Kitarat: kitarakamat ›

Terve,
 
Mikä on suhteesi ns. boutique pedaaleita kohtaan? Saako niistä rahalle vastinetta vai ovatko ne lähinnä hyväuskoisten kamanysvääjien laitteita, mojo-osastoa niille, jotka eivät vielä ole tajunneet että soundi lähtee sormista? Oikeuttaako joskus jopa melko pienet erot sarjatuotantopedaaleihin nähden jopa kymmenkertaisen hinnan, esimerkkinä tästä Sovtek Big Muff (~50€) vs. Pete Cornish P-2 (650$), periaatteessa muunnelma teemasta sekin. Monista näistä kalliimmista laitteista liikkuu paljon kovaakin hypeä puolesta, mutta joskus laitteet eivät vastaa odotuksia. Esimerkkejä? Jaa, ei, tyhjiä, poissa?

Terve,
 
Mikä on suhteesi ns. boutique pedaaleita kohtaan? Saako niistä rahalle vastinetta vai ovatko ne lähinnä hyväuskoisten kamanysvääjien laitteita, mojo-osastoa niille, jotka eivät vielä ole tajunneet että soundi lähtee sormista? Oikeuttaako joskus jopa melko pienet erot sarjatuotantopedaaleihin nähden jopa kymmenkertaisen hinnan, esimerkkinä tästä Sovtek Big Muff (~50€) vs. Pete Cornish P-2 (650$), periaatteessa muunnelma teemasta sekin. Monista näistä kalliimmista laitteista liikkuu paljon kovaakin hypeä puolesta, mutta joskus laitteet eivät vastaa odotuksia. Esimerkkejä? Jaa, ei, tyhjiä, poissa?
 
Saa niistä rahalla vastinetta jos niin tykkää. En mä ainakaan ole katunut vielä yhdenkään putiikin ostoa. Se on eriasia mihin niitä tarvii. Jos tuntuu että pärjää peruspedaaleilla niin miksi hemmetissä hommata kalliimpi putiikkisälä. Ei niissä aina niin suurta eroa ole. Noissa mitä mutta on niin on tietyjä ominaisuuksia minkä takia niistä pidän. Siitä voi taas olla ihan mitä mieltä tahansa onko hinnat sopivat niissä. Mun mielestä monet niistä maksaa aivan liikaa. Mutta taas toisaalta monet putiikkivalmistajista käyttävät hieman kalliimpia komponentteja pedaaleissaan ja jo siksi sitä hintaa tulee hieman enemmän.
 
Mutta katso vaikka MEKin pedaaleja, eivät ole hinnalla pilattuja ja taatusti on hyvää kamaa.

Kyllä minusta nuo jotkut ovat aika pahasti ylihinnoiteltuja. Itse olisin erittäin hyvästä pedaalista parisataa valmis maksamaan ja ehkä kolme hunttia jos siinä on paljon ominaisuuksia tai jotain vallan erikoista jota ei muista löydy, mutta esim. joku Klon Centaur on melkein neljä sataa euroa ja se tuskin on kovin monimutkainen laite.
 
Toisaalta sitten on näitä säröpolkusimina toimivia vahvistimia, esimerkiksi tuota Bad Cat Minicatia voi näin käyttää kuten myös Stephenson Stage Hogia. Näissä kenties monikäyttöisyys kompensoi kovaa hintaa.

Minä olen pikkuhiljaa hävittänyt kaikki vanhat vintage-pedaalit normaalikäytöstä ja siirtynyt putiikkiosastolle. Tällä hetkellä laudassa on kiinni jokunen, kaapissa odottaa vielä muutamakin od ja fuzz parempia aikoja (ja toisen efektilaudan rakennusta). Putiikkikama (yleensä) toimii luotettavammin kuin antiikkivehkeet, lähes kaikissa on tbp, soundeihin olen harvoin pettynyt... Ja ne rahat menisivät hukkaan kuitenkin tavalla tai toisella. Viinaan yleensä.

Mulla ei ole mitään erityisen kalliita pedaaleja, vahvistimia ym. Välillä täytyy miettiä ja perustella itselleen, onko valmis maksamaan jostain ominaisuudesta. Ja kuinka paljon?
 
