Kitarat: soittaminen ›

Tosi rohkaisevaa tämmöinen; aika elitistinen meininki. Noille jampoille jotka aina välillä erehtyy kysymään tästä valtavan hienosta jazzin soittamisesta tulee varmaan vitun hyvä ja innostunut fiilis tälläsistä 'asiantuntevista' kommenteista. Pitäis oikeastaan järjestää jazzsooloskaba, katotaan sitten kenellä on hallussa toi em. teesit.
 
Samaa mieltä. nin no..no niin..

Tosi rohkaisevaa tämmöinen; aika elitistinen meininki. Noille jampoille jotka aina välillä erehtyy kysymään tästä valtavan hienosta jazzin soittamisesta tulee varmaan vitun hyvä ja innostunut fiilis tälläsistä 'asiantuntevista' kommenteista. Pitäis oikeastaan järjestää jazzsooloskaba, katotaan sitten kenellä on hallussa toi em. teesit.
 
...mitä asiatonta tuossa oli? kerrankin rehellinen vastaus.
Musanäytteet kertoo, onko "practice what you preach" kohdallaan. Tässä tapauksessa mun mielestä on.

tuplat tuli

Muakin kiinnostais ehkä hiukan. Voisiko joku suositella jotain jazz-kitaristia, jonka levyjä voisi lainailla (mieluiten sellasta helpommin aukeavaa näin aluksi) ja/tai hyviä opuksia?
 
Yks ukko mikä IMO on ylitse muiden, siinä mielessä että on hyvää mutta kansantajuista, niin semmoinen ukko kuin Kenny Burrell ja siltä kaksi levyä (kummatkin blue notella) eli "Midnight Blue" ja "Best of Kenny Burrell"... ja kun kuuntelee vaan jazzia sitkeesti niin kyllä sieltä tarttuu melodioita ja licksejä mitä voi käyttää omassa soitossa.

...mitä asiatonta tuossa oli? kerrankin rehellinen vastaus.
Musanäytteet kertoo, onko "practice what you preach" kohdallaan. Tässä tapauksessa mun mielestä on.
 
No mä en lähde ketään arvostelemaan musanäytteiden perusteella, mutta lähinnä iski silmään toi tyyli millä tuoda julki tuo asia. En ymmärrä miksi tosta jazzista pitää tehdä tollainen paha mörkö. Jucciz ja muut tarttee ne samat taidot muussakin musassa, ja väitän, että oli tyyli mikä tahansa, siinä menee pitkä aika, ennen kun on tyyli suvereenisti hallussa. Nyt menee ihan offariksi, mutta lähinnä vaan hämäsi kun joku asiallisesti kysyy (ja onhan noita oikeasti vaikka minkälaisia pikkujippoja, jos ei nyt ihan Coltranelta kuulosta, niin ainakin saa jazzillisia elementtejä soittoon) ja tullaan sitten lyömään jalkoja alta. Ei kukaan oo oppinut soittaa rockiakaan vuodessa. Antakaa jengille mahdollisuus.
 
EDIT: typo

Ihan sama mikä musatyyli tai soitin, aina on hyötyä siitä, että ymmärtää mahdollisimman paljon musiikissa vaikuttavista lainalaisuuksista. Keskeisiä asioita teorian puolella ovat juurikin soinnut, moodit ja asteikot, sillä niiden varaan rakentuvat oikeastaan kaikki musiikilliset elementit rytmiä lukuunottamatta. Ei ollut missään nimessä tarkoitus korottaa jatsia jotenkin erityisasemaan. "Työtä, työtä, hikeä ja vähän lisää työtä" on hyvä resepti yleensäkin mihin tahansa, jos haluat tulla hyväksi. Eikä sitä tarvitse pelätä, että jos hallitset teoriapuolella asiat hyvin, niin niille olisi käyttöä pelkästään jatsissa ja muussa "vaikeassa ja sivistyneessä" musiikissa. Kaikki osaaminen on sovellettavissa kaikkialle, jos luovuutta riittää.
 
Vaikka hevissä miten pärjäisi pelkillä vitossoinnuilla ja pentatonisella skaalalla, ei ketään varmaan hevibändistäkään potkita pois vain sen takia, että ymmärtää musiikista muutakin. :)
 
Vaihdoinpa uuden soittonäytteen, piti penkoa varastoista jotain...
 
EDIT: pentatoninen skaala lisätty ;)

Ihan sama mikä musatyyli tai soitin, aina on hyötyä siitä, että ymmärtää mahdollisimman paljon musiikissa vaikuttavista lainalaisuuksista. Keskeisiä asioita teorian puolella ovat juurikin soinnut, moodit ja asteikot, sillä niiden varaan rakentuvat oikeastaan kaikki musiikilliset elementit rytmiä lukuunottamatta.
 
