Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Niin jos tuosta suomenkielisestä opuksesta oli kyse, niin en kyllä tiedä onko olemassa hyvää kirjaa.
 
Tämä selvä...

Mikä hätänä? *lentää paikalle trikoissa*
Niin jos tuosta suomenkielisestä opuksesta oli kyse, niin en kyllä tiedä onko olemassa hyvää kirjaa.
 
niin siitä soitinten balanssista vaan kun oli kyse...

käyrätorven ja vaikka jousiston balanssivertailusta - -Rekisteri vaikuttaa, jousiston koko vaikuttaa yms.
- - nelinkertainen määrä soittajia tuottaa kaksinkertaisen äänenpaineen. Eli siis esim. 4 käyrätorvea uniksessa tuottaa 3 dB (eli tuplat) enemmän äänenpainetta kuin 1 käyrätorvi jne.
 
Tää on nyt mahdollisimman off topic, mutta muuta detalji.
Yhdyn em. mielipiteeseen, mutta sattumalta Tohtori D. mainitsi soittimet, joiden tuplaus ainakin mulle herättää muutamia ajatuksia.
 
Jousien kohdalla toi tuplaushomma on hiukan perustilanteesta poikkeava:
- Jousien perussoundi on hyvin erilainen, jos soittajia on paljon. Esim. Herra Karajanilla oli tästä vahva näkemys.
 
- soittajat toivovat itse usein että stemmaa soittaa joko 1 tai sitten vähintään kolme soittajaa --> kaksi stemmaa kohti tuottaa sen ikuisen vire shown... --> jos kokoonpanominimit (voisivat olla) joko 1/1/1/1/1 tai jos akustisena niin
3/3/1/1/1 siis välittömästi henkilömäärä kasvaa neljällä.
Jos bändi on isompi, kasvaa väkimäärä suhteessa vielä enemmän.
 
Tästä syystä, jos kuvitellaan että kirjoitetaan vaikka
Big Band-arri, jossa jouset ovat tasavahvat puhaltimien kanssa, saakin olla melkoinen konsertti-areena jossa bändi soittaa. Jos musa on sitten rytmimusiikkia, niin sitten ollaan suossa sen salin akustiikan kanssa. Eli ei kannata jousten kohdalla pohtia vain sitä tuplausta, vaan bändin yleistä kokoa. Käytännössä joutuu usein tekemään valinnan, onko jouset orkan voimakassointinen sielu, vai vaan studio-orkesterimainen pienempi jousi"soundi"
 
- Käkkyrää usein liidissä tuplataan, mutta vaikka se onkin esim. trumpettia heikompi, se voi silti soundina riittää.
Esim. Mancini kirjoittaa usein neljälle käkkyrälle nelisointusatsia sointumatoksi. Koska soundi on luontaisesti trumpetti/fonisektioita heikompi se voi jäädä kadunmieheltä huomaamatta. Silti käkkyrä-pad tuo sointiin muhkeutta ja leveyttä. Kuten Jim McNeely sanoo: Käkkyröillä voi pelastaa muuten huonon high school-bandin arrin.
 
Siis että sen orkesteroinnin kanssa saakin olla tarkkana. Onneksi isomman orkesterin kanssa voi
joskus selvitä säikähdyksellä vaikka tekisi pieniä virheitäkin orkesteroinnissa...jos on hyvät soittajat, jotka osaavat passailla balansseja, eikä
mitään nyt ole aivan perustavasti persiillään.
 
Toisaalta, hienolla orkesteroinnilla musiikki herää henkiin. Kuunnelkaa vaikka Ravelia/Puccinia tai Thad Jonesia/Gil Evansia. Kun se vaan soi niin jumalaisesti...
 
MrS

Kohta alkaa tappelu Säveltäjämestarin kanssa, mutta tuossa ylempänä on epäselvä selostus(?), eli ensimmäistä orkesterisävellystä yritän ja johonkin lämpimien maiden samban tyyliseen genreeseen oli tarkotus tähdätä.
 
Hö. Olenko minä nyt niin pikkusieluinen ihminen että alan tappelemaan moisesta? En, kai. :)
 
Tappelu syntyisi, jos sanoisit että alat nyt säveltää "klasarii" kuunneltuasi Vivaldin Vuodenajat.

niin siitä soitinten balanssista vaan kun oli kyse...
 
