Kitarat: soittaminen ›

No ei taatusti ole samantekevää. Jossakin postissasi sanoit että pitää pystyä soittaamaan millä tahansa.Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Se on suunnilleen sama kuin sanoisi pikajuoksijalle että tämän pitää pystyä juoksemaan yhtä nopeasti saappaat jalassa. Plektralla soittamisessa vaikuttaa fysiikan lait samaten kuin ihmisen anatomia. Jollakin systeemillä on helpompi soittaa kuin toisella. Tietysti eri ihmisillä anatomia on erilainen, jonka vuoksi joku juttu sopii toiselle paremmin kuin toiselle.
 
Myös pletran muodolla on vaikutus soittonopeuteen. Ameriikan puolella pletrojen kehittely on mennyt ihan äärimmilleen. Jos puhutaan esim. maniskoista, siellä monet ovat ottaneet käyttöön hyvin paksuja pletroja, paksuudeltaan jopa 3-4 mm ja tekniikka on se että ikäänkuin "harjataan" kieliä enemmän kuin pikataan jotta nopeus kasvaisi. Pletran on oltava muodoltaan sellainen että se kulkee kielten yli järkevästi. Pletran käytön, eli siis liikeradan ja kulman pitää olla järkevästi perusteltavissa ja fysiikan lakien mukaista, että soitto voisi joskus olla nopeata ja pehmeätä, mikä lienee useimpien tavoite.
 
Toisaalta pletrakäden toiminta ja soittaminen on eräänlaista voimistelua sekin, mutta käden lihaksilla. Harjoittelussa pätee samat lainalaisuudet kuin missä tahansa lihaskuntoa vaativassa nopeus- ja voimalajissa. Esimerkiksi että pitää aloittaa rauhallisesti että lihas saa lämmetä eikä tule maitohappoa yms. Toinen esimerkki voisi olla että pitkän aikaa tehty tasainen liike saattaa olla parempi treeni soittonopeuden kannalta kuin väkisin pakotettu tempon puristaminen.
 
Tämä topikki on ihan uskomatonta bullshittiä ja se tuntuu tuovan esiin kaikki ihmisten itsensä-huijaamistaipumukset joita kevyen musiikin puolella tapaa. Tämä alkaa lähennellä sitä kun joltain (olisiko ollut Thomas Lang?) maailman huippurumpalilta kysyttiin kesken klinikan että "en ole nähnyt tuollaisia kenkiä kenelläkään muulla, johtuuko nopea tuplapedaalitekniikkasi niistä?".
A) Keskimääräisesti ihmisten anatomia ei ole ratkaisevasti erilainen. Tämä tulee soittamisessa esiin esimerkiksi klassisten viulistien kohdalla. Lähes kaikki viulunsoittoon liittyvä mekaniikka on standardoitu ja samoja standardeja sovelletaan ympäri maailmaa. Jos ihmisten anatomia kerran on niin yksilöllinen, miten on mahdollista että maailmassa on valtava määrä teknisesti korkeatasoisia viulunsoittajia, joiden kaikkien soittomekaniikka on lähes identtinen?
B) Soittaminen ei ole välineurheilua. 99% saundista lähtee soittajasta, 1% siitä, millä kitaralla, vahvistimella, plektralla, kielillä, johdoilla yms. varusteilla soittaja soittaa. Kunhan on ihan perushyvä vahvistin, perushyvä kitara ja plektra on kohtuullisen jäykkä, on mahdollista soittaa vaikka mitä. Jos kyse olisi jonkun ihmeellisen kombinaation löytämisestä, miksi maailmassa on uskomaton määrä teknisesti taitavia soittajia, jotka kaikki soittavat täysin eri varusteilla? Ja yleensä pystyvät soittamaan vielä eri varusteillakin 90% niistä asioista joita normaalistikin soittavat. Itsekin olen nähnyt ihan epäinhimillisiä suorituksia - joku soittaa jollain perus-Green Tortexilla jotain onnetonta Samickia 12-setin kielillä varustettuna ja saa ulos ihan uskomatonta tilua.
Totta kai siinä vaiheessa kun mennään äärimmäisyyksiin saattaa tällaisilla asioilla olla väliä - onhan se selvää, että jollain 9-setillä on helpompi soittaa tempoon 280 16-osia kuin 13-setin kielillä (katsokaapa vaan Rusty Cooleyta:P) ja saahan sillä Triple Rectifier -säröllä puristettua jokusen bpm:n lisää kun voi soittaa hiljaisemmalla tatsilla (voi jopa olla että Kalle Kansanmuusikko, Kaustisten monivuotinen mandoliinivirtuoosivieras, saa puristettua Amerigan superplektralla 5bpm lisää), mutta peruspulliaisten soitossa äärimmäisen varustekombinaation etsintä teknisen suorituksen parantamiseksi on vain itsensä huijaamista. Jos etsii täydellistä saundia, silloin siitä saattaa olla hyötyä.
C) Fysiikan laeista voi puhua ihan mitä lystää, mutta kuunnelkaa ja katsokaa (ja kysykää) mitä ne huippujätkät oikeasti tekee soittaessaan. Se, mitä joku on todistettavasti tehnyt, ratkaisee sen, mitä voi tehdä - ei se että joku spede päättää, yritettyään 2h, että jokin ei ole mahdollista. Kuunnelkaapa vaikka Twilightningia, kyllä plektran pitäminen suorassa antaa auvoisan saundin.
Ei Donovan Bailey varmaan saappaat jalassa sadan metrin maailmanennätystä riko, mutta kyllä se todennäköisesti meistä kenet tahansa voittaa vaikka jalassa olisi millaiset hifipiikkarit. Silloin kun Bailey juoksee äärirajoilla, eli yrittää juosta mahdollisimman kovaa, se saa puristettua pari kymmenystä pois huippuvarusteilla - kysymys ei kuitenkaan ole niistä piikkareista, vaan siitä että mies on nähnyt valtavan määrän vaivaa hioakseen juoksutekniikkansa ja lihaksensa optimaaliseen kuntoon. Ei se ole pistänyt sekuntikelloa päälle vasta siinä vaiheessa kun matkaa on jäljellä 90m (tai kääntänyt plektraa vinoon) ja todennut että, ohhoh, alitinpas 10 sekuntia. Jos se olisi, se olisi jäänyt kisaamaan piirimestaruudesta (tai päätynyt soittamaan irkkumusaa 30 vuoden kokemuksella ja kertomaan että ei Yngwie oikeasti voi olla niin nopea, koska se ei soita Amerikan maniskamiehien hifiplektralla).
Kyse on asioiden hoksaamisesta, intensiteetistä jolla asiaan paneudutaan, korvien aukaisemisesta ja vähän myös puhtaasta tuurista.
 
P.S. Jos joku haluaa väitellä siitä, voiko plektra olla suorassa tai voiko jollain plektralla soittaa nopeasti vai ei, kehotan ottamaan yhteyttä Peter Lercheen. Hänen kanssaan olen asiaan perehtynyt ja väitellyt monet tovit - Peter ei varmaan kieltäydy keskustelusta jos kohteliaasti kysyy.