Musiikkibisnes ›

Käytin tuossa hiukan aikaa ja alkoi epäilyttämään hiukan.
 
Hmmm.. tässä kuvitteellisessa tilanteessa vastaan taiteellisesta osaamisesta ja itse tuotteesta ja siitä annetaan minulle 10% tuotosta. Levy-yhtiönä laittaisin levyn äänittämiseen ja markkinointiin, esim 10000€, pitäisi levyn myydä 20€ hinnalla 550 kpl ja se olisi omillaan ja artistikin saanut 10 prossaansa. Tämän jälkeen tämän kuvitteellisen levy-yhtiöni myynti olisikin pelkkää kassavirtaa sisään. Minusta taiteellinen osaaminen on aika vähän arvostettua verrattuna siihen mikä on sijoitetun rahan tuotto-osuus/riski. Kun sitten päästään tilanteeseen missä bändi myy 5000 levyä vaikkapa 16€ hinnalla on vaakakupit artisti-6000€ ja levy-yhtiö-n46000€(kokonaistuotto-valmistus,artisti ja verot) ), eli tuotto on sijoitukseen nähden 460%. Artistin ei tässä vaiheessa kannata vielä jättää päivätyötään, jos bändissä on vielä 5 soittajaa niin vielä vähemmän.
Minusta aika matalan riskin sijoitustoimintaa levy-yhtiön pyörittäminen ja aika ymmärrettävää että haetaan kaiken maailman flopstarseja ja idiotseja tv-ohjelmilla, kun ei tarvitse enää mainostaa kun on jo valmiiksi mainostettua parhaaseen katseluaikaan ja silkkaa rahantuloa vailla riskiä.
Jos lainaisin taidemaalarille vaikkapa 1000€ maalauksen tekemiseen ja vaatisin maksamaan 7000€ takaisin, olisikohan koronkiskontaa?!? Saattaisi olla ettei maalaisi koko taulua tämän neuvottelun jälkeen.
 
Saattaisi olla ehkä maailmanlaajuisen lakon paikka arvon artistit!
 
Toisaalta ehkä levy-yhtiömatematiikassa on myös jotain muutakin "pielessä", kun levymyynti on enemmän kuin 10v sitten ja levyjen hinta korkeampi, siitä huolimatta on katteet perseellään piraatti-tuotteiden takia. Luulisi että monikansallisissa yhtiössä olisi kalkuloitu riskejä jo hyvissä ajoin ennen kuin ongelma on kasvanut jättimäiseksi. Taitaa olla niin että on laskettu että voitot ovat suuremmat näin kuin kehittelemällä jotakin oikeasti toimivaa systeemiä. Nyt vain väännetään tekoitkua ja esitetään, että paska on housussa ja kolikot hukassa ja yritetään vedota kuluttajan omaantuntoon, että saataisiin puhtaat housut isommilla taskuilla pohatalle.
 
Voinhan olla ihan väärässä laskelmineni, mutta en niin kaukana ettei kannattaisi huolestua.
 
Onkohan kukaan julkaissut sellaista kaaviota jossa näkyisi havainnollisesti ja selkeästi äänitteen tekemisen ja markkinoinnin sidosryhmät ja osuudet? Olisi hauska nähdä.

Voinhan olla ihan väärässä laskelmineni, mutta en niin kaukana ettei kannattaisi huolestua.
 
Joo, olet väärässä laskelminesi.
 
Laskepa levy-yhtiön osuudeksi, josta maksetaan äänitteen kulut, noin 30% OVH:sta, niin olet lähempänä totuutta.

Joo, olet väärässä laskelminesi..
 
Ja laskepa lisäksi se että levy-yhtiö bisnes on riski-bisnestä. Jos joka 8-10 tuote tuottaa voittoa niin aika heikoilla jäillä mennään. Se on muuten kumma juttu kuinka aika moni olettaa että levy-yhtiö saa ovh hinnasta kaiken itselleen.

Vero 22% päältä pois laskettuna, 30% tuotteen valmistus jne., 5000 kpl myyntimäärästä, 16€/levy tekee 43680€ ja jos siitä vähennetään artistin 10% (4368€) on loppusaldo 39312€, ja sijoitettu pääoma 24000€ edelleenkin yli 150% sijoitukselle. Eli omat pois ja 1,6 kertainen määrä seteleitä hanskaan, hyvä kate edelleenkin. Ja todella kalliilla tehty levy ja myynnin kasvaessa tuotantokustannukset vain nousevat..
 
