Yleistä keskustelua musiikista ›

Se se onkin rakentavaa kritiikkiä. Vallankin jos raadin EI perustuu johonkin aikaisempaan mielikuvaan pyrkijästä.

Se se onkin rakentavaa kritiikkiä. Vallankin jos raadin EI perustuu johonkin aikaisempaan mielikuvaan pyrkijästä.
 
Ei noista okeleist sun muista ikinä tiiä...

Ryhdytään salapoliiseiksi...

niin tai jos raadin paperilla vaan lukee: "ei"
 
Tuollainen dokumentointihan juuri kertoisi siitä, että raati ei ole edes tyydyttävästi kyennyt erittelemään hakijoiden valmiuksia eikä ole edes kyennyt hahmottamaan niitä kriteereitä joita kokeen läpäisijän oletetaan täyttävän.
 
Tuollaisella tuloksellahan ei olisi mitään arvoa edes oppilaitoksen kannalta; mitenkäs vertailet hakijoita ja asetat hakijoita paremmuusjärjestykseen tuollaisen arvion perusteella? Jos raadin arviointi olisi tuota luokkaa, niin riski mutu-perusteisille valinnoillehan olisi järkyttävän suuri, esim.: "aikataulu venähti raadilla eikä päästy syömään. Oli tosi paska fiilis ja ei olisi jaksanu kuunnella seuraavaa hakijaa. Hylättiin sitten se, pentele." tai "oli tosi hyvä pianisti, mutta soitti jotakin pahuksen hare krishna -musaa ja oli joku ihme hihhuli. Ei tykätty, hylättiin."
 
Täytyyhän jokaisessa järkevässä opiskelijavalinnassa olla ennalta sovitut kriteerit joiden avulla hakijoiden suoriutuminen eri osa-alueista arvioidaan, pisteytetään näiden kriteerien mukaan ja asetetaan paremmuusjärjestykseen. Ei pelkän hakijan herättämän mielikuvan varassa pitkälle pötkitä; mikä takaa ettei raatilainen ole saanut väärää ensivaikutelmaa hakijasta tai että hakuprosessiin kuulumattomat inhimilliset tekijät eivät vaikuttaisi arviointiin?
 
Eli lyhyesti: mikäli ainoa sana jolla raati pystyy kuvaamaan arviointiprosessiaan, arviointikriteereitään ja arviotaan hakijan suoriutumisesta on "ei", haku ei ole voinut olla tasapuolinen kaikille hakijoille eikä hakijoita ole kyetty arvioimaan yhtenäisillä kriteereillä. Raati on siis tällöin suorittanut valintansa joko arpomalla tai musta tuntuu -menetelmällä, joista kumpikaan ei ole käypä metodi suoritettaessa suomalaisen lainsäädännön piirissä olevan oppilaitoksen virallisia opiskelijavalintoja.

Tulee heti mieleen Hirvosen Timo... Siis sehän on basistina aivan loistava ja oli jopa 4-vuotta yrittänyt sinne PJK:n tokalle asteen puolelle pääsemättä sisään 4 v. putkeen. Sitten haki sibiksen jazzille ja heti sisään. Niin että jos mietitään että mistä oli kiinni ?

Lisäksi sisäänottokriteerit ylipäätään jäävät usein palautteetta jääneelle hämäräksi. Onko pääsykokeesta yleisesti hyväksytty ja pedagogisesti testattu suunnitelma pisteytyskriteereineen vai perustuuko valinta pahimmassa tapauksessa yhden tai kahden linjasta vastaavan opettajan mieltymyksiin tai mielivaltaan? Olisi varmasti hyvä saada suoritusten osalta tehtävien pisteytys esiin ja tiettäväksi hakijalle myös taidealojen osalta.
 
