Tanssimusiikki ›

Joskus käy niin, että tanssiorkesteriin eksyy pop-jazz kipinän saaneita liruttaja-muusikoita jotka haluavat soittaa jazz-standardeja, kuten esim. Mistyä tai Autumn Leavesia! Tämä saa aikaan tanssiyleisön keskuudessa kyräilyä sekä mutinaa tyyliin "Eikö ne suatanat ossoo soettaa...".
 
Tällöin on eduksi, jos bändissä on rumpali, joka päättäväisesti soittaa "liruliru-jatsit" alusta loppuun 12/8 triolikompilla. Isännät myhäilevät hyväksyvästi, ja ravintolan henkilökuntakin nyökyttelee tyytyväisenä!
 
Tästä on hyvä artikkeli, jossa korostetaan ravintolamuusikoiden panosta jazzin tunnetuksitekemisessä Suomessa:
 
"Ravintolamuusikot jazzin edistäjinä
 
Ennen jazzmusiikin murrosta (1920-luvun jälkipuoliskoa) oli vielä hyvin tiivis kierto salonkimuusikon ja sinfoniaorkesterimuusikon uran välillä. Kiertoa helpotti se, että perusohjelmisto oli hyvin samanlaista kummassakin. Salonkimuusikoiden oli kustannettava itse koulutuksensa, jos he menivät Helsingin Musiikkiopistoon tai konservatorioon, joka myös osaltaan vaikutti siihen, että he olivat oli keskimääräistä yläluokkaisempia.

Suomalaisen ravintolamusiikkikulttuurin kannalta ulkomaalaiset antoivat uusia virikkeitä, vaikka Muusikeriliitto pyrki vastustamaan heidän tuloaan maahamme. Yksi jazzmusiikin myytti on se, että katsotaan S/S Andanian orkesterin tuoneen jazzin ja nykyaikaisen kevyen musiikin Suomeen toukokuussa vuonna 1926. Murroksen enteet olivat jo aiemmin olleet ilmassa ja jazzkin oli tehnyt ensiaskeleensa jo ennen Andanian tuloa. Eugen Malmstén kuului useisiin tuon ajan nimekkäisiin kokoonpanoihin. Hän omasi epävirallisen ennätyksen esittämällä kappaleen Kohtalokas Samba (Kalle Tappinen) yli 10 000 kertaa.
 
Vaikkei jazzin sen enempää kuin suomalaisen iskelmän alkamista voida sälyttää Andanian tulon ansioksi, niin jotakin uutta laivalla kuitenkin saapui suomalaiseen musiikkielämään. Andania Yankees -orkesterin kokoonpano oli tavallisesta poikkeava: kaksi saksofonia, trumpetti, vetopasuuna, sousafoni, piano ja rummut (eikä yhtään viulua!). Mutta varsinainen uutuus oli rytmin puolella. Tähän asti vallassa olleen ragtimen marssipoljennon, jossa korostettiin ensimmäistä ja toista iskua, sijaan korostettiin nyt tahdin toista ja neljättä iskua (ns. back beat). Toinen uutuus oli improvisointi, joka on väljästi ilmaistuna soittajan sointupohjan mukaista vapaata soittamista. Trumpetin ja saksofonin käyttö tanssimusiikissa herätti runsaasti epäluuloa. Eugen Malmsténille sanottiin ettei trumpetti sovi varsinkaan ensimmäisen luokan ravintolaan, kun hän pyrki trumpetistina esiintymään Kaivohuoneelle.
 
Jazzmuusikoiden saavuttama valta-asema ravintolamusiikissa oli hallitseva aluksi yleensä vain kaupungeissa. Maaseudulla jazz oli tuttu korkeintaan vain “haitarijatsin" muodossa. Suomalaisen iskelmän juuret ovat paljolti suomalaisessa kansanlaulussa. Iskelmä sai vaikutteita myös venäläisestä, saksalaisesta, ruotsalaisesta ja amerikkalaisesta kevyestä musiikista. Valssi, foksi, tango, jenkka ja polkkakin olivat eniten levytettyä tanssimusiikkia tuolloin. Salonkimuusikosta jazzmuusikko eroaa eniten siinä, että hän on ensisijaisesti tanssimuusikko, vaikka joutuikin soittamaan usein vielä ensimmäisen tunnin viihdemusiikkia. Rumpalista tuli keskeinen soittaja tanssimusiikin esittämisen johdosta. Koska tanssi(jazz)nuotteja ei liiemmälti ollut saatavilla, niin jazzmuusikot kuuntelivat yöllä Lontoon BBC-radiosta, millaista uusi tanssimusiikki muualla maailmassa oli."
 
Hyvä rumpali on siis hyvin tärkeä tanssimusiikissa ja noiden triolikomppien soittaminen tekee musiikista helposti tanssittavaa ja askellettavaa. Onkohan siis olemassa kolme tapaa tanssia kompin mukaan, joko ykkösiä ja kakkosia korostava komppi, back beat -komppi ja sitten se triolikomppi? Tanssityyli valitaan sitten melankolian ja mollin esiintymistasteen mukaan.
 
Lähde:http://www.susel.fi/index.php?optio … mp;task=view&id=68&Itemid=0