Joo, balanssiin ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tietä. Mikä kuuluu ja mikä ei, riippuu paljon siitä, että millaisella nyanssilla soitetaan. Yksi viulu kuuluu vaskien läpi ihan hyvin, jos vasket soittavat hiljaa, mutta jos vaskilla on forte, ei viulistilla ole mitään mahdollisuuksia.
 
Mulla on jossain olemassa sellainen suurinpiirtein-taulukko siitä, millainen määrä mitäkin soitinta pitää olla, että balanssi pysyy. En nyt vain löytänyt sitä tähän hätään. Yritän etsiä vielä.

Hyvä peruslähtökohta puhallinorkesterihommissa on ajatella puhallinseitsikkoa. Kokoonpanoon kuuluu silloin yleisemmin:
 
- Eb-kornetti, g-avaimelle, transponointi suuri 3 alas.
 
Ei suuri, vaan pieni terssi.
 
...
Roolit:
 
- Eb-kornetin rooli on vuorotella melodiassa I Bb-kornetin kanssa ja soittaa koristetiluja.
- I kornetti soittaa melodiaa, usein bassosoolossa takapotkuliidinä
- II kornetti soittaa tersseissä/seksteissä melodiaa I-kornetin kanssa, usein myös takapotkuliidinä
- Alttotorvi ja tenoritorvi soittaa backgroundia, usein takapotkuja duetossa tai yhdessä II-kornetin kanssa.
- Baritonitorvi vuorottelee melodioissa kornettien kanssa, usein myös oktaaveissa. Usein myös vastamelodioita tai obligatoja. Bassosooloissa tukee tuubaa uniksessa tai oktaaveissa, voi myös osallistua alton ja tenorin takapotkuihin.
- Tuuballa sointujen pohjaäänet tai bassosoolo.
 
Nämä roolit voivat toimia lähtökohtina, mutta niissä ei kannata orjallisesti pitäytyä. Esim. altto- ja tenoriosaston otsiin alkaa äkkiä muodostua k*rpiä, jos lapussa ei ole mitään muuta soitettavaa kuin pitkää ääntä ja takapotkuja. Näin oli 30-luvulla, mutta niin ei tarvi olla nyt.
 
Tämä seitsikkolähtökohta on ihan hyvä, kunhan sitä ajattelee enemmän konseptina kuin täsmällisenä instrumentaationa. Itse puhallinorkesteriarreja tehdessäni pidän pääsääntönä sitä, että arrin pitää hätätapauksessa toimia vaikka seitsemällä soittajalla. Näin tulee tuplauksia kirjoitettua riittävästi, eikä sointusatsista muodostu liian tukkoista.
 
On otettava huomioon, että autenttisia seitsikkosoittimia (esim. Eb-kornetti) ei löydy läheskään joka bändiltä, jolloin seitsikkojuttua voisi ajatella esim. näin (tätähän Dr. D jo tuossa sivusikin):
 
Eb-kornetti -> huilut, klarat
Bb-kornetit -> trumpetit, klarat
Alttotorvi -> käyrätorvi, alttofoni
Tenoritorvi -> pasuunat, tenorifoni
Baritoni -> Baritoni
Tuuba -> Tuuba
 
Tämä vain ikäänkuin laajennuksena alkuperäiseen aiheeseen.

Eikös tämä ole nyt se sellainen brittiläinen vaskibändi?
 
Kyllä seitsikko on melko suomalaiskansallinen kokoonpano (joskin saanut aikanaan vaikutteita venäläisiltä ja saksalaisilta sotilassoittokunnilta). Brittiläinen brass band taas on tällainen (eli paljon isompi):
 
http://www.harrogate.co.uk/harrogate-band/misc13.htm

Eikös tämä ole nyt se sellainen brittiläinen vaskibändi?
 
Voi ollakin, tuon kokoonpanon tarkka alkuperää en tiedä. Kun itse opiskelin nää, niin maikkani (Backlundin Kaitsu) otsikoi "Wieniläisklassisen tyylin puhallinorkesterille kirjoittaminen".

Kyllä seitsikko on melko suomalaiskansallinen kokoonpano (joskin saanut aikanaan vaikutteita venäläisiltä ja saksalaisilta sotilassoittokunnilta). Brittiläinen brass band taas on tällainen (eli paljon isompi):
 
http://www.harrogate.co.uk/harrogate-band/misc13.htm
 
Ai juu, niinhän olikin. Siellä on noi neljä tuubaakin. Suomessa kai Töölö Brass on ainoa tuollainen bändi.