Ylemmässä laskelmassa ei ole huomioitu sitä että tuotantokulujen alv. voidaan vähentää kokonaismyynnin alv:sta, mikä nostaa tuottoa 5280€, ei varmasti koskaan tavoita artistin taskua tämä alv-tilitys.
Toisaalta ei voida laskea että 30% tuotteesta on levy-yhtiön kuluja, ellei oleteta tulevaa myyntimäärää ja säädetä tuotantokuluja sen mukaan. Toivon ettette anna periksi ja lähde tuolla 30% soopalla levy-yhtiön kelkkaan eihän tuotantoprosessi maksa kuin lisäpainosten ottamisen sen jälkeen kun on valmistuskulut maksettu.
 
Ajatellaan tuota että joka 8-10 tuottaa voittoa, niin mutta jos loput pääsevät omilleen, eikö silloin ole voitto jo taattu, vai tuottavatko tappiota? Epäilen.
Laskelmissani ei ole oletettu että koko ovh menisi levy-yhtiölle alunperinkään.

Ajatellaan tuota että joka 8-10 tuottaa voittoa, niin mutta jos loput pääsevät omilleen, eikö silloin ole voitto jo taattu, vai tuottavatko tappiota? Epäilen.
 
No, jos on yksi tuottava levy josta levy-yhtiö saa sen 45 000 e ja sitä vasten 10 kpl taloudellisia floppeja, sanotaan vaikka -5000 e, niin 10 kertaa 5000 on 50 000 euron tappio ja sitä paikkaamaan tuo 45 000 euron tuotto tekee tiliksi -5000 e.

Esimerkin omaisesti:
 
Tehdään bändille levyä 3000 kpl, biisejä 10 kpl, normaali booklet.
 
-Bändi studiossa, tehdään äänitykset nopeasti ja kaikki onnistuu kerralla (ei todellisuus) = 10 päivää. Studio halvimmasta päästä 20 euroa tunti ja 10 tuntia päivässä
tekisi 2000 euroa.
 
-Levy miksataan, jälleen nopeasti ja miksaaja veloittaa työstään vain könttäsumman 1000 euroa.
 
-Levy masteroidaan jossain voxia halvemmassa paikassa, hinnaksi tulee kaiken kaikkiaan 300 euroa.
 
-Levyyn tekee kannet naapurin jamppa, joka vielä opiskelee taiteita tms. ja veloittaa työstä (label/booklet) vain 300 euroa.
 
-Teostoon tehdään tallennelupahakemus ja maksetaan *vähintään* 0.61 senttiä per levy = vähintään 1830 euroa (todellisuudessa tulee paljon kalliimmaksi, lue teoston sivuilta ja laske itse)
 
-Levy painetaan prässäämössä (3000 kpl) ja hinnaksi tulee euro per levy (sisältäen bookletin ja labelin) = 3000 euroa.
 
-Levyn myyntihinnaksi sovitaan 6-9 euroa, josta jakelija vie osansa ja kauppa osansa. Jakelijan osuus voi olla mitä vain väliltä 3-7 euroa ja kaupan osuus samaten. Jos kuvitellaan että yhtiö myy levyt jakelijalle vaikka 7 euron hinnalla saadaan tuottoa yhtiölle: 21000 euroa.
 
Kun vähennetään tuosta kaikki pakolliset kulut, jää tuotoksi 12570 euroa.
 
Tekijöille pitää maksaa palkkaa. Joku yhtiössä soittaa niitä puheluita, joku laatii markkinointisuunnitelman ja pommittaa medioita. Kuluista puuttuvat kaikki tämä. Lisäksi jonkun täytyy tehdä mainokset ja mainostaminen maksaa aika mukavasti. Pelkästään kuukauden mainostamisella kolmessa lehdessä tulee maksamaan niin paljon, että tuo tuotto tippuu jo todella paljon alaspäin. Bändi pitäisi saada keikoille ja naamat jokaiseen lehteen, mieluiten myös televisioon. Pitää ottaa promokuvia studiossa (sekin maksaa yllättävän paljon), tehdä (lehdistö)tiedotteet ja toimittaa kymmeniä promokiekkoja alan ihmisille (kymmenistä satoihin levyjä). Lopulta, jos kaiken tämän jälkeen vielä jää rahaa palkkoihin, on tilanne siedettävä.
 
