaikki tuntuvat pitävän Crimsonia jonkinasteisena floppina. Itse pidän siitä yhtä paljon kuin muistakin Sentencedin levyistä, toimii varsinkin kokonaisuutena.
 
Näinpä, itse nostan Crimsonin jopa muiden yläpuolelle. Toisena ainakin tällä hetkellä Funeral. Ihmettelen vain että tosta TCWL:sta on tykätty noinkin paljon vaikka itselle se on näistä laihailan ajan levyistä vähiten hyvä.

Crimsonilla on yksi Sentencedin parhaasta päästä oleva veisu: No more beating as one. Niin loistava kappale!

Ei kai sentään My Slowing Heartia jätetä pois? ;)
 
EDIT:
Eikä One More Daytä, eikä With Bitterness and Joytä...
 
Tätä oon itekki joskus kelaillu, kaikki ne on sillä levyllä hyviä. The Riverki aiva huippu veto!