Kitarat: kitarakamat ›

Kuinka paljon näillä käytännössä on eroa? Olen harkinnut uutta kitaraa mutta koskaan en ole kuin omallani soittanut(vasuri, ei ole muita tullut vastaan). En sitten tiedä kannattaako uuden 1000e kitaran osto? ainakaan näin pian.

En sitten tiedä kannattaako uuden 1000e kitaran osto? ainakaan näin pian.
 
Jos et ole varma kannattaako uuden kitaran osto, niin silloin se ei kannata.

miten voin olla varma kun en tiedä onko näillä oikeasti mitään eroa??? ja testaamaankaan en pääse...

1000e:n kitaraa tuskin kannattaa testaamatta ostaa...

no siis kyllä sanoi että testaus järjestyy, mutta näin omalla paikkakunnalla en pysty. saa nähdä sitten kun lomalta tulen niin siinä matkalla...

Kuinka paljon näillä käytännössä on eroa? Olen harkinnut uutta kitaraa mutta koskaan en ole kuin omallani soittanut(vasuri, ei ole muita tullut vastaan). En sitten tiedä kannattaako uuden 1000e kitaran osto? ainakaan näin pian.
 
kaikkia mahdollisisa eroja on mahdoton alkaa luetella, mutta tässä jotain: Kalliimmissa on yleensä laadukkaammat puut, hardware, mikit jne... Viimeistely on tehty enemmän huolella. Soitettavuus saattaa olla parempi. Kalliden kitaroiden ulkonäkö saattaa olla joskus hienompi, ei välttämättä. Siinä nyt jotain. Tämä kysymys on joka tapauksessa mahdoton vastattava. kitaroissa voi olla eroja, mutta joskus myös halvempi voi olla parempi. Tälläistä on turha kysyä jossain keskustelufoorumeilla, koska vain sinä itse tiedät, mikä sopii juuri sinulle. Suosittelen menemään kauppaan, jatestaamaan. Hinta voi olla esimerkkinä sillä, mitä laatua voi lähteä odottamaan jne... mutta sarjatuotteista löytyy aina yös niitä maanantai-kappaleita.

turha kysyä jossain keskustelufoorumeilla, koska vain sinä itse tiedät,
 
ja ikävä kyllä tieto soittimen hyvyydestä ja huonoudesta muotoutuu vaan vuosien myötä kokemuksen karttuessa. Soittelet paljon ja mahdollisuuksien mukaan erilaisilla kamoilla. Pikkuhiljaa korva harjaantuu kuulomaan aina vain pienempiä eroja puissa, mikeissä jne. ja ymmärrys yhden osa-alueen vaikutuksen suuruudesta (ja toisaalta pienuudesta) lopputulokseen alkaa hahmottua.
 
Ja vuodet kun kuluu niin vaatimustaso tuppaa nousemaan. Ei kiinnosta taistella vireenpitävyyksien, huonon tatsin, sustainin tai soundin kanssa, kun ne voi kunnossakin olla..ja tässä vaiheessa hinnastoja katsoessa huomaat, että ei se 1000e:tä niin absurdi summa enää olekkaan ;)

En sitten tiedä kannattaako uuden 1000e kitaran osto?
 
Minusta tuntuu, että vasta sitten kannattaa maksaa laadusta, kun tietää mistä maksaa. Soittoharrastuksen alussa sitä ei vielä kuitenkaan huomaa niitä pienimpiä eroja eri soittimien välillä. Sama juttu toimii esim. perhovapojen kanssa: aluksi heittelin kamalalla rautakangella ja pidin siitä. Nyt minulla on kaapissa niin järkyttävän hintainen kepukka, ettei siitä tohdi edes puhua. Vaan onpa kalastaminenkin nautinnollista!

mutta miten voin oppia eroja, kun ei ole mitään mahdollisuutta testailla kitaroita. en ole nähnyt kuin yhden vasen kätisen kitaran ja se on minun omani. testaile siinä sitten.

mutta miten voin oppia eroja, kun ei ole mitään mahdollisuutta testailla kitaroita. en ole nähnyt kuin yhden vasen kätisen kitaran ja se on minun omani. testaile siinä sitten.
 