Kyl näin on. Itse olen aika heikoilla näissä, ja joudun vetämään ihan luonnonmenetelmällä ja korvalla. Yhtään kitara- tms. tuntia en ole eläissäni saanut ja nuoteista en ymmärrä hevon kukkua. Silti jotenkin aina olen päässyt hyvien muusikoiden kanssa soittamaan. Ehkä eniten ulapalla olen tämän otsikon aiheen kanssa, eli jazzin. Siinä tosiaan täytyy pystyä vetelemään muutakin kuin pentatoonista ja vitossointuja.

En ymmärrä miksi tosta jazzista pitää tehdä tollainen paha mörkö.
 
No sen sinä teit kyllä ihan itse.

Ihan sama mikä musatyyli tai soitin, aina on hyötyä siitä, että ymmärtää mahdollisimman paljon musiikissa vaikuttavista lainalaisuuksista..
 
En väitä että olisit väärässä, mutta jos säikeen nimi on "jazz-kitaran alkeet", ei ensimmäisestä vastauksestasi taida olla paljon apua. Hyväksi tuleminen vaatii musiikkityylistä riippumatta paljon töitä, se on selvä.

No sen sinä teit kyllä ihan itse.
 
En tee, lue tarkkaan aina nää threadit missä vähäänkin käsitellään tuota jazzia, niin jutuista aistii kilsan päähän tommoisen lievästi sanottuna ylimielisen fiiliksen. Mulla itselläni ei oo aiheen kanssa ongelmia, vaikka en Wes Montgomery olekaan, mutta tuntuu ihmeelliseltä tää sama kehä aina: joku kysyy jotain jazz-licksejä, jotain vinkkejä tms. ja samantien pärähtää liuta pseudofilosofisia latteuksia. Ja harmi että nyt piti tääkin threadi hukuttaa tähän juupas-eipäs 'keskusteluun' :).

En tee, lue tarkkaan aina nää threadit missä vähäänkin käsitellään tuota jazzia, niin jutuista aistii kilsan päähän tommoisen lievästi sanottuna ylimielisen fiiliksen.
 
Hetkonen? Siis kommentti:
 
Duuriasteikkoon, harmoniseen ja melodiseen molliasteikkoon perustuvat moodit, nelisointujen ja isompien kaikki käännökset kaikilla kieliryhmillä, tyylikäs fraseeraus.
 
on vain joukko ylimielisiä, "pseudofilosofisia latteuksia" ja yritystä tehdä jazzista "paha mörkö"?
 
Tajusitko oikeasti sanaakaan?

Mulla itselläni ei oo aiheen kanssa ongelmia, vaikka en Wes Montgomery olekaan, mutta tuntuu ihmeelliseltä tää sama kehä aina: joku kysyy jotain jazz-licksejä, jotain vinkkejä tms. ja samantien pärähtää liuta pseudofilosofisia latteuksia.
 
Mä oon ainakin osittain samaa mieltä. Jos joku kysyy alkeita melkein mistä tahansa on vastaus: opettele nuotit, fraseeraus, moodit ja sointukäännökset. On edelliset tietysti aina totta, mutta uskon että alottelevat soittajat kaipaavat jotain konkreettisempaa kuin tuon lausahduksen. Millä tavalla reenata, missä sitä voi käyttää ja miksi? Ennemmin kertoo miten on itse opetellut edelliset kuin listata asioita mitä osaa/tietää olevan olemassa.
 
Uskon että kirjastosta saat parempia neuvoja kuin täältä. Muutamaan kirjasarjaan oon hiukka tutustunu ja nämä ainakin ovat vaikuttaneet hyvältä.
************************************************
Ramon Ricker: improvisation series 1-4 (1 perusasiaa asteikko, fraseeraus ym. 2 jazz/blues sointukorvaukset, sopivat asteikot 3. I-IV-V ja muita kiertoja. nelosta en ole vielä silmäillyt.) Helkutin hyviä taustanauhoja CDeellä johon reenata päälle ja esimerkkejä opetetuista asioista.
 
Mel Bay's private lessons series. Useita hyviä ja yksinkertaisiakin vinkkejä kehittää soittoa. Esimerkiksi Jazz pentatonics on hyvä opus. Jo pienellä vaivalla saa jasssin kuulosta tavaraa ilmaan.
 
Aebersoldin play-along sarja. Niin, stankkuja, bluesia.... hyviä taustanauhoja. Yleensä ei varsinaisia opetteluvinkkejä vaan lähinnä joitain asteikkoja listattu sointuvaihdosten mukaan.
 
