Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mistä nuo Necroticism levyllä biisien välissä kuuluvat puheet ovat?

Mistä nuo Necroticism levyllä biisien välissä kuuluvat puheet ovat?
 
Kuulostavat patologian luennolta tai aiheeseen liittyvästä dokumentista tms. napatuilta.

Satuinpa löytämään tällaisen vanhan kunnon ketjun, jossa keskustellaan vanhasta "kunnon" musiikista. Itsekkin tuli kuunneltua Carcassia silloin Heartwork levyn aikoihin ja onhan se kova vieläkin.
 
Tuli hommattua tuo Swansong albumikin sitten tässä alkuvuodesta ja Carcass innostus alkoi uudestaan. Jo silloin ammoisina aikoina tuo Necrotism albumi oli kyllä jotain uskomattoman hyvää, mutta samalla raskasta musiikkia.
 
Voin kyllä oikeastaan koko Carcassin tuotantoa suositella kaikille nuorillekkin kavereille, jotka vielä etsivät niitä ns. kovia hevibändejä. Etenkin levyt Necrotismista eteenpäin kannattaa tarkastaa, jos eivät vielä ole tuttuja.
 
Blackstarin albumi Barbed Wire Soul löytyi netin uumenista, kun oikein sen hakemiseen panostin. Missään levykaupassa en ainakaan suomen maassa ole tuota ikinä nähnyt.
Levy tosiaan on eräänlainen jatkumo Swansongille, mutta ei mielestäni läheskään niin hyvä kuin edellämainittu. Täytyy ehkä vaan kuunnella muutamia kertoja enemmän niin alkaa aukeamaan paremmin. Levy on hieman popimpi kuin joutsenlaulu ja Walkerin "örinä" on latistunut jo miltei perus rock-laulannaksi. Soundi noin yleensä on raskasta hard-rock jytistelyä raskaiden riffien ja maistuvien tuplabasarikomppien kera.
 
Avasin tämän vanhan topicin koska halusin selvittää, että moniko muu vielä nykyään tätä hienoa bändiä kuuntelee?
 
Kättä pystyyn jos osuu kohdalle..

Avasin tämän vanhan topicin koska halusin selvittää, että moniko muu vielä nykyään tätä hienoa bändiä kuuntelee?
 
Minä kuuntelen paljon. Swansong on mielestäni yksi aliarvostetuimpia levyjä joita tiedän. Tosiaankin, kaikki nuoremmatkin jannut jotka eivät ole vielä tutustuneen, niin kannattaa tarkistaa.
Blackstar oli ihan ok, vaikkakin jo aika rokkia.
Jeff Walker on kova äijä, saisi pitää itsestään enemmän ääntä.

Swansong on kyllä aivan loistava levy, miun mielestä ei ole yhtään huonoa biisiä koko levyllä. Ihan timanttia.
 
Blackstarista sen verran, että enpä oo kyllä itsekään nähnyt Suomessa koskaan kyseistä levyä. Pari vuotta sitten Espanjassa lomaillessa osui levykaupassa silmään, ja mukaan lähti.

Swansong on kyllä aivan loistava levy, miun mielestä ei ole yhtään huonoa biisiä koko levyllä. Ihan timanttia.
 
Blackstarista sen verran, että enpä oo kyllä itsekään nähnyt Suomessa koskaan kyseistä levyä. Pari vuotta sitten Espanjassa lomaillessa osui levykaupassa silmään, ja mukaan lähti.
 
FRS:sta olen pari kertaa kysynyt levyä, "uudelleenjulkaisu" oli tuloillaan noin vuosi sitten, mutta uudemman kerran vissiin siirtivät. Alunperinkin levynjulkaisussa oli ollut kuulemma pahaa häikkää ja eihän tuota mistään ole vielä löytynyt. Jep, Swansong on kova.

Unohtaa ei toki sovi Arch Enemyä, sattuneesta syystä on erittäin samanlaista kuin nuo viimeiset Carcassin levyt.

Kentsukin on palannut haudan takaa:
http://www.andysneap.com/images/uglycunts.jpg
 
Kovaa joukkoa.

Carcass. Ahh.
Heartworkkia on tituleerattu parhaaksi metallialbumiksi koskaan eikä ilman syytä. Itse nimenomaan rakastan Necroticism... ja Heartwork levyjä. Kaikki on kohdallaan, yksinkertaisen rokkaavia biisejä, riffit joilla voisi halkoa kiviä, perkeleellisen toimiva rumputuli. Parhautta sanon minä.
Swansong meni ehkä vähän liian lepsuksi omasta mielestäni... Ei kolahtanu niin kovasti kuin aikaisemmat. Keep On Rotting in the Free World on kyllä loistava veisu.
Ja jos on brutaalin goregrindin ystävä niin vanhempaa Carcassiakin suosittelen. Biisien nimet on huvittavuudessaan loistavia, suoraan kuin jostain lääkärikirjasta.

