Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Arva:
 
http://img53.echo.cx/img53/6660/p10101623aw.md.jpg
 
Tuo kierrätysosista ja puista tehty basso on tällä hetkellä noin parissa kympissä. Talla nostaa vielä hintaa vähän ja puuttuvat kaksi virityskonetta. Arvio kokonaishinnaksi pyörii siinä satasen hujakoilla. Ellen riehaannu enstalvena ostamaan tuon melkein itte mikin tilalle EMG aktiivia. Sitten nousee sinne pariin sataan.
 
Muista mainita, että sähän siis _olet_ myös puuseppä, etkä muutenkaan ensi kertaa ollut nikkaroimassa soittorompetta tuon basson tehdessäsi.
 
Automekaanikotkin rakentaa toimivia käyttöautoja nollabudjetilla omaan käyttöön.

Tuli tässä mieleen että olen pohtinut monesti että kun on ihan harjoitukseksi tullut tehtyä muutama särö, joista yksi todella hyvin tehdylle ja nätille piirilevylle, sitä en itse tehnyt :) Kotelona on ihan siisti Ductelin alumiinikourusta sahattu pätkä ja on siisti. Kehtaako sellaisesta pyytää paljon, tai edes oisen hintaa + ehkä tvelvari :) soundiltansa on mielestäni hyvä. Yksi nuppiprojekti on vielä kesken joten soundista en tiedä, muuntaja ja pari muuta juttua vielä puuttuu, sekä putki etusen siihen teen. Sen on kanssa mietityttänyt. Kehtaako sellaisesta pyytää minkä verran tehoa kuintekin on n.100w soundista en tosin vielä tiedä, mutta niin kauan sitä modifoin että siittä tulee hyvä. Putkicombon itselleni tulin jo ostaneeksi enkä ehkä tekisi sillä nupilla sitten enää mitään.

Molemmat olivat soittokelpoisia pelejä ja molemmat varastettiin treenikämpältä yhden murron yhteydessä.
 
No huh. Joskus kyllä potkii vähän turhan kovin...
 
Rahansäästömielessä ei kannata alkaa rakentaa, ei vahvistinta eikä kitaraa.
 
Kuten Jokke tuossa yllä, niin mäkin olen pikkasen eri mieltä. Hyvistä osista ja puista hyvin tehtyjen soittimien hinnat kun kipuavat helposti aika ylös. Mikäli siis oman työn laatu on hyvää, niin kyllä tuossa tulee rahallista säästöäkin.
 
Otetaan esimerkiksi vaikka strato, johon saa hyvät puut soitinrakentajalta satasella. Siihen viidellä kympillä nauhaa, satulaa ja otelautamerkkejä sekä pleksi, parinsadan elektroniikka ja sadallaviidelläkympillä rautaa. Noitten lisäksi kun hankkii hiomatarpeita ja hyvät pintakäsittelyaineet ollaan vielä alle viidensadan. Ja vastaavaa laatua (työpuolta huomioimatta) alkaa kaupan hyllyltä löytyä jahka mennään jonkin verran tuhannen euron toiselle puolelle.
 
Ja mikäli otetaan esimerkiksi joku enämpi työvoittoinen rojekti, tulee säästöä enemmänkin.
 
Mutta se työn laatu on oikeastaan se mikä loppupeleissä ratkaisee soittimen arvon. Enkä puhu nyt markkina-arvosta. Joten jos tekee työn hyvin, niin kyllä ite tekemällä säästää.
 
Ja mikäli verrataan jonkun customipajan hintoihin, niin säästää rutkasti. Olis ihan hauska kysyä kuinka paljon tollasen mulla tekeillä olevan (omakuva) basson tekeminen maksaisi.

Kysyin kerran yhest customshopist (suomessa) paljonko rhoadsin bolt on kaula maksais valmiina.. odotin pari päivää kunnes shocki tuli.. 900 e... saisin gibsonin sillä =S.. no sellaista se sitte olis..

Muista mainita, että sähän siis _olet_ myös puuseppä, etkä muutenkaan ensi kertaa ollut nikkaroimassa soittorompetta tuon basson tehdessäsi.
 
Automekaanikotkin rakentaa toimivia käyttöautoja nollabudjetilla omaan käyttöön.
 
No en mää ny mittää.
 
