Kitarat: kitarakamat ›

Jokin overdrive-poljin pitäisi hommata, nämä kaksi kiinnostavat tällä hetkellä eniten.
 
Molemmista löytyy jonkin verran keskustelua täältä.
BBOD:a on melkein varauksetta kehuttu, MEK:n suhteen ollaan oltu hieman varovaisempia (?).
 
Mutta kiinnostaisi molempia laitteita käyttäneiden mielipiteet niistä.
 
Onko näin, että MEK:n laite lienee jonkin sortin 808-sovellutus, BBOD taas ei?
 
Kumpaakaan laitetta en ole kuullut. Tuohon BBOD:een liitetyt suureet Larry Carlton ja Dumble saivat kyllä kiinnostuksen heräämään!
 
Laitteina ovat Gibson LP, Fender Strato ja Fender Deluxe Reverb. Vielä kun oppisi soittamaan :-)
 
t. edgehill
 
EDIT: Otsikko meni hieman pieleen, ei hyväksynyt siihen laittamiani merkkejä. Olkoon sitten noin. Grrr!

itse olen myös kiinnostunut tuosta MEK TD-2:sta... josko se olisi saundiltaan hieman monipuolisempi kuin tämä Ibz TS808RI.

http://www.riffi.com/riffi053/MEK.htm
 
ja
 
http://www.custom-sounds.com/epages … 42742d94dcd010676+EN/products/12001

TD-2 on boostilla ja monipuolisemmilla säätömahdollisuuksilla varustettu tube screamer- johdannainen. Idea on siis sama kuin esimerkiksi Fulltonen Fulldrivessä. BBOD on taas erilliskomponenteista kasattu, eikä sillä taida olla yhtä selvää esikuvaa. Ei ehkä tyypillisin overdrive-pedaali, sillä säröä saa ääriasetuksilla aikaiseksi melko paljonkin.
 
Valinta riippuu käyttötarkoituksesta sekä omista soundi-ihanteista, joten vähintään näytteitä kannattaa kuunnella ennen valintaa. Jos pedaalia on tarkoitus käyttää lähinnä vahvistimen perussoundin tukevoittamiseeen esimerkiksi sooloissa, saattaisi MEK olla hyvä valinta. Se on myös BBOD:ä monipuolisempi. BBOD on taas parempi, jos haet tuollaista Dumble-tyylistä soolosointia. Pedaalin lähes kaksinkertaiselle hinnalle on kyllä hiukan vaikea keksiä perusteita.

TD-2 on boostilla ja monipuolisemmilla säätömahdollisuuksilla varustettu tube screamer- johdannainen. Idea on siis sama kuin esimerkiksi Fulltonen Fulldrivessä. BBOD on taas erilliskomponenteista kasattu, eikä sillä taida olla yhtä selvää esikuvaa. Ei ehkä tyypillisin overdrive-pedaali, sillä säröä saa ääriasetuksilla aikaiseksi melko paljonkin.

Toi MEK operoi myös kolmessa eri moodissa, ja varmasti riittää gainia joka hemmolle. Valittavina on ts808-moodi, Fulldrive- ja Mekin oma moodi. Mielestäni 'tylsin' on juuri tuo ts808. Tosin tossakin on se etu, että tossa on itsessään valittavissa boosteri erillisellä katkaisijalla, joten pitäis löytyä rosoa laidasta laitaan.

Valinta riippuu käyttötarkoituksesta sekä omista soundi-ihanteista, joten vähintään näytteitä kannattaa kuunnella ennen valintaa. Jos pedaalia on tarkoitus käyttää lähinnä vahvistimen perussoundin tukevoittamiseeen esimerkiksi sooloissa, saattaisi MEK olla hyvä valinta. Se on myös BBOD:ä monipuolisempi. BBOD on taas parempi, jos haet tuollaista Dumble-tyylistä soolosointia. Pedaalin lähes kaksinkertaiselle hinnalle on kyllä hiukan vaikea keksiä perusteita.
 