Jeff Walkerin laulu on kyllä mahtavaa. Taisi olla ensimmäinen tuon tyylin laulaja joka laittoi ihoni kananlihalle kun ekan kerran Necroticismia kuuntelin.
 
Niin joo, Necroticismilla on varmaankin rankin kitarasoundi ikinä.

Biisien nimet on huvittavuudessaan loistavia, suoraan kuin jostain lääkärikirjasta.
 
Niinhän ne itse asiassa ovatkin. Muistaakseni Choosing Deathissa kertoilivat noista biisien nimistä tuollaista.
 
Niin joo, Swansong on kova levy.Walker ei tosin ilmeisesti tykännyt yhtään Swansongin musiikillisesta linjasta ja tämä taisi olla ainakin osasyy Carcassin hajoamiselle.

Rokkaavammasta deathistä voisi mainita ainakin Gorefestin uudemman tuotannon, eli vaikkapa Soul Survivor levyn. Voisi kuvailla suorastaan brutaaliksi southern rockiksi, hehe, slide kitaraa ja kaikkea.
 
Komppaan!! Aivan saatanan kova levy. Toistaiseksi viimeinen levy Chapter 13 on myös aika kova, mutta SS ihan timanttia. Herrathan ovat pitkän hiatuksen jälkeen koonneet rivinsä ja uusi levy on odotettavissa.

Necrotisism on myös erittäin loistava Carcass -albumi, suosittelen tutustumaan. Oma Carcass-suosikkini on ehdottomasti Corporeal Jigsore Quandary -biisi kyseiseltä levyltä.

Walker ei tosin ilmeisesti tykännyt yhtään Swansongin musiikillisesta linjasta ja tämä taisi olla ainakin osasyy Carcassin hajoamiselle.
 
Minä taas olen aina ajatellut että juurikin Walker oli enemmän ja enemmän rokimpaan suuntaan pötköllään. Johtuen juuri siitä että Blackstar jatkoi suuntaa vielä Swansongiakin pidemmälle.

Kuulostavat patologian luennolta tai aiheeseen liittyvästä dokumentista tms. napatuilta.
 
Aika hurja luento.
"That's why I find it so amusing that the latter-day saints of our business... one, attribute to me motives that just weren't there, and two, accuse me of corrupting morality, which I wish I had the power to do. Prepare to die."

Aika rokkaavahan necroticism on. Symphonies-levystä itse asiassa aika hämmästyttävä kehittyminen soundien suhteen, vaikka en niistä mitään tiedäkään.
Jeff Walkerilta piti tulla joku ihme kantrimetallilevy jossain vaiheessa, vai oisko ilmestyny, en tiiä.

Jeff Walkerilta piti tulla joku ihme kantrimetallilevy jossain vaiheessa, vai oisko ilmestyny, en tiiä.
 
Eikös se pitänyt olla vaan ihan tavallista countrya? Jotain alan tunnettuja hittejä... Levyn nimi vaan olis kuulemma Carcass Cuntry.

Eikös se pitänyt olla vaan ihan tavallista countrya? Jotain alan tunnettuja hittejä... Levyn nimi vaan olis kuulemma Carcass Cuntry.
 
No tuskin se nyt ihan tavallista countrya on, jos Walker hoitelee vokaalitkin ja vierailijoina on kasa metallimuusikoita.

Carcass jytää todellakin ja kovaa. Yhtyeen viiden albumin tuotannon kaari on melkoisen huikea ja silti omalla kierolla tavallaan luonnollinen suuntaus goreilevasta grindistä jopa kantaaottavaan rokkaavaan metalliin. Veikkaisin jokaiselle vähänkin enemmän tämän tyypin metallista löytyvän vähintään yksi mieleinen Carcass albumi, ihme jos ei.
 
Swansong -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1147
Heartwork -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1013
Necroticism -> http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1146
 
Omat suosikkini ovat siis Heartwork ja Necroticism, joita suosittelen erittäin lämpimästi kaikille, tai oikeastaan pakotan kaikki hankkimaan ne kuunteluun. Myös toistaiseksi ruodinnalta säästynyt Symphonies Of Sickness on ollut ainakin aikoinaan kovassa kuuntelussa ja tulee olemaan jatkossakin, sillä sama läpikäynti tulee varmasti osumaan vielä sen ja myös Reek Of Putrefactionin kohdalle. Jos jonkinlaista järjestystä tekee, niin juuri Heartwork ja Necroticism jakavat kärkisijan, sitä seuraa Symphonies ja tämän jälkeen siirrytään hieman keskitaipaleen suuntaan Reekin ja Swansongin tapauksisa, mutta huonoa albumia Carcass ei tehnyt.
 
Mahtava yhtye ja toivottavasti pitää linjastaan, ettei reunionia aleta enää väkisin vääntämään.