Rock, pop, alternative ›

Hankin Get Behind Me Satanin tänään ja ainakin ensivaikutelma on erittäin positiivinen.
 
The Nurse kuulostaa muuten melkein Beckiltä...

Ei sille nyt vaan mitään voi. Uusi levy on tähän mennessä selkeästi huonointa White Stripesia.
 
Levyllä ei ole yhtäkään huippuraitaa, huonoja ehkä saman verran kuin aikaisemmilla neljällä yhteensä. Hyvätkin biisit ovat lähinnä vain sympaattisia. Kitarasoundit eivät myöskään istu korvaani sitten millään. Ja kun biisit ovat kuitenkin näin yksinkertaisia, en usko että ne sitkeästi pyöriteltyäkään lähtevät avautumaan. On sitä jo tarpeeksi tullut veivattua jotta voi pettymykseksi todeta.
 
Jatkanen siis vanhojen levyjen kuuntelua ja odottelen, että Jack paikantaisi hukatun pallonsa seuraavaa levyä varten.

Ei sille nyt vaan mitään voi. Uusi levy on tähän mennessä selkeästi huonointa White Stripesia.
 
Levyllä ei ole yhtäkään huippuraitaa, huonoja ehkä saman verran kuin aikaisemmilla neljällä yhteensä. Hyvätkin biisit ovat lähinnä vain sympaattisia. Kitarasoundit eivät myöskään istu korvaani sitten millään. Ja kun biisit ovat kuitenkin näin yksinkertaisia, en usko että ne sitkeästi pyöriteltyäkään lähtevät avautumaan. On sitä jo tarpeeksi tullut veivattua jotta voi pettymykseksi todeta.
 
Jatkanen siis vanhojen levyjen kuuntelua ja odottelen, että Jack paikantaisi hukatun pallonsa seuraavaa levyä varten.
Saapasjalkakissa

En kyllä ymmärrä miten voi pitää esim. Elephantista jos ei sitten tykkää tästä..
 
No eihän se nyt ihan täyttä paskaa ole, mutta kuitenkin hyviä biisejä siinä on mielestäni vain viisi.
 
Ja ne biisit:
Blue Orchid, My Doorbell, Little Ghost, Denial Twist ja I'm Lonely.

joo kyl tää nyt aika väsyneeltä vaikuttaa loppujen lopuks. sääli. koskas uutta tulee? ..yeah.

joo kyl tää nyt aika väsyneeltä vaikuttaa loppujen lopuks. sääli. koskas uutta tulee? ..yeah.
White Stripes julkaisee uuden levyn kuulemma heti kun kaltaisesi listahiteistä pitävät stripes"fanit" lopettavat bändin kuuntelun ja siirtyvät shoppailemaan levyjä sieltä top10 hyllyköstä. Oikeasti, luulitteko todella että tältä kiekolta löytyisi joku uusi Seven Nation Army, jota luukuttaisitte taukoamatta viikko tolkulla? Loistavaa, että Jack on uskaltanut tehdä hieman erilaisen levyn Elephantin kaupallisen menestyksen jälkeen.

No eihän se nyt ihan täyttä paskaa ole, mutta kuitenkin hyviä biisejä siinä on mielestäni vain viisi.
 
Ja ne biisit:
Blue Orchid, My Doorbell, Little Ghost, Denial Twist ja I'm Lonely.
Kaksoispostitus

No eihän se nyt ihan täyttä paskaa ole, mutta kuitenkin hyviä biisejä siinä on mielestäni vain viisi.
 
Ja ne biisit:
Blue Orchid, My Doorbell, Little Ghost, Denial Twist ja I'm Lonely.
Etkö muka pidä As ugly as I seemistä? Mikä on muuten suosikki white stripes levysi, jos saan udella?

Etkö muka pidä As ugly as I seemistä? Mikä on muuten suosikki white stripes levysi, jos saan udella?
 
Vähän yhdentekevä raita sekin.
 
