Tanssimusiikki ›

Kertokaa mulle tarinoita tai legendaa äijästä. Olisko joku peräti mnettiläinen peräti kompannut tai tietäis jonkun, joka olis? Tais mennä jossain vaiheessa roolihahmo ja oma hahmo sekaisin :D

Kyllä Anttia on säestetty useastikin aikoinaan.
Ryysyrannassakin ehdin käydä armeija-aikonani v.1969, mutta Antti ei silloin ollut kotona, äiti pelkästään, joka asui kai silloin siellä, Tavattiin sitten kyllä myöhemmin eri yhteyksissä Antin kanssa, useinmiten kuitenkin vain säestyshommissa.
 
Kävimme myös kerran pändillä ja yövytiinkin Tampereella, Lentävänniemellä hänen silloisessa ilmeisesti vuokratalossaan eräällä säestysreisullamme.
 
Ei mulla ole kuin hyvää sanottavaa kokemuksieni perusteella Antista. Alkoholi vei ja kaipa roolitkin sekoittuivat osin Antin ja Irwinin osalta julkisuuden pyörteissä. Näinhän siinä saattaa käydä muillekin. Vaimonsa Riitta oli myös mielyttävä ihminen, jollaisena hänet koin jonkun sanan vaihdettuanikin kanssaan.
 
Olen tainnut jotain muutakin kertoa aiemmin Antista näillä palstoilla, mutta en mitään sensaatiohakuisesti, koska mitään sellaista ei ole osaltani tapahtunut hänen kanssaan -ja jos olisikin, niin miksi riepottelisin ja kelaisin niitä täällä eli jääköön ne mahdolliset muille, sillä kunnioitamaani edesmennyttä miestä ja tekemisiään en moiti.

Säestin kerran herran viime aikoina. Tuli yllätyksenä, kun menimme eräälle merikarvialaiselle tanssipaikalle iloisina vetämään kerrankin omaa keikkaa: Ja te säestätte ton Irwinin!
 
I oli leppoisa esitellessään nuottejaan huoneessaan ennen keikkaa (sointulappuja ilman tahtiviivoja): "Mutta kyllähän te nää tunnette." Lavalle kiivetessään oli kuitenkin jostain syystä ärtynyt ja kommentoi yleisölle suureen ääneen paskaa bändiä, vaikka ei vielä ollut soitettu nuottiakaan.
 
Ja sitten kitaravahvistin niin suurelle kuin sai, säröt täysille ja ilman mitään laskuja tai ennakkosopimuksia vetelemään piisejään. Tulimme mukaan niin nopeasti kuin pystyimme, mutta paskana bändinä tietysti emme osanneet lukea ajatuksia.
 
Harmi että ainoaksi jäi tällainen kokemus, koska jotenkin arvostin kuitenkin ko. henkilöä.

Antin Isä on meidän kylältä kotosin. Se tuli kuulemma mummulaan pikkupoikana välillä isäänsä pakoon.
 
Valitettavasti en oo päässy samoille lauteille herran kanssa koskaan.
 
Mun yks hyvä kaveri, Irwinin Lasten perustaja teki paljon duunia sen kanssa.
 
Se aina kehuu, kuinka hieno ja herkkä mies Antti oli. Se rankka dokaaminen liitty kai just siihen perinpohiin herkkään perusluonteeseen.
 
Irwinin Lasten kanssa on tosiaankin tullu sattuneesta syystä (kun Koskilaisia ovatten) tehtyä aika paljon yhteistyötä. kaiken maailman yarinoita oon saanu kuulla - pojathan teki aika rupeeman duunia Irwinin kanssa. Mutta siitä herkkyydesta ja roolista ne kans on kertoneet.
 
Miettikää vaikka biisiä "Maskin Takana"

Minulta löytyy radiohaastattelu c-kasetilla Irwiniltä, päiväyksenä on 03.09.1984. Olen arkistoinut kokoelmiini aikoinani radion ääressä olleena joitakin muitakin mielestäni muistamisen kannalta tärkeitä artistihaastatteluja. Nykyisin en enää näin tee.

