Kitarat: kitarakamat ›

Olen soitellut D'Addarion kielillä yli 20 vuotta enimmäkseen ihan vanhasta tottumuksesta ja niiden hyvän saatavuuden takia. Tuntuvat katkeilevan jossain soittimessa melko usein, mutta syynä lienee huonosti viimeistelty tallapala jota tosin en laiskuuttani ole myöskään itse saanut viilatuksi kuntoon.
Vaikka D:t eivät olekaan pitkäkestoisia, pidän tärkeämpänä sitä, että ne sopivat omille näpeilleni. Niistä saa jollakin tapaa napakan otteen eivätkä tunnu "tahmeilta".

Pikkaus tyyli on aika ratkaseva asia tässäkin, alottejilla tuppaa katkeen kielet useemmin kun kauemmin soittaneilla, Ittelläni katkeili kans daddariot aikanaan mutta enää en muista ees koska oon viimeks katkonu.. Daddarion 10-46 settiä oon aika pitkään käyttäny.
 
Mutta jos kitara tuntuu katkovan kieliä vähän turhan usein kannattaa vähän sitä tallaakin kattoo onko ihan kunnossa jos sieltä päin katkeilee.. ei o aina kielistä kiinni.
 
EDIT: typot pois.

Itse olen soittanut d'addarioilla monia vuosia, enkä muista, että niitä olisi ikinä soittamalla katkennut. Ne on halpoja ja saa melkein joka maitokaupastakin. Lisäksi niissä on mitä parhain soittotuntuma, lienee osaksi tottumuskysymyskin. Välillä on tullut hairahteluja joihinkin muihin merkkeihin jos joku on niitä kovin hehkuttanut, mutta aina on palattu niihin d'Addarioihin. Viimeksi lähti DR:n "Pure blues"- setti päivän kokeilun jälkeen. Ok, niissä oli jotain vikaa punotuissa kielissä kun sustainia ja selkeyttä ei löytynyt tavalliseen tapaan ja muutenkin kielet tuntuivat todella nihkeiltä ja "kovilta", muutenkin pännii tällainen epätasalaatuisuus, otsasta vihloo.

Minulla on täällä kotipajalla strato vähän epävireessä. Johtuukohan se D'Addario kielistä? Prkl. Taas joutuu virittämään :-(
 
:-)

Alottelin soittourani D'Addarioilla ja jatkoin hyvän tovin niiden kanssa, edullisia kun olivat, mutta joskus 6-8 vuotta sitten tuli kokeiltua DR:ä ja sille tielle jäin. Jotenkin tuntuivat toimivan paremmin ja katkeilukin loppui. Tiedä sitten miten maittaisi soitto jos nyt testaisi Däddööriöitä. Pitäisköhän testata...

Dr,n Tite-Fitit on ihan helvetin hyvät ja kestää suht. kauan.

Kestävyydessä en ole huomannut eroja, kun en kieliä katko (lienee jokin vika soittotekniikassa), mutta tukkoon tuntuivat menevän paljon nopeammin kuin nykyään käyttämäni Ernie Ballit. Voi olla ihan henkimaailman juttujakin tosin, niinhän nämä usein ovat.
 
Käytin D'addarioita pitkään juuri tuon halpuuden ja saatavuuden takia, mutta onhan Ernie Balleja paljon mukavampi pyytää musiikkikaupan tiskilläkin kuin noita "Däddäärioita" :)
 
DR olisi tietysti tuon kannalta paras (niistä en tykännyt muuten, vähän kovasoundiset olivat jotenkin ne tite-fitit ja kalliita) :)

No, ehkä tuo taipumukseni katkoa ylä-E silloin tällöin johtuu siitä, että käytän ohutta .009-settiä. Soittotatsini ei ole kovakourainen, päinvastoin. Jaa, no tosin bluestyyliin tulee venyteltyä kyllä aika lailla.