Jos saat itse tehtyä kaiken yllä mainitun levyn teosta mainostamiseen saakka ja vieläpä nuo 3000 levyä myytyäkin, olet ultimaattisen kova jätkä - ja jos kaiken tehdyn työn jälkeen maksat signaamallesi bändille vielä 50% levyn myyntituotosta olet suorastaan sankari jonka talliin haluaisi jokainen artisti!
 
Kun otat huomioon vielä sen, että laskelmani pakollisiin menoihin ovat pahasti alakantissa studiokulujen yms. suhteen (ja useita kuluja joita tulee väkisin uupuu tuosta listasta), kannattaa miettiä näkökantaasi uudestaan. Mitä enemmän artistiin panostetaan, sitä enemmän se myös maksaa. Ja jos levyä myydään ulkomailla, sen tekee useimmiten joku muu firma joka ostaa lisenssin levyyn ---> lisävälikäsi joka ottaa omansa pois.
 
Artisti saa (jos saa) rahansa keikoilta, gramexeista ja teostoista. Siihen on syynsä, miksi rojaltit levynmyynnistä on "pieniä". Jos levyä myydään yhtäkkiä se miljoona kappaletta, on ne rojaltitkin sitten jo ihan kivoja ja tuolla myyntimäärällä on saanut jo niin paljon radiosoittoa, että teostojakin alkaa säveltäjälle napsumaan aika isoja summia.
 
Mutta yritäppä myydä edes tuhatkunta levyä suoramyyntinä ilman markkinointia ja jakelua. Se on kuule yllättävän vaikea jopa kympin pilkkahinnalla saada myytyä tuhatkin levyä muille kun sukulaisille, hoitaa levyt kauppoihin, hoitaa nettimyyntiä, pitää kirjanpitoa, maksaa veronsa ja siinä sivussa vielä pysyä tervejärkisenä ja burnouttia välttäen.
 
Siis levy-yhtiöt ei todellakaan revi puoliakaan siitä 20 euron anttilahinnasta itselleen. MOT

Siis levy-yhtiöt ei todellakaan revi puoliakaan siitä 20 euron anttilahinnasta itselleen. MOT
 
Ei revi ei. Ja eniten minua aina ihmetyttää se miksi levyjen hintojen mollaajat eivät itse pistä pystyyn levy-yhtiötä ja ala repimään sillä kovaa katetta. Levyjen hinnoista vielä, lähinnähän ne ovat ne juuri julkaistut levyt joilla on se "kova" hinta. Täytyy kai se markkinointi satsaus jollain keinolla yrittää kotiuttaa. Uusinta painokset ovat jo rajusti halvempia.

Minä syytän levyjen liian korkeista hinnoista suomen alvi järjestelmää. Se on hanurista suoraan sanottuna.

- Li'oN

Minä syytän levyjen liian korkeista hinnoista suomen alvi järjestelmää. Se on hanurista suoraan sanottuna.
 
Niin, eihän oikeastaan ole mitään syytä, miksei musiikin ALVia vois tiputtaa 22%:sta 8%:iin, kuten kirjapuolella onnistuttiin pitkällisen taistelun jälkeen tekemään.
 
Mutta onko levyt liian kalliita? Jos aika monet levyt onnistuu löytämään noin kympillä, ja vain osa maksaa lähemmäs kaksikymppiä, eikö se ole ihan kohtuullinen hinta? Onko varmaa, että jos levyjen hinta tippuisi vitoseen, jengi alkaisi ostaa sokkona tuntemattomiakin artisteja?
 
Levy-yhtiöni pomo selitti joskus jotain tutkimusta, jossa mitattiin hinnan vaikutusta ostokynnykseen. Kympin ja kahdenkympin välillä ei oikeastaan ollut kuin se yksi porras riippumatta siitä, oliko OVH 11 vai 19,50 euroa, selvästi helpommaksi levyt muuttuivat ostaa vasta alle 8 euron hintaisina, jos nyt oikein muistan.
 