Muutamia kertoja tuli säestettyä joskus 80-luvulla ja oli ihan kiva tyyppi. Nuotit oli mitä sattuu jos niitä oli ollenkaan. Ei se koskaan laskenu mitään tempoja ja muuta,lähti vaan soittamaan kitaralla komppia ja yritettiin arvata mikä biisi ja sävel laji, mutta hyvin tultiin juttuun.

Kuuntelin juuri tuon nauhoitteen Antin haaastattelusta vuodelta 1984, jossa oli mukna myös Irwinin Lapset pändi. He suunnittelivat siinä yhteistä kiertuetta vuodelle -85, jolle Antti oli antamassa nimen Terveisiä perseestä-kiertue.

Eräs tuttu bassotaiteilija oli saanut kerran Ööwinin vittuilusta tarpeekseen. Paikka oli ollut muistaaksen Nurmeshovi joskus 80-luvulla. Ööwin oli vetänyt kitaravahvarinsa ihan muna-asentoon eli niin täysille että poikien oli pitänyt soittaa selkä kyyryssä että edes osa "löylystä" olis menny yli. Sitten se oli kommentoinut mikkiin koko ajan bändin soittoa ja soittokamoja ihan paskoiksi. Lopultä käämi oli basistilta kärähtänyt ja se oli avannut mikkinsä ja tuumannut ihan pokkana:"Työ ette immeiset usko mitenkä helevetin pahalta tämä Irwini haisoo!"

Eräs tuttu bassotaiteilija oli saanut kerran Ööwinin vittuilusta tarpeekseen. Paikka oli ollut muistaaksen Nurmeshovi joskus 80-luvulla. Ööwin oli vetänyt kitaravahvarinsa ihan muna-asentoon eli niin täysille että poikien oli pitänyt soittaa selkä kyyryssä että edes osa "löylystä" olis menny yli. Sitten se oli kommentoinut mikkiin koko ajan bändin soittoa ja soittokamoja ihan paskoiksi. Lopultä käämi oli basistilta kärähtänyt ja se oli avannut mikkinsä ja tuumannut ihan pokkana:"Työ ette immeiset usko mitenkä helevetin pahalta tämä Irwini haisoo!"
 
HHOOHHOOT ja lussa päälle. Sen minä siitä muistan, että aivan vit.n kovaa se veti, eikä siinä tainnut olla Hagströmissä ihan kaikki kielet paikallaan, eikä niin vireessäkään. Gulliesa Laamanen soitti bassoa. Ei olllut nuotteja, kansantaiteilija sanoi vaan A:sta. Eikä se sitten paljon muuta sanonutkaan. Hyvä meininki ennenkaikkea.

Joskus 90-luvulla Irvin kävi keikalla hotellissa täällä nälkämaalla
jossa silloin olin töissä.
Olihan se touhua,joku manageri ? hääräsi, joku Rokkikitaristi sillä oli messissä ja ite sotki luutulla myös silloin kun muisti ,kahestaan ne veti .
Ei tainnut yhtään kappaletta päästä loppuun asti, juttua riitti ja viina maistui ja tarjoajia oli. Porukkaa oli helvetisti. ja jengi oli ihan hulluna siihen vieläkin.
Vaikka touhu oli mitä oli.
Seuraavana päivänä ne sai sen hereille ja jalolleen vasta joskus iltapäivällä syömään se ei oikein pystynyt, pelkkää tuoremehua se kiskoi kannullisen , silloin sen huomasi miten huonossa kunnossa se oli. Mutta matka vaan jatkui.Silloin säälitti ihan toisissaan, eihän siitä sitten mennyt pikään aikaa kun se viimeinen keikka sitten koitti.

