Kitarat: soittaminen ›

eka kertaa kun adam fularan videoita katselin en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.

Heii!! Eks se ole se tyyppi ketä tapitteli ja päästeli outoja ääniä suustaan..
Kyllä se on isoveljen kanssa ihan standardi läppä heittää Adam Fulara imitaatiot.. ja sitten nauretaan.

Tämän viikon Suomen vieraisiin viitaten Shout at the devil -levy ilmestyessään hämmästytti raa'an soundinsa puolesta. Nyt, 21 vuotta myöhemmin levyssä hämmästyttää koko bändin saatanallinen (heh, indeed...) groove. Bändi soittaa hyvin yhteen ja biisit svengaavat todella hienosti. Ja okei, soolot ovat aina olleet könkköjä, mutta kokonaisuus on toiminut ja toimii edelleen.
 
Muita ihastuksen kohteita ovat olleet ja ovat edelleen kitaristit, jotka ovat sooloissaan melodisia. Näistä kaksi on ylitse muiden. Bon Jovin Richie Sambora on todella nautittava ja monipuolinen kitaristi. Iron Maidenin Adrian Smith on aina viehättänyt, sillä hänelle soolot tukevat biisejä ja toisinpäin. Esimerkiksi "Dance of death" -levyllä "Paschendale"-biisissä (muistaakseni) ajassa 5'05 Smithin aloittaessa oman soolonsa lasken alleni joka kerta. Tyylikäs soolo.
 
Onhan näitä äimisteltäviä iso liuta: täälläkin mainittu Alvin Lee, jonka edesmennyt isäni minulle esitteli vinyylin välityksellä, Queensrychen "Screaming in digitalin" soolo, Hotel California, Zakk Wylde Pride&Gloryn levyllä, Eddie Van Halenin "Brown sound" "Unchained" -biisissä, Brian May koko Queenin tuotannossa, Randy Rhoads polka dot Jacksonillaan...
 
Kitara on upea soitin, veljet ja siskot!
 
Edit: Pari lisäystä...

Aluksi oli Jimmy Page. Sitten meikäläistä hämmästytti (ja hämästyttää edelleen) Edward Vään Heilen. Satriani tuli EVH:n jäläkeen.
 
Että sellasta.

Larry LaLonde onnistuu olemaan niin pihalla ja silti kuulostamaan niin tiukalta. Sitä ei voi normaaliolento ymmärtää.

Larry LaLonde onnistuu olemaan niin pihalla ja silti kuulostamaan niin tiukalta. Sitä ei voi normaaliolento ymmärtää.
 
Totta. Ja soolot sopii biiseihin. Kuulostaa epämääräisen helpolta, vaikka eipä se sitä todellisuudessa taida olla.

Eka tais olla Nightwishin Emppu Vuorinen. Nightwish taisi olla myös eka "hevibändi", johon tutustuin. Sähkökitara kuulosti niin ihmeelliseltä ja mielenkiintoiselta. Akustista osasin soittaa, mutta kun koulussa seiskalla kokeilin sähkökitaraa niin tuli himo ostaa itselle sellainen. Nykyään tulee todella harvoin soitettua puhtaalla saundilla, koska säröllä soittaminen on hauskempaa ja sillä voi kikkailla enemmän. Eli Emppu taisi olla ensimmäinen kitaristiesikuva minulle.
 
Sitten tuli tulivat ns. tilusankarit, kun perusasiat osasin joten kuten. Steve Vai, Timo Tolkki, Alexi Laiho ja kumppanit. Tilutus tuntui jotenkin niin mahdottomalta ja se innosti treenaamaan lisää.
 
Viimeisin mullistava juttu taisi olla, kun katsoin Zakk Wylden soittoa DVD:ltä. Aivan loistavia kikkoja ja ilman floikkaa vielä. Kaikista hänen kikoistaan voisi kirjoittaa paksun vihkon.

Wylden Jaskan jutut ovat parhautta.

Stonen kitarointi on bändin vuoksi tullut tutuksi enemmän ja vähemmän. Ainakin nuoret miehet on osanneet soittaa kitaraa. En tiedä, onko nuo jutut "mullistavimpia", mutta omaa soittoani nuo on vieneet eteenpäin paljon. Ja sormi on suussa edelleen.
 
Hienoa musiikkia on paljon, mutta vain Stonen kitaristien juttuihin olen "joutunut" takertumaan näin tarkasti. Mietin aina vain useammin, voiko vanha koira oppia uusia temppuja...

Joitakin tapauksia...

Alussa olivat Kiss ja Dio. Ihmettelin kuinka Kissin komppikitara kuulostaa niin erilaiselta kuin soolosoundi.
 
Metallica avasi hevimaailman Black- sekä Justice albumeillaan. Joskus aikojen alussa Fade to Blackin alkusoolo oli "se juttu".
 
Iron Maidenin soundi tuotti päänvaivaa, lähinnä Doningtonin Live, jota kuultuani ihmettelin eikö heillä ole bassoa ollenkaan. Kunnes tajusin. Temponvaihdokset olivat myös uutta ja ihmeellistä.
 
Stone: vibrakampi-slap kesken soolon. ("Mistä toi ääni tulee?") Ja Latvala edelleen.
 
Black Sabbath: "Kuinka noin karmaisevan kehno lauluääni voi olla niin suosittu?"
 
Sancnity: biisit, sekä ne Janne Saksan soolot.
 
Stevie Ray Vaughan: Scuttle Buttin'
 
Slash: Sweet Child o Mine, ja koko Appetite-levy
 
Andreas Kisserin soolot hämmästyttävät yhä tyylitajullaan, nimenomaan sen osalta kuinka hyvin soolot palvelevat biisejä. (Puhun Max Cavaleira-aikakauden Sepulturasta, en ole uutta laulajaa oikein sietänyt.)
 
