Yleistä keskustelua musiikista ›

Timo Saarniemi (1942-2005) kuoli eilen äkilliseen sairauteen. Saarniemi tunnettiin ahkerana mielipidekirjoittajana muun muuassa Rumban sivuilta.

Jaa joku kriitikko vai?
 
Eipä tosiaan. Hyvin ahkera (ja luvalla sanoen aika härö) mielipidekirjoittelija, kuten Feggy jo sanoikin. Kirjoitteli ilmeisesti "aika" moneen muuhunkin aviisiin. No, kepeät mullat. Varmaan joviaali heppu, mutta kirjoituksiaan en jää kaipaamaan.
Mutta miten nyt Rumba, onko pikapalaverin paikka?

Eipä tosiaan. Hyvin ahkera (ja luvalla sanoen aika härö) mielipidekirjoittelija, kuten Feggy jo sanoikin. Kirjoitteli ilmeisesti "aika" moneen muuhunkin aviisiin. No, kepeät mullat. Varmaan joviaali heppu, mutta kirjoituksiaan en jää kaipaamaan.
 
Ei niissä kirjoituksissa tosiaan aina sitä punaista lankaa löytynyt, mutta onhan nuo vuosikausia tullut luettua. Aika nuorekkaalta kuuskymppiseltä kyllä vaikutti.

Mutta miten nyt Rumba, onko pikapalaverin paikka?
 
Rumba ei todella Timsulia kaivannut, mutta aikaa myöten Timsuli aka DJ42Tex aka jne. jne. jne. muuttui osaksi lehden perintöä samalla tavalla kuin Eerolan Sariola-sitaatit. Kun aikoinaan menin Rumbaan töihin, mulle lyötiin ensi alkuun käteen Saarniemestä kertova videodokkari, "että sitten tiedän".
 
Saarniemi oli tuttu näky varsinkin Turun puolessa kävijöille, ja usein tavatessamme hän kaivoi kassistaan jotain ihmeellisiä leikevihkosia ja kuvamonisteita, jotka kartoittivat taas yhden luvun "kaiken rockin" ilmentymistä maassamme, ja miten hän oli sen havainnut. Tällainen rock-ilmenemien dokumentointi ja observointi olikin Saarniemen elämäntehtävä.
 
Turku on menettänyt taas yhden suuren ja omintakeisen persoonallisuuden. Kohta Markku Into jää yksin.
 
Mutta kevyet mullat Timolle. Monesti sinuun hermostuin, koskaan en kovin pitkäksi aikaa.

Taas yksi Persoona vähemmän tällä pallolla.
 
Hyvää matkaa, Timsuli.
 
When the music's over / turn out the lights

Tuttu mies, sääli!
 
Turussa toinen ikävä menetys viikon sisällä, viime lauantaina menehtyi myös mm ravintola Uuden Apteekin perustaja Otto...
 
RIP

Pahus. Tämä tuli yllätyksenä, vaikka onhan mies jo pyörinyt Turun keikkatanhuvilla jo niin kauan kuin itse muistan.
Vaikka en henkilökohtaisesti Saarniemeä tuntenutkaan, tuli miestä nähtyä jossain vaiheessa niin usein Turun musiikkitapahtumissa että keikka sai sen merkittävän tapahtuman leiman vasta kun Timo, Timon nahkahousut ja Timon pokkarikamera vaivautuvat paikalle.
 
Jälleen yksi vähemmän. Kepeät mullat.

Saarniemi oli tuttu näky varsinkin Turun puolessa kävijöille, ja usein tavatessamme hän kaivoi kassistaan jotain ihmeellisiä leikevihkosia ja kuvamonisteita, jotka kartoittivat taas yhden luvun "kaiken rockin" ilmentymistä maassamme, ja miten hän oli sen havainnut. Tällainen rock-ilmenemien dokumentointi ja observointi olikin Saarniemen elämäntehtävä.
 
