Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No, parempi se on nöyrtyä ja painua kaupan tiskille tuhlaamaan vähät rahansa.... stana!
 
Älä luovuta!
Taistele kapitalismia vastaan!

Tuolla
 
http://www.mikeportnoy.com/forum/tm.aspx?m=898674

Porukka jaksaa kehittää noita yhteyksiä levystä toiseen
 

 
- The Vocals from 4:55 to 5:16 very closely mirror those form "This Dying Soul."
- The Solo Break at 5:18 is very similar to the one from "The Glass Prison"
 
Mutta tuohan nyt on ihan selkee....The Glass Prisonin lyriikat on osat I-III, This Dying Soul IV-V ja The Root Of All Evil VI-VII
 
ja kaikissa on omistus "Dedicated to Bill W. and all of his friends"

Porukka jaksaa kehittää noita yhteyksiä levystä toiseen
 

 

 
Mutta tuohan nyt on ihan selkee....The Glass Prisonin lyriikat on osat I-III, This Dying Soul IV-V ja The Root Of All Evil VI-VII
 
ja kaikissa on omistus "Dedicated to Bill W. and all of his friends"
 
Bill Wardillekko (Black Sabbath) nuo on omistettu?

Bill Wardillekko (Black Sabbath) nuo on omistettu?
 
sitä en tiedä, mutta niin niissä lukee...

Bill Wardillekko (Black Sabbath) nuo on omistettu?
 
No ei vaan Bill Wilsonille, Anonyymit Alkoholistit-kerhon perustajalle. Glass Prison jo nimensäkin puolesta kertoo alkoholismista.

No ei vaan Bill Wilsonille, Anonyymit Alkoholistit-kerhon perustajalle. Glass Prison jo nimensäkin puolesta kertoo alkoholismista.
 
loistavaa

Mielestäni Octavarium on parempi kokonaisuus kuin ToT. Olisi kyllä makeeta, jos nämä sällit vetäisivät vielä enemmän näitä suoria biisejä ja tekisivät todella kompaktin levyn. Aluksi Octavarium tuntui hieman muoviselta, mutta kyllähän tämä on alkanut potkii :)

Sekä 6 degreesistä alkaen DT:n levyjä on vaivannut sama asia, nimittäin ylipitkät biisit, joilla ei ole kuulijalle mitään kerrottavaa. 6 Degreesin nimikkobiisi (eli kakkoslevy) on mielestäni turha, ToT:n biiseistä olisi saanut karsia mitasta puolet pois, ja Octavariumin biisit eivät enää kanna. Kolmosraita "These Walls" on kohtuullinen.
 
Glass Prison -jatkumossa oli aluperinkin kovin vähän aineksia, ihmettelin että biisiä niin kovin väkisin venytettiin. Ja sitten sama toistui ToT:lla ja nyt Octavariumilla: kun ei uusia aineksia ammenneta, niin biisi ei kertakaikkiaan jaksa kiinnostaa.
 
Luulisin ongelmien johtuvan pitkälti siitä, että poijjaat tuottavat matskunsa itse, ja kaikki osat ovat heidän itsensä mielestä yhtä nerokkaan loistavia, eikä mitään sovi karsia pois. Laulumelodioita ei ole, vaan vokalisti seurailee sointukulkuja mielenkiinnottomasti. Plah. Ja sitten vielä matalavireisyys: pakkoko sitä on tunkea joka paikkaan? Kaipaan hyviä biisejä jotka kantavat itsensä loppuun asti vaikka olisivatkin 10-minuuttisia. Images&Wordsilla tämä toimii, mutta viime levyjen myötä on ollut pahoja ongelmia.
 
No entäs hyvät puolet? Soundit on saatu suunnilleen kohdilleen Kevin Shirleyn väistyttyä sivummalle. Ja Jordan on vaihtanut Kurzweilinsa Korgiin.... ja siinäpä ne tärkeimmät.
 
Tuli vähän avautumista, mutta näin se maailma makaa.

Ja sitten vielä matalavireisyys: pakkoko sitä on tunkea joka paikkaan?
 
Tämä häiritsee muakin. Kuten jossain aiemmin sanoin, vois JP heittää sen seiskakielisen välillä olan yli Norjaan.