Mutta noilla minun opeilla mielestäni viimeistään pitkällä aikavälillä säästää itse tekemällä, kun aloittaa halvimmalla mahdollisella tavalla opettelemaan. Ihan niistä spelektronikkan kitaraosista vaikka liikkeelle. Kun se ammattitaito sitten -learning by doing -metodilla on otettu haltuun, niin ei tarvitse välttämättä ostaa ollenkaan noita kalliimman luokan soittimia.
 
Kunhan ei sitten omista liian isoa ja köyhää kaveripiiriä jossa aina joku tarvitsee harrastustaan tukemaan soittimen. Tai ainakaan ei kannata olla niin kiltti että lahjoittelee ne ihan ilman pois. :) Siinä ei enää sitten säästäkään. Been there.

Kyllähän tuo itse rakentaminen kannattaa, jos ei laske omalle työlleen arvoa, eli ottaa rakentelun harrastuksena. Vaan jospa sen ajan, jonka olen käyttänyt muutaman hassun kitaran rakentamiseen, olisin viitsinyt tehdä oikeita töitä, niin olisin sitten voinut ammattitaitoiselta soitinrakentajalta ostaa kustomeita...
 
Mutta miten vain. Itsetehdyissä soittimissa on ekstraa, jota ei rahalla saa.

Kuten Jokke tuossa yllä, niin mäkin olen pikkasen eri mieltä. Hyvistä osista ja puista hyvin tehtyjen soittimien hinnat kun kipuavat helposti aika ylös. Mikäli siis oman työn laatu on hyvää, niin kyllä tuossa tulee rahallista säästöäkin.
 
Tähän haluaisin itsekkin uskoa. Ja toistaiseksi uskonkin. Edelleen sanoisin että pääasia projektissa kuin projektissa on se että mitoittaa haasteet itselle sopiviksi. Onnistunut yksinkertainen projekti on valmiina kuitenkin mukavampi omistaa kuin epäonnistunut vaikea.

vrajala:
Otetaan esimerkiksi vaikka strato, johon saa hyvät puut soitinrakentajalta satasella. Siihen viidellä kympillä nauhaa, satulaa ja otelautamerkkejä sekä pleksi, parinsadan elektroniikka ja sadallaviidelläkympillä rautaa. Noitten lisäksi kun hankkii hiomatarpeita ja hyvät pintakäsittelyaineet ollaan vielä alle viidensadan. Ja vastaavaa laatua (työpuolta huomioimatta) alkaa kaupan hyllyltä löytyä jahka mennään jonkin verran tuhannen euron toiselle puolelle.
 
Mutta toisaalta vastaavaa laatua löytää, kun ostaa viimeisen kolmen vuoden aikana (juhlavuoden jälkeen) tehdyn Squierin Standardin, hinta 250e, ja vaihtaa siihen sadalla- sadallaviidelläkympillä osia; lähinnä rautaa ja jonkin mikeistä - ne mikit on periaatteessa ihan "riittävän" hyviä, ei paljon eroa Kent Armstrongeista jotka on oikeasti halpoja ja hyviä. Runko on oikeaa puuta ja koneistot kunnolliset tyhjiövoitelut, talla ok Wilkinson, palat voi vaihtaa. Yhteensä 350-400e.
 
Tässä syy, minkä vuoksi muutamakin soitinrakentajatuttu kieltäytyy strato-tilauksista.

Tässä syy, minkä vuoksi muutamakin soitinrakentajatuttu kieltäytyy strato-tilauksista.
 
Siis kehottavatko he ostamaan kaupasta tuon squijerin?

Mutta toisaalta vastaavaa laatua löytää, kun ostaa viimeisen kolmen vuoden aikana (juhlavuoden jälkeen) tehdyn Squierin Standardin, hinta 250e, ja vaihtaa siihen sadalla- sadallaviidelläkympillä osia; lähinnä rautaa ja jonkin mikeistä - ne mikit on periaatteessa ihan "riittävän" hyviä, ei paljon eroa Kent Armstrongeista jotka on oikeasti halpoja ja hyviä. Runko on oikeaa puuta ja koneistot kunnolliset tyhjiövoitelut, talla ok Wilkinson, palat voi vaihtaa. Yhteensä 350-400e.
 
Tässä syy, minkä vuoksi muutamakin soitinrakentajatuttu kieltäytyy strato-tilauksista.
 
Kyllä minä olen näkevinäni noissa alle 300e Skuiereissa ja tonnin American standardeissa muutakin laatueroa kuin mikit ja raudan.
 
