Kitarat: kitarakamat ›

Päivää arvon kitaristiväki. Tuolla Tuottaminen ja sovittaminen -plastalla on keskusteltu "rouheasta soundista" ja sen saavuttamisesta studio-olosuhteissa. Nyt ko. viestiketjussa on saavutettu taso, jossa yleisimmin tämän rouheuden samalla peräänkuuluttajiksi, mutta myös tuhoajiksi on jäljitetty arvostettu ammattikuntanne.
 
Katsokaas täältä lisää:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=47&t=95415&o=0&co=0
 
Olisi mukava kuulla näkemyksiänne tästä äänimiehiä usein askarruttavasta probleemasta, joten kertokaapa tähän mielipiteitänne ja kokemukisanne ko. aiheesta tai vaikkapa siitä mikä teidän mielestänne on "rouheaa".

Päivää arvon kitaristiväki. Tuolla Tuottaminen ja sovittaminen -plastalla on keskusteltu "rouheasta soundista" ja sen saavuttamisesta studio-olosuhteissa. Nyt ko. viestiketjussa on saavutettu taso, jossa yleisimmin tämän rouheuden samalla peräänkuuluttajiksi, mutta myös tuhoajiksi on jäljitetty arvostettu ammattikuntanne.
 
Katsokaas täältä lisää:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=47&t=95415&o=0&co=0
 
Olisi mukava kuulla näkemyksiänne tästä äänimiehiä usein askarruttavasta probleemasta, joten kertokaapa tähän mielipiteitänne ja kokemukisanne ko. aiheesta tai vaikkapa siitä mikä teidän mielestänne on "rouheaa".
 
Ja samaan voisi lisätä kitaristien vireongelmat. Vaikka yksittäiset kielet olisikin vireessä; soinnut ovat poikkeuksetta ihan killissään. Onko laitteissa vai sormissa vika?
 
(tietysti on poikkeuksia mutta noin yleensä)

Olisi mukava kuulla näkemyksiänne tästä äänimiehiä usein askarruttavasta probleemasta, joten kertokaapa tähän mielipiteitänne ja kokemukisanne ko. aiheesta tai vaikkapa siitä mikä teidän mielestänne on "rouheaa".
 
Kiirus kotio syämään, mutta hätäisesti tähän jotta rouheasta tulee mieleen esim. muutamat Robben Fordin Telecasterilla soittamat bluesjutut. Niissä on sopivasti räkää mutta homma on kuitenkin kaukana jostain itsetarkoituksellisesta lo-fistä.

Ja samaan voisi lisätä kitaristien vireongelmat. Vaikka yksittäiset kielet olisikin vireessä; soinnut ovat poikkeuksetta ihan killissään. Onko laitteissa vai sormissa vika?
 
Tavallinen kitara on luonnostaan epävireinen soitin, sointujen hienoinen epävireisyys kuuluu asiaan.

Ja samaan voisi lisätä kitaristien vireongelmat. Vaikka yksittäiset kielet olisikin vireessä; soinnut ovat poikkeuksetta ihan killissään. Onko laitteissa vai sormissa vika?

Täältä kompataan vahvasti! Usein kun ei ole edes lähellä. Joskus tuntuu että se on myös niissä sormissa.

Ja samaan voisi lisätä kitaristien vireongelmat. Vaikka yksittäiset kielet olisikin vireessä; soinnut ovat poikkeuksetta ihan killissään. Onko laitteissa vai sormissa vika?
 
Sekä että. Intonaatio ei oo koskaan täysin kohdillaan, ei koskaan.. H-kieli on se kaikista pahin, tietyillä kieliseteillä sen voi saada aika hyvin kohdalleen mutta H-kieli ei ole KOSKAAN täydellisessä vireessä (en minä sitä korvalla huomaa välttämättä, mutta tarkkakorvaisempi kyllä).
 
Sormistakin saattaa paljon olla kiinni, pienikin bendi kuuluu vireessä, tai liian lujaa painaminen.
 
Kitaran hardwaresta on pitkälti vire kiinni. Laadukas rauta on peruselementti.