Meinasin tehdä jotakin latinolaisperäistä sambaa tai muuta sen suuntaista. Se tietenkin sekottaa koko pakan (jo on kaikkien klassisen musiikin sääntöjä vastaan), mutta jos alottaa melko peruskokoonpanolla saa ainakin hyvän pohjan. Rumpuja täytyy lisätä vain enemmän etelän upean rytmiikan vuoksi.
 
Jäin pohdiskelemaan vielä tuota kokoonpano- ja balanssiasiaa. Mikäli haluat biisin kuulostavan alkuperäiseltä sambalta, lyömäsoittimet todellakin kuuluvat tähän kuvioon. Siitä tulee vain yksi perusongelma kun sulla on puita ja jousia mukana. Jos haluaa sellaisen karnevaalisambasoundin, tarvitset paljon lyöjiä joista lähtee paljon ääntä. Silloin puut ja jouset ovat jo lähtömetreillä alakynnessä.
 
Sambagroovessa (menee kahteen), paino on kakkosiskulla, ja se soitetaan tavallisesti surdo-nimisellä bassorummulla. Orkesteriympäristössä voisit korvata surdon gran cassalla (orkesteribassorumpu) jota soitetaan aika hiljaa ja vaimennetaan joka iskun jälkeen niin ettei se jää humisemaan (=puurouttamaan alakertaa). 16-osia soittamaan esim. shaker (oletetaan nyt että mennään 2/4-tahtilajissa). Oikeasti sambassa "caixa" eli sellainen virvelirummun tyylinen soittaa noita kuudestoistaosia, mutta siitä tulee niin paljon ääntä että orkesteriympäristössä kannattaa jättää balanssisyistä väliin.
 
Pistä kontrabassot soittamaan pizzicatona bassolinjaa (ykkösiskulle soinnun perusäänet staccatona ja kakkosiskulle soinnun kvintti aksentin ja tenutoviivan kanssa). Näistä saat sambagrooven aikaiseksi ja lopuilla vermeillä orkesterista pidät sitten hauskaa, näin ei pitäisi olla balanssiongelmia lyöjät vs. puut/jouset.
 
Tällaisia tuli näin äkkiseltään mieleen.

Tästä syystä, jos kuvitellaan että kirjoitetaan vaikka Big Band-arri, jossa jouset ovat tasavahvat puhaltimien kanssa, saakin olla melkoinen konsertti-areena jossa bändi soittaa. Jos musa on sitten rytmimusiikkia, niin sitten ollaan suossa sen salin akustiikan kanssa. Eli ei kannata jousten kohdalla pohtia vain sitä tuplausta, vaan bändin yleistä kokoa. Käytännössä joutuu usein tekemään valinnan, onko jouset orkan voimakassointinen sielu, vai vaan studio-orkesterimainen pienempi jousi"soundi"
 
Niinpä, kun ryhdytään tuuttaamaan niin jouset ei vaan pärjää vaikka niitä olis useamman sinfiksen edestä. Ja usein toi menee vielä rumpalin mukaan jos bändissä on komppi. Rumpali määrittelee omalla soitollaan täysin sen nyanssin minkä mukaan mennään. (tai sitten ei mennä ... )
 
Siis että sen orkesteroinnin kanssa saakin olla tarkkana. Onneksi isomman orkesterin kanssa voi joskus selvitä säikähdyksellä vaikka tekisi pieniä virheitäkin orkesteroinnissa...jos on hyvät soittajat, jotka osaavat passailla balansseja, eikä
mitään nyt ole aivan perustavasti persiillään.
 
Todellakin - ei kannata jäädä loppuiäksi jumiin balanssikysymysten ääreen. Ne kyllä ratkeaa tavalla tai toisella. Tärkeämpää on vaan kirjoittaa se biisi loppuun asti tavalla tai toisella ja viedä se soitettavaksi. Hyvä bändi saa epäonnisemmankin orkestroinnin toimimaan siedettävästi. Toisaalta taas ei mokia kannata pelätä: kun kerran kirjoittaan jonkun asian persiilleen, ei sitten todennäköisesti koskaan enää tee samaa virhettä ja oppiminen on paljon tehokkaampaa. Pitää vaan hankkiutua kuulemaan sen minkä kirjoittaa.
 