Mutta bassopuolella 5 ja enempikielisissä on mielestäni suurin ero. En ole vielä alle 800e bassoon törmännyt missä olisi hyvin soiva b-kieli. Tuo miun nauhallinen 6-kielinen päihitti siinä omasta mielestäni yli puolentoista tonninkin ritsan. Ja sille kertyi hintaa noin 400e.
 
No olisin kyllä valmis joustamaan senverran, että eihän se säästö ole automaatti. Että kaikki jotka alkaa rakentamaan eivät tule siinä säästämään ja voi joillakin mennä rahaa ihan "kankkulan kaivoonkin" kun valmista ei ikinä sitten vain tule. Joskus näkee kirpparilla itse itse tehtyjä soittimia joista voisi korkeintaan napsia osat seuraavaa projektia varten.
 
Mutta siitä en luovu, että minä olen ainaskii säästänyt isot rahat. Alunperin bassoja lähdin rakentamaankin sentakia kun sielussa soi, mutta ei ollut varaa ostaa välineitä. Kavereilta pummasin osia... talla sieltä mikki täältä. Ostin halvalla käytettyjä. Kyllä suurin osa niistäkin on edelleen käytössä, pari tiedän olevan ihan ammattisoittajalla, tanssibändissä.
 
;) Tai no, olisin säästänyt jos... Noniin. Se siitä sitten.

Siis kehottavatko he ostamaan kaupasta tuon squijerin?
 
Ei, vaan kokevat ettei oo järkeä kilpailla kiinanpoikien kanssa, niin kauan kuin kitaraan ei tule mitään spesiaalia.
 
Tietysti asia on aivan eri heti jos kitaraan tulee muutoksia.

Ei, vaan kokevat ettei oo järkeä kilpailla kiinanpoikien kanssa, niin kauan kuin kitaraan ei tule mitään spesiaalia.
 
Tietysti asia on aivan eri heti jos kitaraan tulee muutoksia.
 
Siis... No mutta puhuit strato-tilauksista? Jos kerran sellainen tilataan niin kai sellaisen sitten voi tehdä? :P
 
Vai tarkoititko ettei stratoja tehdä valmiiksi odottamaan ostajaa - että se ei kannata?

Tässä syy, minkä vuoksi muutamakin soitinrakentajatuttu kieltäytyy strato-tilauksista.
 
Ruokangas ja Nevalainen ainakin veistelevät tuollaisia stratomaisia keppejä. Hyviä keppejä muuten. Ja tekevät kaiketi kauppansakin. En lähtis vertaamaan 250€ squieriin. Tuntuis oudolta jos ei rakentajalla ois kiinnostusta skittaa tehdä.

Kivi:
 
Mutta toisaalta vastaavaa laatua löytää, kun ostaa viimeisen kolmen vuoden aikana (juhlavuoden jälkeen) tehdyn Squierin Standardin...
 
Tämä taitaa olla monilta osin totta. Puumateriaalitkaan eivät ole enää lainkaan niin kehnoja kuin aiemmin, ainakaan kaulapuiden osalta. Runkopuut taas tuppaavat usein olemaan hiukan heikompaa laatua, joskaan en ole kauhiasti juuri uusiin skuijereihin tutustunut. Työn jäljessäkään ei omien kokemuksieni mukaan ole enää juuri haukkumista.
 
Totta on myöskin silti se, ettei noiden osien taso vastaa kalliimpia osia. Erot voivat toki olla monin osin marginaalisia, mutta väittäisin kuitenkin ainakin mikkien ja virittimien erojen olevan huomattavissa. Ja vaikkei virittimien eroa välttämättä heti huomaakaan, niin pääsääntöisesti halvat virittimet kuluvat kuitenkin hyvälaatuisia nopeammin.
 
Mutta olet oikeassa siinä mielessä, että projektin perustelu taloudelliselta kantilta on tässä valossa hippasen kyseenalaista.

Mie rakensin, tai yritin rakentaa telen. Ei siitä mitään tullut. :) Muoto on aika tele, mutta kaula on semmoinen tyhmä, notta takkapuuksi se kelpaisi. Mutta ongelmahan ei ole mikään muu kuin "en vaan osaa".
 
Ja nii, soitinrakentajan hienosti tekemä strato oli suorastaan uskonnollinen elämys minulle, sointi oli valovuosia edellä mitään siihen asti kokemaani. Eli siinä on jo minulle spesiaalia tarpeeksi, että soitin soi kuin ... no, sikahyvin.