Rock, pop, alternative ›

veikkaisin että useampi piisi uuelta levyltä aukeaa vasta sitten kun näkee niitä soitettavan vaikka jossain live-dvd:llä tai vastaaavaa.
 
Ja sitten yleinen kysymys: kuinka moni ostaa musiikkia vain sen takia, että se sattuu olemaan trendikästä / katu-uskottavaa / sillä hetkellä pinnalla?
 
arviolta n. 70% ihmisistä jotka yleensäkin ostaa levyjä.

Ja sitten yleinen kysymys: kuinka moni ostaa musiikkia vain sen takia, että se sattuu olemaan trendikästä / katu-uskottavaa / sillä hetkellä pinnalla?

Arviolta n. 70% ihmisistä jotka yleensäkin ostaa levyjä.
 
Toi on niin totta.

Aivan niin. Lienee hienoa päästä siihen asemaan, jossa tällä hetkellä ovat muun muassa White Stripes ja Radiohead: kriitikot kieltäytyvät kutsumasta niitä "pettymyksiksi" tai "epäonnistuneiksi" oman katu-uskottavuutensa menettämisen pelossa, ja niinpä levyt ovat vain "rohkeita kokeiluita" ja "erilaisia", jotka "vaativat keskimääräistä enemmän kuuntelua avautuakseen".
Hahaah, mitä yrität todistella? Ymmärrän täysin kriitikoita, jotka ylistävät Get behind me satania, sillä nyt usean kuuntelun jälkeen se on noussut jopa De Stijlin ohitse kaikkien aikojen suosikki White Stripes levykseni. Ja mitä "katu-uskottavuuttaan" kriitikko menettäisi, jos haukkuisi jonkun radioheadin tai White Stripesin kiekon lyttyyn? Ei varmasti mitään. Argumenttisi ovat aika heikolla pohjalla, jos et pidä levystä, niin selvä homma, mutta älä rupea mitään teorioita vääntämään kriitikoiden "katu-uskottavuudesta".

Hahaha... Jack White on sanonut jotakin sen tapaista, että hän ei pidä siitä että ihmiset pitävät bändistä vain siksi että he haluavat itselleen oman "vaikean" bändin joka on vain heidän oma juttunsa ja joka ei ole valtavirtaa.
 
Eli siis toisin sanoen, 'Get Behind Me Satan' on taiteellisesti lähes täysin epäonnistunut. Sovitukset ovat sekavia - poukkoilussa ei ole mitään ideaa, jos olisi niin sehän olisi hyvä juttu, mutta omituisuudet eivät kerta kaikkiaan vain puolusta paikkaansa. Lisäksi kappaleiden melodiat ovat noin kymmenen kertaa yksinkertaisempia (sama juttu pätee myös joidenkin kappaleiden rakenteisiin) ja toistavat itseään. Ideoiden kehittely on toisin sanoen jäänyt puolitiehen, ja tuntuu melkein siltä että sovitusten kummallisuudesta ja retroilusta on tullut tällä levyllä pääasia. ("Jee, mä leikkasin itse tän nauhan partakoneen terällä!")
 
Positiivisena puolena Meg White soittaa vähemmän epätahdissa, ja kansitaide on parempaa muuallakin kuin vain etukannessa. Muissa White Stripes levyissä vain etukansi oli hieno, nyt on myös sisältö suunniteltu siten että se ei näytä lasten kuvakirjalta. Lisäpisteitä myös siitä että levy on erilainen, mutta erilaisuus ei ole itseisarvo.
Get Behind me satan on kuitenkin pohjimmiltaan niin perus White Stripesia kun vaan olla voi. Vaikka levy onkin tietyllä tavalla täysin erilainen kuin aikaisemmat, tietyt samat piirteet kulkevat mukana. En kyllä oikein ymmärrä miten sellaiset ihmiset, jotka ovat pitäneet White Stripesin aikaisemmasta tuotannosta eivät sitten nyt muka pidä tästä. Kuka olisi halunnut vielä viidennen samalla kaavalla menevän kiekon?

Näköjään et vaan osaa arvostaa The White Stripesiä...
 
En vain pidä uudesta levystä. Elephant ja White Blood Cells ovet kyllä ehdottomasti hyviä.

Get Behind me satan on kuitenkin pohjimmiltaan niin perus White Stripesia kun vaan olla voi. Vaikka levy onkin tietyllä tavalla täysin erilainen kuin aikaisemmat, tietyt samat piirteet kulkevat mukana. En kyllä oikein ymmärrä miten sellaiset ihmiset, jotka ovat pitäneet White Stripesin aikaisemmasta tuotannosta eivät sitten nyt muka pidä tästä. Kuka olisi halunnut vielä viidennen samalla kaavalla menevän kiekon?
 
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että uudistutaan. Minusta vaan siinä ei olla tässä onnistuttu. Uusia elementtejä on toki mukana, mutta sävellykset vaan ovat aikaisempaa heikompia. Eikä sitä levyn "rohkea uusi tyyli" onnistu peittämään alleen.
 