---
 
Kunnollisen palautteen antaminen paitsi kohdentaisi hylätyn hakijan jatkoharjoittelua helpottaisi myös huomattavasti hakijan työtä jatkossa. Ei tarvitsisi seuraavana vuonna turhaan valmistella ennakkotehtäviä ja esseitä, kerätä tukkua hakemuksen liitteitä eri virastoista (joilla kaikilla opinahjo ei kuitenkaan todennäköisesti tee hakuvaiheessa mitään) , treenata etukäteen mahdollista pääsykoetta varten ja äänittää soittonäytettä mikäli tietäisi edellisen vuoden palautteen perusteella vielä tarvitsevansa lisäopintoja jollakin osa-alueella.
 
Olkaamme onnellisia siitä, että PJK:ssa on ylipäätään vielä pääsykokeet. Koulun johto joutui vääntämään peistä pääsykokeiden säilyttämisen puolesta OPM:n ollessa sitä mieltä, että myös taidealoille pitäisi päästä opiskelemaan suoraan yhteishaun kautta.
 
PJK:ssa pisteytetään hakijat, mutta ei niinkään "yleisesti hyväksytyn tai pedagogisesti testatun" menetelmän kautta. Aikoinaan niitäkin on yritetty kehittää, mutta pääsykokeiden muuttuessa 1300-kohtaiseksi Excel-helvetiksi niistä luovuttiin ja on tultu takaisin olennaiseen - siihen minkälaisia tuntemuksia hakija tuottaa lautakunnassa. Taidealoilla ei yksinkertaisesti toimi naiivi ajatus standardista pääsykokeesta, vaan lautakunnan on voitava pääsykokeissa "improvisoimaan" ekstratehtäviä, jos haistaa ettei hakijan testaaminen ole ollut tarvittavan laajaa. Ankarat pisteytykset toimivat kovien tieteiden opinahjoissa, mutta PJK:ssa ne saisivat vain tuhoa aikaan. Aikanani kun pääsin HumTDK opiskelemaan, oli tulos: 8,71, alin päässyt 8,03 - mitäs tämä tieto hyödyttää. Jos olisinkin saanut 7,98 en olisi päässyt, so? Soittakaa ja kysykää lautakunnan jäseniltä, jos haluatte tietoja detaljeista. Toinen asia on se, saatteko heidät kiinni ansaitulla kesälomalla.
 
Opettajilla on omat mieltymykset, mutta niin on myös kokemustakin nähdä potentiaalia. Omat mieltymykset musiikkimausta pyritään lykkäämään taka-alalle - lautakuntaa kiinnostaa enemmänkin musiikin eri osa-alueiden hallinta: hahmotuskyky, tekniikka, taimi, esteettiset valmiudet suhteutettuna hakijan omiin intresseihin...
 
Lautakunnalla on oltava valta päättää hakijoiden kohtalosta, koska pahimmassa tapauksessa kouluun voi tulla pettereitä, joiden paikka se ei todellakaan ole. Sitä varten on muita kouluja. Jos ei ole niin perustakaa. Koulussamme on opetussuunnitelma, joka on pyritty tekemään työelämän tarpeisiin niin hyväksi kuin vain mahdollista. Jos ei se riitä, niin so not! Lautakunnan syyttäminen mielivallan käytöstä on loukkaus, parempi olisi puhua humaanista vallan käytöstä.
 
Ennakkotehtävät ovat etenkin nauhakarsintaa varten. Mikä on soittohistoria. Todistuskopiot kertovat paljon: jos on kosolti keskeytettyjä opintoja ja peruskoulun päästötodistus keskiarvolla 5,7, otettaisiinko riski ja kutsuttaisiin pääsykokeisiin ja haastateltaisiinko hieman. Hakeminen ei maksa mitään.
 
Ja jos tulee hylätyksi pääsykokeissa, niin sitähän varten on maamme pullollaan muita alan oppilaitoksia ja kokeneita opettajia ja yksityis-sellaisia.
 
Mika Säily
PJK:n ope