Ja Stripes-levyt parhausjärjestyksessä:
 
1. Elephant
2. The White Stripes/White Blood Cells (jaettu sija)
3. De Stijl
4. Get Behind Me Satan

Nonni. Nyt tuli hankittua uus levy ja kuunneltuakin muutaman kerran. Minusta tuo on vallan loistava kiekko. Erittäin hienoa, että levy on selkeästi erilainen kuin edelliset. Hienojahan nuo pari edellistä ovat, mutta vielä yksi levy samalla reseptillä olisi vähentänyt meikäläisen mielenkiintoa. Piano on aiempaa isommassa roolissa, mutta onhan akustinen piano hieno soitin. Ja on levyllä toki raivokasta kitarointiakin.
Megin rummutus on jotenkin aiempaa tanakampaa. Jack White kuullostaa parissa kohtaa ihan Robert Plantilta.

Kuuluu mun suosikkibändeihin. Koko ajan rämpyttelen tämän bändin biisejä kotona.
Ja tykkään tuosta uudesta levystä tosi paljon, tai no tykkään ihan kaikista levyistä.
 
Tehdään bändin demollekin varmaan coveri Hotel Yorbasta.

Hauskaa sinänsä, että Seven Nation Army sisältää yhden lemppari bassokuvioistani vaikka koko bändi ei ole bassoa nähnytkään.

Hauskaa sinänsä, että Seven Nation Army sisältää yhden lemppari bassokuvioistani vaikka koko bändi ei ole bassoa nähnytkään.
 
Jack White kyllä ymmärtää basson päälle - soittaahan mies sitä esim. Beckin uudella levyllä.

White Stripes julkaisee uuden levyn kuulemma heti kun kaltaisesi listahiteistä pitävät stripes"fanit" lopettavat bändin kuuntelun ja siirtyvät shoppailemaan levyjä sieltä top10 hyllyköstä. Oikeasti, luulitteko todella että tältä kiekolta löytyisi joku uusi Seven Nation Army, jota luukuttaisitte taukoamatta viikko tolkulla? Loistavaa, että Jack on uskaltanut tehdä hieman erilaisen levyn Elephantin kaupallisen menestyksen jälkeen.
 
Hahaha... Jack White on sanonut jotakin sen tapaista, että hän ei pidä siitä että ihmiset pitävät bändistä vain siksi että he haluavat itselleen oman "vaikean" bändin joka on vain heidän oma juttunsa ja joka ei ole valtavirtaa.
 
Eli siis toisin sanoen, 'Get Behind Me Satan' on taiteellisesti lähes täysin epäonnistunut. Sovitukset ovat sekavia - poukkoilussa ei ole mitään ideaa, jos olisi niin sehän olisi hyvä juttu, mutta omituisuudet eivät kerta kaikkiaan vain puolusta paikkaansa. Lisäksi kappaleiden melodiat ovat noin kymmenen kertaa yksinkertaisempia (sama juttu pätee myös joidenkin kappaleiden rakenteisiin) ja toistavat itseään. Ideoiden kehittely on toisin sanoen jäänyt puolitiehen, ja tuntuu melkein siltä että sovitusten kummallisuudesta ja retroilusta on tullut tällä levyllä pääasia. ("Jee, mä leikkasin itse tän nauhan partakoneen terällä!")
 
Positiivisena puolena Meg White soittaa vähemmän epätahdissa, ja kansitaide on parempaa muuallakin kuin vain etukannessa. Muissa White Stripes levyissä vain etukansi oli hieno, nyt on myös sisältö suunniteltu siten että se ei näytä lasten kuvakirjalta. Lisäpisteitä myös siitä että levy on erilainen, mutta erilaisuus ei ole itseisarvo.

. . .