Soittele sillä omallasi niin kauan kuin se tuntuu omasta mielestäsi hyvältä. Harkitse vaihtoa vasta siinä vaiheessa kun löydät siitä ominaisuuksia joista et pidä. Kyllä niitä kitaroita ehtii vuosien varrella paljonkin testailla, älä turhia hätäile...

Soittele sillä omallasi niin kauan kuin se tuntuu omasta mielestäsi hyvältä. Harkitse vaihtoa vasta siinä vaiheessa kun löydät siitä ominaisuuksia joista et pidä. Kyllä niitä kitaroita ehtii vuosien varrella paljonkin testailla, älä turhia hätäile...
................Ja pian huomaat olevasi sillä päättymättömällä addiktien polulla jolla jo suuri osa meistä tallustaa, aina löytyy uutta kivaa mikä on pakko saada..............................

................Ja pian huomaat olevasi sillä päättymättömällä addiktien polulla jolla jo suuri osa meistä tallustaa, aina löytyy uutta kivaa mikä on pakko saada..............................
 
Niinpä, tämä olikin juuri se pointti. G.A.S.-bisnekseen ehtii vielä hyvin mukaan vanhemmallakin iällä, ei siihen kannata ehdoin tahdoin suin päin rynnätä.

Jos oma kitarasi on sinulle aivan riittävä, älä hommaa uutta. Ole onnellinen nykyisen kanssa.

Kuinka paljon näillä käytännössä on eroa?
 
Paljon... siis muutakin kuin hinta. Lähinnä puut, elektroniikka, muut osat kuten talla, viimeistely (otelauta, nauhat, satula, lakkaus jne...) ja nämä kaikki kiteytyy sitten yhteen. Yleensä halpiksien käyttöikä on huomattavasti lyhyempi kuin laadukkaiden soitinten, johtuen juurikin osien kestävyydestä.
 
Olen harkinnut uutta kitaraa mutta koskaan en ole kuin omallani soittanut(vasuri, ei ole muita tullut vastaan). En sitten tiedä kannattaako uuden 1000e kitaran osto? ainakaan näin pian.
 
No, hyvä kitara on aina hyvä investointi. Se kun kestää ns. isältä pojalle :) Toki hyviä soittimia saa edullisestikin mutta siinä vaiheessa kun on varmistunut soittoinnostuksen jatkumisesta (ettei se ole esim. lapsille tyypillisen hetken innostuksen aiheuttamaa) niin kyllä mielestäni kannattaa soittimeen sijoittaa sen verran että saa "elinikäisen" kaverin. Ja vaikka se soittajan eliniän kestäisikin niin voihan sitä jossain vaiheessa silti vaihtaa jos on johonkin asiaan soittimessaan tyytymätön tai jos haluaa vaikka erilaisen saundin. Esim. Strato vs. Tele vs. Les Paul jne :)

Paljon... siis muutakin kuin hinta. Lähinnä puut, elektroniikka, muut osat kuten talla, viimeistely (otelauta, nauhat, satula, lakkaus jne...) ja nämä kaikki kiteytyy sitten yhteen. Yleensä halpiksien käyttöikä on huomattavasti lyhyempi kuin laadukkaiden soitinten, johtuen juurikin osien kestävyydestä.
 

 
No, hyvä kitara on aina hyvä investointi. Se kun kestää ns. isältä pojalle :) Toki hyviä soittimia saa edullisestikin mutta siinä vaiheessa kun on varmistunut soittoinnostuksen jatkumisesta (ettei se ole esim. lapsille tyypillisen hetken innostuksen aiheuttamaa) niin kyllä mielestäni kannattaa soittimeen sijoittaa sen verran että saa "elinikäisen" kaverin. Ja vaikka se soittajan eliniän kestäisikin niin voihan sitä jossain vaiheessa silti vaihtaa jos on johonkin asiaan soittimessaan tyytymätön tai jos haluaa vaikka erilaisen saundin. Esim. Strato vs. Tele vs. Les Paul jne :)
 
Tällaista viestiä hainkin, eikä tuollaisia "ei kannata ostaa" vaan että mitä on käytännön eroja. ja tuosta harrastuksen jatkumisesta ei minulla ole kyllä mitään huolta....