Toisaalta, hienolla orkesteroinnilla musiikki herää henkiin. Kuunnelkaa vaikka Ravelia/Puccinia tai Thad Jonesia/Gil Evansia. Kun se vaan soi niin jumalaisesti...
 
Niinpä!!

Eb-kornetti -> huilut, klarat
Bb-kornetit -> trumpetit, klarat
Alttotorvi -> käyrätorvi, alttofoni
Tenoritorvi -> pasuunat, tenorifoni
Baritoni -> Baritoni
Tuuba -> Tuuba
 
Ja kun ne jouset on mukana niin meniskös ne näin:
Eb-kornetti -> huilut, klarat, I viulut
Bb-kornetit -> trumpetit, klarat, II viulut
Alttotorvi -> käyrätorvi, alttofoni, alttoviulut
Tenoritorvi -> pasuunat, tenorifoni, sellot
Baritoni -> Baritoni
Tuuba -> Tuuba, kontrabassot
 
Ja mihis oboe kuuluu, koska siinä on niin mystinen ääni että jättäsin ainakin tältä osalta siltä soolot soittamatta vai sulautuuko se jonkun soittimen äänen silleensä sopivasti? Fagotti tuuba-puolelle?

Ei suuri, vaan pieni terssi.
 
Hyvä että joku on hereillä!! :)
 
Nämä roolit voivat toimia lähtökohtina, mutta niissä ei kannata orjallisesti pitäytyä. Esim. altto- ja tenoriosaston otsiin alkaa äkkiä muodostua k*rpiä, jos lapussa ei ole mitään muuta soitettavaa kuin pitkää ääntä ja takapotkuja. Näin oli 30-luvulla, mutta niin ei tarvi olla nyt. Tämä seitsikkolähtökohta on ihan hyvä, kunhan sitä ajattelee enemmän konseptina kuin täsmällisenä instrumentaationa.
 
Juu, tätä yritin itsekin sanoa, huonommalla menestyksellä... tuli kykkyalttoa soitettua muusikonuran alkutaipaleella, sen jälkeen pasuunalla tenoristemmoista takapotkuja. On itsellä pysynyt aika helposti mielessä alton ja tenorin roolit sen jäljiltä!

Jäin pohdiskelemaan vielä tuota kokoonpano- ja balanssiasiaa. Mikäli haluat biisin kuulostavan alkuperäiseltä sambalta, lyömäsoittimet todellakin kuuluvat tähän kuvioon. Siitä tulee vain yksi perusongelma kun sulla on puita ja jousia mukana. Jos haluaa sellaisen karnevaalisambasoundin, tarvitset paljon lyöjiä joista lähtee paljon ääntä. Silloin puut ja jouset ovat jo lähtömetreillä alakynnessä.
 
Sambagroovessa (menee kahteen), paino on kakkosiskulla, ja se soitetaan tavallisesti surdo-nimisellä bassorummulla. Orkesteriympäristössä voisit korvata surdon gran cassalla (orkesteribassorumpu) jota soitetaan aika hiljaa ja vaimennetaan joka iskun jälkeen niin ettei se jää humisemaan (=puurouttamaan alakertaa). 16-osia soittamaan esim. shaker (oletetaan nyt että mennään 2/4-tahtilajissa). Oikeasti sambassa "caixa" eli sellainen virvelirummun tyylinen soittaa noita kuudestoistaosia, mutta siitä tulee niin paljon ääntä että orkesteriympäristössä kannattaa jättää balanssisyistä väliin.
 
Pistä kontrabassot soittamaan pizzicatona bassolinjaa (ykkösiskulle soinnun perusäänet staccatona ja kakkosiskulle soinnun kvintti aksentin ja tenutoviivan kanssa). Näistä saat sambagrooven aikaiseksi ja lopuilla vermeillä orkesterista pidät sitten hauskaa, näin ei pitäisi olla balanssiongelmia lyöjät vs. puut/jouset.
 
Tällaisia tuli näin äkkiseltään mieleen.
 
