Puhaltimet ›

heh. Mie olin semmosen simpsakan tytön kanssa kulettamassa teitä eessun taassun siellä konsalla. Teiloli tanssusalissa tukikohta.
Hei, miehän muistan!! Sie kyssyit multa että kellä oli trombasoolo =) ..se tosin oli flygarin stemma, eli mulla eka reaktio oli silleen "TÄH??" =D Enkä mie ollu mieltäny sitä sooloksi ku se tuli esim klarinetilla kans. Päve vaan soittaa niin tautisen lujaa =)
Mie ite asiassa mietinki että oisitko se ollu sie, tuossa ku kirjotin tota edellistä. Hassua.. =)
 
Viel kun muistas naaman...
No sitä nyt ei kannata muistella. Tai sanotaanko että ku tän naamataulun kerran näkee niin ei kyllä tee ihan heti mieli nähä uuestaan. Mutta, ööh..... sillai 160cm, melko pitkät vaaleahkot hiukset, ... Emmie tiiä mistä minut tunnistais.. Oikeessa tassussa hopioitu B&S. xD Mie kipitin ensimmäisenä siellä pois sieltä. Muistuuko?

Mie olin muuten trumpetissa leaderina. (En oo ennää, alko ottaan niin pahasti aivoon se meininki että viskasin B&S:n tuonne nurkkaan ja kiillottelen nyt semmosta vanhaa baritoninrutkua käyttökuntoon. Jos mie vaikka sitä oppisin soittaan, ku tuosta trombasta ei tullu mtn 12 vuoden aikana.. Prkl..)
 
Saman oloisia tunnelmia on joskus ollut. On hyvä ajatus joskus hakea motivaatiota muista soittimista. Ite oon soitellut matalia vaskia muutaman vuoden (trumpetin lisäksi), kun alkoi ne samat Justagigolojen ja Amoramorien stemmat puuduttaan. Barska on hieno soitin, ja trumpetistina sieltä on helppo vingutella ylä-ääniä, jotka saavat oikeat baritonistit vihreiksi kateudesta.
 
Vaan äläpä sitä rumpeettia täysin nurkkaan heitä. Tuo barskan soitto saattaa oikeasti auttaa siihenkin. Ainakin hengityspoliittisiin asioihin ja ilman käyttöön joutuu kiinnittämään huomiota aivan eri lailla, ja se on ainakin minulla heijastunut suoraan trumpetinsoittoonkin. Toinen juttu on tietysti se, että uuden soittimen kautta saattaa soittoon löytyä ihan uutta iloa. Lisäksi uudella soittimella tulee uudenlaisia stemmoja, mikä taas auttaa ymmärtämään musiikkia kokonaisuutena ihan eri lailla. Se vapauttaa energiaa siitä kaikille tutusta tekniikkakeskeisestä perkelekuneitriplakielitoimi- ja vittukuneiläheylhäältä-jankkauksesta siihen, että kuuntelee omaa ja bändin soittoa ikään kuin kokonaisuutena.
 
Tämä voi kuulostaa joltain new age -henkiseltä löpinältä, mutta näin se ainakin minulla on mennyt. Jos soittaminen v*tuttaa, ei kannata lyödä päätään seinään, vaan etsiä reittejä sen seinän ohi.
 
Barskan jälkeen pääsetkin sitten oikein kunnon soittimeen eli tuubaan. Se vasta terapeuttinen peli on. Siinä loputkin aivosolut saa kyytiä, kun Bb-tuuballa röhkii ruskeaa kohinaa kaikkien mahdollisten viivastojen alta...

Tämä voi kuulostaa joltain new age -henkiseltä löpinältä, mutta näin se ainakin minulla on mennyt. Jos soittaminen v*tuttaa, ei kannata lyödä päätään seinään, vaan etsiä reittejä sen seinän ohi.
 
No ei se nyt ihan semmoselta kuulosta... Mutta se ongelma taiski olla vähän enemmän henkilökemioissa, eli alko tympiin meän orkesterin hierarkiakuviot. Ite ulkopaikkakuntalaisena sitä oli aina ulkona asioista, ihan sama vaikka olinki bändin kokeneimpia soittajia. Tietenkään se ei sais vaikuttaa ainakaan häiritsevästi mun intoon tehä musiikkia, mutta näin siinä kuitenki kävi. Oon kai liian sosiaalinen ihminen =)
 
No, pitää kattoa uuestaan sitä touhua tässä pienen viilentelytauon jälkeen. Barskalla vaan saa hyvin tuhottua trombaan vaadittavan ansatsin *wirn* No eipä se mittään.
 
Kiitti kuitenki kannustuksesta. On tuo tromba niin läheiseksi tullu ettei sitä kokonaan voi jättää, mutta on pakko nyt pitää pidennetty kesäloma ihan ilman että koskenkaan siihen. Se barskan soitto on osittain just tekniikkavirheiden takia, ku mien ota (mun tutkintolautakunnan mukaan) tukea palleasta vaan se tukialue on paljon ylempänä, jssn rintakehän alueella. "Kivakiva".. Ja laulun opettelu on ihan omaksi iloksi, niin pääsee kevyeen musiikkiinki vähän sisään (täällä päin ku ei pahemmin big bandeja oo =)).
 
Sitten ku koitan vielä keksiä että miten tuo äskeinen tilitys liitty tähän otsikkoon *naur* Eli siis anteeksi pieni harharetki=)

sit kerrankin saksassa oltiin soittamassa tämä macig hampurin merimieskirkon jossain miljoona vuotis gaalassa. Ensin soitettiin tämä, ja sitten kuunneltiin paikallaan puhe. ensimmäinen kesti 15min. lsitten se käännettiin saksaksi. ja ruotsiksi. ja englanniksi, ja lopulta japaniksi. Melkein kaikki orkkalaiset nukku siellä lavalla. sit vetästiin missing seasonin winter
 
Hah, se oli tosiaan aika unohtumaton keikka. Itse asiassa katsottiin tuossa tämän kesän Saksan-reissulla videoo orkan aikasemmista keikoista ja reissuista, niin oli koomista kattoo kun tyypit nojailee pasuunaan tai patarumpuihin.
 
Mikä oli muuten ensimmäinen biisi mitä soitit orkesterissa? Minulla oli unohtumaton Castle Park. Olin 12v kloppi silloin.
 
Minulla taisi olla Mission: Impossible Theme, ja olin 10v kloppi silloin.