Myyntiarvoa ei mielestäni kannata ajatella prosentuaalisesti. Eli siis jos ostan 5000€ kitaran, ja saan siitä 4000€ myydessäni, menetän mielestäni enemmän kuin jos ostan 500€ kitaran ja myyn sen 400€. Mielestäni menetän usein enemmän myydessäni USA Fenderin (esim. 1200€ - 900€ = 300€) kuin myydessäni Affinity Squierin (esim 250 - 150 = 100€), ja varsinaisia keräilykappaleita ei tavallisista kitaroista tule. Näistä asioista monet ovat tietysti eri mieltä, ja olkoonkin niin.

Jos ostaa halvan kitaran, siis vaikkapa alle 500€ (esim Fender standard versus vs. USA series, eli 500€ vs 1200€ tms), niin luultavasti virittimet on huonommat, mikit heikompi saundiset (tämä tietysti osin mielipidekysymys) ja sisäkovo heikompaa. Nauhat myös voivat kulua helpommin. Siinä ne mielestäni tärkeimmät erot jos ja kun viisaasti ostaa. :D
 
Mutta 300€ soittimella (vaikkapa Pacifica) voi soittaa ihan hyvin vaikka koko loppuelämänsä, jotain sieltä täältä vaihtaen tarpeen vaatiessa. Osat tietysti kuluvat ja joutuvat joskus vaihtoon, mutta niinhän se on esim. autojenkin kanssa, eikä se lopulta välttämättä kummemmin riipu kitaran alkuperäisestä hinnasta. Kun löytää sellaisen joka on se JUST OIKEA JUST MULLE, niin eiku rahat tiskiin ja uusi "heila" kotiin.
 
Ongelmanahan on tietysti se, että kun tilille tulee lisää rahaa kuumottamaan, niin on "pakko" saada lisää leluja, ku kaikilla kavereillakin on. Sama se on onko kyseessä kitarat, autot, moottoripyörät, aurinkolasit vai biljardikepit. :D

Myyntiarvoa ei mielestäni kannata ajatella prosentuaalisesti. Eli siis jos ostan 5000€ kitaran, ja saan siitä 4000€ myydessäni, menetän mielestäni enemmän kuin jos ostan 500€ kitaran ja myyn sen 400€. Mielestäni menetän usein enemmän myydessäni USA Fenderin (esim. 1200€ - 900€ = 300€) kuin myydessäni Affinity Squierin (esim 250 - 150 = 100€). Tästä monet ovat tietysti eri mieltä, ja olkoonkin niin.
 
Voi noinkin tietenkin ajatella, mutta se USA Fender on luotettavampi, soi paremmin ja sillä on parempi soittaa. Tästä syystä maksan mielummin tuon 300 euron vaihtorahan kuin pidän Squieria ja "voitan" 200euroa. Eli, mitä parempi soitin sitä varmemmin voi luottaa, että se kestää pidempään.
 
Yksi varmaan tavallisin tapa on päivittää soittimen tasoa aina vaihtamalla vähän parempaan ja vähän parempaan. Näin olen esim. itse toiminut, kun harvalla on lyödä nuorempana 2000 euroa suoraan tiskiin. Tässä on vain se haittapuoli, että tulee ostettua jälkikäteen ajatellen huonoja kitaroita, kun olisi voinut suoraan siirtyä A-luokkaan ja rahaakin olisi säästynyt.

Myyntiarvoa ei mielestäni kannata ajatella prosentuaalisesti. Eli siis jos ostan 5000€ kitaran, ja saan siitä 4000€ myydessäni, menetän mielestäni enemmän kuin jos ostan 500€ kitaran ja myyn sen 400€. Tästä monet ovat tietysti eri mieltä, ja olkoonkin niin.
 
Noin esitettynä en ole ollenkaan eri mieltä. Lähtöoletuksesi
sen sijaan vaikuttaa epärealistiselta.
 
Ensinnäkin hinnoista:
 
Tavalliset "hyvät" kaukoidässä valmistetut kitarat maksavat
nykyisin 500-1000 euroa. Tätäkin halvemmalla saa jos
varmistuu laadusta esim. mainittu Yamaha.
 