Käytin ennen GHS kieliä, mutta vaihdoin DAddarioon, en ole huomannut kestävyydessä eroja, mutta yhdessä oleellisessa seikassa kyllä. Minulla on lievä nikkeliallergia ja kun käytin GHS-kieliä käteni kutisivat ja punoittivat herkästi jos olin soittanut pitkään (lue koko ajan). DÁddarion myötä ongelma väheni ei poistunut täysin, mutta parani merkittävästi.

Oon jo pidempään soitellut Dean Markleyn 11-52:lla ja ovat kyllä hyvin kestäneet raskaampaakin soittoa.

Vaihdettua tulee koko setti kerran vuoteen ja yläkielet ehkä kerran siinä välissä, riippuu kunnosta. Joskus entisaikaan piti vaihtaa "tavallisilla" kielillä soitellessa jopa alle kuukauden välein jos oikein paljon soitteli.
 
huhhuh.. ei kyllä sellasia kieliä ookkaa mitkä vuoden kestäis..! mulla ainakin paras terä lähtee viikon sisällä ja ihan tuhnut kuukauden sisällä. oikein v#€%ttaa soittaa sellasilla löysän kuminauhan kuulosilla läpsyillä.. Jos olisin rahamies vaihtasin 2 viikon välein.

Viimeksi lähti DR:n "Pure blues"- setti päivän kokeilun jälkeen. Ok, niissä oli jotain vikaa punotuissa kielissä kun sustainia ja selkeyttä ei löytynyt tavalliseen tapaan ja muutenkin kielet tuntuivat todella nihkeiltä ja "kovilta", muutenkin pännii tällainen epätasalaatuisuus, otsasta vihloo.
 
Hmmm. Käytän itse pelkästään DR:n Pure Bluesia eikä kuvaamasi tilanne kyllä tunnu kovin tutulta. Tosin PB:t "aukeavat" hieman hitaammin kuin monet muut kielisarjat, toisaalta pysyvät sitten kanssa auki paljon pitempään (meikäläisellä aktiivisella soitolla n. tuplasti keskivertosetin verran). Eli tuntuvat aina ehkä ensimmäisen muutaman päivän verran tatsiltaan jotenkin "kömpelöiltä" ja ylikirkkailta ennen asettumista ja tasaantumista.

Mulla meni taannoin huomattavasti tavallista tiuhempaan tahtiin kieliä poikki - etenkin A ja D-kielet - ja nyt olen kuullut villiä huhua, että muillakin olisi ollut ongelmia keston kanssa D'Addarion siirryttyä entistä enemmän kierrätysmateriaaliin muussakin pakkausmateriaalissa.. Onko kukaan kuullut mitään moisesta?
 
Ei kukaan kieltenvalmistaja oikeasti valmista sitä terästä josta kielet tekee raaka-aine tulee erikoisteräksiä valmistavilta suurilta terästehtailta. Kitarakielien tyyppistä terästä valmistettaessa suuri osa materiaalista on romurautaa jonka runsas käyttö parantaa teräksen laatua. Menkää pojat joskus kattomaan Avesta Polarit Tornion tehtaalle, joka valmistaa ruostumattomia erikoisteräksiä siellä sitä on rautaromua ihmeteltäväksi, ja se siis parantaa laatua ei huononna sitä.
 
Muuten jos vaihtaa kielet vain kerran vuodessa on aivan sama mitä vaijeria käyttää, ei sen soudilla enää silloin mitään väliä ole ja kestävyyttä ei ainakaan voi valittaa. Jos soittaa edes joka toinen päivä tunnin tai pari olis kielet vaihdettava vähintään kerran kuukaudessa.
 
Kielten soundi on mielestäni normaalisti melko hyvä 20-30 tuntia ja vähintään 50-60 tunnin soittamisen jälkeen ala E:n soundi kuulostaa samalta kuin märällä lapasella hakkaisi sunnuntai Hesaria, eli kielet vaihtoon.
 