************************************************
Toivottavasti näistä olisi apua. Harmi vaan ku se reenaaminen ja varsinainen työ pitää kuiteski tehdä aina ite. Ei auta edes hyvä maikka.

harmoniseen ja melodiseen molliasteikkoon perustuvat moodit
 
Hmmm, luulin ennen että ei ole kuin nämä perinteiset seitsemän moodia..
 
Voisiko joku valaista näitä em. skaaloja. Eli onko ne samalla periaatteella. Eli onko esimerkiksi fryygis-harmoninen e molli?
 
Mites ne soinnut sitten menee?
 
Kiitän, olisi PALJON apua.

Voisiko joku valaista näitä em. skaaloja. Eli onko ne samalla periaatteella. Eli onko esimerkiksi fryygis-harmoninen e molli?
 
Ihan samalla periaatteella menee, ainoastaan asteikko on eri.
 
Mites ne soinnut sitten menee?
 
Ihan kuten duuriasteikonkin kanssa, mutta toki noiden asteikoiden seitsemäs (ja kuudes sävel) ovat eri, jonka takia osassa soinnuistakin on poikkeavia säveliä.
 
Esimerkiksi A-melodisen molliasteikon sävelistä saadaan 1-3-5-7 -periaatteella A-C-E-G# eli Ammaj7 kun tavallisen A-aiolisen sävelillä oltaisiin tilanteessa A-C-E-G eli Am7:ssa.
 
Muut soinnut ihan samalla periaatteella. Nuo "normaaliin molliasteikkoon nähden korotetut" sävelet tuovat kumpikin omaa lisäväriä niin asteikkoihin kuin niistä muodostettaviin sointuihinkin. Osalle noista asteikoista on ihan oma nimensäkin, mutta siltä osin kun nimiä ei ole "keksitty", puhutaan vaan 2. moodista, 3. moodista jne.
 
Itse asiassa ainakin yhdet (joskaan ei välttämättä täysin viralliset tai ainoat nimet melodisen molliasteikon moodeille ovat seuraavat:
* I Melodinen molli (duh?)
* II Fryyginen #6
* III Lyydinen #5 (Lydian Augmented)
* IV Lyydinen b7 / Miksolyydinen #4 (Lydian Dominant)
* V Ei erityistä nimeä?
* VI Lokrinen #2
* VII Vähennetty kokosävelskaala (alkaa dimillä, loppuu kokosävelillä) / Superlokrinen skaala / Lokrinen b4 / ALT-asteikko (Altered Scale)
 
Suosittelen edelleenkin tätä maanmainiota Marc Sabatellan sivua "A Jazz Improvisation Primer":
http://outsideshore.com/primer/primer/
 
Tuolla paneudutaan sointuihin, moodeihin, asteikkojen ja sointujen vastaavuuksiin ja moniin muihin perusjuttuihin. Painetun sanan puolelta suosittelen enemmän kuin lämpimästi Mick Goodrick:in kirjaa "The Advancing Guitarist", joka menee vielä tuota sivua huomattavasti syvemmälle, pitkälti samoihin asioihin.
 
Jospa tuossa oli jotain enemmän kouriintuntuvaa.

Hohhoijaa: Minusta tuntuu, että saisit parempia vastauksia, jos pystyisit vähän tarkemmin kertomaan, minkä tyylisiä juttuja olet kiinnostunut oppimaan (kappaleita, komppausta, improvisointia... vai kaikkea edellä mainittua). Voisit myös vähän kertoa yleisesti omasta soitto/teoriaosaamisestasi, niin olisi helpompaa antaa neuvoja ja mahdollisesti suositella jotain sopivan tasoista materiaalia soitettavaksi.

Hetkonen? Siis kommentti:
on vain joukko ylimielisiä, "pseudofilosofisia latteuksia" ja yritystä tehdä jazzista "paha mörkö"?
Tajusitko oikeasti sanaakaan?
 
1) kun lainaat, laina oikein ja kokonaisuudessaan. Noin irrotettuna koko viestistä tostahan ei moista kuvaa välttämättä saa.
 
2) Jos olet soittanut jazzia (Varmaan olet, koska luet tätäkin tyhjänpäiväistä väittelyä) olet varmaan tietoinen siitä, että asia on (josta kaikki nyt tuntuu olevan oikeutetusti samaa mieltä) aika laaja ja sitäkautta ehkä vaikesti hahmotettava. Siksi sanoin tuosta, tuntuu aika ylimieliseltä vastata tollalailla yhdessä virkkeessä kuittaamalla ja lopuksi "tyylikkäällä fraseerauksella", mitä sekin ikinä on ja kenellä sitä nyt löytyy. Mä ymmärrään että tätäkin asiaa kysytään monesti, että mitäs skaalaa sitä ja mitä moodia tota, mutta sillei ei taas voi mitään, kuuluu osaltaan näihin keskustelupalstoihin. Enkä millään tapaa halua hyökätä Juccizen kimppuun, koska kuten huomautit (vaikkakin arvetluttavasti lainaten) sehän kerto mitä siihen vaaditaan. Ja noiden soittonäytteiden perusteella tuntuu osaavan hyvin vetävän käytännössäkin, tietää siis mistä puhuu, ja jos kyllästyttää noi newbieiden kysymykset, niin niihinhän ei tarvii vastata. Eiköhän lopeteta tähän, ettei muuten hyvä threadi huku tälläiseen juupaseipään.