Kolmosraita "These Walls" on kohtuullinen.
 
Heh. Mielestäni These Walls on levyn selkeästi huonoin biisi tällä hetkellä. En ole vielä niin paljon kerennyt kuunnella, että osaisin sanoa mihin kohtaan DT:n tuotannossa tämä lopulta asettuu, mutta ainakin jotain hyvää tällä levyllä on annettavanaan: Rudessin liittymisestä lähtien vaivannut biisien venyttely turhalla sooloilulla on nyt saatu vähän paremmin aisoihin. Muuten levyä vaivaa ihmeellinen mitäänsanomattomuus, ainoastaan nimibiisin nostaisin tällä hetkellä bändin hienoimpien biisien joukkoon. Panic Attack iskee myös aika hyvin, mutta taas Root of All Evilin paras idea on kierrätystavaraa This Dying Soulista. The Answer Lies Within on ihan mukava pikkuballaadi, mutta muut biisit eivät ole jääneet juurikaan mieleen, ainakaan kovinkaan positiivisesti.

Glass Prison -jatkumossa oli aluperinkin kovin vähän aineksia, ihmettelin että biisiä niin kovin väkisin venytettiin. Ja sitten sama toistui ToT:lla ja nyt Octavariumilla
 
Siis tällä levyllähän on kohtuu lyhyitä biisejä. Mielestäni mitään biisiä ei ole venytetty turhaan, edes nimikko biisiä..
 
Ja sitten vielä matalavireisyys: pakkoko sitä on tunkea joka paikkaan?
 
Tästä oon kyllä samaa mieltä. Olisikohan asialla tekemistä LaBrien madaltuneeseen laulurekisteriin? Ettei tartte joka biisiä vetää äänensä äärirajoilla. Ja uudella levyllä on sitten taas tämä kun biisien sävellajit etenevät oktaavin sävelin..

Ja sitten vielä matalavireisyys: pakkoko sitä on tunkea joka paikkaan?
 
Tästä oon kyllä samaa mieltä. Olisikohan asialla tekemistä LaBrien madaltuneeseen laulurekisteriin? Ettei tartte joka biisiä vetää äänensä äärirajoilla
 
Bändihän on matalaa seiskakielisen virettä käyttänyt useissa biiseissä jo Awake-levystä lähtien. Ja eihän kitaran vire ihan niin suoranaisesti laulurekisterin mataluuteen tai korkeuteen liity.

Ja eihän kitaran vire ihan niin suoranaisesti laulurekisterin mataluuteen tai korkeuteen liity.
 
Itse asiassa hyvinkin paljon. Jos kitarat on liian korkealla laulajaan verrattuna - sanotaanpa, että vokalistilta ei taivu standardi-E:n korkeimmat äänet - niin kitaran virettä laskemalla laulajan ei tarvi venyttää niin korkealle, vaan voi saavuttaa huipun jo hieman matalemmalta, sanotaan nyt vaikka sitten korkea D.

Tämä häiritsee muakin. Kuten jossain aiemmin sanoin, vois JP heittää sen seiskakielisen välillä olan yli Norjaan.
 
Täysin samaa mieltä.
 
Awakella juttu toimi, mutta nyt niissä kitaroissa ei ole samanlaista särmää. Kuulostavat ajoittain pehmeältä mössöltä.
 
Sama juttu vaivaa nykyisin jo radiosoitettavissa rock-metallibändienkin biiseissä. Matalaa virettä ja luonnottoman paksua soundia joka paikkaan. Ja kaikki kuulostaa samalta.

Sama juttu vaivaa nykyisin jo radiosoitettavissa rock-metallibändienkin biiseissä. Matalaa virettä ja luonnottoman paksua soundia joka paikkaan. Ja kaikki kuulostaa samalta.
 
Jep. Just näin. Se taitaa olla se "tämän päivän" soundi joita jokainen sitte, valitettavasti myös DT käyttää. Kummallista murinaa joka ei sovi mielestäni DT: kaltaiselle orkesterille.
Offtopikkina mainittakoon, että Europehan teki ihan saman jutun viime vuonna ilmestyneellä uudella albumillaan. Siinä oli "final countdownit" kaukana.
Mutta ei.. kun "nu-metal" mörinät pitää olla....
Ei hyvä.

