Kitarat: kitarakamat ›

Hämmästyin todella tavatessani zoom 505:n Kuvittelin, että kyllä sillä nyt saisi helposti hyvänkin soundin, mutta laite oli pilata täysin yhdet reenit. Taino... ehkä ei vaan osattu käyttää sitä.
 
Behringer vamp2. Tuota oli hehkutettu kovastikin täällä foorumilla, mutta kun kaveri sen osti, niin ei se sitten ollutkaan mikään ihmeellinen. Säröyryminen ei toiminut kunnolla (soundi joko jatkuvasti likainen tai puhdas), eikä potikat toimineet yhtään luonnollisesti.
 
Ibanezin halpikset ovat hyviä. En sitten tiedä onko niillä nyt niinkään huonoa mainetta. Ainakin kokeilemani gio rg sekä gio sa olivat mainioita. Vaikka hintaa ei katsottaisikaan.
 
Valvestate on "loistava". Särö on tyypiltään juuri oikeanlainen=heviMarshall :)

tähän ehkä hieman liittyen.päivän koittanu saada selväksi että kummassa on parempi soundi:epiphonen lespaul std vai j&d pulttikaula lespaul...
Kun jotenkin kuullostas et j&d sois hiukan paremmin,siin on tosin aika uudet kielet ja epissä paskat...
 
ku just hommasin noin vuoden vanhan epin,että luovun jack and dannysta...

Juupajuu, Zoom 505II. Aikamoinen peli. Kyseisen hirvityksen omistajana voisin sepitellä vaikka kuinka pitkään tästä kirotusta vermeestä, mutta sanon tiivistettynä: Kaikki cleanit rätisevät/särisevät jos lyö kieliä vähänkin kovaa. Akustinen efekti aivan kauhea ja delayt jotenkin suhisevat, oudot. Säröt joko a) sirinää tai b) pörinää. Noita ihmeellisiä avaruussoundejahan tuosta löytyy vaikka muille jakaa. Säätövaraa tuossa on kuitenkin ihan mukavasti. Varmaan ihan hyvä aloittelijalle, tutustuminen efektien maailmaan.

Itse testattaessa on kyllä sitten ollut enemmän päinvastaisia kokemuksia, eli hyväksi kehutusta laitteesta tai soittimesta ei ole löytynyt oikein mitään itseään miellyttävää soundia (minun kohdallani esim. Peavey Triple XXX ja suurin osa Mesa/Boogie vahvareista).
 
Näin juuri. Tosin en laskisi Peavey XXX:ää mihinkään hyvämaineisiin vermeisiin. Mutta uusimman sarjan Peavey Rage oli aika kiva. :)

Joskus nuorempana joloppina katselin Marshalleja. Hommasin JCM-900 nupin, joka oli juuri tullut markkinoille. Mainostettu megalomaaninen särö oli valtaisa pettymys, kun nupista ei irronnut kunnon turinoita kohtuuvolyymeillä mitenkään, ja efektiluupin säätövara sekä signaali/kohinasuhde olivat persiillään. Eq-namiskat eivät myöskään Marshallien tyyliin vaikuttaneet mihinkään järkeviin taajuuksiin riittävästi.
 
Modautin nupin, minkä jälkeen siitä saikin jo helposti kerralla kunnon säröt, efektiluupin kohinat ja hurinat olivat historiaa, ja eq:sta oli jotain hyötyäkin. Sillä muistaakseni pari vuotta veivasin, kunnes hetken mielijohteesta/hulluuden puuskassa päätin myydä sen pois.
 
Digitech Rp-6 multiefekti. Karsea peli. Ponnettomat säröt, heikko delay ja kunnollinen chorus. Sininen kuori. Hyi.
 
Boss Gt-6. V-mäinen säätää. Monipuolinen laite, ja 4 piuhan menetelmällä sai jopa kunnon soundit. Delayssä ei vaihteeksi valittamista, noisegate pelittää ja pari muuta asiaa kohdallaan. Kuitenkin säätämisen vaikeus sai jättämään vimpaimen hyllyyn.
 
Korg AX-1500G. Hyvät säröt, erittäin hyvät phaserit, kohtuullinen delay.
 
Zoom 505. Noisegate ja reverbi pois päältä ja pari muuta säätöä kohdalleen niin tuosta sai samanlaiset säröt kuin uusilla Motörheadin levyillä. Muut efektit olikin pitkälti pskaa.