Ymmärrän n ettei rahaa ole jos on koululainen tai opiskelija. Silloin ei kannata hirveästi spekuloida kielten merkkiä, kaikki tunnetut merkit jota saat halvalla ovat silloin OK, ei niissä niin suuria eroja ole.
 
Jos kielet rupeavat menemään usein poikki kannattaa ruveta etsimään vikaa ensin kitarasta, tallapalat tiukaan syyniin.

tehtaalle, joka valmistaa ruostumattomia erikoisteräksiä siellä sitä on rautaromua ihmeteltäväksi, ja se siis parantaa laatua ei huononna sitä.
 
Ei se nyt ihan näinkään ole. Romurautaa käytetään kierrätysmielessä, kyllä teräksien koostumus säädetään muilla konsteilla kuin romuraudalla. Totta on, että romurauta ei huononna uuden teräksen laatua, mutta ei uuteen haponkestävään teräkseen ihan miettimättä laiteta mitä vaan " romua "

Ei se nyt ihan näinkään ole. Romurautaa käytetään kierrätysmielessä, kyllä teräksien koostumus säädetään muilla konsteilla kuin romuraudalla. Totta on, että romurauta ei huononna uuden teräksen laatua, mutta ei uuteen haponkestävään teräkseen ihan miettimättä laiteta mitä vaan " romua "
 
Ei ihan mitä vaan, mutta kommenttini olikin karvalakkiversio, tarkoitus oli vain kertoa ettei romun käyttö huononna lopputuotteen laatua. Kitarankielien valmistuksessa käytetään erittäin suurella todennäköisyydellä romurautaa raaka-aineena eikä siinä ole mitään pahaa, varsinkin kun nikkelipitoisuus olisi hyvä olla alhainen, viittaan esimerkiksi omaan nikkeliallergiaani. Kitarankielissä on todennäköisesti ainakin kromia, nikkeliä ja rautaa ja uskoisin että lähes kaikki rauta on kotoisin romuteräksestä.
 
Romua ei käytetä kierrätysmielessä vaan jo jalostettua materiaalia käyttämällä kustannuksia säästetään oleellisesti silloin kun lopputuoteen on oltava kitarankielien kaltainen puhtautta vaativa erikoisteräs.

vähän kovasoundiset olivat jotenkin ne tite-fitit ja kalliita :)
 
Häh? 10 egee setti ainakin yleensä. Ei oo paha hinta (mielestäni), mut jos ei tykkää ni ei tykkää.

Ite käytän d`addarioita, telessä .010 ja ibanezissa .011 setit. Mulla ne kestää ihan hyvin. Käytän vaan siks, koska olen tottunut niihin niin hyvin

Mä en kyllä pikkaamalla kieliä poikki saa, ainoastaan liiallisessa bendauksessa ja floikka-intoilussa, mitä tapahtuukin vähän turhan usein. D'Addariota käytän enimmäkseen. Ja sitäpaitsi kun floikkakepistä katkeaa kieli niin mä en sitä vaihda vaan otan uutta matoa koukkuun nupin ympäriltä ja laitan takas kiinni. Soundi toki kärsii mutta kukkaro huutaa hallelujaa!

D'Addarion xl-sarjan laatu kyllä hieman vaihtelee, sillä viimekertasesta kielisetistä katkes kolme kieltä jo parin viikon sisällä ja nyt käyttämäni kielisetti on vieläkin ehjä. Tosin daddarioista olen huomannut sen että soundi kuluu aika nopeasti puhki tämän kertainen setti ollu käytössä n. kuukauden ja joutas vaihtaa millä hetkellä hyvänsä. Ihan kielimerkin vaihtoa en ole vielä miettinyt kuin sen soudin kestävyyden kannalta koska tuo kielten katkeaminenkaan ei ole päälimmäisenä ongelmana.