Rummut: rumpukamat ›

Olipa kerran nuori alku, joka kävi jazz-rumpalin opissa. Oli kevyt ote ja kalvot ja pellit tuntuivat säilyvän ikuisesti. Elämä oli ihanaa..
 
Vaan liittyi sitten rock-bändiin. Yhtye aneli voimaa ja mättöä, ja sitä kymmenen vuoden kuluessa sai. Vaan miten kävi ikuisten iskupintojen? Huonosti..
 
No, kulutustavaraahan nuo ovat, ja kalvoja nyt vielä kärsii vaihtaa säännöllisesti. Mutta ne symbaalit, nehän maksaa enemmän kuin elämä sallii! Ja niitä on nyt alkanut pirstoutua turhan tiuhaan.
 
Ensimmäinen uhri oli 22 tuumainen Zildjianin Custom ride. Se tosin kesti kovan keikkailujakson aikana pitkälle toista vuotta, mutta soinnista en oikein koskaan pitänyt, ennen hajoamistakaan.
 
Sitten löysin juuri sopivasti soivan Zildjian & Cie Vintage riden (20"). Se ei kestänyt vuottakaan, eikä edes keikkailtu kuin pahaiset yhden käden sormet. Tämä tahti ei vaikuta lupaavalta.
 
Mikä neuvoksi? Onko olemassa peltiä joka soisi ja kestäisi? Soittotyyli ei edes ole raskas, popahtavaa rokkia. Kapulatkaan ei halkoja (5B).
 
- Onko huominen vain rikkinäinen lautanen..

Lyönti laitetaan liikenteeseen, mutta käsi ei seuraa loppuun asti, vaan poimii pompun...

Yhdyn edellisiin.
 
Sitten vielä se, että ei lujaa rokkia vispiläjatsipelleillä.

Tärkeintä on että kuritat peltiä oikeassa lyöntikulmassa. Meikäläinen ei pyyhi vaan runnoo tunteella, eikä ikinä oo hajonnut peltejä. Tietty on myös tärkeää tuo yllä mainittu oikeiden peltien käyttö ja ennen kaikkea peltien putsaus. Erityisesti pellin reunojen huolellinen putsaus muutaman kerran vuodessa moninkertaistaa pellin iän. Niihin reunoihin kertyy aina ajan myötä paskaa, johon runnomalla on helppo hajottaa pellit.

Yhdyn edellisiin.
 
Sitten vielä se, että ei lujaa rokkia vispiläjatsipelleillä.
 
Joo on sitä minunkin yhdyttävä.
 
Entä jos vetää lujaa rokkia vispilöillä vispiläjatsipelteihin?

Ite soittelen melkein kaikkee välillä jazz ja hevi, enkä ole vielä yhtään peltiä onnistunu hajottamaan. Vaikka soittaa kovaa, tarkoitus ei ole lyödä peltiä asenteella "yritän lyödä itseni läpi betoniseinästä, vaan ennemminkin just tolleen hiukan myötäillen, jolloin symbaalin saundi aukeaa ja se soi parhaiten.
Peltejä kannattaa pitää telineissä aika löysällä, sillä jos pelti ei pääse värähtelemään, on seurauksena halkeaminen l. särkyminen. Myös peltien kulma itseen päin kannattaa pitää sellaisena, että pääsee lyömään pellin selkään.

Entä jos vetää lujaa rokkia vispilöillä vispiläjatsipelteihin?
 
Aika usein taitaisi olla tuloksena jonkinlaista bluesia.
 
Ajattelin tuossa lähinnä volyymitasoltaan lujaa rokkia...

Juu, lyönti tavassahan se vika on. Itse en ole saanut koskaan peltejä rikki enkä myöskään ole koskaan saanut kapuloita poikki.
 
Tsekkaa liikerata ja peltien kulmat. Kovaa voi soittaa mutta se ei tarkoita sitä että pitää esim. snaren soittoon hakea liikettä tyyliin Jussi69. Holmi ilmaisi asian hyvin. Eiköhän noilla vinkeillä pellit säily.

