Etno, proge, latin ›

En tiedä onko "freesi" oikea sana kuvaamaan musaa, jonka jo peruslähtökohta on kansia myöten retroilu ja "tributointi". Radiosta Groove FM:ltä kuulin ne pari laulubiisiä, ja ne eivät ainakaan vakuuttaneet. Taas toisaalta siltä edelliseltä vinyylisinkulta ne pari instru-biisiä olivat ihan hauskoja, mutteivat mitenkään sykähdyttäviä. Sitähän haastateltiin sitä Tuomas Kalliota (idean isä) Groovella, ja se sanoi että tää on tavallaan jatsia, josta on rima laskettu todella alas. Eli tanssilattialle ainakin nimenomaan levyversio on tehty. Täytyy mennä kuuntelemaan livenä, tänään 22.6. Helsingissä Dubrovnikissa!

kävin just hakeen kaupasta, pari piisiä ehdin kuunteleen autossa, toimi ainakin näin auringonpaisteella.

Mä diggaan :)

Toimii livenä ainakin perus-jazzpumppua reippaammin. Eilen ke Dubrovnikissa Severi Pyysalo melkein varasti shown - mahtava soittaja, tuli taas kerran todettua. Laulaja Okou veti myös tosi upeasti, kuten koko bändi. Enpä taida tota levyä siltikään ostaa, koska petyin siihen Eskolan soololättyynkin juuri siitä liiasta "varman päälle" -meiningistä johtuen; tuntuu että FCQ:n levyversiossa on samaa...
 
Mutta kaikessa tässä on parasta se, että jats on taas suosittua! Nuoria ihmisiä kiinnostaa tulla keikoille ja ostaa levyjä, vaikka se tavara mitä FCQ:kin vetää on ihan 60-luvun alun perus-hardboppia, vaikka se Mäkynen soittaakin sitä basaria joka iskulle ("tanssijumputus"). Hauskaa!

Mutta kaikessa tässä on parasta se, että jats on taas suosittua!
 
Which is nice. Vielä kun saataisiin Suomen kattava Jazzkanava radioon, ehkä jopa jotain juttuja teeveeseen niin sitte ois kiva.

Nähty livenä Savonlinnassa, ja kyllä tykkäsin. Pyysalo vie tietysti huomiota, oikeutetusti toki, mutta muutenkin pirun hyvä kokoonpano ja hyvää jaskaa. Sekin hyvä puoli tässä on, että FCQ on kuitenkin suhteellisen "helppoa", niin että ihan taviskin voi tykätä. Aika suuri osa nykyjaskaa on sellaista, että siihen pitää enemmän keskittyä nauttiakseen todella. Tosin eiväthän nämä nykyjaskaa pyrikään soittamaan.

Saakos sitä (osittain) kyseisten poikien EP:tä enää mistään? Siis sitä, jossa salanimen taakse kätkeytyneet basisti ja rumpali olivatkin peräisin sämpleistä?

Saakos sitä (osittain) kyseisten poikien EP:tä enää mistään? Siis sitä, jossa salanimen taakse kätkeytyneet basisti ja rumpali olivatkin peräisin sämpleistä?
 
Käsittääkseni kaikki nuo julkaistut levyt ovat pitkälti Kallion Tuomaksen sämpläten tuottamaa tavaraa, vain livenä bändi on oikea bändi. Kaksi ekaa kymppituumaista EP-levyä ovat minun tietääkseni loppuunmyytyjä, vaikka tuossa hieman ennen mediahypeä toista levyä pyöri jokunen kappale Viiskulman levykaupoissa. Kolmannen kymppituumaisen julkaisu on tässä ihan holleilla. Ja sitten syksymmällä Chasin' The Jazz Gone By julkaistaan kokonaisuudessaan vinyyliälppärinä.

Käsittääkseni kaikki nuo julkaistut levyt ovat pitkälti Kallion Tuomaksen sämpläten tuottamaa tavaraa, vain livenä bändi on oikea bändi.
 
Mä jostain ymmärsin, että komppiryhmän jäsenet julistettiin kuolleiksi kun kovalevy hajosi. Sen jälkeen herra siirtyi testailemaan erilaisia mikityksiä riittävän 50-lukulaisen soundin löytämiseksi - oikeiden rumpujen kanssa siis. Mutta voi olal että olen käsittänyt väärin.

Mä jostain ymmärsin, että komppiryhmän jäsenet julistettiin kuolleiksi kun kovalevy hajosi. Sen jälkeen herra siirtyi testailemaan erilaisia mikityksiä riittävän 50-lukulaisen soundin löytämiseksi - oikeiden rumpujen kanssa siis. Mutta voi olal että olen käsittänyt väärin.
 
