Rummut: rumpukamat ›

Perkkoja tulee soiteltua nykyisin aika paljon. Congaa, bongoja, timbaleja ja tietenkin käsiperkkoja. Se on ihan oma maailmansa. Suomalaisilla äijillä tuntuu olevan vain sellainen asenne perkkojen soittoon, että "läpyttele/kilistele jotakin". Ei se kyllä niinkään mene.
 
Hienoja soittimia ja todella vaikeita soittaa. Soundien hakeminen esim. congissa ei aina ole helppoa. Hankinnan alla olisi vielä djembe ja udukin olis kiva.

Itsellä perkat ovat villinneet minut täysin. Settiäkään en ole unohtanut, mutta kyllä mm. Cajón, Tabla, Djembe, kehärummut sekä kalvolliset tamburiinit saavat minun puntissa aikaan vipatusta.
 
Että jos joku sanoo perkkailijoita turhiksi niin... Pertana.

Että jos joku sanoo perkkailijoita turhiksi niin ei tajua jykevästä rytmipohjasta mitään. Lisää perkkoja bändeihin !

Perkussionisti - bändin aliarvostetuin jäsen!!!
 
Siis perkat on yksi maailman hienoimmista asioista. Kaikki osaa läpsytää jotain, mutta kuinka moni osaa oikeasti osaa congalyönnit? Itse osaan soittaa jonkun verran congia ja bongoja yms sälää. Koulussa olen hieman opetellut ja käynyt parilla perkussiotunnilla..
 
Hankinnassa olisi omat congat... Osaako joku suositella jotain suht. hyviä congia jotka voisi saada suht. halvalla käytettynä? Tai mistä tietää että mitkä congat on hyvät?
 
Ärsyttää kun perkat ei yleensä kuulu millään keikalla. Miksaajat hei laittakaa perkat kovemmalle! Ja toisekseen älkää aliarvostako perkkaukkoja ja antakaa bändinne perkussionistille lisää tilaa. Ite kun soitan perkussionistin kanssa niin aina sovitan jutut sen kanssa yhteen sillei et kummallekki jää tilaa. Soita nyt jonkun 32-osa säksätyksen päälle perkkoja.

Arvostusta, kuuluvuutta ja tilaa... nimenomaan! Siksipä minä tämän aiheen avasin, kun se on niin vähän ollut esillä.
 
Siis sellainen komppi on ihan juhlaa, jossa congat menee makeesti rumpujen kanssa lomittain. Sanotaan, että "lyöjän paikka on taskussa". Ja vielä sopivan verkkainen tempo, jotta kaikki erottuu kunnolla. Olisi itselläkin hirveä vimma päästä kokeilemaan kaikenlaisia perkkoja - congaa, bongoja, timbaleja ja mitä sälää niitä onkaan. Hitto kun olis varaa hankkia semmoinen kunnon kioski, ja raahaisi sen sitten hääkeikalle :D
 
Oli muuten unohtumaton livekokemus Ninni Poijärven levynjulkkarikeikka kolmisen vuotta sitten. Lavalla olivat yhtä aikaa Nykänen, Mongo, Petri Korpela ja "lyömätön lyöjä" itse Lenny Castro - mies joka on ollut mm. mukana sovittamassa Toton Africaa. Huh sitä menoa! Se nyt meni jo vähän shown puolelle mutta kyllä kuului lyömät.. Suosittelen Ninnin Viideltä -levyä!
 
Edit: Vanhat Carlos Santanan levyt pitää tässä yhteydessä mainita. On perkkaosasto meinaan hallussa :)

Toi ei ole vielä kovin paha, mutta antakaapas tamburiini jollekin, joka ei tajua perkoista mitään, niin sehän hakkaa ykköselle ja kolmoselle. .
 
Hoho. Pitikin juuri avautua samasta aiheesta. Huomioikaa tapahtumia, joissa on yleisönä musiikista-ei-niin-kovinpaljon-tietäviä, mieluiten keski-ikäisiä ihmisiä ja esiintyjänä joku näiden suosikki, esim. Tapion Kari. Euro vetoa, että yleisö, jos ja kun, taputtaa musiikin mukana, läpsäyttä kätensä yhteen juurikin ykkösellä. En vain tajua. Kauhean kuuloista on se, ja jotenskin aivan epäluonnikasta IMHO.

Itselläni on ihana ihana ihana aito afrikkalainen Djembe, mutta eipä sille ole juurikaan tällä hetkellä käyttöä missään bänditoiminnassa.
 
Olen soitellut usean vuoden itse isossa yli 30-henkisessä viihdeorkesterissa perkussioita, ja kyllä jos harjotuksista rumpali puuttuu ja itse menee korvaamaan treenien ajaksi, huomaa ne perkkujen puuttumiset. Ne _todellakin_ värittävät musiikkia. Btw. Tamburiini on kauhein perkussio ;D. Se on just semmonen jota pitää kuulemma änkeä kaikkeen suomalaiseen kuraan. Tamburiinin oikeaoppinen käyttö lähentelee jo taidetta - Hyvää taidetta on harvassa, ja yleensä se on väärin ymmärettyä.

