Bassot ›

Joku Ultrabass löytyy jolla saa oktaavia alempaa olevaa digiturinaa aikaiseksi. En tiedä voiko jotenkin muokata, ehkä...
 
Nyt pitää ihan vilkaista, kun tuo vehjes tuossa nenän edessä on...
Ultrabassissa on näköjään kaksi säätöä; SubMix ja Sense. Submix säätää siis sen alamörinän määrää ja Sense on tuntuisi vaikuttavan siihen miten hyvin mörinä seuraa soitettua nuottia. Itse olen kyllä havainnut ko. efektin koko laitteen heikoimmaksi lenkiksi. Sama Ultrabassihan on muissakin Behkun bassokamoissa eikä ilmeisesti oikein päde niissäkään.
 
Muuten aiheeseen liittyen, jos joku Bass V-Ampin hankintaa suunnittelee, on kyseessä kyllä mainettaan parempi laite. Itse omistan Pro- mallin vehkeestä (olin ostamassa sitä "pefletti" -mallia alunperin, tai mikä lie päähänammuttu Barbababa onkaan, mutta Soundatan ovela myyntimies onnistui myymään tuon. Onneksi.) ja olen ollut oikein tyytyväinen, tietyin varauksin.
 
Ominaisuuksiensa puolesta tämä vamppi on hyvin kätevä laite. Pro -mallissa lisänä ovat vielä ylimääräiset liitännät jotka lisäävät käyttömahdollisuuksia eri tilanteissa. Olen (mielestäni) saanut hyviä tuloksia äänitellessä demolle bassoja ja kitaroita digiliitännän läpi ja tällä hetkellä vehje on räkkiin kiinni pultattuna PA-päätteen kanssa korvaamassa puuttuvaa bassovahvistinta kunnes budjetti riittää uuden nupin hankintaan. Toimii siinäkin.
 
Basso-vamppihan on siis hiukan yleiskäyttöisempi vehje kuin kitarapuolen sisaruksensa; 32 vahvistinmallinnuksesta 16 on bassolle tarkoitettuja, loput ovat kitaralle ja koskettimille. 16 erilaista vahvistinta bassolle on sekin jo ylitsevuotava määrä, varsinkin kun loppupeleissä ero soundillisesti on aika pieni eikä suoraan mallinnuspotikkaa vääntämällä mikään kuulosta oikein hyvältä ilman rankkaa equttamista.
Miten hyvin nämä mallinnukset vastaavat esikuviaan, en osaa sanoa (kattava vintage-vahvistimien kokoelmani on öh, lainassa) mutta veikkaisin että "ei kovin." Kannattaakin siis lähestyä äänimaailmaa mieluummin ennakkoluulottomasti korvien kanssa kuin nimeen tuijottamalla. Hyviä soundeja pöntöstä ON mahdollista löytää, mutta vain pitkällisen ruuvaamisen jälkeen ja usein yllättävän vahvistin/kaappi -yhdistelmän takaa.
 
Efektipuoli onkin jo miellyttävämpi tuttavuus; peruskauran eli kaiku/chorus/phaser -osaston lisäksi löytyy hulvattomia kikkailuefektejä kuten voice box tai "p-funk'n" (hyvin Bootsy Collins-mainen autowahin tapainen), ja lisäksi vielä hyvin toimiva bassosyntikka jolla tulee leikittyä jatkuvasti. Pari erilaista säröpedaali-mallinnustakin löytyy.
 
Pari suunnattomasti kyrsittävää seikkaa kuitenkin löytyy. Behringerin kiina-laatu näkyy joka paikassa; hirvittäisi keikkailla tämän kanssa vaikka periaatteessa sellainen olisikin mahdollista. Onnistuin kolauttamaan räkkikannella sopivasti Gain -potikkaan ja kävi ilmi että potikanvarret eivät ole pelkästään muovia vaan poikkeuksellisen haurasta ja ONTTOA muovia. Onneksi sen sai korjattua. Lisäksi pari kertaa laitteesta on kaikki ääni hävinnyt kesken soiton ja ainoa lääke on ollut uudelleen käynnistys. Olisi siinä yleisöllä hupia keikkatilanteessa kun basisti pyllyilee boottaamassa vahvistintaan!
Toinen harmituksen aihe on etupaneelin säätömahdollisuuksien puutteellisuus. Kaikkiin ominaisuuksiin ei pääse kunnolla käsiksi muuten kuin MIDIn kautta parametrejä kurittamalla. Onneksi Behkun oma editorisofta toimii kiitettävästi tähän tarkoitukseen.
 
...öööö... oho. Piti vain kirjoittaa lyhyesti käyttökokemusta vempeleestä mutta mopo karkasi käsistä. Pahoitteluni. Ideana siis oli sanoa että hintaisekseen vamppi taipuu monenlaiseen käyttöön ja tuskin suurempaa vitutusta saa osakseen vaikkei sille lelua kummempaa käyttöä löydykään. Onhan se koristeellinen paperipainonakin.