Näin mäkin ymmärsin siitä nytin jutskasta.

Soundien puolesta levy on ihan ehdotonta eliittiä mitä suomessa on koskaan tehty. Aivan täydellistä soundimaailmaa. Ja musiikillisestikin tämä on ainoa kolahtanut kotimainen levy Janne Haaviston "welcome tourist we take your dolar" levyn jälkeen, joka onkin ilmestynyt jo vuosikausia sitten. Hienoa.
 
EDITTIÄ.

Mitä ollaan mieltä five corners quintetin pitkäsoitosta?
 
Eri mainiota. Iskenyt muhun ihan täysiä, yks vuoden kovimpia levyjä. Ainakin mulle.
Taitaa muuten olla Five Corners Quintet tän vuoden Tampere Jazz Happeningissa, ellen väärin muista.

Taitaa muuten olla Five Corners Quintet tän vuoden Tampere Jazz Happeningissa, ellen väärin muista.
 
Joo niin on, Klubilla lauantaina 5.11.
Mäkin tykkään tästä levystä, tosi hyvä meininki. Ei mitään "turhaa" sooloilua, tää homma toimii vaan kokonaisuutena niin hyvin ettei mitään kummallista tarvita. Joskus vähän on paljon.

Joo niin on, Klubilla lauantaina 5.11.
 
Täytyy varmaan sinne yrittää mennä.

Chasing the jazz gone by...
 
...but why?
 
Turha on kyseenalaistaa noiden sällien hirvimäistä svengiä, mutta kyllä minua tuollaisen retroilun tavaton suosio ihmetyttää. Niin hienoa kuin onkin, että perinteitä kunnioitetaan, mikä pointti on toistaa lähes yksi yhteen jo tehtyä saundia? Minusta Five Corners Quintet on - kaikella kunnioituksella - jazzille vähän vastaavanlainen kulttuuriteko kuin rokille joku Flaming Sideburns, joka onnistuu vakuuttavasti kuulostamaan milloin Rollareilta, milloin MC5:lta ja milloin miltäkin. Keikallahan molemmat ovat ehdottomasti komeaa kuunneltavaa, mutta kyllä minä levyltä kuuntelen ennemmin niitä esikuvia kuin apinointia.
 
EDIT: Ai niin FCQ:han taisi alunperin ollakin niiden punavuorelaisten tuottajahahmojen kokeilu, että miten "autenttiselta" (joka muuten on kevyen musiikin piirissä mielestäni helvetin kyseenalainen arvo) wanhan ajan Blue Note -jaskalta sitä voi kuulostaa. Kyllähän ne siinä toki onnistuivat. Jengikin tykkää.

--oho--

...but why?

Turha on kyseenalaistaa noiden sällien hirvimäistä svengiä, mutta kyllä minua tuollaisen retroilun tavaton suosio ihmetyttää. Niin hienoa kuin onkin, että perinteitä kunnioitetaan, mikä pointti on toistaa lähes yksi yhteen jo tehtyä saundia?

Koska nuo edellä mainitut vanhat soundit on täydellistä parhautta mitä jazzissa voi olla -- 60-luvulla osattiin tehdä/saatiin aikaiseksi täydellistä jazz soundia niin miksi samaa ei hyödynnetä nykypäivänäkin? Tuota pakollista "kehitystä" ei ymmärrä - jos homma on kohdillaan niin ei sellaista tarvitse muutella tahi kehittää. Viimeisen 30 vuoden aikana on jazzissa albumien soundimaailma vaan niin tajuttoman paljon huonompi että ymmärrän ihan 100% jos yritetään saada vintage-soundia. Moderneista äänityksistä mainitaan vaikka uusin U-Street All Stars albumi - todella kylmä ja moderni soundimaailma (Finnvox kamaa) - mun mielestä siinä esimerkki albumista jonka fiilis vois olla satakertaisesti "jazzimpi" jos soundit olisivat tuota vanhaa tyyliä.

Musiikillisesti (-kaan) ei chasing the jazz gone by tarjoa käsittääkseni mitään uutta, mutta eipä tuota tarjoa 99,8% muustakaan musiikista. Mutta toisin kuin 97,2%:lla muista "nykypäivän" albumeista, chasingillä on sentään soundit kohdillaan!

IMHO.

mikä pointti on toistaa lähes yksi yhteen jo tehtyä saundia?
 
Miksi joku haluaa edelleen soittaa 60-luvun vahvistimella ja kitaralla? Jos se on hyvä soundi?
 
Minusta koko FCQ:n soundi on vain yksi instrumentti. Miksei vanhoilla ja hyväksi havaituilla instrumenteilla saisi soittaa edelleenkin.

Noh, kuka mistäkin tykkää. Toiset saundeista, toiset sisällöstä.