Yleistä keskustelua musiikista ›

Ohhohh, ennen soitin pikku--broidin kanssa skebaa kun se löi rumpuja. Nykyään sillä on basisti ja kitaristi, molemmat tosi taitavia. Kaikki 13 vuotiaita. Minä taas hylätty, 19, ja soitan kitaraa huonosti. Olo on vanha ja elämä on ohi..
Minusta ei sitten tullutkaan muusikko.

Odotat että ne tekee hittibiisin ja sitten väität että olet kirjoittanut sen.

älä välitä et ole tämän foorumin ainoa wannabe-muusikko.

Ala laulajaksi, niin minäkin tein :)

Ala laulajaksi, niin minäkin tein :)
 
Jos aloittaja tekee tuon, niin tervetuloa meidän bändiin, HOho.

The thrill is gone, the thrill is gone..
 
Ala vääntämään bluusia. Justiinsa tuossa Nelosella B.B. "Ol' Lemon Face" King väänsi naama irvessä blöösit Ray Charlesin muistokonsertissa. Äijällä on mittarissa vähän yli 80 kymmentä vuotta. Siinä lajissa alta viisikymppiset on vielä nöösipoikia ;). Eli harjoitteluaikaa on..

Ohhohh, ennen soitin pikku--broidin kanssa skebaa kun se löi rumpuja. Nykyään sillä on basisti ja kitaristi, molemmat tosi taitavia. Kaikki 13 vuotiaita. Minä taas hylätty, 19, ja soitan kitaraa huonosti. Olo on vanha ja elämä on ohi..
Minusta ei sitten tullutkaan muusikko.
 
Minä vasta aloitin bassossa tuossa iässä.

Ohhohh, ennen soitin pikku--broidin kanssa skebaa kun se löi rumpuja. Nykyään sillä on basisti ja kitaristi, molemmat tosi taitavia. Kaikki 13 vuotiaita. Minä taas hylätty, 19, ja soitan kitaraa huonosti. Olo on vanha ja elämä on ohi..
Minusta ei sitten tullutkaan muusikko.
 
Kuuleppas nyt.
Suurin osa näistä nykyajan teinibändeistä on levy-yhtiöiden pakkosuoltamaa rahan keruu bisnestä.(hyvä esimerkki on tämä Idols-paska. Kaikki tehdään täällä Finlandiassa jenkkien ja ruottalaisten perässä) Niitä on hyviäkin soittajia ja laulajia kyllä, en minä sitä kiellä mutta ottaa vaan päähän kun sillä luodaan mielikuvaa juuri näin että jos ei ole 20 vuotiaana myynyt jo tuplaplatinaa, sinusta ei ole eikä koskaan tulekkaan mitään.
 
Olen itsekkin käynyt kriisin läpi(n. 3-kymppisenä) ja päässyt siitä yli. Olen 30+ ja todennut että voi helvetti, aivan vasta viime vuosina ja jopa vasta viime vuotena olen todella oppinut soittamaan ja ymmärtämään musiikkia sen vaatimalla tavalla. (enkä nyt tarkota mitään nuottien lukutaitoa, koska en niistä paljoa ymmärrä vaan sitä mitä se soitto ja musiikki itsessään soittajalta vaatii)
 
Suomen ja ehkä maailmanennätysyritys on se "Lenni Lokinpoikanen". Voe jeezus! Eihän ne pennut edes tiedä vielä, että kuinka päin lusikka suuhun laitetaan! Karmeeta kuunneltavaa väkisin paikalleen survotulla laululla. No, lasten musiikkia lapsille mutta voishan sen vähän tahdikkaamminkin tehdä.
 
