Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Näin kiinnostuksen vuoksi päätin kysyä että meneekö paljonkin edullisemmaksi rakentaa oma nuppi/combo (kitara) kuin ostaessa..

Näin kiinnostuksen vuoksi päätin kysyä että meneekö paljonkin edullisemmaksi rakentaa oma nuppi/combo (kitara) kuin ostaessa..
 
Nupista en tiedä muuta, mutta muutamakin edullinen rakenussarja on olemassa. Esim. paljon kehuttu Uraltone.
 
Kitaran kanssa on vähän tuurista kiinni. Jos sattuu saamaan puuta edullisesti ja on joku paikka missä voi riehua ilmaiseksi puuntyöstökoneiden kanssa, niin voi lopputulos olla hyvinkin kokonaisedullinen.

Oma nuppi tullut maksamaan jotain luokkaa 300 euroa. Siihen vielä kaappi päälle niin ollaan aika lähellä kohtuullisen putkikombon hintaa...

Näin kiinnostuksen vuoksi päätin kysyä että meneekö paljonkin edullisemmaksi rakentaa oma nuppi/combo (kitara) kuin ostaessa..
 
Rahansäästömielessä ei kannata alkaa rakentaa, ei vahvistinta eikä kitaraa. Osien hinnalla saa taatusti ihan hyvän käytetyn ei-merkkipelin kun vähän etsii, näin erityisesti ensimmäisen rakennusprojektin yhteydessä kun nurkissa ei vielä ole "kierrätettäviä" osia ja ne kuuluisat oppirahatkin ovat maksamatta.
 
Sen sijaan kiinnostuksesta ja opiksi kannattaa kyllä rakentaa, aluksi vaikapa säröefekti tai patterikäyttöinen transistorivahvistin. Niissä mittaa hyvin ja aika pienellä riskillä, onko itsestä jatkamaan hommaa loppuun asti.

Rahansäästömielessä ei kannata alkaa rakentaa, ei vahvistinta eikä kitaraa.
 
Pakko kommentoida.
Mielestäni näin rankkaa yleistystä ei kannata tehdä. Itse sanoisin että mitä yksinkertaisempi projekti on sitä kannattavampi se usein on tehdä. Eli jos onnistumisen mahdollisuudet on hyvät ja saat vielä osat halvalla niin voi tulla hyvinkin kannattavaksi.
 
Lisäksi on otettava huomioon mitkä ovat tavoitteet. Jos esim. ensikitaran rakentaja asettaa tavoitteekseen todella hienon ja hyvä sointisen Les Paulin kaikkine upotuksineen ja helmiäiskoristeluineen niin homma voi olla aika tuhon tuomittu. Kaupasta saa jo uutenakin muutamalla satkulla näitä upean näköisiä korelaisia "seinäkoristeita", mistä osa varmasti istuu käteenkiin mukavasti. Mutta siihen se sitten jääkin.
 
Jos asettaa taas tavoitteekseen hyvin yksinkertaisen kitaran esim. telen, ja malttaa etsiskellä huippu osat, hyvät puut jne. niin lopputulos saattaa olla soinniltaan ja soitettavuudeltaan hyvinkin vertailukelpoinen todella kalliiden kitaroiden kanssa.
 
Uskon tähän siksi että olen jonkun verran katsastellut suomalaisten rakentajien telejä joiden hinnat ovat olleet luokkaa 1200€, ja kitarat mielestäni aivan mahtavia. Jos tässä hinnassa on mukana rakentajan tuntipalkka niin tuo itse kitaran on oltava melko edullinen. Jos itse pääsen omassa teleprojektissani edes lähellekkään vastaavaa soitettavuutta ja soundia sekä budjettini ei tästä nykyisestä 300€:sta enää hirveästi kasva voin hyvällä omalla tunnolla sanoa että olen voittanut kyllä rahallisesti. Tietenkin näissä ensimmäisissä projekteissa on aina se vaara että siitä tulee täydellinen fiasko. Omassa telessäni se ei kuitenkaa tule olemaan huonojen osien syy vaan syy on sitten rakentajassa.

Ensiksi todettakoon että mulle soitinrakennusharrastuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka edukkaasti saan instrumentin tehtyä. Sen takia käyn päivätöissä että voin palkan käyttää mm. harrastuksiin.
 
Tuo omatekemäni LP maksoi kaikkine kuluineen sellaisen seitsemisensataa euroa, jolla saisi kaksi käytettyä epiphonen LP:a. Kuitenkin tuo 700 on kuitenkin myöskin halpa hinta tuosta soittimesta, en menisi vaihtamaan tuota kalliiisiin Gibsonin historicceihin.

Ensiksi todettakoon että mulle soitinrakennusharrastuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka edukkaasti saan instrumentin tehtyä. Sen takia käyn päivätöissä että voin palkan käyttää mm. harrastuksiin.
 