Täältä kompataan vahvasti! Usein kun ei ole edes lähellä. Joskus tuntuu että se on myös niissä sormissa.
 
Laittakaas jotain esimerkkejä nimenomaan tosta kitaran virehommasta, mua oikeesti kiinnostaa.. musta tuntuu että oon itse niin puukorva että katson läpi kielien liian herkästi.
 
Tarkempikorvaisille tietty saattaa tuottaa otsaryppyjä esim. meikäläisen soitto:)
 
Nyt referenssiksi joku tunnettu biisi, mihin on päästetty epävireinen kitara valloille.

Mua kiinnostaa nimenomaan se, miten kitaristi joka kuulee eroja säröpedaaleissa käytetyissä transistoreissa, ei kuule sitä mlten biisi menee pikkuhiljaa ihan mössöksi/piloille, kun se vaikka kuinkamones tuplaus/triplaus ja parit "hyvät ideat" lisätään väkisin vielä sen jälkeen kun kaikki olennainen (sisältäen myös olennaiset kitararaidat) on jo äänitetty.
 
Noi vireet onkin sitten vielä oma lukunsa...

Kitaran intonaatio on yleensä persiillään :D Ku ei jaksa säätää... ;) Ja toinen on et painaa niitä kieliä liian kovaa, kun on ihan siinä rajalla, et riittääkö sormivoimat.
 
Vielä yks on se et kitarat on paskoja. :D
 
Tarviikos niitä muita??
 
: Eevil :
 
Hyvät kitaristit soittaa vireisellä kitaralla vireessä (tai niin vireessä kuin kepillä voi). Tiedän kyllä, että kaikilta ei vaan onnistu. Se on studiossa sitten bändikaverien/tuottajan päätös mitä sinne narulle jätetään. Gibsonin uudella digipaulilla saa joka kielestä oman raidan niin eiku autotunettamaan vaan :D

Mua kiinnostaa nimenomaan se, miten kitaristi joka kuulee eroja säröpedaaleissa käytetyissä transistoreissa, ei kuule sitä millten biisi menee pikkuhiljaa ihan mössöksi/piloille, kun se vaikka kuinkamones tuplaus/triplaus ja parit "hyvät ideat" lisätään väkisin vielä sen jälkeen kun kaikki olennainen (sisältäen myös olennaiset kitararaidat) on jo äänitetty.
 
Noi vireet onkin sitten vielä oma lukunsa...
 
Minkähän takia löytyy niin paljon demotason bändejä? Eikä se kitaristi niissä vatkaimissa mitään eroja kuule ;). Luulee vaan :D

Yleensä biisin Soundi koostuu useasta osasta. Jotkut saattavat keskittyä kuuntelemaan jotain tiettyä osaa, toiset taas näkevät soundin kokonaisuudessaan eri osasten yhdistelmänä.
Joku osanen voi kuulostaa rujolta, ja silti kokonaisuus kuulostaa kauniilta ja ehjältä. Mutta jos biisissä ei ole yhtään rouheutta, eli kaikki saundit ovat jo yksinään liian pitkälle hiottuja, on se mielestäni jo liian ... tiedäthän.
 
Joskus kaunista ja (jopa liiankin) hiottua soundia jaksaa hyvinkin kuunnella, kun taas toiste kaipaa rujoa ränttäystä.

soinnut ovat poikkeuksetta...
 
...tietysti on poikkeuksia
 
Right. :)
 
Mutta mutta, voisin tähänastisen kokemukseni perusteella neuvoa tarkistamaan, olisiko ongelma jokin seuraavista:
 
1) Liian vanhat tai likaiset kielet: vire ei pysy vaikka miten säätäisit vapaat kielet mittarin mukaan kohdalleen - kielissä on yleensä tässä vaiheessa jo enemmän paskaa kuin itse kieltä. Uudet kielet korjaavat yleensä ongelman.
 
2) Hienovire pielessä (esim. painettu 12. nauha ja 12. nauhan huiluääni tulisi olla sama), tallapaloja siirtämällä korjattavissa, mikäli ei ole kiinteä talla.
 