Mikä on hurinattomuuden hinta? Mikä on "läpinäkyvyyden" hinta? Paljonko olen valmis maksamaan siitä, että delay hiipuu luonnollisesti yläpäätään kadottaen? Tai kannattaako panostaa piuhoihin, jotka on jotain ultrajohtavia ja jotka kuljettavat kitaralla soitetut sulosoinnut vahvistimeen paremmin kuin muut kaapelit?
 
Mä pystyn elämään aika monen asian kanssa, vaikka tiedän, että jossain on olemassa parempi (tai ainakin niin mainosmiehet kovasti yrittävät vakuutella) ratkaisu ongelmaan. Eri asia varmaan olisi, jos mulla olisi enemmän rahaa.

Erittäin laadukkaita pelejähän nuo putiikkipedaalit useimmiten ovat. Hintalaatu-suhde onkin jo sitten aivan toinen kysymys. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aika harvasta pedaalista kannattaa maksaa 200 euroa enempää.

Erittäin laadukkaita pelejähän nuo putiikkipedaalit useimmiten ovat. Hintalaatu-suhde onkin jo sitten aivan toinen kysymys.
 
Totta, mutta putiikkipedaalien asiakaskunta haluaakin ostaa vain laatua eikä hinta-laatusuhdetta.
 
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aika harvasta pedaalista kannattaa maksaa 200 euroa enempää.
 
Samaa mieltä. Ehkä jokin hyvä modattu wahi saisi maksaa (hieman) yli 200.

Totta, mutta putiikkipedaalien asiakaskunta haluaakin ostaa vain laatua eikä hinta-laatusuhdetta.
Samaa mieltä. Ehkä jokin hyvä modattu wahi saisi maksaa (hieman) yli 200.
 
Ehkä samaan kategoriaan voidaan lukea myös Mikko Kankaanpään modifioima SD-1, eräänlainen boutique-pedaali sekin. Eikä ole hinnalla pilattu.

Riippuu pedaaleista ja osittain tarpeista. Monesti putiikkihommina valmistetaan speduja, joita ei muuten kukaan viitsi/kannata tehdä. Osittain siinä on kyse myös semmoisesta äijä-meiningistä, että eipä löydykään joka pojalta samaa poljinta laudasta. Mutta onhan noita putiikki-hommia ihan asiallisia ja päteviä, kuten nuo em. MEKit (itselläni on se TD-2) sitten vaikkapa mulle uus tuttavuus kuin H.B.E, jonka valmistaman CpR kompuran ostin juuri ja siinä on hyvä esimerkki hintalaatusuhteesta; pedaalin ovh. on jossain siinä 130e paikkeilla ja on aivan uskomattoman laadukas ja monipuolinen vehje - ominaisuus jota ei usin yhdistä kompuraan :-).
 
Toisaalta olen tottunut omaan Bossin BD-2:een niin paljon, että se saa olla siinä laudassa MEKin rinnalla, ja löytyypi sieltä ihan vikana Danelectron Tunamelt-tremolokin, joka on massatuotannon huippu, maksaa 28e, ja silti ihan uskomattoman hyvä vehje. Se tässä putiikki-huumassa on hyvää ,että valinnanvaraa löytyy.
 
ja sitten se hämärämpi puoli, eli juuri tämä hype-osasto. Kai se kuuluu osana tätä koko hommaa :). Esim. IMO noi BJF.n pedaalit on hintaansa nähden turhan haipattuja; loistavia vekottimia ovat, mutta vajaa 300 euroa moisesta on aika paljon liikaa, varsinkin jos vertaan BJF:n green kompuraa esim. vaikka tohon em. CpR:ään. Eli hyviä pedaaleja jos sattuu käytettynä löytämään halvalla :).
 
Ja jotkut pedaalit on vaan sitten niin jotenkin vaan ylihyviä, että sen ymmärtää sen hinnan. Esim. mun mielestä Klon Centaur kuuluu tähän osastoon, vaikka tosin en itse ikinä ostaisi sitä siihen 400e hintaan, mutta onhan se ihan omassa sarjassa. Toisaalta tälläkin on niin kapea se käyttöalue, että uskoisin aika harvalla olevan oikeasti niin paljon tarvetta moisesta että viittis heittää sen 400 juuroa tiskiin; hypeä siis? :)

Minä olen pikkuhiljaa hävittänyt kaikki vanhat vintage-pedaalit normaalikäytöstä ja siirtynyt putiikkiosastolle. Tällä hetkellä laudassa on kiinni jokunen, kaapissa odottaa vielä muutamakin od ja fuzz parempia aikoja (ja toisen efektilaudan rakennusta). Putiikkikama (yleensä) toimii luotettavammin kuin antiikkivehkeet, lähes kaikissa on tbp, soundeihin olen harvoin pettynyt... Ja ne rahat menisivät hukkaan kuitenkin tavalla tai toisella. Viinaan yleensä.
 