Niitä tuhruisia "photo noir" -monistenivaskoja tuli Rumban toimitukseen varmaankin viitisenkymmentä liuskaa joka viikko.
 
Saarniemen jäämistöstä löytyy kyllä todella mittavat arkistot kulttuurihistoriaa. Ehkä joku ottaa vielä jonain päivänä tutkimuskohteekseen rockantropologi Saarniemen elämäntyön...
 
Pari vuotta sitten ilmestynyt Eurooppalainen matkapäiväkirja valottaa aika lailla Saarniemen persoonaa. Jos kiinnostaa ja kiltisti pyytää, voin antaa lainaan.
 
Saarniemi antoi toissa kesänä Ruisrockissa jonkin toisenkin kirjansa, mutta taisin jättää sen Mykkäsen Sasulle kiitokseksi yöpaikasta. Toivottavasti on tallella.

Timolla on aivan järjetön määrä kuvia... muutama vuosi sitten mies oli Laiturin vuoden taiteilija, jolloin kuvia oli esillä galleriassa.
 
Osa kuvista tuhruisia, mutta mukana myös loistavia otoksia... + komea kakku paikallista musiikkielämää pitkältä ajalta.
 
Toivottavasti joku ne pelastaa...

Luin lounaalla Turkkaria kun silmiini osui kuolleet-osio ja etäisesti tutunnäköinen kuva.
 
Vaikka en henkilökohtaisesti Saarniemeä tuntenutkaan, tuli miestä nähtyä jossain vaiheessa niin usein Turun musiikkitapahtumissa että keikka sai sen merkittävän tapahtuman leiman vasta kun Timo, Timon nahkahousut ja Timon pokkarikamera vaivautuvat paikalle.
 
Juuri näin. Melkein jokikisellä keikalla jolla olen Turussa käynyt on jossakin vaiheessa paikalle ilmaantunut mies, nahkahousut ja kamera. Aina.

RIP. Tuli aina luettua herran kirjoitukset Rumbasta.

Juuri näin. Melkein jokikisellä keikalla jolla olen Turussa käynyt on jossakin vaiheessa paikalle ilmaantunut mies, nahkahousut ja kamera. Aina.
 
Kappas, erikoinen juttu. En ole turkulainen, mutta on tullut keikkailtua siellä suunnalla useita kertoja. Tuon kuvauksen perusteella tyypistä ei voi erehtyä, mies on ilmaantunut meidänkin keikoillemme lähes joka kerta. Kuinkahan monella keikalla hän ehti eläessään käydä? Ja se kuvien määrä, niitä täytyy olla valtavasti.
 
Hyvää lepoa miehelle täältäkin, vaikka en millään tavalla henkilökohtaisesti tuntenut.

No jehna. Siinä haihtui yksi mielenkiintoinen persoonallisuus Suomen rokkikentiltä.
Saarniemen leikekirjoja tulee vielä ikävä..
 
Lepää rauhassa, Timsuli.

Timo oli tosiaan erilainen nuori. Omalaatuinen ja täytyy kunnioittaa miehen intoa tehdä omaa tehtäväänsä.
 
Toivottavasti joku tosiaan pelastaa talteen Timon arkistot.
 
Rokkaa rauhassa.

Katsohan. Saarniemi taisi tämän päivän lehdessä mainita olevansa sairaalahoidossa, mutta että näin ikävästi pääsi käymään. Miehen kirjoittelu kävi kieltämättä aika rasittavaksi, mutta jostakin syystä ne tuli kerta toisensa jälkeen luettua.
 
Kaipa Rumban seuraavassa numerossa nähdään jonkinlainen muistokirjoitus...?

Katsohan. Saarniemi taisi tämän päivän lehdessä mainita olevansa sairaalahoidossa, mutta että näin ikävästi pääsi käymään.
 
Joo, tuli kyllä aika kylmäävä tunne, kun luki Saarniemen viimeisen kirjoituksen (jonka hän oli siis kirjoittanut Paimion keuhkoparantolassa, kirjaimellisesti kuolinvuoteellaan).
 