3) Satula: monissa parin-kolmenkin tuhannen euron kitaroissa saattaa olla todella luokattoman huonosti toteutettu satularatkaisu. Perinteinen suora satula on monissa kitaroissa pääsyyllinen siihen, miksi painetut ja vapaat kielet ovat keskenään aivan kammottavassa vireessä. Laittakaapa hakusanaksi "earvana" ja lukekaa lisää... Earvanan avulla olen pelastanut kolme kitaraa, joiden luulen olevan yksinkertaisesti pilalla, mitä tulee vireeseen.
 
4) Pieleen säädetty kaularauta: nauhat särisevät ja vire ei ole tasainen koko otelaudan mitalta, sillä kaula on liian kupera tai kovera ja kieliä joudutaan painamaan epätasaisella voimakkuudella riippuen siitä, millä nauhavälillä ollaan.
 
5) Liian isot (korkeat) nauhat: vire muuttuu liikaa riippuen siitä, miten suurella voimalla kieliä painetaan... ja kun sointuja soittaessa yleensä joka sormi painaa kieliä väkisin hieman eri voimakkuudela...jJumbonauhat ovat tässä suhteessa todella ongelmallisia, perinteisillä vintage-nauhoilla ongelma on käytännössä olematon.
 
Tietty jos kitaran osat yksinkertaisesti ovat lähtökohdiltaan jo sutta ja sekundaa - surkeat puut ja ruosteen avulla kasassa pysyvät metalliosat - eivät yleensä mitkään huoltotoimenpiteet auta. Laatukitara kuitenkin saadaan oikein säädettynä soimaan hyvinkin puhtaasti. Vähintään yhtä hyvin kuin kunnolla viritetty konserttiflyygeli. ;)

Sekä että. Intonaatio ei oo koskaan täysin kohdillaan, ei koskaan.. H-kieli on se kaikista pahin, tietyillä kieliseteillä sen voi saada aika hyvin kohdalleen mutta H-kieli ei ole KOSKAAN täydellisessä vireessä (en minä sitä korvalla huomaa välttämättä, mutta tarkkakorvaisempi kyllä).
 
Ainakin suorasatulaisissa kitaroissa G-kieli on yleensä kaikista kauhein, H-kieli tulee kyllä hyvänä kakkosena. Soitapa avoin E-duuri ja sen jälkeen E-molli, monilla kitaroilla jompi kumpi kuulostaa väkisin kauhealta ellei viritetä välissä... ja yleensä tyydytään jonkinlaiseen kompromissiin. Earvana korjasi itselläni tämän ongelman kolmesta kitarasta.

Ja samaan voisi lisätä kitaristien vireongelmat. Vaikka yksittäiset kielet olisikin vireessä; soinnut ovat poikkeuksetta ihan killissään. Onko laitteissa vai sormissa vika?
 
Vika on siinä, että esimerkiksi Gibson ja Fender ovat muodostuneet legendaarisiksi kitaramerkeiksi, mutta nykypäivänä ne eivät uskalla tehdä kitaroihinsa perustavanlaatuisia rakenteellisia parannuksia. Ne nimittäin pelkäävät, että vanhoja kitaroitaan... niitä joiden takia nuo merkit ovat legendoiksi muodostuneet... alettaisiin pitämään järjellä ajatellen hiukan huonompina. Merkit söisivät itseltään historiankirjoihin taottua hohtoa. Siksi ne hissuttelevat vielä aloillaan ja toivovat ettei asioista puhuttaisi liikaa, kunnes ehkä pikkuhiljaa muutaman vuoden kuluttua niiden markkinointiosastot keksivät sopivan varovaisen tavan esitellä Earvanan satulat tai Buzz Feiten Tuning System vakiovarusteena joissain kitaramalleissa. Sopivassa asian lanseeraustavassa onkin miettimistä.
 