Tuo omatekemäni LP maksoi kaikkine kuluineen sellaisen seitsemisensataa euroa, jolla saisi kaksi käytettyä epiphonen LP:a. Kuitenkin tuo 700 on kuitenkin myöskin halpa hinta tuosta soittimesta, en menisi vaihtamaan tuota kalliiisiin Gibsonin historicceihin.
 
Eiköhän se niin ole ettei köyhän kannata halpaa ostaa, itse olen lähes kaikkiin tekeleisiini laittanut hyvät jollei sitten mahdollisesti vieläkin paremmat osat ja enpä tuota hintaa ole pahemmin pohdiskellut, tuo Juzzun mainitsema hinta on ehkä noin keskiarvoa hyvistä aineista, ja tuohonko lisää sen mitä ammattirakentajat ottavat eli kertoo tarveainee vähintään x 4, niin saadaan soittimen noin arvo.
Eli sen jälkeen kun olen itse kitaroita alkanut rakentelemaan, niin en tehdasvalmisteisiin kitaroihin ole kajonnut. Eli jos niin ison vaivan kuitenkin näkee, että itse alkaa rakentamaan niin ei kannata mennä siitä missä rima matalimmalla.

Sanokaapa nyt rehellinen kommenttinne enemmän rakentaneet.
 
Onko itserakennettu soitin onnistuessaan hyvä? Siis jos unohdetaan kokonaan se itserakentelun hyvä fiilis joka tulee kun vain saa jonkin toimivan tekeleen aikaiseksi. Ovatko omat soittimenne olleet täysin puolueettomasti ajateltuna hyviä suhteessa massatuotannon vastaaviin?
 
Nyt saa omakehu kukoistaa.

Rehellisesti sanottuna Paljon Parempia!

Sanokaapa nyt rehellinen kommenttinne enemmän rakentaneet.
 
Onko itserakennettu soitin onnistuessaan hyvä? Siis jos unohdetaan kokonaan se itserakentelun hyvä fiilis joka tulee kun vain saa jonkin toimivan tekeleen aikaiseksi. Ovatko omat soittimenne olleet täysin puolueettomasti ajateltuna hyviä suhteessa massatuotannon vastaaviin?
 
Nyt saa omakehu kukoistaa.
 
Miten milloinkin. Tuo tuossa vierellä on kyllä oiva. Viimeksi vertailin parin tonnin Neuseriin niin päihitti sekä soundissa, että soitettavuudessa. Varsinkin b-kielen sointi oli mielestäni parempi. Myös äänen syttyminen. No, onkohan toi 15. basso... Oppirahat maksettu moneen kertaan aiempien kohdalla.
 
Olen muuten eri mieltä siitä, että pitäisi alusta lähtien käyttää kalleimpia tai muuten vain parhaimpia osia. Hyvin mielestäni niihin ensimmäisiin harjoittelukappaleisiin voi käyttää vähän halvempaakin osaa. Puut olisi hyvä olla hyviä, mutta oikeilla yhteyksillä niitäkin saa halvalla, tai jopa ilman.
 
Lisäksi se kallein ei ole välttämättä edes paras. Jos tavoittelee vaikkapa Jazz -basson soundia on ainoa oikea vaihtoehto se peltiläpyskätalla. Kaiken maailman Badassit on ihan muihin tarkoituksiin.

Sanokaapa nyt rehellinen kommenttinne enemmän rakentaneet.
 
Lyhyesti todettua: Minkä soitettavuudessa häviää sen soundissa voittaa.
 
Soitettavuuskin noissa omatekeleissä varmaan paranee sen mukaan kun asioita pääsee tekemään enemmän ja oppii siitä. Pariin kertaan olen Telenkin nauhat hionut ennen kuin alkoi olemaan tasaista, ja LP:llekin piti vähän vielä viilaa näyttää mutta mitäs noista!
 
Sen sijaan soundeissa ei ole kyllä mitään vikaa. Hyvät puut, hyvä soundi!
 
Sitten noissa vielä on tietynlaisia esteettisiä yksityiskohtia joita ei tehtaan peleissä ole. Nämähän ei minua (hirveästi) haittaa mutta voisivat olla ostajan mielestä epäilyttäviä yksityiskohtia. Mutta enpä noita myyntiin ole tehnytkään.

Itse olen sen verran soundifriikki, että pelottaa tuossa teleprojektissa eniten se että siitä tulee jollakin tapaa "huonosointinen tumppu". Puut on Leppävirralta ja osat on hyvälaatuisia, eli ei pitäisi olla näistä kuitenkaan kiinni. Nyt tarvii kaivella vaan jostain tietoa että mikä siihen sointiin noin rakenteellisesti vaikuttaa eniten. Eli mitkä voisivat olla rakennusvirheitä jotka pilaavat soundin.
 