Itse käyttäisin päinvastoin, eli tukevoittamiseen BBOD:ta ja sitten MEKistä erilaisia soolosäröjä. Mutta tää Dumblesta puhuminen on kyllä musta aika hassua. BBOD on musta loistava semmoiseen Hendrix-tyyppiseen hommailuun, eli ei kauheasti gainia, mutta karvaa kuitenkin. Ja pedaali on todellakin kallis, MEK ei ole laadultaan huonompi, melkeinpä päinvastoin...

Mielestäni BBOD:lla pääsee kuitenkin näistä kahdesta lähemmäs tuota Dumble-osastoa, kun kysyjä tuosta ensimmäisessä viestissään mainitsi. Toki sillä myös perusrosot lähtevät, riippuu miten pedaalia käyttää.
 
Aika asiantuntevasti tuntuu vaan tota dumblea satelevan, vaikka kaikkihan me ollaan dumbleilla soitettu :). Dumblesta mulle tulee mieleen ekana Robben Ford, SRV, Larry Carlton, ja mielestäni BBOD ei oo näiden tyyppien säröjen suuntaan, jos toisaalta mikään muukaan yksittäinen aski. Muttajoo, eipäs niuhoiteta :).

Aika asiantuntevasti tuntuu vaan tota dumblea satelevan, vaikka kaikkihan me ollaan dumbleilla soitettu :). Dumblesta mulle tulee mieleen ekana Robben Ford, SRV, Larry Carlton, ja mielestäni BBOD ei oo näiden tyyppien säröjen suuntaan, jos toisaalta mikään muukaan yksittäinen aski. Muttajoo, eipäs niuhoiteta :).
 
Juuri tästä syystä asia onkin parasta kokeilla itse.. Enkä väittänytkään, että BBOD olisi joku instant-Dumble, mutta noista kahdesta sillä pääsee lähemmäs. Saa olla vapaasti eri mieltä. Sinällään tuo Dumble-soundi on aika epämääräinen käsite; mainitsemiesi tyyppien soundit ovat keskenään selvästi erilaisia. Esimerkiksi SRV:n tapauksessa särö tuli lähinnä tube screamerista. Se siitä..

Aika asiantuntevasti tuntuu vaan tota dumblea satelevan, vaikka kaikkihan me ollaan dumbleilla soitettu :). Dumblesta mulle tulee mieleen ekana Robben Ford, SRV, Larry Carlton, ja mielestäni BBOD ei oo näiden tyyppien säröjen suuntaan, jos toisaalta mikään muukaan yksittäinen aski. Muttajoo, eipäs niuhoiteta :).
 
Mä oon nähny Dumblea soitettavan ihan omin silmin, useampaan kertaan, joten olen siis aika asiantuntija :) ... Ei vaiskaan, mulla on ollut Dumble-fetissi varmaan jo vuodesta -88 (Robben Fordin soundpage Guitar Playerissa) ja noita dumble-pedaaleja on joitakin tullut omistettua/kokeiltua. Ja kyllä tuo BBOD on yksi niistä paremmista mun mielestä. Custom Soundsin kotisivuilla oli muutama vuosi sitten ääninäytteitä jossa Kari Antila (Turkulainen jazz/fuusiotyyppi?) veti BBOD Carltonin Last Nightia pelottavan samanlailla kuin Larry (sekä soundi että soitto !!). Tosin sillä oli vahvistimena Mystic Blues joka siihen aikaan taisi olla ainoa "markkinoilla oleva" Dumble-kopio. Josta kivasti pääsen mun pointtiin: eli ne dumble-pedaalit joita mä olen soittanut kuullostaa parhaimmilta kun niitä soitetaan mahdollisimman dumblemaisella vahvistimella. Mistä se taas johtuu, en tiedä. Mun arvaus on se, että Dumbleissa ja dumblejohdannaisissa on aika omanlaatuinen keskialueen sointi, joka taas on se mistä mä niissä soundeissa pidän. Mutta niinkun sanottu, jollekin muule "se juttu" Dumbleissa voi olla jotain ihan muuta ...
 