Niin, tuosta hissuttelusta johtuu sitten se, että kun joka vuosi 17 miljoonaa kitaristia aloittaa harrastuksensa ja tietää ensimmäisinä kitaramerkkeinä Gibsonin ja Fenderin ja niillä soittavat starat ja näiden musiikin, niin kitaran hankinta kohdistuu johonkin rakenteeltaan samankaltaiseen kitaraan. Väistämättömänä seurauksena maailma täyttyy yhä uudestaan epävireisestä kitaramusiikista. Jotkut pienet firmat ja vähän kuuluisammatkin merkit kuten Tom Anderson Guitarworks ja ESP yrittävät taistella saastutusta vastaan, mutta toistaiseksi se on aika lailla kuin pisara meressä, koska noiden avulla Earvana ja BFTS eivät saa tarpeeksi näkyvyyttä.
 
Sen voisikin ottaa joukolla tehtäväksi, että mikäli paikallisen kitarakaupan pitäjä ei ole kuullut Earvanasta, niin niskasta painamalla pakottaa äijän hankkimaan näyteikkunalle pari mallikappaletta... asetettuna pienelle silkkityynylle ja viereen teksti "Loputon savotta... mutta osallistu siivoukseen". Hoho.

Earvana 12-kieliseen voisi olla kova sana.

Joskus ihan ekoja kertoja "kunnolla" äänitellessä tuplailtiin kitaroita, kun äänitteen asiantunteva "tuottaja/äänittäjä" käski. Hänen mukaansa komppikitararaitoja voi äänittää vaikka kuinka ja lopputulos vain paranee. Kuulostihan se kivalta siinä ekoja kertoja kuunnellessa, mutta lopullisesta saundista puuttuivat sitten ne mystilliset "muna" ja "rouheus". En tiedä mistä ne tulevat tai mihin ne hukkuivat matkalla, mutta vaikeata niiden löytäminen on. Muna kun ei ole pelkkää alapäätä eikä rouheus näkkileivän rahinaa. Eivätpä tainneet kitarat missään kovin hyvässä vireessäkään tuolloin olla. :)
 
Jucciz luetteli tossa aika hyvin paskan vireen aiheuttajat, paitsi, että nauhat eivät ole useinkaan liian korkeat, vaan soittaja painaa osaamattomuuttaan liian lujaa. Mulla oli ylläkuvatulla äänitteellä varmaankin noi kaikki virheet. Valitettavasti ne eivät kumonneet toisiaan.
 
Niin, hyvän narusaundin salaisuutta mä en tiedä, enkä varmaan teille kertoiskaan. :)

Eikös tässä alunperin kyselty jostain hyvistä soundeista ja miten se saadaan narulle asti? Nyt on puhuttu enimmäkseen jostain kitaroiden vireongelmista, jotka johtuu suurimmalta osalta siitä, että kitaroita ei osata säätää oikein.
 
Omasta kokemuksesta parhaat ja rouheimmat kitarasoundit on lähteneet ja saatu narulle asti mahdollisimman yksinkertaisilla elementeillä.
1) Hyvä ja vireinen kitara
2) Laadukas vahvistin
3) Hyvä ja oikein aseteltu mikrofoni
4) Ammattitaitoinen äänittäjä
 
Parhaiten tämä kokonaisuus on saatu pilattua liiallisella efektoinnilla ja jollain käsittämättömillä kikkailuilla (signaalin kierrättämisellä jos minkäkin vimpstaakin läpi).

Tossa J.J Calen "Naturally" levyssä on mun korvaan rouheutta. Tosta virehommasta sanosin et kitaristi joka on "sinut" hyvin säätämänsä soittimen kanssa pystyy myös soittaessaan sormilla korjaamaan niitä pieniä epävireisyyksiä joita kaikista kitaroista lötyyy. Jos pahasti heittää esim. avosoinnut/barret ja samalleraidalle vedetään, niin sit on kyllä vaikeaa. Eli tutun kitaran/kitaroiden kans studioon, eikä lainata sitä kaverin parempaa skittaa jolla ei oo ennen soitettu.

Eikös tässä alunperin kyselty jostain hyvistä soundeista ja miten se saadaan narulle asti? Nyt on puhuttu enimmäkseen jostain kitaroiden vireongelmista, jotka johtuu suurimmalta osalta siitä, että kitaroita ei osata säätää oikein.
 
Vireongelmat on myös helpompi selittää ja syytellä vehkeitä... : )