Noniin, nyt jo lipsuttiin aiheestakin...
Karu fakta on että nuoremmat kun luonnostaan näyttävät paremmalta kuin "vanhukset" niin he pääsevät paljon helpommalla siinä missä vanhempien pitää tosissaan näyttää ja olla pätevä. Puhutaan ns. mediaseksikkyydestä. (hyi helvetti kun oli kauhee ja perverssi sana : /
 
Äläkä nyt kirvestä kaivoon heitä... Älä kuuntele sitä broidias etkä sen kavereita vaan keskityt ittes kehittämiseen. Onhan sulla vielä reilusti yli 30 vuotta oikeen jyrkän kehityksen aikaa jäljellä. Se vaatii vaan paljon reeniä ja sen jälkeen paljon enemmän reeniä...
 
En ole koskaan ollut mitään mutta aion kyllä olla...

vasta viime vuotena olen todella oppinut soittamaan ja ymmärtämään musiikkia sen vaatimalla tavalla.
 
oho!

oh!
 
Heko heko!
Saahan noista tollasia ihmeellisyyksiä aikaseks kun jättää puolet lauseesta pois... :/

Ohhohh, ennen soitin pikku--broidin kanssa skebaa kun se löi rumpuja. Nykyään sillä on basisti ja kitaristi, molemmat tosi taitavia. Kaikki 13 vuotiaita. Minä taas hylätty, 19, ja soitan kitaraa huonosti. Olo on vanha ja elämä on ohi..
Minusta ei sitten tullutkaan muusikko.
 
Ei minustakaan. Nuorempana tuli kitaraa soiteltua sormet verillä, nyt ei tule kuin harvakseltaan tartuttua akustiseen. Mutta ei se mitään, musiikkia tulee kuunneltua edelleen yhtä intohimoisesti. Se riittää minulle.

kohta 30v. no muutama vuosi vielä. en ole maailman paras kitaristi, enkä ikänä tule olemaankaan. mutta joskus tuntui siltä että en voi enää ikinä rockata maailmalla koska ikää on liikaa. no tuota en tiedä mikä tuli mutta en välttämättä haluakkaan enää olla suuri rockitähti, mutta yksi asia on varma haluan soittaa musiikkia yleisölle. on se sitten iso tai pieni.
 
en tule ikinä luovuttamaan unelmastani tehdä musaa ja soittaa musaa edes ositain ammatikseni. tapahtuu se vuoden päästä tai vasta kun olen täyttänyt 70v, mutta niin kauan treenaan ja yritän ku henki pihisee. kuolen mielummin yrittäessäni kuin luovuttaen.

Murskaa niiden nilkkien sormet. Oppivat vähän nöyryyttä.

Älä masennu! Kuten täällä on jo sanottukin on moni vasta aloittanut soittamisen siinä 18-19-vuotiaina - kuten itsekin aloitin. Kyllä sitä oppii kun säännöllisesti harjoittelee tai pikemminkin ennenkaikkea vain soittelee jammailupohjalla pikemminkin kuin harjoittelee kaikenmaailman asteikkoja ym. turhaa. Vaikka osaisi vain aluksi yhden riffinpätkän kannattaa sitä soitella uudestaan ja uudestaan. Kun tuo riffinpätkä on hallussa hyvin on siitä hyvä alkaa opettelemaan lisää. Itse juuri aloitin juuri tuolla tavoin. Opettelin Whole Lotta Loven alkuriffin ja soittelin sitä joka päivä uudestaan ja uudestaan ja kun se oli hallussa niin siirryin uusiin juttuihin.
 
Mitä tulee tuohon Idolsin kaltaisten roskaformaattien asenteeseen "mikäli 20-vuotiaana ei ole myynyt tuplaplatinaa ei tule koskaan mitään" niin tuo viesti on täyttä roskaa. On monia jotka ovat nuorena aloittaessaan myyneet hyvin, mutta myös monia hyviä muusikoita jotka ovat kärsivällisesti vuosia tehneet omaa juttuaan ja sitten saaneet palkintonsa vasta esim. lähemmäs kolmekymppisinä. Mieleeni tulee esim. Oasiksen Noel Gallagher joka vuosia ennen Definetely Maybea ja WhatŽs the Story Morning Glorya pyöri musabisneksessä ja teki omia juttujaan ja sitten 90-luvun puolivälissä sai palkintonsa em. levyjen menestyksen myötä. Samoin oli käsittääkseni Pulpin kohdalla. Yhtye teki pitkäjänteistä työtä yli kymmenen vuotta ennen kuin saivat ensimmäisen miljoonia myyneen hittilevynsä (sen jossa oli mm. "Common People", "Disco 2000" jne. kaltaiset hitit).
 