Ei perkele että jotkut sit osaa. Alka tuntumaan että oon aika hataralta pohjalta liikkeellä, ja kappaleen suunnittelukin heittää hevon vittua. Alussa se lähtee ilman harmoniaa että siinä tulee tahdin eka isku voimakkaasti ja sitten tulee unisonossa melodiaa, ja sitä tulee muutama tahti (niin että alussa vaan puupuhaltimet, jouset ja tuuba, että aika hennolla soundilla lähtee) ja kertautuessa tulee vasket ja rumpuryhmä mukaan. Pitää vielä tarkkailla tuota rumpujuttua, koska se miun rytmiikkataju tahtoo jäädä siihen että siellä on vaan perkeleesti synkooppeja ja hyvin yleistä on sit ne ta-taa-taa-taa-ta rytmit kera triolien. Pitäs perehtyy kyseiseen musiikkiin enemmänkin. Aloittelijoitahan tässä ollaan.
 
Kiitos muuten ettei täällä oo tullu yhtään sellasta masentavaa "luovuta jo" kommenttia.

Ja kun ne jouset on mukana niin meniskös ne näin:
Eb-kornetti -> huilut, klarat, I viulut
Bb-kornetit -> trumpetit, klarat, II viulut
Alttotorvi -> käyrätorvi, alttofoni, alttoviulut
Tenoritorvi -> pasuunat, tenorifoni, sellot
Baritoni -> Baritoni
Tuuba -> Tuuba, kontrabassot
 
No tavallaan vois ajatellakin, mutta kun on selkeästi mukana jo jousia, puita ja vaskia, tällainen tuplaussysteemi tuntuu vähän tuhlaukselta. Jos pitäis tätä soveltaa, niin I viulut ois I kornetti, II viulut ois II kornetti, alttoviuluille ja selloille altto ja tenoristemmat ja tuubastemma bassoille.
 
Tässä on se ongelma, että kun kaikki tuplataan niin sulla on pelkkiä miksattuja sointivärejä. Lopputulos on se ettei eri instrumenttien sointiväreillä tule tehtyä kontrasteja. Tavallaan kaikki miksatut värit kuulostavat silloin samalta. Voi olla hyvin monotoninen kokemus. Siksi en lähtisi vaskiseitsikkomeininkiä tuplailemalla laajentamaan isoksi orkesteriksi.
 
Ja mihis oboe kuuluu, koska siinä on niin mystinen ääni että jättäsin ainakin tältä osalta siltä soolot soittamatta vai sulautuuko se jonkun soittimen äänen silleensä sopivasti? Fagotti tuuba-puolelle?
 
Oboe ainakin menettää sointiväritehonsa kokonaan jos heitetään vaan sinne sekaan tuplausmeiningillä. Voihan sillä fagotillakin tuplata alakerrassa, mutta nyt alkaa tuntua jo siltä että tää seitsikkomeiningin soveltaminen lähti isosti käsistä!! ;)
 
Kannattaa nyt miettiä onko kirjoittamassa puhallinorkesterille vai jollekin muulle orkesterille. Puhallinorkesterille kirjoittaminen on lähtökohtaisesti orkestroinnin näkökulmasta hieman erilaista (ainakin itse ajattelen sitä eri tavalla) kuin vaikkapa sellaiselle orkesterille jossa on jouset messissä.

Kiitos muuten ettei täällä oo tullu yhtään sellasta masentavaa "luovuta jo" kommenttia.
 
Hienoa että olet innostunut kirjoittamisesta ylipäätänsä! Itse ainakin koen että täytyy pitää yhtä samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Ja itsekin olen saanut niin paljon hyviä neuvoja ja apua itseäni paremmilta, että paras kiitos siitä on jakaa kaikki eteenpäin kun itseltä kysytään.
 
Onnea ja menestystä vaan kirjoittamisellesi!! Älä luovuta, ei tässä koskaan valmiiksi tule!! :)

Voihan sillä fagotillakin tuplata alakerrassa, mutta nyt alkaa tuntua jo siltä että tää seitsikkomeiningin soveltaminen lähti isosti käsistä!! ;)
 
Siltä se alkaa tuntua :)
 
Kannattaa nyt miettiä onko kirjoittamassa puhallinorkesterille vai jollekin muulle orkesterille. Puhallinorkesterille kirjoittaminen on lähtökohtaisesti orkestroinnin näkökulmasta hieman erilaista (ainakin itse ajattelen sitä eri tavalla) kuin vaikkapa sellaiselle orkesterille jossa on jouset messissä.
 