"Zoom 505. Noisegate ja reverbi pois päältä ja pari muuta säätöä kohdalleen niin tuosta sai samanlaiset säröt kuin uusilla Motörheadin levyillä. Muut efektit olikin pitkälti pska"
 
Niin miten tosta saa mötörhead särön??Kun tollanen nurkassa pyörii,kokeilis...

Aika paha pettymys oli Marsun JCM800-nuppi. Mallintavissa pömpeleissä olen aina päätynyt käyttämään JCM800-mallinnusta, mutta kun testasin aitoa asia treenikämppävolumella niin petyin aika pahasti. Ei ollut kaiken sen hypen arvoinen toosa ainakaan tuo ko. yksilö. Mutta tuotakin on niin monta mallia, että paha mennä yleistämään...

Itsellä on kokemusta Valvestate 8050 ja JMC 900. Molemmat 80-90-luvun taitteesta. Ihan kelvollisia vehkeitä. Valvestatessa voi laittaa muutama erimallinen säröputki. Niissä pitäisi olla kaikissa vähän erillainen särö.

sinänsä off topic, mutta menköön.
 
Meinaan laitteiden yhteensopivuuteen kannattaa vähän paneutua. "parasta rahalla" vehkeet ei välttämättä istu yhteen, jolloin lopputulos on susi. Halvemmat pelit, jotka täydentävät toisiaan, saattavat hyvinkiin tuoda halutun lopputuloksen.
 
Karkealla tasolla siis jos kitaran mikit ovat kovin diskantti voittoiset ja vaffari tuuppaa ulos liikaa bassoa... yhdessä lopputulos voi olla vallan mainio, kun taas kitara kirkuu normaalilla vaffarilla ja normaalin kitaran kanssa vahvistin on liian "tunkkainen"... get my point?
 
Samasta syystä kaikkien kehuma laite voi omassa setissä olla täysin käyttökelvoton, jos joku komponentti "ulosmittaa" tuon kehutun laitteen hyvät puolet...

Huono maine mutta mielestäni todellisuudessa loistavia:
 
Charvel skebat ja etenkin niiden mikit ja talla. Mielestäni talla on pomminkestävä, viimeiseen lähes 20 vuoteen ei ole ollut ongelmaa tuossa :) Mikit itsessään ovat passiiviset mutta piirin kanssa kyse on aktiivielektroniikasta. Erittäin laaja saundimaailma lähtee irti HSS-konfiguraatiosta jossa jokaiselle mikille oma on/off-kytkin ja sen lisäksi vielä midboost jonka pois kääntämällä päästään ohuempiin, strato/tele-tyyppisiin saundeihin käsiksi.
 
Ibanez teräskieliset akustiset. AEL tms. sarjalaiset (niissä oli sellainen köynnös-inlay otelaudassa joka oli toteutettu jostain puulajikkeesta) mitä olen soitellut ovat ensinnäkin hyvin viimeisteltyjä, saundi on todella tukeva ja kuulas. Hinnaltaan nuo muistaakseni asettui johonkin 500e tienoille ja itse en ainakaan huomaa suurtakaan eroa siinä, kun siskoni soittaa Ibanezilla ja minä Cuencalla (handmade in spain). Kerrassaan loistavia soittimia vaikka voisi luulla että liukuhihnalta Kiinassa tulevat soittimet eivät voisi vetää vertoja käsityölle.
 
Schecter kitarat. Eivät vissiin esittelyjä kaipaa. Mikäli minulla olisi tarvetta kolmannelle TOM-tallaiselle kitaralle, ostaisin Schecter C-1 Classicin. Hintaluokkansa ehdotonta parhautta. Duncanin mikit (JB/Jazz), TonePros talla jne jne.
 
Hyväksi kehuttuja mutta pettymys itselleni:
 
ESP-LTD soittimet joidenka tyyppinumero on alle 400. En tiedä mistä johtuu mutta vielä en ole yhtäkään hyvää halpaa LTD:tä soittanut. Niihin oikeasti pitää sijoittaa se 1000e ennenkö saa soittopelin. Vertaukseksi esim. Epiphone Les Paul Standard vs. EC-200... ei ollut epäselvyyttä kumpi vei saundissa, viimeistelyssä ja vieläpä ulkonäössä! EC-400 vs. Epin LP Custom päättyi myös osaltani Epin voittoon.
 
EDIT: Fidelle plussaa!!!
 
Meinaan laitteiden yhteensopivuuteen kannattaa vähän paneutua. "parasta rahalla" vehkeet ei välttämättä istu yhteen, jolloin lopputulos on susi. Halvemmat pelit, jotka täydentävät toisiaan, saattavat hyvinkiin tuoda halutun lopputuloksen.
 
