En tiedä miten nykyään homma menee, mutta tekevätkö nuoret duunia sen eteen että pappa betalar heille jonkin sortin soittopelin?
minulla on ainakin niin että porukat saattavat VÄHÄN avustaa jos näkevät tarpeelliseksi, eli jos sinulla on jo kitara et tarvitse toista. (eivät tiedä näistä mitään, joten heidän mielestään jos on hb niin et tarvo gibsonia). Eli itse ainakin joudun tekemään työtä, ja ottamaan säästöistäni, koska heiltä ei rahaa tähän "typerään ostokseen" tipu. |
 DaKiller
07.06.2005 15:55:44 | |
|---|
Tätä laadukkaammat USA:ssa tai muussa "laatumaassa" (?)
Ja pah.
|
 Juutas
07.06.2005 15:59:25 | |
|---|
Ja pah.
Ilmeisesti lainausmerkit ja kysymysmerkki ei ollut
tarpeeksi kyseenalaistavaa... ;-) Ostan Rolandin GI-10:n - halvalla tietysti! =) |
weelie
07.06.2005 16:03:04 | |
|---|
Näistä keskimmäinen säilyttää hintansa kohtuullisesti.
Esim. tonnilla ostetusta Fenkusta saattaa saada 700 vielä
monen vuoden käytön jälkeenkin. (Tai keräilykappaleen
hinta saatta noustakin.) Sen sijaan alle 500
euron kaukoidän ihmettä saattaa olla yllättävän vaikea
saada kaupaksi... Pahimmassa tapauksessa pitkän
kaupittelun tuloksena myyt kitaran törkeään alihintaan.
Riippuu tapauksesta, valuutan kurssivaihteluista jne. jne.
Jos ostaa huonon, niin tietysti voi olla huono myydä. Mutta mielestäni nykyiset kiinalaiset on ihan hyviä. Ja esimerkiksi USA Fenderit ei välttämättä ole mitenkään huippuja (niistäkin vaihtaisin osia).
Mutta vaikka esimerkkini oli kaukaa haettu, niin mielipiteeni on silti sama: Jos ostan jenkkiFenkun ja maksan 1200€ ja toisaalta MIM Fenkun 500€... niin jos monenkin vuoden jälkeen kauppahetki tulee, ja jenkistä saa 700€, niin jos meksikon vehkeestä sais vaikka kaksi euroa, niin silti olisin ikäänkuin säästänyt. Lisäksi valuuttakurssimuutoksissa sun muissa ottaa suuremman riskin jos ostaa kalliimman soittimen. No oli miten oli, nämä on kait vain mielipideasioita. Niin ja mainitsemani euroluvut tietenkin stetsonista vedettyjä.
Mutta niin monta kertaa mullekin aloittelijana yritettiin liikkeissä tuputtaa jotain usa-mallia "no joo toi meksikolainen on ihan hyvä peli, mutta tästä saat sellaisen pelin joka kestää koko loppuelämäsi"...Bullshit! Mielestäni yhtähyvin soittelisin sillä meksikon vehkeellä koko loppuelämäni, mutta kauppias ehkä vaan ei tekisi yhtä hyvää tiliä. Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
weelie
07.06.2005 16:07:59 | |
|---|
Voi noinkin tietenkin ajatella, mutta se USA Fender on luotettavampi, soi paremmin ja sillä on parempi soittaa. Tästä syystä maksan mielummin tuon 300 euron vaihtorahan kuin pidän Squieria ja "voitan" 200euroa. Eli, mitä parempi soitin sitä varmemmin voi luottaa, että se kestää pidempään.
Ei välttämättä. Hyvä soitin voi olla kestämättä. Ja Squier voi soida paremmin (tietysti Affinityssa on ohut runko joka syö akustista sointia), sillä yksilöistä ja tehdastuotannosta kait kuitenkin on kyse. Ja soitettavuus on mielestäni kohdallaan halvoissakin pienin säädöin. Mutta soitettavuus on tietysti mielipidekysymys, ja Squiereista en niiden kapeiden (40mm) kaulojen takia pidä. Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
 Hannu H.
07.06.2005 16:12:24 | |
|---|
ja ikävä kyllä tieto soittimen hyvyydestä ja huonoudesta muotoutuu vaan vuosien myötä kokemuksen karttuessa.
Allekirjoitan tämän. Joskus aloitellessa ihmettelin kun ihmiset heitteli "tuo on Les Paul, tuo on stratocasteri, tuo on telecasteri..." jne. kun levyä kuunteli. Nykyään itsekin erotan nuo erilaiset vivahteet ja ominaissoundit. Päiväduuni on vain harrastus jolla kustannetaan se oikea työ. |
seventh son