Yleistä keskustelua musiikista ›

Tärkein, joskaan ei paras, on Matthew Ryanin Regret over the wires. Levy tuotiin elämääni aika pahassa paikassa ja oli juuri jotain niin hienoa ja koskettavaa mitä tarvitsin.
 
Paras on sitten se Nirvanan In Utero.

Jimi Hendrix: Band of gipsyes LP.
Jumalaista soitantaa ja vinyylin rohinaa.

tässäpä muutama:
- Kolmas Nainen - Hyvää ja kaunista
- Eppu Normaali - Sadan vuoden päästäkin
- Yngwie Malmsteen - Rising force
- Kingston Wall-1
- Guns Žn roses - Appetite for destruction

Kindston Wall - III Tri-Logy
 
Tuo levy on muuttanut koko ajatusmaailmani ja elämänsuuntani. Paremminkin oli muutoksen alullepanija.
 
Muita lähes yhtä tärkeitä:
Wigwam - Being
The Beatles - Abbey Road
Yes - Close To The Edge
Pekka Pohjola - Harakka Bialoipokku
Frank Zappa - Hot Rats
Pink Floyd - Live At Pompeii (DVD)
 
Tuli tuosta Kingston Wallista vielä mieleen, että tuon tri-logy on yhtä hepreaa. En yhtään tiedä levyn taustoja ja mihin lyriikat perustuu, joten Kingston Wall-diggarit, kertokaa ihmeessa.

Kyllä se on mun aito ja alkuperäinen Hurriganesin Rock'n Roll All Night Long -älppäri.

Captain Beyondin eka levy. Maksoin alkuperäisestä 3d-vinyylistä itseni kipeäksi, enkä edes uskalla sitä usein soittaa, mutta tuntemattomuudestaan huolimatta upein rock-Levy, ikinä.

Kyllä se on varmaan se Coldplayn Parachutes. Siitä kaikki lähti.

Definitely Maybe
 
-tärkein
-rakkain
-pyörinyt eniten
-Siitä kaikki lähti.

Kaikki lähti Nirvanan Nevermindistä. Tärkeintä en osaa kunnolla sanoa.

Sinch - Sinch
 
Tutustuin kyseisen bändin depyyttialbumiin viime kesänä kielimatkalla ollessani. Jäi monia hyviä muistoja matkalta ja tutustuin uusiin ystäviin. Tämä levy saa minut aina palaamaan siihen kesään.
 
Bändin tuntemattomuus lisää erityisyyden tunnetta ja saa tuntemaan levyn enemmän "omaksi jutukseen".
 
Levy löytyi tänä keväänä hyllystä pitkän tauon jälkeen, ja on ollut lähes joka päivä soitossa.

Tälläisiä tuli ekana mieleen...
 
Nirvana: In utero
Maaiman kovimman ja itselle tärkeimmän bändin kovin levy. Nykyään tulee harvemmin kuunneltua, mutta aina kun tämän laittaa soittimeen hyvä mieli on taattu.
 
Rage Against The Machine: st
Helvetin tärkeä levy itselle. Muutti niin musiikkikäsitystä kuin ajattelumaailmaa silloin back in the days. Lähes täydellinen levy, joka kuulostaa edelleen yhtä tuoreelta.
 
Raised Fist: Ignoring the guidelines
Ensimmäinen kosketus ns. raskaampaa musiikkiin ja hardcoreen. Virstapylväs ja täydellinen levy.
 
Katatonia: Viva emptiness
Tutustuin tähän loisteliaaseen bändiin myöhäisheränneenä tähän levyn ilmestymisen myötä. En ollut kuullut yhtään kappaletta, mutta jokin voima sai minut tuhlaamaan viimeiset rahani tähän levyyn. En ole katunut.

Tuli tuosta Kingston Wallista vielä mieleen, että tuon tri-logy on yhtä hepreaa. En yhtään tiedä levyn taustoja ja mihin lyriikat perustuu, joten Kingston Wall-diggarit, kertokaa ihmeessa.
 
Omituisimmat lyriikat liittyvät Bock saga-uskontoon.
Monissa lyriikoissa on kyllä paljonkin tulkinnanvaraa. En itse tiedä mitä Walli tarkoitti omalla mirrorland filosofiallaan, mutta joskus sovelsin sitä oman mielen mukaan ja voisi sanoa että se on jonkunverran muuttanut omia näkökulmiani.
 
Levyllä on myös paljon enemmän pohdiskelevia aiheita kuin muilla KW levyillä. Helpoiten lähestyttävä kappale on todennäköisesti time tai real thing.
 
Ja mullistavimmat levyt:
 
Kingston Wall II
- Todella inspiroiva ja hienosti soitettu levy.
 
Nirvana - Nevermind
- Paras levy maailmassa.
 
Juice Leskinen - Koko tuotanto
- Suomessa ei ole tehty parempaa lyriikkaa.
 
The White Stripes - Elephant
- Lähes yhtä hieno kokonaisuus kuin Nevermind. Valitettavasti yksi kappale, josta en pidä.

Mahdotonta valita vain yhtä levyä, se voisi olla joku näistä:
The Smiths (debyyttialbumi)
Joy Division: Closer
Elvis Presley: The '56 Sessions Volume 1
The Beatles: 1962-1966 (punainen tuplakokoelma)
Robert Gordon with Link Wray: Fresh Fish Special

unohtu sanoa: the darkness, permission to land.

hyvä että täältä löytyy muitakiin Led Zeppeliinin kuuntelijoita...mutta ittellä Led Zeppelin-Latter Days

Oasis: The Masterplan
Porcupine Tree: In Absentia
Belle And Sebastian: The Boy With The Arab Strap
Sonata Arctica: Silence
Devin Townsend: Accelerated Evolution
 
Ainakaan minun tapauksessani ei ole kyse siitä, että nämä olisivat maailman parhaita levyjä, sillä sitä nämä eivät ole. Tärkeimpiähän tässä kysyttiinkin. Näiden viehätys perustuukin noin 99 %:sesti niihin hetkiin joita näiden levyjen soidessa on kokenut. Muistoihin. Sillä ei ole paskankaan väliä onko nämä minkäänlaisia musiikillisia merkkipaaluja tai musiikillisia heräämisiä tai ahaa-elämyksiä tarjoavia levyjä. Näihin vain liittyy niin paljon muistoja ja siksi ne ansaitsevat tulla mainituiksi tässä.

maidenin seventh son of a seventh son, tästä se kaikki lähti. nyt vaan en oo päässy tuota kuuntelemaan kun helvetin dvd-soitin imassu sen sisäänsä eikä anna ulos

Ainakin nämä erinäisistä syistä tällä hetkellä nousee mieleen:
 
Metallica - musta lätty
Nofx - punk in druplic
Guns nŽ roses - use your illusion 1&2
Queen - greatest hits 1&2
YUP - homo sapiens, yövieraat
 
Olishan noita, mutta tässä juhannuksen tiimellyksen kolmen minuutin internet-sessioiden aikana nuo ovat osa totuutta. Kaikki oikeastaan nostalgiasyistä; pomppaavat näköjään parin oluen jälkeen pintaan...

kysymys johon tosiaankin on täysin mahdotonta vastata muutoin kun että
"juuri tällä minuutilla tärkein on ___ koska kuuntelen sitä JUURI NYT." Ja tällä hetkellähän Kingston Wall I ollut kovin pyörityksessä.
 
Kuitenkin olen päätynyt että 90% levyistäni ovat täysin yhtä tärkeitä, mikä minkäkin mielialan vallitessa.