Pedaaleista mä suosittelisin BBOD:n lisäksi joko AC Boosteria tai sitten Barberin Burn Unit EQ:ta. AC Boosterissa on sekä treble- että bassosäädöt joten se on BBODta sikäli vähän monipuolisempi. Käytettynä oon nähnyt liikkuvan 160 €:n hintaan (kerran). Burn Unit taas on aivan mielettömän monipuolinen, (melkein) kaksi kanavaa joilla omat gain ja volume säädöt mutta yhteinen tone ja lisäksi dynamics säätö, joka säätää pedaalin kompressiota. Laatikon sisällä on vielä trimmerit bassolle, middlelle ja presencelle joten sitä voi sovittaa omalle vahvistimelle sopivaksi. Silti se on uutenakin vielä hivenen halvempi kuin BBOD.
 
Edit: Turkulaisen Jazzmiehen nimi

Ei jaksa tarinoida tähän aikaan, joten lyhyestä virsi kaunis.
TD-2:n omistaneena ja BBOD:n omistavana voinen kertoa että pedaalit ovat mielestäni kuin yö ja päivä. Minusta ylimääräisitä säädöistä on haittaa ja sen oikean soundin löytäminen on paljon hankalampaa kuin esimerkiksi kolme potikkaisessa blue babyssa. Hyvä soundi on siinä vaikka kuinka vääntelisi.

Ei jaksa tarinoida tähän aikaan, joten lyhyestä virsi kaunis.
TD-2:n omistaneena ja BBOD:n omistavana voinen kertoa että pedaalit ovat mielestäni kuin yö ja päivä. Minusta ylimääräisitä säädöistä on haittaa ja sen oikean soundin löytäminen on paljon hankalampaa kuin esimerkiksi kolme potikkaisessa blue babyssa. Hyvä soundi on siinä vaikka kuinka vääntelisi.
 
Jep, se onkin TD-2:n huono puoli, liikaa säätömahdollisuuksia. Ärsyttää kun olisi tarjolla moniakin hyviä soundeja mutta voi käyttää paria vaan kerralla :-).

Kiitos kommenteista!
 
Tosiaan, molemmat ovat olleet Riffin testissä, ja löysinkin nuo kyseiset numerot kotoa.
 
Makuasioitahan nämä ovat. Täytyy yrittää saada nämä kokeiluun niin selvinnee se mistä tykkään vai tykkäänkö mistään. Näitä laitteita on markkinoilla niiiiiiin paljon, että tulee ongelma jo siinä että mitä keskittyisi testaamaan!
 
t. edgehill

Meitin toisella kitaristilla on tuo deluxe reverb RI, sillä oli vähän aikaa tuo Baby blue, ei oikein toiminut tuon kanssa. Baby bluessa on mielestäni liiaksi omaa soundia, eli kun tuossa fenderin DR:ssä on todella komea soundi itsessään niin tuo baby blue jotenkin kadotti sen. Mutta täytyy sanoa että juuri tuon baby bluen särö on mahtava juuri tuollaisessa hendrix tyyppisessä jutussa missä tarvii sitä muroo...
Suosittelisin koittamaan tuon Deluxe R:n kanssa sitä AC boosteria tai noi T- rexin pedaalitikin on kehuttuja siitä että pitävät vahvarin soundin luonnollisena, esim mudhoney jne..
Mekistä ei ole kokemusta mutta ei niin hyviä kommentteja sittenkään ole tullut niiltä joilla se hiukan pidempään ollut....
Alkuhehkutusta toki aina...

Meitin toisella kitaristilla on tuo deluxe reverb RI, sillä oli vähän aikaa tuo Baby blue, ei oikein toiminut tuon kanssa. Baby bluessa on mielestäni liiaksi omaa soundia, eli kun tuossa fenderin DR:ssä on todella komea soundi itsessään niin tuo baby blue jotenkin kadotti sen.
Mielenkiinnosta utelen, että mikä sillä kitaristilla nyt on?
Tuo DR RI oli tyystin impulssiostos. Mutta ei ole kaduttanut, soundi on tasan sellainen kuin mistä pidän. DR:n oma soundi ei kyllä saa kadota mihinkään, on se niin hieno.
Meinaan kuitenkin kokeilla tuota BBOD:ta, katsotaan sitten miltä tuntui.
 
