Tanssimusiikki ›

Suomenmaata kiertää epälukuinen joukko tanssibändejä, jotka ovat kohtuullisen hyviä. Soitto toimii, yleisö tykkää, keikat pyörii eikä niitä juurikaan juoda pystyyn. Hitaat valssit ja masurkatkin löytyy tarvittaessa. Tällaisia bändejä on mukava ja vaivaton katsella ja kuunnella paikallisessa soittoruokalassa.
 
Silti tällaisia "perusbändejä" kuunnellessa tulee joskus sellainen tunne, että jotain jää puuttumaan. Ikään kuin bändi kävisi pikkuisen vajaatehoilla, ja pienellä vaivannäöllä saataisiin juttuun vielä vähän ekstraa. Toki saattaa kysymys olla ihan huonosta illasta tai yleisestä leipääntymisestä, mutta voi olla niinkin, että bändin konsepti ihan oikeasti kaipaisi pientä terästystä.
 
Tällä pohjustuksella haluaisin herättää pohdiskelua siitä, millä elementeillä (musiikillisilla tai ulkomusiikillisilla) tällainen perusbändi voisi verevöittää ulospanoaan. Mitkä ovat niitä elementtejä, jotka tekevät hyvästä bändistä erittäin hyvän ja antavat kaivattua ekstrapotkua. En haluaisi tähän mitään yleistä "bändi on hyvä silloin kun yleisö tykkää" -ympäripyöristelyä, vaan ihan konkreettisia asioita. Eli millaisia asioita itse arvostatte huttubändeissä?
 
Aloitan: stemmalaulu. Hyvinkin yksinkertaiset uu- ja aa-köörit antavat kusisimmallekin jätkänhumpalle uutta potkua ja amerikan ilmettä. Varsinkin pienissä bändeissä stemmat rikastuttavat soundimaailmaa arvaamattoman paljon. Yllättävän usein näkee kuitenkin kvinteteissä ja seksteteissäkin, että vain yksi tyyppi laulaa. Basistin edessä saattaa olla mikki, mutta siihen ei lauleta, paitsi ehkä äärimmäisessä hädässä puolen metrin päästä. "Nokuemmäosaa"-asenne on yleinen, mutta väittäisin, että melkein kuka tahansa perusmusikaalinen tyyppi voi oppia auttavaksi stemmalaulajaksi.
 
Mitäpäs muuta?

Tuolla Muusikkojen Liiton sivuilla kerrotaan "bändivalmennuksesta", jota muka olisi saatavissa eli ammattimies tulisi bändin treeneihin vähän ohjaamaan.
 
Olin kiinnostunut siitä, mutta sähköpostiviesteihini ei vaivauduttu edes vastaamaan.
 
Voisi kuvitella, että tämä olisi tapa, jolloin ainakin joissakin tapauksissa voitaisiin lisätä "se jokin".
 
Aloitan: stemmalaulu.
Tosta oon kyllä samaa mieltä. Jokin aika sitten kuulin tanssitrioa, joka kyllä kuulosti/vaikutti huomattavasti suuremmalta kun joka äijä lauloi ja kivoja laulustemmoja.

Lisää parannusehdotuksia:
 
Kannattaisi käyttää muutaman kerran täysin ulkopuolista äänimiestä ruuvamassa "ammattilaisen" näkemyksen saundimaailmasta. Äänipaavoa vois käyttää treeneissä ja tietenkin keikalla. Saattaa yllättää lopputulos.
 
Monilla kelpo bändeillä on ongelmia äänentoiston kanssa.. Joku ei kuulu tarpeeksi, joku kuuluu liikaa jne. Ongelma on ilmeinen silloin, kun bändi itse hoitaa miksauksen jopa soittamisen lomassa. Aika pahalta näyttää kun yksi soittaja on koko ajan selin yleisöön päin persevako paljaana kontillaan:) Tai rumpari lyö vain toisella kädellä komppia, kun toinen etsii koko ajan uusia ideoita mikseristä.

Olisko tuohon stemmalaulannan kotiharjoitteluun käytännön vinkkejä, tottahan sitä auton ratissa yksistän mutta....

zzzzzzz

Olisko tuohon stemmalaulannan kotiharjoitteluun käytännön vinkkejä, tottahan sitä auton ratissa yksistän mutta....
 
Mä oon aikoinani aloittanut stemmojen laulelun juuri autonratissa tai ylipäänsä levyjen mukana, pitää vaan olla tarkkana ettei paikalla ole yleisöä:-) Jossain vaiheessa tuli faijan kanssa vedettyä aika paljon trubaduuri osastoa ja se jos joku oli omiaan kehittämään stemmoja.
Toinen hyvä metodi on etsiä oman instrumentin kanssa esim. lähtöääni (jos ei muuten saa kiinni) joka monasti menee terssin tahi kvintin päästä.
 
