Rummut: rumpukamat ›

Jos ei ihan lattarimeininkiä oteta lukuun, niin eikös lyömäsoittaja ole se, joka (usein kustannussyistä) tippuu ensimmäisenä pop/rock-bändin keikkabussista tai levytyssessiosta? ..ja korvataan ehkä koneluupilla.
 
Havahduin nimittäin, että aniharvan Suomenniemeä kiertävän, vähänkään nimekkäämmän pop-yhtyeen kokoonpanoon kuuluu oikea perkussionisti. Tanssibändeissä nyt saattaa joku välillä tamburiinia heilutella tai vähän congaa taputella. Mielestäni tyylitajuinen lyöjä kumminkin rikastuttaa perusbändin sointia melkoisesti - koskaan en ole vielä törmännyt sellaiseen, jossa perkussionisti olisi pilannut koko homman.. aina se on ollut plussaa. Vaan eipä noita Mongo Aaltosiakaan joka oksalla kasva, harva innostuu perkussioista tosissaan.
 
Miten on siskot ja veljet? Soitatteko itse perkkoja tai millaisia kokemuksia on settirumpalina lyöjän kera groovaamisesta? Onko työnjako sujunut kitkatta?

Miten on siskot ja veljet? Soitatteko itse perkkoja tai millaisia kokemuksia on settirumpalina lyöjän kera groovaamisesta? Onko työnjako sujunut kitkatta?
 
Soitan paljon. Se on hankalampaa kuin luulisi, mutta kyllä se jo hyvin sujuu. Rumpalin kanssa on mukava soittaa perkussioita, se tuo aina lisää siihen peruskomppiin (yllättävää...). On se toisinkin päin mukavaa yhtä lailla. Perkussioilla voi pilata biisin käyttämällä niitä liikaa ja liian kovaa. Jos hakkaa tamburiinia koko biisin kakkoselle ja neloselle alkaa itse kutakin tympimään.

Katson Jamiroquain livejä/kuuntelet studiojuttuja, aivan uskomatonta perkussioiden käyttöä sellaisessa musiikissa.
Täytyy kyllä sanoa, että Jamiroquaissa komppirykmentti osaa hommansa täydellisesti.

Ei mulla muuta, kun että Mongo Aaltonen on nero!

Suomi nyt sattuu olemaan Suomi - antigrooven tyyssija, antisvengaajien paratiisi ja slaavilaisen hutun humalluttama Kossu-kansa. Kyllähän täällä valopilkkujakin svengimusiikissa ajoittain ilmenee, mutta valitettavasti groovehakuisuutta saa nykyään mikroskoopilla metsästää populaarimusiikista. Kyllä kansa tietää hyvän päälle: lisää tangomarkkinoita, metallimusiikkifestareita ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlia, niin saadaan sullottua afroamerikkalainen musiikki takaisin sinne mistä se tulikin.

lisää tangomarkkinoita, metallimusiikkifestareita ja Kuhmon kamarimusiikkijuhlia, niin saadaan sullottua afroamerikkalainen musiikki takaisin sinne mistä se tulikin.
 
Jaa, mutta eikös se metallimusiikki kuitenkin ole afroamerikkalaista?

Ei mulla muuta, kun että Mongo Aaltonen on nero!
 
Komppaan. Pitää muistaa, että Hectorin Varjot ja lakanat-LP on tehty kait kokonaan ilman rumpusettiä, mutta Aaltosen perkat on suunnilleen joka raidalla. Ja se on levynä melko täydellinen, joten tästä voimme päätellä että erinomaisen albumin tekemiseen riittää pelkkä perkussionistikin.
 
Ja ei, itse en perkkoja soita metriäkään.

Jaa, mutta eikös se metallimusiikki kuitenkin ole afroamerikkalaista?
 
Nykymetalli mielestäni ei ole. Synkopointi, groove-hakuisuus ja blues-elementti loistavat poissaolollaan.