Sama juttu on mielestäni muillakin elämänaloilla eli ei pelkästään musabisneksessä. Kaikkialla odotetaan että ihmiset menestyvät nopeasti ja nuorella iällä. Mikäli 25-vuotiaana ei ole menestyvä saa jatkuvasti kuulla halveksivia kommentteja jopa hyviltä ystäviltä. Itse olen saanut kuulla juuri tuollaista. Minusta noiden ylimielisten ihmisten kommenteista ei kannata välittää. Mitä väliä sillä on jos joskus myöhemmin menestyy vaikka vasta nelikymppisenä? Ei mitään. Ainakin henkilö joka saavuttaa myöhemmällä iällä menestystä voi olla ylpeä itsestään tehdessään menestystä pitkäjänteisen työn ansiosta ilman hetkellistä hyvää tuuria tai vastaavaa. Itse ainakin jotenkin arvostan enemmän menestyjiä jotka ovat menestyneet tasaisesti pitkän ajan kuluessa tai saavuttaneet menestystä vasta pidemmän ajan kuluessa kuin sellaisia jotka ovat nuorella iällä enemmän tai vähemmän tuurilla saaneet kaiken (esim. Idols-tyyppiset tähdet, IT-alan "toimitusjohtajat" yms.) ja sitten ehkä menettäneet muutaman vuoden päästä kaiken. Ja yhtä hyvin voidaan kysyä: mitataanko ihmisen menestys elämässä vain ja ainoastaan sillä miten hän on tienannut rahaa tai tienaa sitä? Voidaanko menestys mitata muilla arvoilla kuin rahallisilla? Siinäpä pari kysymystä mietittäväksi esim. Idols-formaatin tekijöille tai IT-alan ihmisille.

Mitä tulee tuohon Idolsin kaltaisten roskaformaattien asenteeseen "mikäli 20-vuotiaana ei ole myynyt tuplaplatinaa ei tule koskaan mitään" niin tuo viesti on täyttä roskaa. On monia jotka ovat nuorena aloittaessaan myyneet hyvin, mutta myös monia hyviä muusikoita jotka ovat kärsivällisesti vuosia tehneet omaa juttuaan ja sitten saaneet palkintonsa vasta esim. lähemmäs kolmekymppisinä. Mieleeni tulee esim. Oasiksen Noel Gallagher joka vuosia ennen Definetely Maybea ja WhatŽs the Story Morning Glorya pyöri musabisneksessä ja teki omia juttujaan ja sitten 90-luvun puolivälissä sai palkintonsa em. levyjen menestyksen myötä. Samoin oli käsittääkseni Pulpin kohdalla. Yhtye teki pitkäjänteistä työtä yli kymmenen vuotta ennen kuin saivat ensimmäisen miljoonia myyneen hittilevynsä (sen jossa oli mm. "Common People", "Disco 2000" jne. kaltaiset hitit).
 
Komppaan. REM ja Red Hot Chili Peppers kuuluvat myös näihin bändeihin jotka saivat pitkän päivätyön jälkeen menestystä. REM nousi kunnolla pinnalle peräti 11 vuoden puurtamisen jälkeen. Chili Pepperskin 7 vuoden jälkeen. Faith No Morekin ehti olla 7 vuotta kasassa ennenkuin alkoi menestyä. Kun jaksaa tehdä töitä, se palkitaan jossain vaiheessa.

