Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Noniin, tämä Eric Rutanin ja Derek Roddyn pääprojekti on taas sitten vauhdissa.
Uusi levy "I, Monarch" ilmestyy 27.6. ja varmasti hätäisimmiltä (minulta) levy löytyykin jo promo-versiona.
Mitäs levyä kuunnelleet pidätte?
 
En yhäkään pidä tuosta Rutanin laulusta ja siitä, että monien lauluosuuksien taustalle vedetään sama homma vielä rääkymällä. Toivoin, että tästä olisi päästy eroon King of All Kingsin jälkeen, mutta ei.
 
Jos Conquerin the Throne oli soundeiltaan ihan hyvää ja King of All Kings taas takapakkia niin I, Monarch on askel eteenpäin.
Hyvältä kuulostaa ja pakka pysyy melko mallikkaasti kasassa vaikka aika sillisalaattia kajareista paikoittain tuuttaakin.
 
Sen sijaan riffikynä ei Rutanilla ole ollut tällä(kään) levyllä samassa mallissa kuin oli Conquerin the Thronella, mutta aika lähelle päästään.
 
Parhaaksi biisiksi levyltä nostaisin levyn viimeisin biisin, "Faceless One", joka pelkkien instrumenttien avulla saa luotua levylle todella hienon lopetuksen.

Onhan se nopeaa. Muuta siinä ei sitten olekkaan.

Jos Conquering the Throne oli soundeiltaan ihan hyvää ja King of All Kings taas takapakkia niin I, Monarch on askel eteenpäin.
Sen sijaan riffikynä ei Rutanilla ole ollut tällä(kään) levyllä samassa mallissa kuin oli Conquering the Thronella, mutta aika lähelle päästään.
 
Se on ihme miten se ei osaa tuottaa omia tuotoksiaan yhtä hyvin kuin muiden(no ihan sama juttu eräällä Steve Austinillakin) Ja riffit tosiaan ihan kuulostaa ihan randomina sekaanheitetyiltä, ei jää mieleen yhtään likkiä.

Conquering the Throne on mulla ja täytyy sanoa että sillä levyllä on loistava biisi nimeltä Dethroned ja kymmenen biisiä täyttä... no, paskaa. Nopeus tuntuu olevan vähän itsetarkoitus, ja se ei ole oikein kivaa. Lisäksi kun on bändejä kuten Origin, jotka tekevät saman paiskonnan paljon paremmin...

Ne kaksi ekaa omistan ja mättönä ihan kivaa kauraa, ei vaan millään jaksa parin kuuntelun jälkeen enää noita pahemmin pyöräytellä.

Ainoa biisi minkä muistan koko bändiltä, ja mikä on vielä hyvä rallikin, on Powers That Be.
Ei muuta sanottavaa koko orkasta.

Multa on jäänyt väliin tuo ensimmäinen lätty. King of All Kings on mielestäni melkoisen hyvä. Komplekseja biisirakenteita on kieltämättä välillä hieman vaikea seurata, mutta juonesta kiinni päästyään voima iskee suoraan päin näköä. Derek Roddyn rumputyöskentelyä on kiva seurata. Äijä tärisee pallilllaan kuin neekeri pakkasessa!
 
Uutta levyä en ole kerennyt kuulemaan kuin yhden kerran, joten en pysty lopullista mielipidettä vielä muodostamaan siitä. Samoilla linjoilla kuitenkin on pysytty edelliseen levyyn verrattuna, mutta ei ainakaan ensimmäinen kuuntelukerta tuottanut haluttua lopputulosta. Eipä King of All Kings auennut myöskään ensimmäisellä kuuntelukerralla.

Hate Eternal on minusta yksi paskimpia nyky-deathin edustajia. Todella tasapaksua ja tylsää surinaa. Kuka toisi death metalliin taas munaa isommassa mittakaavassa? Parhaat (=ostamisen arvoiset) death metal julkaisut tulevat tällä hetkellä kuitenkin vain pieniltä lafkoilta, esim. Evil incarnaten tuotanto, Throneum, Funerus jne.

Hate Eternal on minusta yksi paskimpia nyky-deathin edustajia. Todella tasapaksua ja tylsää surinaa. Kuka toisi death metalliin taas munaa isommassa mittakaavassa? Parhaat (=ostamisen arvoiset) death metal julkaisut tulevat tällä hetkellä kuitenkin vain pieniltä lafkoilta, esim. Evil incarnaten tuotanto, Throneum, Funerus jne.
 
Surinaa se ei ole, mutta aika puuduttavaa silti. Speed = emotion.

Kuka toisi death metalliin taas munaa isommassa mittakaavassa? Parhaat (=ostamisen arvoiset) death metal julkaisut tulevat tällä hetkellä kuitenkin vain pieniltä lafkoilta
Niin, Underground Storms Eternally. Itse tsekkailen lähinnä 80-luvun lopun uusintajulkaisuja/kulttibändejä, ja kuulen sitten puskaradiosta uusista hyvistä akteista. Viimeisin kovin juttu on varmaan tämä erityisen vahva Australia-skene, jossa asenteet ja äänimaailmat ovat todellakin kohdallaan.

Kyllähän death metallissa munaa edelleenkin on isossakin mittakaavassa. Itseltäni räjäytettiin pää noin kuukausi sitten Nilen toimesta, ja Morbid Angeliltäkin voisi odottaa aika paljon kun saivat Vincentin takaisin...

Joo noi ennakko-odotukset on legendoille yleensä aivan hurjissa mittaluokissa, mutta minkäs teet. On vain hirveän vaikea olla objektiivinen uusille aika-hyville paluulevyille, kun esim. Bonded By Blood on niin tajuntaan taottu. Kumma kyllä enemmän kiinnostaa ne nimet mitkä olivat aikanaan aika kovia, mutta nyt palatessaan jopa tosi hyviä. Esim. Hirax ja Destructor.

Kyllähän death metallissa munaa edelleenkin on isossakin mittakaavassa. Itseltäni räjäytettiin pää noin kuukausi sitten Nilen toimesta, ja Morbid Angeliltäkin voisi odottaa aika paljon kun saivat Vincentin takaisin...
 
Mitämitä?!? Onkos Vincent siis pysyvästi bändissä?

Uus HE on parasta death metallia pitkään, pitkään aikaan!

Uus HE on parasta death metallia pitkään, pitkään aikaan!
 
En kyllä ole samaa mieltä, mutta ihan toimivaa. Alkaa kyllä pitemmän päälle puuduttamaan.

Mitämitä?!? Onkos Vincent siis pysyvästi bändissä?
 
Kyllä on. Vetänyt jo useamman kiertueen - soittavat usein periaatteella että skippaavat kaiken F,G ja H levyjen matskun.

Pikkulinnut lauloivat että uusi live olisi tulossa, mutta katsotaas nyt.

Uus HE on parasta death metallia pitkään, pitkään aikaan!
 
En ole kyllä minäkään samaa mieltä tästä. Kyllä nimittäin Nile pisti vuoden ja ehkä yhden kaikkien aikojen kovimmista death albumeista pöytään viime kuussa.

Harvinaisen puuduttava bändi. Biisin verran sitä jaksaa kuunnella, vaikka kovemman menon ystävä olenkin.