Olisiko antaa esimerkkiä jostain metallibändistä joka mielestäsi on afroamerikkalaista?
 
Sabbath, Zeppelin, Purple ja Rainbow. Kyllä ne yleensä seisovat Heavy Metal -luokassa.

Olisiko antaa esimerkkiä jostain metallibändistä joka mielestäsi on afroamerikkalaista?
 
Pantera voisi olla. Se kun ainankin groovaa paremmin kuin moni varsinainen groove-poppoo.
 
Mitä muuten tarkoittaa synkopointi?

Freelance puolella eipä näitä perkka-äijiä paljonkaan ole näkyvillä juuri Mongon ja Jartsa Karvosen sekä Petri Korpelan lisäksi.

Mitä muuten tarkoittaa synkopointi?
 
Sitä, kun korostetaan tahdin heikkoja osia, vähän kuin off-beat.
"ti-tii-ti" on synkopoitu, koska heikolta tahdinosalta jatkuva isku pidennetään vahvan tahdin osan yli. Jos oli epäselvää, niin joku voi ehkä tarkentaa??

Jos hakkaa tamburiinia koko biisin kakkoselle ja neloselle alkaa itse kutakin tympimään.
 
Toi ei ole vielä kovin paha, mutta antakaapas tamburiini jollekin, joka ei tajua perkoista mitään, niin sehän hakkaa ykköselle ja kolmoselle. Ja koko biisi kaatuu nenälleen.
 
Ei tamburiinia kokemattomalle pliis, se on kammottavaa kuultavaa. Tamburiini tunkee läpi, vaikka olisi millainen meno päällä.

Mitä muuten tarkoittaa synkopointi?
 
Tämä sana on käytännössä osoittautunut erittäin vaikeaksi määritellä, koska siihen liittyy niin paljon erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Asian tiimoilta on käyty mittavaa keskustelua tanssinetissä ja tanssimusiikkipalstalla.

Sitä, kun korostetaan tahdin heikkoja osia, vähän kuin off-beat.
"ti-tii-ti" on synkopoitu, koska heikolta tahdinosalta jatkuva isku pidennetään vahvan tahdin osan yli. Jos oli epäselvää, niin joku voi ehkä tarkentaa??
 
Kyllä olet ihan ytimessä. Synkopointi sana tarkasti tarkoittaa painollisten sävelten siirtämistä tilapäisesti pois iskulta. Afroamerikkalaisessa musiikissa se yleensä tarkoittaa sävelen alkamista edellisen iskun painottomalta osalta.
 
Kutakuinkin näin:
yksi kaksi kolme neljä yksi kaksi kolme neljä
YY--kakKOOOO nelYYYYY kaksi kolNEEEEEEE

Ei tamburiinia kokemattomalle pliis, se on kammottavaa kuultavaa. Tamburiini tunkee läpi, vaikka olisi millainen meno päällä.
 
Täysin totta.. samoin sellanen perkka-vehjes joka tulee läpi vaikka mistä on kunnon timbalekset.. Ai mistä tiedän?? :)

Olisiko antaa esimerkkiä jostain metallibändistä joka mielestäsi on afroamerikkalaista?
 
HEhaehe, Vanha Entombed groovaa kuin hirvi! Senhän on oltava siis afroamerican oldschool deathmetal.

Perkussio on kiva juttu. Joskus soitankin, vaikken osaa yhtään.
 
Sellainen hämää, että yleensä miksaaja ei viitsi laittaa kanavaa päälle tai riittävän kovalle. Näkyy, että kongaa taputellaan, mutta mitään ei kuulu. Turhauttaakohan soittajia itseään ikinä?
 
edittiä: groovaavien metalli/hevistien listalle kuuluu ehdottomasti myös vanha Motörhead.

Pantera voisi olla. Se kun ainankin groovaa paremmin kuin moni varsinainen groove-poppoo.
 
Komppaan! Kuuntelen para-aikaa kappaletta "Rise", ja metallimusiiksi tämä kyllä groovaa todella hyvin!