Mekistä ei ole kokemusta mutta ei niin hyviä kommentteja sittenkään ole tullut niiltä joilla se hiukan pidempään ollut....
Alkuhehkutusta toki aina...
Tämähän on se tyypillinen ostotilanteenkin ongelma...näitä säröjäkin pitäisi saada testailla rauhassa muutaman viikon ajan ennen ostopäätöstä :-)
 
Kiitos myös noista muistakin ehdotuksista.
 
Tässä ketjussa oli mainintaa esim. Robben Fordista. Tällä kaverilla on kyllä soundit niin kohdallaan että perskule.
Esim. Life Song:in soundit...varsinkin ne puhtaat...meinaa tulla lirit housuun. Tai vaikkapa Talk To Your Daughterin soolo...
 
t.edgehill

Hommasin vähän aikaa sitten Menatonen Howie pedaalin. Se "jäljittelee" Dumblea. Mielestäni parempi kuin BBOD. Smooth ja kermainen särö + boost kanava. Kannattaa myös koittaa!!

Jahas, tämäkin vanha ketju heräsi henkiin.
 
Laitetaan tähän nyt tiedoksi, kun kerran tämän alunperin aloitinkin, että testailuiden jälkeen loppukilpailuun menivät Barber LTD ja BJF HoneyBee.
 
Kisa oli tiukka mutta jälkimmäinen oli mielestäni parempi. Hintaero oli aikamoinen mutta otin sen mikä tuntui paremmalta. Olen tyytyväinen edelleen.
 
Joku rankempi säristin tulee varmaankin vielä hankintaan, olisikohan Barber DD sopiva HB:n kaveriksi? Täytyy kokeilla.
 
t. edgehill

Honey bee on kyllä kanssa loistava, mites rankempaan menoon tuo OKKO diablo? Ruokangas noita myy, tulee saksasta jostain pajasta.
 
http://www.stompbox.de/sounds_e.shtml
 
Tuohon deluxe reverbbiin tuli vielä komeampi soundi, vaihettiin sen jensenin elementin tilalle eminencen REd fang Alnico elementti, suosittelen kyllä. Se kireys yläpäästä lähti pois, soundi on paljon pehmeämpi ja upean kuulas......

vaihettiin sen jensenin elementin tilalle eminencen REd fang Alnico elementti, suosittelen kyllä. Se kireys yläpäästä lähti pois, soundi on paljon pehmeämpi ja upean kuulas......
 
Joo toi red fang on ällistyttävän lähellä celestionin blue alnicoa! Ja hintaa vain puolet.

Honey bee on kyllä kanssa loistava, mites rankempaan menoon tuo OKKO diablo? Ruokangas noita myy, tulee saksasta jostain pajasta.
 
http://www.stompbox.de/sounds_e.shtml
 
Tuohon deluxe reverbbiin tuli vielä komeampi soundi, vaihettiin sen jensenin elementin tilalle eminencen REd fang Alnico elementti, suosittelen kyllä. Se kireys yläpäästä lähti pois, soundi on paljon pehmeämpi ja upean kuulas......
 
OKKO Diablo onkin ihan tuntematon mulle. Ruokangas on kyllä vain 15km päässä joten testi onnistuu helposti.
 
Niinpä näkyy olevan Eminencet noin puoleen hintaan. Tuota taitaa saada vain 8ohmisena, joten 8ohm 2x12 kaappi ei taida onnistua noilla. Asiasta en kyllä mitään tiedä mutta eikös siihen tarvita 2x16ohm elementit?
 
Olin nimittäin ajatellut tehdä 8ohm lisäkaapin tolle DR:lle. Mahtaisivatko Greenbackit toimia?
 
t. edgehill