Tää tilanne tietysti värittyy hieman keikoilla merchandise-myynnissä, kun yhden bändin levy maksaa 2 euroa ja toisen 15. Näin, vaikka tiedetään, että ne 2 euron levyt on kuin jakaisi rahaa faneille, kädenojennus omalla kustannuksella.

Mutta onko levyt liian kalliita? Jos aika monet levyt onnistuu löytämään noin kympillä, ja vain osa maksaa lähemmäs kaksikymppiä, eikö se ole ihan kohtuullinen hinta?.
 
Ja tähän voisi vertaillen sanoa että niinkuin viina on aina hintansa väärti, samoin on hyvä levy :)

Tää tilanne tietysti värittyy hieman keikoilla merchandise-myynnissä, kun yhden bändin levy maksaa 2 euroa ja toisen 15. Näin, vaikka tiedetään, että ne 2 euron levyt on kuin jakaisi rahaa faneille, kädenojennus omalla kustannuksella.
 
Terveisiä No Shamelle vai?

Terveisiä No Shamelle vai?
 
Vaikka:-D

Niin, eihän oikeastaan ole mitään syytä, miksei musiikin ALVia vois tiputtaa 22%:sta 8%:iin, kuten kirjapuolella onnistuttiin pitkällisen taistelun jälkeen tekemään.
 
Mutta onko levyt liian kalliita? Jos aika monet levyt onnistuu löytämään noin kympillä, ja vain osa maksaa lähemmäs kaksikymppiä, eikö se ole ihan kohtuullinen hinta? Onko varmaa, että jos levyjen hinta tippuisi vitoseen, jengi alkaisi ostaa sokkona tuntemattomiakin artisteja?
 
Levy-yhtiöni pomo selitti joskus jotain tutkimusta, jossa mitattiin hinnan vaikutusta ostokynnykseen. Kympin ja kahdenkympin välillä ei oikeastaan ollut kuin se yksi porras riippumatta siitä, oliko OVH 11 vai 19,50 euroa, selvästi helpommaksi levyt muuttuivat ostaa vasta alle 8 euron hintaisina, jos nyt oikein muistan.
 
Tää tilanne tietysti värittyy hieman keikoilla merchandise-myynnissä, kun yhden bändin levy maksaa 2 euroa ja toisen 15. Näin, vaikka tiedetään, että ne 2 euron levyt on kuin jakaisi rahaa faneille, kädenojennus omalla kustannuksella.
 
Suurin ongelma varmaan siinä, että miellän levyt kalliiksi on tulojeni vähyys. Eli kun opiskelijalla ei ole mitenkään kummemmin rahaa ostaa paljoa mitään... Kun/jos minulla on joskus tulevaisuudessa säännölliset tulot, ostaisin varmasti enemmän levyjä. Ja nykyään ostan lähinnä kaikki levyni vinyylinä, koska se formaatti vain kiehtoo paljon enemmän kun sitä ei voi kopioida kukaan 1:1 digitaalisesti.
 
- Li'oN

Puumalaisella on taas asiaa.
 
http://www.poptori.fi/press/2005/kesakuu/vastine.html
 
Kirpoaako kommentteja?

Yhden miehen show.Huonoa komiikkaa...
 
Eli on vain yksi totuus...
 
Kertokaapa sitten viisaammat, että miksi äänilevyjä ei voisi myydä samalla konseptilla kuin aikakauslehtiä eli halvalla suuria määriä. Suurin osa nykypäivän musiikkitarjonnastahan on kyitenkin tätä päivän poppia jota ei enää vuoden päästä kuuntele kukaan ja potentiaalista ostajakuntaa on vähintäänkin saman verran kuin aikakausilehdillä. Samalla iskulla saataisiin vähennettyä myös laittoman nettilatailun houkuttelevuutta jos anttituiskun levyn nätteine kansikuvineen sais kaupasta tai kioskilta parin karkkipussin hinnalla.

Kertokaapa sitten viisaammat, että miksi äänilevyjä ei voisi myydä samalla konseptilla kuin aikakauslehtiä eli halvalla suuria määriä. .
 
Meinaatko että kauppa alkaa käymään kun hinnat tippuu. Omalta kohdaltani sanoisin että vaikkei levy maksaisi kuin euron, en sitä osta jos ei se minua kiinnosta. Miksi ostaisin ?