Itse asiassa hyvinkin paljon. Jos kitarat on liian korkealla laulajaan verrattuna - sanotaanpa, että vokalistilta ei taivu standardi-E:n korkeimmat äänet - niin kitaran virettä laskemalla laulajan ei tarvi venyttää niin korkealle, vaan voi saavuttaa huipun jo hieman matalemmalta, sanotaan nyt vaikka sitten korkea D.
 
No mutta sitä tarkoitin, että se laulun "huippu" on kiinni laulumelodiasta. Standardi E:n korkeimmat äänet ovat ne, mitä niiden säveltää olevan. Jos E:stä menevän sävellyksen laulumelodiat menevät liian korkealle, voi biisin soittaa alavireen sijasta päinvastoin korkeammasta sävelestä. Esim sen seiskakielisen H:n sijasta siitä A-kielen kakkosnauhalta. Kitaravallin rankkuushan siinä kärsii, mutta rankkuus ei minusta ole koskaan ollutkaan DT:n juttu. Rankka alavire helposti nimittäin antaa tekosyyn sallia laiskemmat sävellykset.

No mutta sitä tarkoitin, että se laulun "huippu" on kiinni laulumelodiasta. Standardi E:n korkeimmat äänet ovat ne, mitä niiden säveltää olevan. Jos E:stä menevän sävellyksen laulumelodiat menevät liian korkealle, voi biisin soittaa alavireen sijasta päinvastoin korkeammasta sävelestä. Esim sen seiskakielisen H:n sijasta siitä A-kielen kakkosnauhalta. Kitaravallin rankkuushan siinä kärsii, mutta rankkuus ei minusta ole koskaan ollutkaan DT:n juttu. Rankka alavire helposti nimittäin antaa tekosyyn sallia laiskemmat sävellykset.
 
Yhdyn täysin Bedlamin mielipiteisiin, nostetaan hattua =)
 
Octavariumista sen verran että olen kuunnellut muutaman kerran läpi tämän levyn ja ihan okhan se on, sellaista perus DT standardia. Panic Attack on kyllä tosi iskevä, mutta levyllä on liikaa "balladeja" mielestäni joku niistä olisi voinut jättää pois. Jotenkin tuntui siltä että levy aukesi melkein heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, mikä ei ole oikein hyvä merkki levyn "kestävyyttä" ajatellen. Dream Theaterin parhaalla levyllä IMO, Scenes from a memorylla teknilliset, kauniit ja rankat kohdat ovat sekotettu ehdottomasti parhaiten yhteen.
 
Vielä Octavariumin kappaleista, Portnoy tekee taas taattua laatutyötä esim. symbaalit These Walls kappaleessa. "I walk beside you" on aika säälittävä kappale minun mielestäni, tämän kappaleen olisi voinut mikä tahansa popyhtye levyttä..onhan se hieno kappale ja Labrie laulaa ihan nätisti mutta...
 
Kuuntelin tässä yhtenä päivänä ToT:ia josta en ole pitänyt oikein paljoa, ja huomasin että Perkeles! Tämähän on loistava levy! Sanoisin että ToT on ehkä vähän parempi kuin octa, vaikka onkin vähän rankempi levy.
 
Nyt vain syyskuun keikkaa odottamaan! =)

Octavariumista sen verran että olen kuunnellut muutaman kerran läpi tämän levyn ja ihan okhan se on, sellaista perus DT standardia. Panic Attack on kyllä tosi iskevä, mutta levyllä on liikaa "balladeja" mielestäni joku niistä olisi voinut jättää pois. Jotenkin tuntui siltä että levy aukesi melkein heti ensimmäisellä kuuntelukerralla, mikä ei ole oikein hyvä merkki levyn "kestävyyttä" ajatellen. Dream Theaterin parhaalla levyllä IMO, Scenes from a memorylla teknilliset, kauniit ja rankat kohdat ovat sekotettu ehdottomasti parhaiten yhteen.
 
Taidanpa kompata tätä.
 
Levy tuntui heti alkuunsa mainiolta mutta sitten se jotenkin menetti kiinnostavuutensa.