Ei tamburiinia kokemattomalle pliis, se on kammottavaa kuultavaa. Tamburiini tunkee läpi, vaikka olisi millainen meno päällä.
 
No mutta juuri tuon läpitunkevuuden takia tamburiinin lyöminen koko biisin läpi on aika kauheaa. Tietysti suomalaisen kansanrytmin lyöminen, eli ykköselle ja kolmoselle, on hirveämpää. Muutenkin joka helvetin Tammerkosken Sillalla-ohjelmassa ja muissa vastaavissa kansa taputtaa ykköselle ja kolmoselle.
 
Tamburiini on kyllä todella monipuolinen soitin, se sopii melkein joka biisiin kunhan pitää volumin tarpeeksi alhaalla. Tamburiinitremolo on myös pakollinen, sitä tulee käytettyä orkseterissa, tehokas mm. fermaatilla.
 
Ja rytmimunat ovat aliarvostettuja!
 
E: Koulun musiikintunneilla kaikki hakkaavat congia ja bongoja vaikka eivät osaa, sekin on rasittavaa. Väsyttää ja huvittaisi soittaa vain niiden biisien aikana niin porukka mäiskii congia ihan fiiliksissä.

ei tajua jykevästä rytmipohjasta mitään. Lisää perkkoja bändeihin !
 
Perkko- aikamies poika.......

Olisiko antaa esimerkkiä jostain metallibändistä joka mielestäsi on afroamerikkalaista?
 
Sepultura !
 
Joopajoo, ei noita perkussionistejä (ainakaan osaavia sellaisia) kauheasti löydy tästä maasta...ainakaan sellaisiin pieniin bändiprojekteihin (joista sitten joskus saattaa kasvaa niitä maailmanluokan juttuja, mutta ei suomesta, ja se taas on ihan toinen tarina se).

Mainio aihe ja kutkuttavan provosoiva otsikko!
 
Minusta on ilahduttavaa, että perkku-ukkoja on alkanut näkyä jos jonkinlaisissa bändeissä enenevässä määrin. Tottahan rytmimunassa lyömäsoittimet tuovat hyvin käytettynä hillittömän piristävää elävyyttä rytmitaustaan ja parhaimmillaan kaivaa biisistäkin uusia sävyjä esiin.
 
Hiukan kornia sen sijaan on, että 90% näistä perkkusankareista ei vaivaudu ottamaan selvää, miten vaikkapa congasta tai djembestä saa äänen. Sen sijaan niitä läpsytellään keikoilla "fiilispohjalta" niin että veri lentää - yleisö näkee hurjaa kohkausta, muttei kuule miehestä mitään. Ja se veri tosiaan lentää, kun tekniikka ei ole hallussa. Käsirummuissa hyvä saundi paitsi kuulostaa, myös tuntuu hyvältä.
 
Jos tunnistit itsesi, ystävällismielisisesti suosittelen kysymään neuvoa joltain osaavalta - moni opettaisi ehtiessään varmasti mielellään. Samalla tulisi tsekattua myös kunkin soittimen "oikeat" ja "alkuperäiset" rytmit ja kompit. Paitsi että esim. congilla soitettavista kuubalaisista rytmeistä valtaosa on täysin sovellettavissa poppiympäristöön, niiden opettelu avartaa kuvaa soittimen käyttömahdollisuuksista ja saundikirjosta. Sekä toivottavasti lisää arvostusta näitä hienoja soittimia kohtaan.
 
Myöhemmin lisää tekstiä jostain muusta.

Ja se veri tosiaan lentää, kun tekniikka ei ole hallussa.
 
Se on oma häpeä jos tekniikka ei ole kunnossa. Jännetupin tulehdukset kuulostavat tulokselta jos väärin soittaapi käsirumpuja. Ei oo häpee olla hidas, vaan oma hääpee jos on sairaan nopee ja kipee.

Mainio aihe ja kutkuttavan provosoiva otsikko!
 
Hiukan kornia sen sijaan on, että 90% näistä perkkusankareista ei vaivaudu ottamaan selvää, miten vaikkapa congasta tai djembestä saa äänen. Sen sijaan niitä läpsytellään keikoilla "fiilispohjalta" niin että veri lentää - yleisö näkee hurjaa kohkausta, muttei kuule miehestä mitään. Ja se veri tosiaan lentää, kun tekniikka ei ole hallussa. Käsirummuissa hyvä saundi paitsi kuulostaa, myös tuntuu hyvältä.
 
Eräässä tapauksessa kaverilla halvaantui pikkurilli kun paukutteli congaa miten sattuu..
 
Samalla tulisi tsekattua myös kunkin soittimen "oikeat" ja "alkuperäiset" rytmit ja kompit.
 
Tuohon meneekin sitten vähän kauemmin aikaa.

Deat-> Symbolic levy. En oo paremmin groovaavaa hevilevyä vielä kuullu. Mättöorkesteri Candirialla on Ainaskin levyillä todella mielenkiintoisia perkussiosydeemejä. Niiden rumpali on jotain tosi siistiä, todella groovaavaa.