Dream Theater: kuinka soitetaan tarkasti.
 
Symphony X, Michael Romeo: se, kuinka helppoa kitaransoitto itse asiassa onkaan. Ja kuinka huonoilla soundeilla voi tehdä levyn, saaden sen silti kuulostamaan hyvältä.
 
Sinergy: Suicide by my side -platta pakotti keskittymään hyvän aikaa toista viikkoa ennen kuin alkoi ymmärtää että biisit voi soittaa alusta loppuun täysin riffeillä ja vielä kikkailla siinä samalla.
 
Huiluäänen bendaus kammella ylöspäin. Tämä iskostui tajuntaan oikeastaan vasta kun näin Panteran Vulgar videot, ja Cemetary Gatesin live-vedon.
 
Steve Vai
Paul Gilbert
Mark Knopfler ja sormet
Nuno Bettencourt
Gary Moore
Carlos Santana
Meshuggah
Brian Setzer
Tom Morello... jätkä on eläin.
 
Joitain henkilökohtaisia mailstouneja:
 
Bendauksen oppiminen hallitusti ja puhtaasti. Vibraton hallinta. Pinchien oppiminen ei sisältänyt mitään sen suurempaa mystiikkaa, koskapa sen opetti kitaransoiton maikka joskus aikanaan. En kuolemaksenikaan muista kuinka tappingin opettelu sujui, jollain lailla vain sekin tuli opittua. A hard day's night:n ekan soinnun löytyminen. Master of Puppetsin riffit... tosin downstroke ei ruleta meitsillä tarpeeksi, joten ei ne vieläkään kuulosta ihan samalta, prkl.
 
Mysteerejä tänäänkin:
 
Millä helvetin lailla Purplen Burn:n riffi soitetaan?? Eikö peukaloni vaan toimi tarpeeksi hyvin, vai onko kyseessä suuri huijaus ja ihme viritys?
 
Jeff Hannemann: kuinka pystyykin soittamaan levytetyt soolot 1:yhteen livenä, ja missään ei ole mitään järkeä?
 
Dio:n Night Peoplen soolon lopetus. Ei mielestäni ole tavanomainen pinch, mutten ole keksinyt mistä on kyse.
 
Kammen tyylikäs käyttö.
 
Ja monia muita...

2 sanaa: Vinnie Vincent

2 sanaa: Vinnie Vincent
 
2 sanaa: soittaa epäpuhtaasti (vähän lisää sanoja: ainakin sillä kamalalla opetusvideolla, jolla vetää sukkahousut jalassa sillä tuplavee-kitaralla)

Ei tule mieleen mitään suurempia juttuja, mutta Jimmy Page ja Hendrix olivat henkilöt, jotka saivat minut soittamaan. Olin kyllä kiinnostunut soittamisesta ennen kuin sen ekan kitaran sain, mutta en tuntenut varmaan yhtään kitaristia. Samoihin aikoihin kuulin ensimmäisen kerran Hendrixiä ja Zeppeliniä. Hey Joe, Voodoo Child, Purple Haze, Kashmir, Rock & Roll, Whole Lotta Love, Stairway olivat ensimmäisiä, ja edelleen parhaimpiin lukeutuvia. Ja Kashmir soi nytkin taustalla.

Aivan ensimmäisen kitaraekshaustiotilan aiheutti mulla Steve Vain Erotic Nightmares. En saattanut millään käsittää sitä välissä olevaa volume swell-juttua. Oli ko. biisi silloin mystiikkaa täynnä.
 
Tuoreempia juttuja ovat varmaankin ollu Adam Fularan jutut tahi Romeon Michaelin muutamat tappingjutut.
 
Petri Wallin tatsi pisti jokunen vuosi sitten miettimään ja mietityttäähän se edelleen.

Paljon on jo noita ihmetyksen aiheita mainittu, vaikka minulle nyt melkein mikä tahansa biisi esim. Puppetsilla ja muilla Metallican levyillä jaksaa vaan ihmetyttää.
 
Siispä asiaan eli tuossa joku oli jo Tom Morellon maininnutkin ja hänen soitantonsa on paikoin niin mielikuvituksellista säätöä, että ei voi kun ihmetellä.
 
Tuossa juuri katselin RATM:n The Battle of Mexico City DVD:tä ja ihmettelin niitä kaikkia temppuja joita äijä siinä tekee. Esimerkkinä nyt vaikka se, että soittaa jossain kohdassa kitaraplugilla kieliä ja tulee todella siistin "puhtaita" ääniä.

Itse tuota lähinnä huvimielessä kokeilin ja sain about epämääräisiä suht samankorkuisia mörinöitä irti. Eli kertokaas joku vaikka tuosta tempusta näin aluksi:)

Pisti tossa pari päivää sitten hiljaseksi toi Mötleyn kitaristi Mick Mars siellä keikalla. Äijä vaan vääns käsillää iha hulluna ja koska sillä on joku luusairaus eikä oikee pysty liikkumaan niin näytti ku siin ois haamu jonka kädet on heränny eloo!

Pisti tossa pari päivää sitten hiljaseksi toi Mötleyn kitaristi Mick Mars siellä keikalla. Äijä vaan vääns käsillää iha hulluna ja koska sillä on joku luusairaus eikä oikee pysty liikkumaan niin näytti ku siin ois haamu jonka kädet on heränny eloo!
 
Sama.

Äsken ratiosta kuului biisi I Want It All (vissiin Queenin biisi), ja näin aamutuimaan vielä hieman tokkurassa ne kitaravinguttelut kolahti.

Eilen Dave Mustainen soitto. Täydellisyyttä.