Laulaminen ›

Löysin vasta kiinnostavan laulua käsittelevän kirjan:
Raija Roivainen: Laulamisen sietämätön helppous.
 
Kirja ei muuttanut tapaani laulaa, mutta löysin sanallisen ilmaisun monille asioille mitä teen itsekin laulaessani ja oli hauskaa huomata kuinka olin omin päin lauleskelemalla päätynyt samoihin näkemyksiin kuin kirjan tekijä tieteen keinoin.
 
Siinä kerrottiin mm. että monilla laulajilla ja puhujilla, joille oli ilmaantunut kyhmyjä äänihuuliin, oli tieteen terävä silmä havainnut myös aggressiivisuuteen ja katkeruuteen viittaavia persoonallisuuden häiriöitä. Tunnetustihan vihainen ihminen vääntelee ja irvistelee kasvojaan luonnottomiin asentoihin, näin ollen koko kasvojen ja pään lihaksisto kärsii, jännittyy ja kuluu. Myös valehdellessa täytyy kasvojen lihaksistoa pidellä luonnottomasti ja alituinen valheessa eläminen täten vaarantaa laulamisen kyvyn!
 
Muutenkin tulisi välttää kaikenlaista pinnistelyä ja jännittämistä ja antaa laulun vaan pulputa vatsasta asti.

Eli älkääs laulajat valehdelko! ;) Entä itkeminen? Siinä nyt ruttuuttaa naamaa vaikka mihin suuntaan, että luulisi olevan myös lopulta haitallista.. Vai?

Eli älkääs laulajat valehdelko! ;) Entä itkeminen? Siinä nyt ruttuuttaa naamaa vaikka mihin suuntaan, että luulisi olevan myös lopulta haitallista.. Vai?
 
Tuo tutkimus on muuten ihan täyttä faktaa. Itkemisellä luulisin olevan vain positiivinen vaikutus, kunhan nyt ei kokoajan vollota. Kunnon itkut silloin tällöin puhdistaa kummasti ja rentouttaa. Haitallista on nimenomaan sellainen jatkuva jännittely ja pinnistys.
 
Sitä paitsi etenkin korkealta laulaessa kannattaa lisätä lauluun sitä "itkua" ja valitusta. Niinhän ne italialaiset tenorit ainakin tekevät. Toisaalta taas ihan yleensäkin laulaessa kannattaa myös hymyillä, koska se tuo lauluun presenssiä, seksikkyyttä ja itsevarmuutta, jonka todellakin kuulee.

Toi pätee elämään ylipäänsä. Terveelliset elämäntavat kun pitävät sisällään myös terveet henkiset ja mentaaliset arvot, mutta eihän nekään poista jännitystä. Monet kiltit hyväsydämiset ihmiset just on niitä kovimpia jännittäjiä. Puitteet onnistuneelle laulamiselle tulisikin olla esittäjää tukevat ja kannustavat. Lapsuuskin varmaan vaikuttaa noihin asiohin. Turvallisuuden tunne tekee ihmisestä pienestä pitäen rennomman ja iloisemman.
Hyvä mieli ja se, että uppoutuu laulamiseen sekä biisiin, antavat parhaan mahdollisen lopputuloksen laulusuoritukselle. Hyvässä suorituksessa ainakin mun kokemusten pohjalta tulee sellainen olo, että on itse hieman etäämmällä omasta suorituksesta ja pystyy kontrolloimaan sitä tunnelmaa. Eli ei pelkästään laulusuoritusta vaan myös sitä bändiä ja mahdollisia kuulijoita omalla suorituksellaan. Kylmät väreet menee läpi kropan ja tuntuu että omat jalat lähtee alta =)

toi on toi laulamisen sietämätön helppous ihan jees kirja, kunhan poimii oleelliset. on aika katkeraa tilitystä "väärinymmärretyltä" pedagogilta. paljon asiaa mutta valitettavan usein myös "minä olen oikeassa, kaikki muut väärässä" -mentaliteettia, mikä vähän toisinaan aiheuttaa hieman silmäkulman nykimistä allekirjoittaneessa.

toi on toi laulamisen sietämätön helppous ihan jees kirja, kunhan poimii oleelliset. on aika katkeraa tilitystä "väärinymmärretyltä" pedagogilta.
 
Joo, sehän kertoi siinä kirjassaan kuinka pirulliset Helsingin sanomain toimittajat olivat jättäneet julkaisematta juttuja hänen oppilaittensa menestyksistä, vaikka hän oli itse henkilökohtaisesti valmiit tiedonannot oikein lähettänyt.
 
Tuosta itku-asiasta olen sitä mieltä, että varmaankin semmoinen itkun pidättely on pahempaa pinnistelyä kuin pienet tirauttelut silloin tällöin. Tietenkin jos on aina itkuinen ja murheellinen olo niin siinä on juuri tuo katkeroitumisen vaara.

Tuosta itku-asiasta olen sitä mieltä, että varmaankin semmoinen itkun pidättely on pahempaa pinnistelyä kuin pienet tirauttelut silloin tällöin. Tietenkin jos on aina itkuinen ja murheellinen olo niin siinä on juuri tuo katkeroitumisen vaara.
 
isäukko sanoo toisinaan että "se ken pieruaan pidättää on muutenkin epärehellinen." itkuun pätee sama. turha sitä itkua on pidempään pidätellä, korkeintaan sen aikaa jos haluaa jonnekin yksin itkemään kun sattuu olemaan luento kesken tms.
 
jos on aina itkuinen ja murheellinen olo niin tarvisi kyllä jonkun sivustakatsojan ymmärtää ehdottaa jutteluhetkeä tai ammattiapua, jos tilanne on pahempi kuin mihin normaalin keittiöpsykologin taidot riittää. ikuinen itku+murhe+katkeruus > suomalaisten (itse)murhatilastot.

Kiinnostavaa.
 
Olen aina ajatellut laulamiseen liittyvän paljon muutakin, kuin silkkaa teknistä hallintaa, mutta tuo taas osoittaisi siteen tunteiden ja puhtaasti fysiologisten asioiden välillä.
 
Täytyypä lukaista tuo.