Tää vintage-homma on yks asia mikä mulle ei kyllä aukea, vaikka miten yrittää. Varsinkin pedaaleissa noissa on tosi paha ristiriita: eihän niitä olis ikinä lähdetty parantelemaan jos ne olis olleet täydellisiä :). Soittimissa jotenkin ymmärrän että puut jne. muuttuu ja se vaikuttaa soundiin, mutta elektroonikassa se harvemmin on hyvästä... en tiedä, en ehkä vain ymmärrä. Mutta esim. noita oikeita vanhoja ts-808:ja kun olen kokeillut niin en kyllä ymmärrä sitä hypeä... eihän nää uudet oikeasti niin kaukana ole!? :)

Putiikkipedaalit ovat yleensä laadukkaasti rakennettuja, mutta eivät silti välttämättä sopivia. Mulla on vuosien varrella tullut ja mennyt liuta eri hintaisia pedaaleja - putiikkia ja bulkkia. Pysyvämmin pedaalilautaan jääneistä suunnilleen puolet on putiikkikamaa ja puolet perus-bulkkiosastoa. Oikeastaan mun mielestä putiikkipedaalit ei ole olleet sen kummempia kuin massatuotantopedaalitkaan. Molemmissa on hyviä ja keskinkertaisia ja huonoja. Kallistun ajatukseen, että putiikkipedaalien ympärillä on aika paljon turhaakin hypeä. Eli ostamalla putiikkipedaalin ei tosiaankaan välttämättä saa hyvää soundia.

Mutta katso vaikka MEKin pedaaleja, eivät ole hinnalla pilattuja ja taatusti on hyvää kamaa.
 
Njoo... juuri sain vaihdossa MEK Classic Fuzzin ja petyin roimasti kun ylimääräinen röhinä verkkovirralla, ja osin patterillakin, peitti alleen pedaalin muuten varsin juurekkaan fuzz-soundin. - Katotaan nyt miten takuukorjauksessa/huollossa käy. Ehkä aito Roger Mayer, Barber tai muu putiikkiröpötin? Saas ny kattoo

- Katotaan nyt miten takuukorjauksessa/huollossa käy. Ehkä aito Roger Mayer, Barber tai muu putiikkiröpötin? Saas ny kattoo
 
Mulla on Roger Meyerin Voodoo ykköstä jouduttu korjailemaan pariinkin kertaa. Persoonalisen kuuloisia laitteita (ei ihan joka makuun), mutta kokoonpano yllättävän huteraa. Olen kuullut vastaavaa valitusta muualtakin koskien meijeribokseja.
Se ei vielä tee pedaalista toimintavarmaa, että siinä on tukeva metallikuori.

Mikä on suhteesi ns. boutique pedaaleita kohtaan?
 
Jaa'a... varmasti ajavat asiansa... en palvo enkä keräile, mutta onhan niitä tullut hyviä sekä huonoja poljettua.
 
Saako niistä rahalle vastinetta vai ovatko ne lähinnä hyväuskoisten kamanysvääjien laitteita, mojo-osastoa niille, jotka eivät vielä ole tajunneet että soundi lähtee sormista?
 
Monelle nuo vissiin ovat laitteita josta saadaa SE vanha saundi vielä pihalle... toisaalta taas tuntuu että niillä on kiva leveillä naapurille tai vaikkapa muille soittajille. Vähän sama homma noitten vintage ja boutique autojen kanssa :)) Vähän ovat sisäänpäin lämpiävää porukkaa mutta onpa sitä ihan asiallisiakin kuskeja :)
 
Oikeuttaako joskus jopa melko pienet erot sarjatuotantopedaaleihin nähden jopa kymmenkertaisen hinnan, esimerkkinä tästä Sovtek Big Muff (~50€) vs. Pete Cornish P-2 (650$), periaatteessa muunnelma teemasta sekin.
 