Se onkin se balanssitajun puuttuminen - pitää kai sit oppi kantapään kautta, kun torvet peittää muut alleen alkumetreillä :D
 
Onnea ja menestystä vaan kirjoittamisellesi!! Älä luovuta, ei tässä koskaan valmiiksi tule!! :)
 
Sen ettei tule koskaan valmiiksi oon oppinu trumpettia soittaessani.
 
Balanssista ja tuplaamisesta vielä, että ongelmani usein on se että isompien kokoonpanojen sävellykset alkaa kuulostamaan sekavilta koska melkein kaikilla on oma stemma ja eri melodia. Sitten vielä jos on iso orkesteri kyseessä saadaan aikaan vaan iso polyfonia mistä päämelodian erottaminen on lähes mahdotonta. Nyt päätin sit ottaa itteeni niskasta ja kysästä vähän noista tuplauksista, mutta kai se pitää vaan kokeilemalla selvittää. Kiitos!

Tässä on se ongelma, että kun kaikki tuplataan niin sulla on pelkkiä miksattuja sointivärejä. Lopputulos on se ettei eri instrumenttien sointiväreillä tule tehtyä kontrasteja. Tavallaan kaikki miksatut värit kuulostavat silloin samalta. Voi olla hyvin monotoninen kokemus. Siksi en lähtisi vaskiseitsikkomeininkiä tuplailemalla laajentamaan isoksi orkesteriksi.
 
Kannattaa nyt miettiä onko kirjoittamassa puhallinorkesterille vai jollekin muulle orkesterille. Puhallinorkesterille kirjoittaminen on lähtökohtaisesti orkestroinnin näkökulmasta hieman erilaista (ainakin itse ajattelen sitä eri tavalla) kuin vaikkapa sellaiselle orkesterille jossa on jouset messissä.
 
Näinhän se on. Itse kun kirjoittelin tuossa tuosta seitsikkoasiasta, ajattelin nimenomaan puhallinorkesterisovittamista. Jos jouset tulevat mukaan, niin ei niillä kannata enää noita samoja juttuja tuplailla.
 
Ihanne tietysti olisi se, että olisi iso, täysi orkesteri ja hyvät soittajat, jolloin eri sointiväreillä voisi herkutella täysillä. Välillä voisi olla kaunis oboesoolo ohuen jousitaustan päällä, välillä "helvetti repeää" -tyylinen koko bändin revitys, jossa vasket ja lyömät raikaa.
 
Itse vain ajattelen erityisesti tuota puhallinorkesterisovittamista sillä tavalla, että realiteetit ja sovituksen/sävellyksen käytettävyys täytyy ottaa huomioon. Keskiverto suomalainen puhallinorkesteri on ehkä 20-henkinen, eikä siellä ole esim. fagotteja, kunnon käyristiä tai malletistia. On turha kirjoittaa melodiaa bassoklaralle, kun ei sille stemmalle löydy soittajaa. Niinpä tärkeimmät asiat täytyy tuplailla tai kirjoittaa vähintään pikkunuotteina ulos niin, että kappale on tunnistettavissa pienelläkin kokoonpanolla. Puuduttavan kuuloistahan tällainen tuplailu voi joskus olla.
 
Mutta jos siis on joku projektiluonteinen homma tai äänitys, jossa on täysi bändi, niin silloin ei ihan hirveästi kannata varmistella, vaan käyttää rohkeasti eri sointivärejä "paljaaltaan".
 
Erittäin mielenkiintoinen ketju muuten. Täällä sävellys- ja teoriapuolella tuntuu olevan tolkun meininkiä.

Tähän vielä sanoisin, että isolla orkesterilla on tosiaan helppo saada puuroa aikaiseksi, mutta on hyvä muistaa, että kaikkien ei ole pakko soittaa koko ajan. Vaikka soittajia on sata, voi välillä olla äänessä vain kaksi, kolme tai neljä.
 
Tuota nimenomaan pitää opetella, että kaikkien ei tarvii koko ajan soittaa, vaan eri ryhmät ja yhdisteet saa aikaan erilaisia sointivärejä. Toisaalta kun on tarkotus tehä tuollasta kansanläheisempää sambaa niin sointiväreillä ei varsinaisesti kikkailla koska genre vaati tietyt omat asiansa.