Tämä on täysin totta, sillä se miljoonan ekun kitara ei kuulosta yhtään sen paremmalta kuin joku halvempi mikäli sillä soitellaan erittäin huonon vahvistimen läpi. Kitaran tulee toki olla toimiva "työkalu" kädessä, mutta ei pidä kuvitella että saundi hirveästi parantuisi esim. pelkkiä mikkejä vaihtamalla. Hyvän ja huonon mikin erot kuuleekin sitten vasta paremmalla vahvistimella :)

Metal Zone on kova säröpurkki putkivahvarin kanssa. Ei ole sirkkelistä tietoakaan, jos vain laittaa säädöt kohdalleen. Mulle lähes täydellinen saundi lähtee Boss + Peavey Classic 30. En ymmärrä, miksi purkkia on niin paljon haukuttu.
 
Mullakin tuli ennakkoluulot pintaan, kun myyjä ehdotti sitä Classicille kaveriksi. Mutta sitten kun laittoi sen vahvariin kiinni, niin lähti loistavat saundit. Hakkasi Iban Smash Boxin mennen tullen.
 
Minunkin eräs tuttu käyttää Peavey Classiciä Bossin SD-ykkösen ja parin muun pedaalin kanssa ja siitä lähtee hienot soundit.. Ne soittelee bändinsä kanssa gunnareita ja kitaristi saa tuolla classicillaan hyvin lähellä slashin soundia.

Munkin mielestä noi alle 400-sarjan ltd:eet on ihan vitun ylimainostettuja. Kielet rämisee ja soittotuntume ei ainakaan minua miellytä.

Huono maine mutta mielestäni todellisuudessa loistavia:
 
Schecter kitarat. Eivät vissiin esittelyjä kaipaa. Mikäli minulla olisi tarvetta kolmannelle TOM-tallaiselle kitaralle, ostaisin Schecter C-1 Classicin. Hintaluokkansa ehdotonta parhautta. Duncanin mikit (JB/Jazz), TonePros talla jne jne.
 
Sangen erikoista, en ole vielä missään kuullut kenenkään haukkuvan Schecterin kitaroita ;o Mistäs tuon huonon maineen löysit?

Sangen erikoista, en ole vielä missään kuullut kenenkään haukkuvan Schecterin kitaroita ;o Mistäs tuon huonon maineen löysit?
 
Ainoa negatiivinen kommentti minkä Schectereistä olen kuullut on sen halvan seiskan kaulaliitos.

Sangen erikoista, en ole vielä missään kuullut kenenkään haukkuvan Schecterin kitaroita ;o Mistäs tuon huonon maineen löysit?
 
Eikäs tuossa juuri kehuta niitä?:) kuka huonoista puolista on edes puhunut?

itelläni oli joskus zoom gfx-707 eli sama vehje kai kun 505 mut löytyy kiikkupedaalikin.
ite en sitä jaksanut muta bändikaveri sillä vieläkin vetää ja saa sieltä aivan helvetin hyviä soundeja irti fenderin blues deville vahvarin kanssa.
kyllä niistä useasti löytyy hyvääkin soundia kun jaksaa vaan ruuvailla, itelläni ei tähän mielenkiinto riitä joten suosin yksinkertasia pedaaleita.

Eikäs tuossa juuri kehuta niitä?:) kuka huonoista puolista on edes puhunut?
 
ketjun tarkoitus on kehua kamoja joilla on huono maine. bonecrusher kehui kamaa jolla on hyvä maine.
 
ainakin minä löydän tuosta tuommoisen hienoisen eron?

Ainoa negatiivinen kommentti minkä Schectereistä olen kuullut on sen halvan seiskan kaulaliitos.
 
Itse petyin kovasti testattuani muutamaa mallia: muistaakseni classic mallissa mikkikytkimestä tuli turhaa kolinaa itse signaaliin, floikkamallissa puolituspotikka (tonepotikka) myös aiheutti epämielyttävää kolinaa. Muutenkin vaikutelma oli tuhnuinen ja koreamainen. Kuitenkin hintaluokassaan Schecterit ovat varmasti parhaimistoa.

ketjun tarkoitus on kehua kamoja joilla on huono maine. bonecrusher kehui kamaa jolla on hyvä maine.
 
ainakin minä löydän tuosta tuommoisen hienoisen eron?
 
Tarkoituksena ei ole pelkästään kehua kamoja millä on hyvä maine, vaan voi myös haukkua hyvämaineiset pelit.