Itse en oikein osaa arvostaa tuota hommaa... esim joku TubeScreamer... korkeintaan 100e spedu ja niistä näkee pyydettävän 400-650e. Tästä ollaan puhuttu aiemminkin. Itselläni on '83 TS9 ja onhan se hyvä peli, muttei mielestäni yli 100-150e :) Noh, jokainen kuitenkin tyylillään... ja eihän maailmasta raha lopu :)
 
Monista näistä kalliimmista laitteista liikkuu paljon kovaakin hypeä puolesta, mutta joskus laitteet eivät vastaa odotuksia. Esimerkkejä? Jaa, ei, tyhjiä, poissa?
 
No jaa... kuka sen hypen luo? Kuluttajathan sitä vissiin säätelevät... veikkaisin että jollei TS808 tai TS9 olisi niin suosittu käyttäjien keskuudessa niin niitä saisi ostettua 5e/kpl ebaystä. Nyt niillä on hintaa se 100-650$ joka johtuu täysin siitä että myyjät ottavat kaiken irti mitä ostajilta saavat.
 
Heti ei tosin tule mieleen sellaista boutique-laitetta joka olisi täysin pettänyt odotukset. Pitää kuitenkin muistaa että esim. vanhat analogi-delayt eivät pysty niihin 7sek viiveisiin :) Sama homma jonkun vintagepörpöttimen kanssa... siitä kun on turha koittaa saada cannibal corpse-higain metakkaa ulos. Voisi kai sanoa että hintaansa nähden nuo pedaalit tarjoavat juuri sellaisen saundin mitä niiltä odotetaan... kuka sitä sitten tarvitseekin. Itse suosin modernimpaa osastoa lähinnä hinnan ja ominaisuuksien takia.

Tää vintage-homma on yks asia mikä mulle ei kyllä aukea, vaikka miten yrittää... ...esim. noita oikeita vanhoja ts-808:ja kun olen kokeillut niin en kyllä ymmärrä sitä hypeä... eihän nää uudet oikeasti niin kaukana ole!? :)
 
Alunperin nuo vintage-jutut olivat - ainakin minusta - kovin hauskoja. Ennen kuin vintage-hype iski Suomeen, kaikenlaisia käytettyjä vanhoja pedaaleja myytiin hullumaisen halvalla musiikkiliikkeiden romulaareissa. Silloin saattoi löytää kivoja ja viihdyttäviä purtiloita, joille keksi aina jotain käyttöä. Niistä pääsi myös aina eroon, minäkin pistin kymmeniä pedaaleja kiertoon sitä mukaa kun kyllästyin niihin. Rahaa ei paljon kulunut, tein enimmäkseen vaihtokauppoja
 
Ostin n. 5 vuotta sitten käytetyn vanhan TS808:n hintaan 350 markkaa, TS9:n löysin kirpputorilta 170 markalla jne. Molemmat ihan kivoja pedaaleja, 808 oli pitkään keikkakäytössäkin. Kun noista alettiin maksaa järjenvastaisia summia totesin, etten oikein viitsisi rakentaa soundiani antiikkisten keräilyvehkeiden varaan. Vanhojen X0X- ja 9-sarjojen Ibanezien kytkimet ovat vähintäänkin epäluotettavia, enkä viitsinyt ottaa riskiä että jonain kauniina päivänä päälle tallatessa pedaali sanoo poks. Myin nuo vähän kerrallaan pois käypiin hintoihin ja sijoitin rahat putiikkiosastolle. Edelleenkin toki törmätessäni kivoihin antiikkivehkeisiin sopivalla hinnalla, ostan ne pois, leikin kunnes kyllästyn ja pistän kiertoon.
 
Ja sitten, kannattaa kuitenkin muistaa: esimerkiksi Boss CS-1 Compression Sustainer on niin riemastuttavan rujosoundinen vehje ettei kukaan putiikkiväsääjä varmaankaan uskalla tarkoituksella tehdä siitä kopiota. MXR:n originaalipedaalit ovat huomattavasti paremmin rakennettuja kuin nykyiset Dunlopin reissuet. Electro-Harmonix ei varmaankaan ikinä tule tekemään uusintaversioita kaikkein härmäisimmistä 70-luvun muljuttimistaan. Ibanez Flying Pan on aina himottanut minua jo pelkästään ideana...