Isäukko kertoi kerran että Irwin ja Tauno Palo oli ollut samalla keikalla siinä kotikylän lavalla. Irwin oli vetänyt jotain "Viideltä Saunaan"-osastoa ja Tanttu oli ollut jollain "Rosvo-Roope"-kiertueella ja ne oli esiintyneet vuoronperään. Jossain vaiheessa Tauno oli ollut huolestuneen näkönen ja käyskennellyt levottomasti ja hermostuneen oloisesti tauolla siinä lavan takana ja ukko oli kysynyt että mikä on hätänä niin Tauno Suuri oli tuuminut rauhallisesti ja karismaattisen ystävällisesti ukolle:"Lättähatut (Ööwinin porukka) on tauollaan juoneet kaiken minun Karhuviinan tuolla perähuoneessa! Et tietäs mistä nyt pienet ryypit saisi?" Taisi pikkusen kohmelo pyrkiä pintaan Tantulla ja olihan sitä sitten jostain kuulema pienet katkerot järjestynyt Taunolle!

säestetty on ja muutaman kerran juopoteltu ja parannettu kimpassa maailmaa.taiteilija oli herra isolla Teellä.säestys just ninku lordi sano.aina se alotti kitaralla ja sitten arvottiin että mikähän biisi mahtaa olla kyseessä ja onko beat vai suffle,kompista ei nimittäin ihan heti ottanut selvää....

...kompista ei nimittäin ihan heti ottanut selvää....
 
Ettei vaan ollu legendaarinen "teollisuuskomppi"?

Ettei vaan ollu legendaarinen "teollisuuskomppi"?
 
Tai Klapin eräälle humppa rumpalille aikoinaan lanseeraama "PecosBill"-komppi kun se oli ruvennut latomaan raakana humppana kantria oli Klappi ärähtänyt että ota nyt "PecosBill"-komppi ja sitten äkkiä!

Joo Klapilla oli aina nää Pecos Bill kompit ja muut Pecos jutut. Kerto kerran että joku ulkomaalainen trio säesti ja klappi veti jonkun kahden soinnun biisin niin tää kosketinsoittaja soitteli kaikkia dimejä ja muita sinne joukkoon ja sanoi soiton lomassa :dämä kaunis: klappi ärjäisi sille että KAKSI sointua s....na yksinkertaista pecos bill kamaa.Mullekin aina sanoi kun olin nuorempi poika ja pyysin lappuja etukäteen että : lahjattomat harjottelee pecos bill ratsastaa eteepäin.

Yhden Klappisen laitteiden kaikuefektin nimi oli "Longesa" muistaakseni.

Kuvaa Irwinin persoonasta näyttää aika lailla värittävän tuo viimeiseksi jäänyt suosion nousu. Irwin oli pitkälle alkoholisoitunut ja katkeroitunutkin silloin.
 
Mun kuvani hänestä on ensimmäisen suosion ajoilta 60-luvun lopulta. Tarkkaa vuotta en muista. Voi olla 70-luvun alkuakin. Meillä oli tilaisuus häntä jollain lavalla säestää.
 
Irwin tuli se Las Palmasista ostettu nahkalierihattu päässään. Pitkä, hoikka, rento ja leppoisa. Krakus-vodkaa naukkaili ja poltti pitkiä sikaareita takahuoneessa kun kävimme löpi soitettavia biisejä. Rento oli suhtautuminen niin meihin kuin osaamiseemmekin. Kyllä se siitä- tuumas vaan. Ja kyllähän se siitä. Toisaalta aivan sama miten säestimme, Irwin otti yleisönsä. Erittäin karismaattinen laulaja lavalla.
 
Saamani kuva on hyvin samanlainen miksi elokuvakin hänet kuvaa. Rauhallinen, vähän lepsu, ystävällinen luonnonlapsi. Sääli jos myöhempien aikojen öykkäröivä renttu- kuva pilaa ja painaa taka-alalle Irwinin ansiot yhtenä tämän maan suosituimmista artisteista. Kautta aikain.

...Saamani kuva on hyvin samanlainen miksi elokuvakin hänet kuvaa. Rauhallinen, vähän lepsu, ystävällinen luonnonlapsi... Irwinin ansiot yhtenä tämän maan suosituimmista artisteista. Kautta aikain.
 
Hienosti sanottu Jami
 
Tän kuvan mäkin oon saanut eräältä hänen pitkäaikaisista työtovereistaan.

Annan komppia näkemyksistänne jonkiniverran alaa tuntevana pelimannina.
 
Oikeestaan fiduttaa aikas paljon, etten koskaan hank. koht. tärmänny hra Hammarbergiin - vaikka varsinkin loppuaikoina se liikku paljon mua aika lähellä olevissa piireissä.