Soitettavuuteenhan voi kuitenkin vaikuttaa aika paljon jopa täysin valmiissakin tekeleessä.

Kaulaliitos varmaankin vaikuttaa rakenteellisista jutuista eniten. Satulamateriaali varmasti, mutta jos on hyvä (luu, grafiitti, tusq), niin ei se ehkä sointiin vaikuta. Vireen pysymiseen vaikuttaa jos on huonot urat, ja korkeus vaikuttaa soitettavuuteen.
Talla on mikä on, siihen ei voi rakentaja kai paljoa vaikuttaa.
Eli kai tuo kaulaliitos on se kriittisin, kun materiaalit ja osat muuten ovat hyviä.

Onko itserakennettu soitin onnistuessaan hyvä?
 
Kyllä. Kuten Juzzu tossa mainitsi niin soundit ovat olleet kohdallaan, soitettavuuden kanssa taas vähän niin ja näin. Soitettavuuden kohdalleen saaminen on mun mielestäni vaikein homma soittimen teossa. Ainakin se vaatii eniten huolellisuutta.
 
Ovatko omat soittimenne olleet täysin puolueettomasti ajateltuna hyviä suhteessa massatuotannon vastaaviin?
 
Mä en ole vielä tehnyt yhtään massatuotantoa vastaavaa. Mutta olen tässäkin Juzzun kanssa samaa mieltä. Massatuotannossa ei nykyään juuri esiinny työn laatuun liittyviä puutteita. Mun tuotannossani taas esiintyy. Kaikki viat eivät ole kovinkaan tähdellisiä mutta vikoja ne kuitenkin ovat.
 
Mulle tuli nyt säädettäväksi tekemäni kitara, joka on ollut kaverilla soitossa muutaman kuukauden. Nauhoissa on havaittavissa pientä elämistä, joutuu hiukan nostamaan tatsia tahi hiomaan nauhat. Rakennusvaiheessa tohon tuli rungon päästä pikkasen kapea otelauta, tallaan liian vähän kompensaatiota sekä liian jyrkkä kaulan kulma. Ja joitain esteettisiä vikojakin on, joista osa mun jäljiltäni, osa kaverin suorittaman maalausoperaation jäljiltä.
 
Kelpo kitara se kuitenkin on. Varmasti käytetyn rahamäärän arvoinen. Ja uniikki.

losli:
Pakko kommentoida.
Mielestäni näin rankkaa yleistystä ei kannata tehdä.
 
Kysyjä on 15-vuotias. Siinä iässä ei aikaisempaa kokemusta ja maltillista suhtautumista työhön yleensä ole.
 
Maltilla ja rauhallisesti toki saa hyvää jälkeä halvallakin.

Voin itse ainakin sen sanoa että nyt kuin kitara projektini on bodyn kannalta valmis niin se vaikuttaa aika mukavalta soittaa .. mutta tokihan se on eri asia kun kaula on kiinnitetty..

Kysyjä on 15-vuotias. Siinä iässä ei aikaisempaa kokemusta ja maltillista suhtautumista työhön yleensä ole.
 
Maltilla ja rauhallisesti toki saa hyvää jälkeä halvallakin.
 
http://img53.echo.cx/img53/6660/p10101623aw.md.jpg
 
Tuo kierrätysosista ja puista tehty basso on tällä hetkellä noin parissa kympissä. Talla nostaa vielä hintaa vähän ja puuttuvat kaksi virityskonetta. Arvio kokonaishinnaksi pyörii siinä satasen hujakoilla. Ellen riehaannu enstalvena ostamaan tuon melkein itte mikin tilalle EMG aktiivia. Sitten nousee sinne pariin sataan.

Tein ensimmäisen akustisen kitarani koulussa n. 15 vuotiaana ja nyt harmittaa kun sen joskus hukkasin. Olisi hauska muistella sitä kautta sitä aikaa. Tekele oli tökerö, mutta oma lapsi kuitenkin. Meni aikaa ja menin aikuisena työviksen kursseille, jossa tein ensimmäisenä kitarana lespaulin ja sen jälkeen rikenbackerin. Molemmat olivat soittokelpoisia pelejä ja molemmat varastettiin treenikämpältä yhden murron yhteydessä. Tuntui siltä kuin omat lapset olisi viety. Jokainen itse tehty kitara tai vahvistin on ainutlaatuinen luomus, jonka arvo on rahallisesti ja tunnetasolla omistajalleen mittaamaton. On hienoa jos pystyy tänä massatuotannon aikana toteuttamaan itseään vaikka tällä lailla.

Molemmat olivat soittokelpoisia pelejä ja molemmat varastettiin treenikämpältä yhden murron yhteydessä.
 
Ääh!! Aivan järkyttävän hirveää!
Onkohan ko. kitaroiden nykyinen omistaja kovinkin tyytyväinen, prkl..