Rock, pop, alternative ›

Jokos olette kuulleet Mannin uusinta? Loistavan Lost in spacen jälkeen odotukset oli korkealla, mutta toisaalta ainakin meikäläistä vähän arvelutti se, että tämä on teemalevy. Ajatukset karkaili 80-luvun progeiluun, mutta onneksi tämä ei sitä ole ;)
 
Reilun viikon tehokuuntelun jälkeen tästä voikin jo hieman sydäntään purkaa. Aivan heti levy ei mulle auennut niinkuin olisin toivonut. Micheal Lockwoodin tyylikäs tuotantotyyli ja ihanasti surisevat kitarasoundit oli vaihtuneet pystypianosäestyksiin ja jopa hieman kantrihenkisiin sovituksiin. Alku"järkytyksen" laannuttua uuteen, enemmän livemäiseen tuotantomeininkiin alkoi päästä sisälle ja hitto, tämähän toimii. Tuotannollisesti ja sovituksellisesti tässä on otettu askel jos toinenkin yksinkertaisempaan suuntaan ja se kyllä toimii näille biiseille.
 
Levynä tämä ei ole niin synkkä kuin Lost in space, vaikka tekstit Forgotten armilla onkin varsin katkeransuloisia. Omat suosikkiraidat on King of the jailhouse ja Little bombs.

Pakko tuo levy on hankkia. Aimeesta pidän hirmuisesti ja Lost in spacen jälkeen odotukset ovat olleet todella korkealla. Voisi viikonloppuun mennessä kyllä koittaa kaivaa tuon uuden levyn kaupasta.

On ollut pari viikkoa kuuntelussa ja tykkään!

Jep, hieman yllätti tämä uusi Lost in Spacen jälkeen. Selkeästi bändi-levy, ei enää joka biisissä eri soittajia, kuten Aimeella on ollut tapana. Lost in Spacen syntikat ovat kadonneet, ja tilalle tullut kantrimpi ja perinteisempi soundi. Levyn kohokohta ainakin minulle on Little Bombsin perinteinen kantri-baritonikitara. Ja paikoitellen hammonditkin ujeltaa aika komeasti.
 
Kovin tasainen levy kyllä on, eli hittejä ei samalla tavalla kuin ennen löydy - ehkä se tarkoittaa, että jaksaa levyä pidempäänkin kuunnella. Tekstillisesti levy ei kyllä yllä Aimeen aikaisempien tasolle, hän taitaapi olla parempi noiden pienempien kokonaisuuksien kanssa. Ennen Aimee on kertonut samanlaisia tarinoita kuin The Forgotten Arm ihan yhden biisin rajoissa, jolloin se mielestäni toimiikin paremmin.
 
Kiinnostavaa on muuten, että Aimee on tehnyt jo kaksi levyä peräkkäin, jotka käsittelevät päihderiippuvuutta - Lost in Space kertoi huumeista, tämä uusi alkoholista. Lieneekö rouvalla tai puolisollaan joitain ongelmia? Mutta hyvää musaa on ainakin saanut aiheesta puristettua, vaikka Aimeen paras levy onkin tuo näitä uudempia hajanaisempi Bachelor N:o 2.

Jep, hieman yllätti tämä uusi Lost in Spacen jälkeen.Lost in Spacen syntikat ovat kadonneet, ja tilalle tullut kantrimpi ja perinteisempi soundi.
 
Joo, tämä yllätti meikäläisenkin. Toisaalta tämä levy ei toimisikaan edellisen levyn soundimaailmalla mielestäni. Tässä on ihan selkeesti lähdetty uusiutumaan eikä tehty toista lost in spacea lost in spacen perään.
 
Kovin tasainen levy kyllä on, eli hittejä ei samalla tavalla kuin ennen löydy - ehkä se tarkoittaa, että jaksaa levyä pidempäänkin kuunnella.
 
Kyllä. Ehkä se on tämän levyn livemäisyys ja biisejen yhtenäisyys sanojen teemaidea ja soundit joka tekee siitä sellaisen. Toisaalta se sitoo tarinan jollain lailla yhteen paremmin, kun että oltaisiin lähdetty rönsyilemään vaikka Bachelor No.2:sen tapaan.
 
Kiinnostavaa on muuten, että Aimee on tehnyt jo kaksi levyä peräkkäin, jotka käsittelevät päihderiippuvuutta - Lost in Space kertoi huumeista, tämä uusi alkoholista. Lieneekö rouvalla tai puolisollaan joitain ongelmia?
 
Live at St Ann's warehouse dvd:n haastattelupätkissä Aimee puhuukin asiasta. Hän pitää kiehtovana ihmisiä jotka ovat erittäin "fucked up" ja sitä, kuinka monella tavalla ihmiset voi asiat hoitaa röytämällä :) Monet noista teksteistä ovat myös toisen näkökulmasta kirjoitettuja, sanoo hän. Mene ja tiedä sitten..
 
Aimeen paras levy onkin tuo näitä uudempia hajanaisempi Bachelor N:o 2.
 
Bachelorilta löytyy muutamia aivan loistavia helmiä, kuten vaikka Calling it quits, Deathly ja Red vines (josta muuten on aivan loistava animaatiovideo). Kokonaisuutena mulle toimii silti kuitenkin parhaiten Lost in space, vaikka se onkin kovin tumma ja synkkä levy alusta loppuun. Siinä koko levyssä on jotenkin niin hieno tunnelma. Vaikeahan noita on järjestykseen laittaa, fiiliksen mukaan noita tulee pyöriteltyä.