Tämä nyt oli minun mielipide. Kyllä minä ymmärrän niitä, jotka tästä pitävätkin, mutta minulle ei vaan toimi.

Kuka olisi halunnut vielä viidennen samalla kaavalla menevän kiekon?
 
Kuitenkin sanoit:
 
Get Behind me satan on kuitenkin pohjimmiltaan niin perus White Stripesia kun vaan olla voi.
 
Hmm.
 
Ei sen tarvitse olla saman kaavan mukainen, mutta sen pitää olla hyvä. Ja Get Behind Me Satan ei ole hyvä. Tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, muut saavat totta kai pitää levystä.

Ja sitten yleinen kysymys: kuinka moni ostaa musiikkia vain sen takia, että se sattuu olemaan trendikästä / katu-uskottavaa / sillä hetkellä pinnalla?

 
Tommonen yksinkertainen garagehenkinen meininki oli trendikästä
 
1973 kun Nuggets-kokoelma ilmestyi
1977 kun Pistolsit vaahtosivat Stoogesista
1980-luvun vaihteessa kun Crampsin klassisimmat levyt tulivat
1980-luvun lopulla kun Ruotsi-Aussibändit olivat pinnalla
1990-luvun vaihteessa kun Sub-pop bändit, Nirvana etunenässä tulivat muotiin
1990-luvun alussa Oasis yritti tehdä brittipopista äijämusiikkia
2000-luvun alussa kun Hivesit, White Stripesit sun muut hilluvat MTV:llä
 
Piru vie, minähän olen seurannut vaan muotia koko pienen ikäni!
 
Ainoa vaihe milloin perinnerokki ei ole ollut trendikästä, on ollut 90-luvun loppu. Kaikki halusivat olla niin Elektroa. Tällöin luotiin musiikinhistorian nopeimmin vanhentunut trendi.

Hahaah, mitä yrität todistella? Ymmärrän täysin kriitikoita, jotka ylistävät Get behind me satania, sillä nyt usean kuuntelun jälkeen se on noussut jopa De Stijlin ohitse kaikkien aikojen suosikki White Stripes levykseni.
 
No sehän on mukavaa.
 
Ja mitä "katu-uskottavuuttaan" kriitikko menettäisi, jos haukkuisi jonkun radioheadin tai White Stripesin kiekon lyttyyn? Ei varmasti mitään. Argumenttisi ovat aika heikolla pohjalla, jos et pidä levystä, niin selvä homma, mutta älä rupea mitään teorioita vääntämään kriitikoiden "katu-uskottavuudesta".
 
Ok, sinä pidät levystä. Selvä homma. Moni meistä ei pidä, ja juuri noista edellä mainituista syistä, jotka toistuvat useissa kirjoituksissa (ei savua ilman tulta?). Älä suotta provosoidu turhaan.
 
Et ole kyllä mielipiteinesi yhtään sen lähempänä absoluuttista totuutta kuin minäkään, mutta useita musiikkilehtiä säännöllisesti lukevana olen ollut havaitsevinani, että aina aika ajoin muutamista yhtyeistä tai artisteista tahtoo tulla ns. pyhiä lehmiä, joiden levyjä ei itseään kunniottava kriitikko "voi" lytätä (toimii se toisinkin päin, kaikki artistit eivät voi saada kaikkea kiitosta, mikäli ovat menneisyydessä syyllistyneet suuriin musiikillisiin rikoksiin ihmiskuntaa kohtaan). Arvostelusta voi kyllä lukea levyn puutteista ja lapsuksista, mutta lopputulos on silti vähintään kolmen tähden luokkaa. Jossakin Rumbassa tämä tulee ehkä parhaiten esille: luulenpa että jotkut helsinkiläiset yhtyeet saattaisivat tulla liekeissä alas, mikäli yhtyeet eivät olisi mitä olisi. Ja tämä siis ihan mutu-pohjalta. Jos olet eri mieltä, niin mikäs siinä. Keskustellaan.
 
Vastaa nyt tähänkin kysymykseen:
 
Umm, onko mahdotonta pitää "oikeasti" White Stripesista, mikäli sattuu tykkäämään yhtyeen kaupallisesti hyvin menestyneistä levyistä?

Et ole kyllä mielipiteinesi yhtään sen lähempänä absoluuttista totuutta kuin minäkään, mutta useita musiikkilehtiä säännöllisesti lukevana olen ollut havaitsevinani, että aina aika ajoin muutamista yhtyeistä tai artisteista tahtoo tulla ns. pyhiä lehmiä, joiden levyjä ei itseään kunniottava kriitikko "voi" lytätä (toimii se toisinkin päin, kaikki artistit eivät voi saada kaikkea kiitosta, mikäli ovat menneisyydessä syyllistyneet suuriin musiikillisiin rikoksiin ihmiskuntaa kohtaan). Arvostelusta voi kyllä lukea levyn puutteista ja lapsuksista, mutta lopputulos on silti vähintään kolmen tähden luokkaa. Jossakin Rumbassa tämä tulee ehkä parhaiten esille: luulenpa että jotkut helsinkiläiset yhtyeet saattaisivat tulla liekeissä alas, mikäli yhtyeet eivät olisi mitä olisi. Ja tämä siis ihan mutu-pohjalta. Jos olet eri mieltä, niin mikäs siinä. Keskustellaan.
 