Eli siis toisin sanoen, 'Get Behind Me Satan' on taiteellisesti lähes täysin epäonnistunut. Sovitukset ovat sekavia - poukkoilussa ei ole mitään ideaa, jos olisi niin sehän olisi hyvä juttu, mutta omituisuudet eivät kerta kaikkiaan vain puolusta paikkaansa. Lisäksi kappaleiden melodiat ovat noin kymmenen kertaa yksinkertaisempia (sama juttu pätee myös joidenkin kappaleiden rakenteisiin) ja toistavat itseään. Ideoiden kehittely on toisin sanoen jäänyt puolitiehen, ja tuntuu melkein siltä että sovitusten kummallisuudesta ja retroilusta on tullut tällä levyllä pääasia. ("Jee, mä leikkasin itse tän nauhan partakoneen terällä!")
 
Positiivisena puolena Meg White soittaa vähemmän epätahdissa, ja kansitaide on parempaa muuallakin kuin vain etukannessa. Muissa White Stripes levyissä vain etukansi oli hieno, nyt on myös sisältö suunniteltu siten että se ei näytä lasten kuvakirjalta. Lisäpisteitä myös siitä että levy on erilainen, mutta erilaisuus ei ole itseisarvo
 
Näköjään et vaan osaa arvostaa The White Stripesiä...

White Stripes julkaisee uuden levyn kuulemma heti kun kaltaisesi listahiteistä pitävät stripes"fanit" lopettavat bändin kuuntelun ja siirtyvät shoppailemaan levyjä sieltä top10 hyllyköstä.
 
Umm, onko mahdotonta pitää "oikeasti" White Stripesista, mikäli sattuu tykkäämään yhtyeen kaupallisesti hyvin menestyneistä levyistä?
 
Ja sitten yleinen kysymys: kuinka moni ostaa musiikkia vain sen takia, että se sattuu olemaan trendikästä / katu-uskottavaa / sillä hetkellä pinnalla?
 
Loistavaa, että Jack on uskaltanut tehdä hieman erilaisen levyn Elephantin kaupallisen menestyksen jälkeen.
 
Aivan niin. Lienee hienoa päästä siihen asemaan, jossa tällä hetkellä ovat muun muassa White Stripes ja Radiohead: kriitikot kieltäytyvät kutsumasta niitä "pettymyksiksi" tai "epäonnistuneiksi" oman katu-uskottavuutensa menettämisen pelossa, ja niinpä levyt ovat vain "rohkeita kokeiluita" ja "erilaisia", jotka "vaativat keskimääräistä enemmän kuuntelua avautuakseen".

Aivan niin. Lienee hienoa päästä siihen asemaan, jossa tällä hetkellä ovat muun muassa White Stripes ja Radiohead: kriitikot kieltäytyvät kutsumasta niitä "pettymyksiksi" tai "epäonnistuneiksi" oman katu-uskottavuutensa menettämisen pelossa, ja niinpä levyt ovat vain "rohkeita kokeiluita" ja "erilaisia", jotka "vaativat keskimääräistä enemmän kuuntelua avautuakseen".
 
Kyllähän noita kriitikoiden kehuja on tullut ihmeteltyä, mutta ehkäpä kehut olivat odotettavissa tuollaisen levyn jälkeen. Itse en uudesta levystä pitänyt. Yritin kyllä sitä kuunnella sen 50 kertaa, mutta kun ei niin sitten ei.
Liikaa ihmeellisiä ääniä ja liikaa ihmeellisiä ääniä ihmeellisissä kohdissa. Sanoitukset eivät puhuttele. Levy ei ole nähnytkään tasaista linjaa ja sen ovat jotkut kriitikotkin jopa tunnustaneet huonona asiana.
 
Ja levyt parhausjärjestyksessä:
 
1. Elephant
2. De Stilj
3. ST
4. White Blood Cells
5. Get Behind me Satan
 
Jokaisella levyllä on kyllä hyviä kappaleita.
 
Ps. White Stripesin versio Jolenesta on yksi parhaista covereista mitä on ikinä tehty.

Musta uusi levy sisältää hyviä biisejä ja miellyttävän vaihtelevaa äänimaisemaa. Se on edeltäjiensä tasoinen, vaikka samanlaisia pikahittejä ei siinä olekaan.