Alunperin nuo vintage-jutut olivat - ainakin minusta - kovin hauskoja. Ennen kuin vintage-hype iski Suomeen, kaikenlaisia käytettyjä vanhoja pedaaleja myytiin hullumaisen halvalla musiikkiliikkeiden romulaareissa. Silloin saattoi löytää kivoja ja viihdyttäviä purtiloita, joille keksi aina jotain käyttöä. Niistä pääsi myös aina eroon, minäkin pistin kymmeniä pedaaleja kiertoon sitä mukaa kun kyllästyin niihin. Rahaa ei paljon kulunut, tein enimmäkseen vaihtokauppoja

Jep, mutta tää sun toiminta ei nyt vastaa tätä vintage-maniaa; Noinhan kaikki on tehneet (ja tekee) ja toihan on hauskaa :). Silloin menee yli hilseen kun näkee tollaisen ts808:n 400e:n hintaan myynnissä.

Ja sitten, kannattaa kuitenkin muistaa: esimerkiksi Boss CS-1 Compression Sustainer on niin riemastuttavan rujosoundinen vehje ettei kukaan putiikkiväsääjä varmaankaan uskalla tarkoituksella tehdä siitä kopiota. MXR:n originaalipedaalit ovat huomattavasti paremmin rakennettuja kuin nykyiset Dunlopin reissuet. Electro-Harmonix ei varmaankaan ikinä tule tekemään uusintaversioita kaikkein härmäisimmistä 70-luvun muljuttimistaan. Ibanez Flying Pan on aina himottanut minua jo pelkästään ideana...
 
Totta, mutta kyllähän dynacompistakin esimerkiksi kannattaa katsastaa ne lukuisat kopiot, eikä välttämättä MXR:n uusintaa; ja MXR ei kyllä millään tapaa täytä tota putiikkivalmistajan määritelmää :-).

Totta, mutta kyllähän dynacompistakin esimerkiksi kannattaa katsastaa ne lukuisat kopiot, eikä välttämättä MXR:n uusintaa; ja MXR ei kyllä millään tapaa täytä tota putiikkivalmistajan määritelmää :-).
 
Juu, ei todellakaan. Puhuinkin nimenomaan vintagevekottimien oudosta hehkusta.

Mulla on Roger Meyerin Voodoo ykköstä jouduttu korjailemaan pariinkin kertaa.
 
Mulla on kanssa potikat finaalissa siitä. Halvat paskat potikat ja muutenkaan ainakaan tuo Voodoo-1 ei ole sisuksiltaan mitään putiikkipedaalien tasoa. Ei ollut Roger Mayerin Classic Fuzzikaan. Ikävä kyllä Voodoo-1:n tarjoama särö on muistaakseni sen verran kiva, että pitänee joskus vaihtaa ne potikat :D

Osittain siinä on kyse myös semmoisesta äijä-meiningistä, että eipä löydykään joka pojalta samaa poljinta laudasta.
 
On kyllä varmaan välillä vähän tästäkin kysymys :)
 
Putiikkipedaalimarkkinat taitavat olla sen verran pienet että tahrat brändissä(sudet, huono asiakaspalvelu (Mr.Fulleria tää ei tiätty koske))voivat olla kohtallokkaita. Kun mainostus menee usein word of mouth-periaatteella niin myös asiakaspalvelun pitää olla ominaisuuksien, soundin, luotettavuuden yms lisäksi kohdallaan. Ja itse olen ainakin saanut aivan loistavaa palvelua eräiltä putiikkivalmistajilta. Itse arvostan aika korkealle kohinattomuuden, kunnollisen bypassin(ei vältsysti true) ja soundin. Eli melkein sitten pistää tuplasti rahaa kiinni ettei tarvitse kärsiä jostain ei halutusta ominaisuudesta.
 
Halvat paskat potikat ja muutenkaan ainakaan tuo Voodoo-1 ei ole sisuksiltaan mitään putiikkipedaalien tasoa. Ei ollut Roger Mayerin Classic Fuzzikaan
 
Olen lukenut samanlaisia juttuja ennenkin. Kolme Mayeria mulla on ollut ja yhdesta irtosi juotos. Eli ei nyt mitään kamalan huonoja kokemuksia ole. Potikat Axis Fuzzissa kyllä rutisivat vähän mutta syynä taitaa olla potikassa oleva luikaste joka kerää pölyä, contact cleaner yms voisi auttaa. PItäisikin käydä jotain sellaista ostamassa..