Meinaatko että kauppa alkaa käymään kun hinnat tippuu. Omalta kohdaltani sanoisin että vaikkei levy maksaisi kuin euron, en sitä osta jos ei se minua kiinnosta. Miksi ostaisin ?
 
No, et kai sä osta aikakauslehtiäkään, jos ei niissä oo jotain kiinnostavaa?
 
Sen sijaan se on totta, että parin euron hintaan tulee ostettua kaupasta summassa vaikka mitä meksikolaisia popändejä, jos levyssä on vähänkään oikeanlainen kansi. Valitettavasti mä taidan kuulua tässä vähemmistöön, mä luulen että aikuisten oikeasti musiikki on aika harvalle niin tärkeä juttu, etteikö ne pari eppunormaalia ja finnhitsiä hyllyssä riittäis. Ja se Ravelin Bolero herkkiin hetkiin
;-)

Meinaatko että kauppa alkaa käymään kun hinnat tippuu.
 
Vertaa tuohon lehtimyyntiin tai ihan mihin kuluttamisen muotoon tahansa. Jos esim harrastelehdet maksais sen 20 euroa niin jokunen asianharrastaja ostaisi lehden silti, mutta ei välttämättä edes kaikki heistä tai jokaista numeroa. Muun porukan lehdenostolle hinta olisi kuitenkin käyttännössä ylittämätön este. Tämä on siis tilanne äänitemarkkinoilla tällä hetkellä ja tästä syystä suurin osa suomalaisista ei osta sitä yhtäkään levyä vuodessa, tai turvautuvat epävirallisiin kanaviin musiikkihankinnoissaan. Minusta koko äänitealan, eikä pelkästään Poptorin, pitäisi pikku hiljaa havahtua houkuttelemaan näitä potentiaalisia musiikinKULUTTAJIA musiikinOSTAJIKSI sillä sieltä suunnalta on varmaan helpompi saada ihan euroissa laskettuja lisämarkkinoita kuin kiristämällä nykyisten musiikinostajien ruuvia.
 
Palataan takaisin lehtibisnekseen: Koska aikakausilehtimarkkinoilla lehden hinta onkin lähempänä vitosta kuin kahtakymppiä niin lähes kaikki asianharrastajat ostavat lehden, ja useimmat jopa tilaavat sen, ja osa muustakin porukasta saattaa hetken mielijohteesta ostaa lehden kun näkevät sen kioskilla tai kaupan lehtihyllyssä. Vai tuleeko mieleen esim. jenkkiautoharrastajaa, jolle ei tule V8:ia, tai valokopioi pahaat palat kaverin lehdestä.
 
Omalta kohdaltani sanoisin että vaikkei levy maksaisi kuin euron, en sitä osta jos ei se minua kiinnosta. Miksi ostaisin ?
 
Aivan, tässä nähdään kuinka liian moni ajattelee asiaa vain omalta kantiltaan eikä yleisellä tasolla.
 
Kuvittelepa nyt, että olet vaikka teini-ikäisten nuorten äiti ja näet kaupan kassan vieressä levyn, jonka esittäjästä olet lastesi kuullut ihastuksissaan puhuvan kaveripiirissä ja olet nähnyt sattumalta telkkarista videona. Jos se levy maksaa vitosen niin kyllähän houkutus ostaa se kullannupuille palkaksi kun he siivosivat huoneensa tai pesivät autosi on huomattavasti suurempi kuin jos se levy maksaa nykyiset 22 euroa. Näitä äitejäkin on Suomessa varovastikin arvioiden satoja tuhansia.

Eli on vain yksi totuus...
 

 
Totuutta on monenlaista.En uskalla oikein avautua asiasta täällä mutta aion lähettää Poptoriin laskun. Puumalainen sanoo kirjoituksessaan firmansa maksavan rojaltia normaalisti kaikille.
Levy-yhtiöissä normaali sanalla perinteisesti kyllä on ihan oma merkityksensä. Eräätkin kulttuurillisesti arvostettavat yhtiöt ovat normaaleja siinä suhteessa että rojaltiin tai liksoihin ei oo rahaa koskaan. Poikkeus normaalista on se että rahaa jostain kumman syystä on.