Kaipa Rumban seuraavassa numerossa nähdään jonkinlainen muistokirjoitus...?
 
Tietysti.
 
Täällä jo pieni pätkä: http://virtual23.nebula.fi/~rumbafi/pikkuuutinen_75.html
 
Ja täältä löytyy myös Timsuli-muisteloita:
http://virtual23.nebula.fi/~rumbafi/keskustelu/viewtopic.php?t=216

Rokatkoon rauhassa hän, Jim Morrisonin reinkarnaatio. Opettajana Timo a.k.a. Texi oli omaehtoiseen ja luovaan elämään ja toimintaan ohjaava innoittaja; hän oli todellinen inspiraatio ja mentori kaikille meille Kaitaan lukion aloitteleville runoilija-, hevari- ja boheemitaiteilijasukupolville. Timon läsnäoloa niin rock-kulttuurielämässä kuin Kaitaan oppilaiden keskuudessakin tullaan kaipaamaan.
 
Paljon surettaa myös se, ettei Timo ehtinyt saada tunnustusta elämäntyöstään, vaikka eläkepäivät olivat aivan lähellä: asianmukaiset kunnianosoitukset olisivat olleet paikallaan. Myös monta mielenkiintoista projektia jäi kesken; moni olisi varmasti mielellään nähnyt Suomalaisen matkapäiväkirjan ja Kyläkoulu-romaanin tulevan päivänvaloon.

Saarniemen jäämistöstä löytyy kyllä todella mittavat arkistot kulttuurihistoriaa. Ehkä joku ottaa vielä jonain päivänä tutkimuskohteekseen rockantropologi Saarniemen elämäntyön....
 
Folkloristiikan oppiaineessa yksi Timsulia koskenut gradu oli ainakin tekeillä jo takavuosina. En tiedä tuliko työ valmiiksi koskaan. Jokatapauksessa Saarniemen arkistot tulisi saada puolueettoman tutkimustahon haltuun mahdollisimman pian. Esim. populaarikulttuuriin erikoistunut kulttuurihistorian oppiaine voisi olla sellainen kohde Turun yliopistolla.
 
Niistä yleisöosastokirjoituksista sen verran, että Rumba oli vain yksi kohde Saarniemen kirjoituksille. Myös valtakunnallinen ja paikallinen valtalehdistö sai vuosikymmenien ajan vastaanottaa "rockantropologin" mielipiteitä lähes kaikesta maan päällä.
 
RIP ja viimeinen kirjoitushan löytyy sitten uudesta Rumbasta - Paimion sairaalaan päivättynä.

Tässä nekrologi Rumban nettisivulta:
 
Timo Saarniemi 1942-2005
 
Valtiotieteen lisensiaatti, filosofian maisteri ja rockantropologi Timo Saarniemi menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen tiistaina 14.6. Paimion sairaalassa.
 
Saarniemi työskenteli vuodesta 1970 lähtien äidinkielen opettajana espoolaisessa Kaitaan lukiossa, jonne hän matkusti päivittäin Turusta. Turussa Saarniemi oli tuttu näky rock-konserteissa sekä kaupungin underground-piireissä. Kadulla hänet tunnistettiin vanhasta polkupyörästä sekä kameralaukusta.
 
Timo Saarniemi keräsi rock-kulttuuria dokumentoivia valokuviaan valokuvaraporteiksi ja toivoi tutkijoidenkin käyttävän laajaa kuva-arkistoaan.
 
Lisäksi Saarniemi harrasti ahkerasti mielipidekirjoittamista. Rumban lukijoille Saarniemi tuli tutuksi lehden mielipidepalsta Klinikan aktiivisimpana kirjoittajana, jonka värikkäisiin teksteihin oli mahdotonta kyllästyä. Viimeisen kirjeensä Klinikalle Saarniemi lähetti Paimion sairaalasta.
 
Rumba ottaa osaa Saarniemen omaisten suruun.