Tätä laadukkaammat USA:ssa tai muussa "laatumaassa" (?)
valmistetut kitarat menevät suunnilleen hintahaitariin
1000-2000 euroa mallista riippuen jne.
 
Näitä kalliimmat kitarat ovat jo käsityönä valmistettuja
yksittäiskappaleita, erikoismalleja tai muuten vain
hinnakkaita laatupelejä.
 
Hinnan säilymisestä:
 
Jos siis on ostamassa kitaraa, niin todennäköisesti se
sijoittuu hintansa puolesta kahteen ensimmäiseen luokkaan.
Näistä keskimmäinen säilyttää hintansa kohtuullisesti.
Esim. tonnilla ostetusta Fenkusta saattaa saada 700 vielä
monen vuoden käytön jälkeenkin. (Tai keräilykappaleen
hinta saatta noustakin.) Sen sijaan alle 500
euron kaukoidän ihmettä saattaa olla yllättävän vaikea
saada kaupaksi... Pahimmassa tapauksessa pitkän
kaupittelun tuloksena myyt kitaran törkeään alihintaan.
Riippuu tapauksesta, valuutan kurssivaihteluista jne. jne.
 
Mitä tulee näihin kalliimpiin (>2000 e) kitaroihin, niin niiden
hintakehityksestä on paha mennä sanomaan mitään.
Käsissä voi olla todellinen keräilykappale tai sitten ei.
Jonkun kitaran hinta nelinkertaistuu kymmenessä vuodessa
(jos valmistaja sattuu vaikka kupsahtamaan) ja joku
menettää ostoaikaisen arvostuksensa tuotannon paljastuessa
liukuhihnaksi...
 
TIIVISTETTYNÄ: kitaran arvolla on paha ryhtyä spekuloimaan
ellei ole ennustaja. Jos olet, niin suosittelen lottoon
siirtymistä... =)

Yksi varmaan tavallisin tapa on päivittää soittimen tasoa aina vaihtamalla vähän parempaan ja vähän parempaan. Näin olen esim. itse toiminut, kun harvalla on lyödä nuorempana 2000 euroa suoraan tiskiin. Tässä on vain se haittapuoli, että tulee ostettua jälkikäteen ajatellen huonoja kitaroita, kun olisi voinut suoraan siirtyä A-luokkaan ja rahaakin olisi säästynyt.
 
Jep, minä tein niin että soittelin aluksi sellaisella romusähkiksellä ja opettelin perusteita, sen jälkeen tuli taloon fenixin fenixpaul. Tämän jälkeen päätin että nyt saa "rimpuloilla" pelleily riittää ja että ostan Gibsonin LP:n. (Vaikka eihän tuo Fenix mikään rimpula ollut mutta kuitenkin)
 
Lainasin isäukolta rahaa, otin Fenixin kantoon ja kiikutin sen musakauppaan. Ne lupas siitä jotain väliin ja ilokseni liikkeessä oli yksi musta käytetty Gibson LP Standard johon sitten "rahani" sijoitin. Isäukolle maksoin tuolloin 15-kesäisenä takaisin tekemällä pihatöitä (haravointi, nurmikonleikkuu, lumityöt jne.) ja kotitöitä (imurointia ja muuta vastaavaa) jonkun aikaa ja kuittasin siten velat. Ette arvaa kuinka hyvältä tuntui OMISTAA se kitara sen jälkeen kun sen eteen oli niin kauheasti nähnyt vaivaa. Edelleenkin tuo aarre tuossa säilyy vaikka joskus olen miettinyt sen myymistä. Kyllä se vaan on hyvä vaikka siinä on näin yli 10 vuoden jälkeen pieniä vikoja ilmennytkin. Esim. D-kielen virityskoneisto lyö välillä tyhjää, satula siitä fiksattiin hetki sitten, mikit olen vaihtanut ja orkkikset 49x:t ovat hyvässä jemmassa... nauhoja on ihan hivenen hiottu mutta lähinnä vain tasoittaakseen ja uudelleenmuotoilu suoritettu.
 
En tiedä miten nykyään homma menee, mutta tekevätkö nuoret duunia sen eteen että pappa betalar heille jonkin sortin soittopelin?