Jospa tuossa oli jotain enemmän kouriintuntuvaa.
 
:) hyvää sepustusta ja varsin havainnollisesti. Yks opus mikä on esimerkiksi amazonissa todella edullinen on semmoinen kuin "Mark Levine: Jazz Theory Book", ja vaikka nimi viittaakin aika rankkaan kamaan, niin siellä on erittäin hyvin ja seikkaperäisesti selostettu nuo moodit/soinnut ym. jazzvippaskonstit ;).
 
edit: niin, ja taas unohtu mainita se aika tuore Max Tabellin "jazz harmonia" (en muista ihan onko nimi noin). Se on suomeksi ja siinä todella alkeista selitetty kaikki oleellinen.

Moro!
 
Yks hyvä konsti vois olla hakea kirjastosta Charlie Christianin levy (oikeastaan kaikki niistä on Benny Goodmanin kanssa). Jos on soittanut perus blues/chuck berry-licksejä, löytyy varmasti aika paljon yhtymäkohtia, joihin pääsee nopeasti korvakuuloltakin kiinni. Toinen vieläkin "bluesimpi" tapaus on Tiny Grimes, joskin sen levyjä ei välttämättä kaikissa kirjastoissa ole.
 
Itse en osaa teoriaa enkä nuotteja, enkä todellakaan omaa mitään ällistyttävää sävelkorvaa, mutta pystyin jo lyhyen soittokokemuksen jälkeen "jammailemaan" hieman noiden levyjen mukana. Esim. Goodmanin sekstetti(niin kai se oli?) toistelee paljon melko simppeleitä riffejä, jotka on melko helppo plokata korvakuulolta. Näillä pääsee mukavasti alkuun ja ennen kaikkea kehittyy fiilis swingirytmille. Pelkän bluespohjan jälkeen taas esim. Django Reinhardt ja bebop kuulosti alkuun paljon vieraammalta, eikä jutuista oikein saanut kiinni. Näistä on varmasti sitten helpompi siirtyä uudempaan jazziin.
 
Nämä vois löytyä monestakin kirjastosta:
 
Charlie Christian: The Genius of the Electric Guitar
Tiny Grimes: One's never too old to swing

Mä ostin muutama viikko takaperin An Evening With Joe Pass-DVD:een ja se on aivan mainio; puoliksi opetusvideo (sisältää haastatteluja, vihkon jossa on nuottiesimerkkejä ja GIT:issä kuvatun klinikan pätkän) ja puoliksi konserttitaltionti (JP soolona ja triona). Joe Passin tarinoinnista jää päällimäisenä mieleen kova työ jonka mies on tehnyt levysoittimen kanssa kopioimalla Charlie Parkeria sekä vaan yksikertaisesti soittamalla stankkuja ja vaikkapa cowboylauluja ("I play tunes, not exercises") ankaran isän kirittämänä. Miehellä oli myös hyvin yksinkertaistettu tapa ajatella harmoniaa, olemassa on vain kolmenlaisia sointuja: duuri, molli ja dominantti. Niihin sitten voi lisätä ääniä värittämään ("color tones") , miten niitä ääniä sitten sattuukin kuulemaan ... Passilla on ilmeisesti myös tapana yksinkertaistaa ii-V-I sointukiertoja "unohtamalla" ii:t kokonaan. Esimerkiksi annetaan Stella By Starlight seiskoilla ja duureilla, soittamalla ainoastaan yhden mollin (Ebm Ab7:n paikalle). Moodeista mies sanoo että "I don't know nothing about the modes". Ja kuulemma oli omistanut kaksi (?) oppikirjaa elämänsä varrella. Eli aikalailla kaikki just päivastoin miten minä oon tähän asti yrittänyt jazzia opetella, eli perä edellä ei ehkä sittenkään kannata tuohon puuhun yrittää kiivetä.
 
Joe Passista vielä että 60-luvun bändilevyt (For Django, Joy Spring..) on aivan älyttömän hienoja ja on jäänyt ainakin mulla noiden Virtuoso-levyjen jalkoihin aivan suotta.