Mitä tulee tuohon Idolsin kaltaisten roskaformaattien asenteeseen "mikäli 20-vuotiaana ei ole myynyt tuplaplatinaa ei tule koskaan mitään" niin tuo viesti on täyttä roskaa. On monia jotka ovat nuorena aloittaessaan myyneet hyvin, mutta myös monia hyviä muusikoita jotka ovat kärsivällisesti vuosia tehneet omaa juttuaan ja sitten saaneet palkintonsa vasta esim. lähemmäs kolmekymppisinä. Mieleeni tulee esim. Oasiksen Noel Gallagher joka vuosia ennen Definetely Maybea ja WhatŽs the Story Morning Glorya pyöri musabisneksessä ja teki omia juttujaan ja sitten 90-luvun puolivälissä sai palkintonsa em. levyjen menestyksen myötä. Samoin oli käsittääkseni Pulpin kohdalla. Yhtye teki pitkäjänteistä työtä yli kymmenen vuotta ennen kuin saivat ensimmäisen miljoonia myyneen hittilevynsä (sen jossa oli mm. "Common People", "Disco 2000" jne. kaltaiset hitit).
 
No mitäs roskaa siinä on???
Me nyt kuitenkin asutaa Finlandiassa alias Kekkosklovakiassa eikä missään Englannissa niin kun tossa vertasit vai missasinko mä jotain?
 
Anyhoo, 18 - 20 on oikein hyvä ikä vaikka vasta aloittaa soittaminen sillä useimmilla nuoremmilla tuppaa "työmotivaatio" olemaan sitä sun tätä. Osaa sitten kypsempänä suhtauta asioihin oikein.

No mitäs roskaa siinä on???
Me nyt kuitenkin asutaa Finlandiassa alias Kekkosklovakiassa eikä missään Englannissa niin kun tossa vertasit vai missasinko mä jotain?
 
Tarkoitin tuossa lähinnä Idols-formaattisten ohjelmien asennetta josta oli tässäkin ketjussa aiemmin puhetta. Se "mikäli 20-vuotiaana ei ole myynyt kultaplatinaa ei sinusta ole muusikoksi"-tyyppinen Idols-ohjelmien viesti on täysin vääränlaisen kuvan musabisneksestä ja yleensäkin muusta elämästä antamista nuorille. Idols-formaatin idea voi sinänsä olla ihan hyvä, että tarjotaan musabisnekseen pyrkiville uudenlaista tietä päästä sisälle. Tapa jolla Idols, Popstars ym. on toteutettu on vain väärä. Minusta niissä ei pitäisi korostaa sitä, että on mahdollisuus päästä tähdeksi vaan sitä että on mahdollisuus päästä muusikoksi ja tehdä pitempiaikainen ura musiikista eikä vain päätyä tähdenlennoksi.
 
Niin ja tuosta Suomi vs. Englanti-vertailusta. En sinänsä verrannut tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa Suomi vs. Englanti musa-asetelmaa vaan annoin vain pari esimerkkiä pitkäaikaisen työn ansiosta pinnalle päässeistä esiintyjistä jotka nyt sattuivat molemmat olemaan kotoisin Englannista kuten todella monet isot nimet pop-musiikin historiassa ovat olleet. Suomessakin on varmasti monia Suomen mittakaavassa menestyneitä artisteja joille ei ole tullut menestystä nopeasti.

Näistä artisteista jotka todella on tehny jotain mullistavia levyjä ja todella jotain lähes kaikkien muusikoiden ylös rankkaamia levyjä, niin kyllä niillä sitä ikääkin on. Soittamaan saattaa oppia jo nuorena, mutta usein juuri se säveltämispuoli on se joka kehittyy vielä pitkälle vanhoille päiville. Beatlesit olivat vähän yli pari kymppisiä tehdessään She Loves you:t, lähes 10v vielä meni että pukattiin ulos Abbey Road. Samoin vaikkapa Radioheadin creepistä ok computeriin meni pitkä aika, ja esimerkkejä on lukuisia muita ja erilaisista musagenreistä.

Kyllähän tuo vähän soittointoa laski kun sain bändistä kenkää. Yksin on vaikeaa tehdä hyvää musiikkia.