Huomautan vienosti, että kolmen tähden levy Rumbassa merkitsee hyvää levyä. Jos on esimerkiksi White Stripesin uusin levy, joka arvostelijan mielestä ei ole niin hyvä kuin vaikka Elephant esimerkiksi siksi, että siinä ei ole niin hyviä biisejä, se voi silti olla hyvä levy noin yleisesti ottaen. Jos levy on ihan paska, siis aivan merkittävästi huonompi kuin esim. Elephant, voi olla perusteltua antaa esimerkiksi kaksi tähteä eli ei-hyvä-levy. Minusta Get Behind Me Satan on neljän tähden levy, ymmärrän hyvin jos joku antaa sille kolme tähteä, mutta kaksi tai yksi tähteä on minusta liian vähän.
 
Ei tuo ole pyhä lehmä-ilmiö. Jos bändi on saavuttanut tietyn tason, mutta ei tee uransa parasta levyä, on minusta liioiteltua lyödä sitä kuin vierasta sikaa. Tosin näinhän usein englantilaisissa musiikkilehdissä tehdään.

Huomautan vienosti, että kolmen tähden levy Rumbassa merkitsee hyvää levyä.
 
Niin, sitä minä tarkoitinkin tuossa edellä: levy X saa puutteistaan - jotka voidaan jopa luetella arvostelussa - huolimatta lähtökohtaisesti kolme tähteä, mikäli se on pyhän lehmän tekemä.

Niin, sitä minä tarkoitinkin tuossa edellä: levy X saa puutteistaan - jotka voidaan jopa luetella arvostelussa - huolimatta lähtökohtaisesti kolme tähteä, mikäli se on pyhän lehmän tekemä.
 
Luitko edellisen vastaukseni? Kyse ei ole lähtökohdasta, vaan siitä että levy voi olla pikemminkin kolmen kuin kahden tähden levy, puutteistaan huolimatta. Jos niitä puutteita on paljon, se voi olla yhden tähden levy.

Niin, sitä minä tarkoitinkin tuossa edellä: levy X saa puutteistaan - jotka voidaan jopa luetella arvostelussa - huolimatta lähtökohtaisesti kolme tähteä, mikäli se on pyhän lehmän tekemä.
 
ei se saa kolmea tähteä jos se levy on niin huono että se ei kolmea tähteä ansaitse. esimerkiksi radiohead ja white stripes kuulostaa jo itsessään niin hyvältä että niistä on vaikea olla tykkäämättä, soitti ne sitten mitä tahansa.
 
niistä löytyy tarpeeksi taiteellista arvoa jo saundeista ja musiikkityylistä.

 
Vastaa nyt tähänkin kysymykseen:
 
Umm, onko mahdotonta pitää "oikeasti" White Stripesista, mikäli sattuu tykkäämään yhtyeen kaupallisesti hyvin menestyneistä levyistä?
Ei näköjään, sillä Get Behind Me Satan näyttää keikkuvan brittilistoilla kolmannella sijalla, ja kuten jo sanoin, kyseessä on suosikki White Stripes kiekkoni. Eli ei, ei ole mahdotonta pitää "oikeasti" White Stripesista, mikäli sattuu tykkäämään yhtyeen kaupallisesti hyvin menestyneistä levyistä.

Kaveri suositteli tätä bändiä ja täytyy sanoa että tämä on järkyttävintä paskaa varmaan vuosikymmeneen. Ei voi ymmärtää.

Kaveri suositteli tätä bändiä ja täytyy sanoa että tämä on järkyttävintä paskaa varmaan vuosikymmeneen. Ei voi ymmärtää.
Täytyy ihailla rakentavaa panostasi tähän keskusteluun.

Täytyy ihailla rakentavaa panostasi tähän keskusteluun.
 
Rehellisen mielipiteen ilmaisussa ei liene mitään väärää? Jos en pidä niin en vain pidä. Aluksi tosiaan oletin että tämä voisi jotenkin toimiakin mutta kun ei niin ei.

Rehellisen mielipiteen ilmaisussa ei liene mitään väärää? Jos en pidä niin en vain pidä. Aluksi tosiaan oletin että tämä voisi jotenkin toimiakin mutta kun ei niin ei.
Onneksi et mitään menettänyt, kun imuroit levyn netistä, eikös?

Onneksi et mitään menettänyt, kun imuroit levyn netistä, eikös?
 
Onneksi en käyttänyt kallista aikaani edes tuohon vaivaan vaan kaveri kuunnellutti omaa rieskaansa.
 
Taitaa joku fani nyt olla vetäissyt herneen todella syvälle sieraimeen, mutta omapa on häpeäsi.