Aika usein taitaisi olla tuloksena jonkinlaista bluesia.
 
Ajattelin tuossa lähinnä volyymitasoltaan lujaa rokkia...
 
Niin. Ymmärsin. Kunhan puhuin lämpimikseni. Tulisi muuten varmaan aika mielenkiintoisen kuuloista kamaa.

Juuri niinkuin hollmi sanoi, liike ei mene loppuun asti "pellin lävitse".
 
Voihan sitä kokeilla lastulevystä tehdyn oveen lyödä nyrkillä täysiä ajatellen: "Isken tuota ovea nyt lujaa". No käteen sattuu eikä oveen tule mitään, mutta jos ajattelee: "Isken tuosta ovesta käteni läpi", miten käy. Käteen ei satu niin paljon ja isku menee ovesta läpi.

Lisäksi takuuvarmasti kovalla keikkailujaksolla pellit saa rikki roudausvaiheessa.
Etenkin jos peltejä kuljettaa joku, kuka ei ole yhtään pelliä eläissään hankkinut.
 
Hyvin usein näkee peltejä syrjällään jotain kitarakaappia vasten, pyörimässä pitkin poikin. Eihän se vielä niitä riko, mutta "hyvän" alun saa huonolla tuurilla, ja lopuksi tuhoaa sitten hieman rujolla soitto-otteella...
 
Peltejä kannattaa pitää kuin "kipeetä elintä"!

Vaan liittyi sitten rock-bändiin. Yhtye aneli voimaa ja mättöä, ja sitä kymmenen vuoden kuluessa sai.
 
Se on muuten helvetin ärsyttävää. Joka hiton ilmoituksessa, jossa haetaan rumpalia mainitaan tuplapedaalit. Ja bändi ei tajua mitään, jos rumpali tykkää soittaa kevyemminkin. Yksikin kaveri kysyi multa niiden rumpalin lähdön jälkeen, että "onks sulla tuplapedaalit".
 
Mutta tuo oli offia ja kaikki ei offi on jo puhuttu aijemmin. Itselläni ei ole yhdetkään kapulat katkenneet tai yksikään pelti hajonnut kiitos rumpuopettajani antaman tekniikaopetuksen.

Erityisesti pellin reunojen huolellinen putsaus muutaman kerran vuodessa moninkertaistaa pellin iän. Niihin reunoihin kertyy aina ajan myötä paskaa, johon runnomalla on helppo hajottaa pellit.
 
?!?!?! Kuinka paljon sitä paskaa siinä pitää oikein olla jotta "sitä runnomalla hajoittaa pellin"!?!?!

?!?!?! Kuinka paljon sitä paskaa siinä pitää oikein olla jotta "sitä runnomalla hajoittaa pellin"!?!?!
 
Hyvä pointti.

Juu mun mielest sun kannattai hankkii rumputuntei ja saada sun lyöntitekniikkas kuntoo... Mite sä oot voinu saada ne pellit rikki?! Oot kuiteski käyttäny jotai hiilikuitu kapuloi jotka tappaa kaikki pellit!

Itselläni oli vähän toisinpäin, nimittäin hiilikuitukapula halkesi kerran peltiin. No, en ole aikoihin käyttänyt noita hiilikuitukeppejä mutta enpä ole peltejä rikkonut puukapuloillakaan. Lukuunottamatta yhtä splässiä jonka halkeaminen on vieläkin mysteeri.

Kestäviä, Ei. Kestämiseen voi mun mielestä vaikuttaa soittotyylillä mut ei ne missään nimessä kestäviä oo..

Kestäviä, Ei. Kestämiseen voi mun mielestä vaikuttaa soittotyylillä mut ei ne missään nimessä kestäviä oo..
 
Täysin päinvastaista mieltä. Mulla on 38 vuoden aikana hajonnut yksi pelti soittamalla. Kyseessä oli Ufip 10" paperinohut splash, sekin kesti yli 10 vuotta. Tekniikkaa hiomaan poijjaat...

Tietenki standit kannattaa tarkastaa myös.