Toi stemmahomma tosiaan antaa hienon lisän perushuttuun, tietysti vain onnistuessaan. Jos on epävarma stemman tarkkuudesta niin suosittelen jättämään treenaamisen treeneihin. Toinen super tärkeä juttu kaikessa soitossa on taiminki, yksinkertainenkin soitto kuulostaa hyvältä jos taimi pitää ja sen hiffaa turakaisetkin.

Lisää parannusehdotuksia:
 
Kannattaisi käyttää muutaman kerran täysin ulkopuolista äänimiestä ruuvamassa "ammattilaisen" näkemyksen saundimaailmasta. Äänipaavoa vois käyttää treeneissä ja tietenkin keikalla. Saattaa yllättää lopputulos. .
 
-Tässä täysin samaa mieltä. Keväällä harjoituksissa kävi usempia kertoja ääniheppu ja antoi paljon ajattelun aihetta. Todella hyvä asia.
 
..ja ehkä tämäkin:
 
-Komppissa mukanaolevien koskettimien & kitaroiden osajakoa kannattaa miettiä. Tahtoo joskus puurotua vähän jokainen siihen keskialueelle liikaa.
 
Eli hyvä olisi käydä huttubändissä myös näkemystä omaava kapellimaisteri. Kompit kevenevät huomattavasti.
 
Sitten yksi viaton kysymys: 'Voiko foneja soittaa myös hiljaa?' ;)

Hyvä threadi!
 
Juu: stemmat, taimi,
 
- Esiintyminen ja vaikka ees pikkusen show:ta
. Siitit kuteet (ennenvanhaan rokkibänditkin veti puku päällä)
- Aktiivinen pr-toiminta joka keikalla (vrt Hoikka & Lamela)
- Vähän säätöö böndin itrumenttivalikoimaan.
- Muutama hausaka biisi sekaa, mutta sit muutama kunnon "ranteet auki - riipasu"

"ranteet auki - riipasu"
 
Parabellum, reikä sininen, uni ehkä ikuinen.

...meillä ainakin ork.on saanut paljon kiitosta siitä että biisit on hieman eri kun useimmilla huttubändeillä.
 
Sama juttu.
 
Eikä tarvii ees koko ohjelmisto olla niitä harvinaisempia, kunhan on reilusti.
 
Kyllä ne Heilit Karjalasta pitää olla kans, jotta yleisö kokee tunnistamisen riemua....

Sitten yksi viaton kysymys: 'Voiko foneja soittaa myös hiljaa?' ;)
 
Kuulemma voi, mutta siihen tarvittaneen aikasta hyvä fonisti. Harrastajatasolla nyanssit kompensoidaan usein innolla. Soittelin pari vuotta oululaisessa opiskelijapuhallinorkesterissa, jossa oli pahimmillaan/parhaimmillaan 4 alttoa, 5 tenoria ja 1 barska. Pääosin ihan hyviä soittajia, mutta tuo nyanssipuoli tahtoi olla hakusessa. Muutaman kymmenen neliön harjoituskopissa tuo fonipultti sai aikaan melko läpitunkemattoman äänivallin.
 
Aasinsilta takaisin aiheeseen: pillit ovat hyvä juttu huttubändissä. Aika harva bändi pystyy työllistämään "kokoaikaisia" pillistejä, mutta jos puhaltimet taittuvat toisenakaan instrumenttina, (kohtuullisella tasolla tietysti) antaa se mukavan lisän.

Kuulemma voi, mutta siihen tarvittaneen aikasta hyvä fonisti. Harrastajatasolla nyanssit kompensoidaan usein innolla. Soittelin pari vuotta oululaisessa opiskelijapuhallinorkesterissa, jossa oli pahimmillaan/parhaimmillaan 4 alttoa, 5 tenoria ja 1 barska. Pääosin ihan hyviä soittajia, mutta tuo nyanssipuoli tahtoi olla hakusessa. Muutaman kymmenen neliön harjoituskopissa tuo fonipultti sai aikaan melko läpitunkemattoman äänivallin.
 
Aasinsilta takaisin aiheeseen: pillit ovat hyvä juttu huttubändissä. Aika harva bändi pystyy työllistämään "kokoaikaisia" pillistejä, mutta jos puhaltimet taittuvat toisenakaan instrumenttina, (kohtuullisella tasolla tietysti) antaa se mukavan lisän.
 
Vähän fonia kokeilleena, voi mutta se on (ainakin aloittelijalle) vaikeaa.
Entäs trumpetti?

Vähän fonia kokeilleena, voi mutta se on (ainakin aloittelijalle) vaikeaa.
Entäs trumpetti?
 
Sama juttu.
 
Varsinkin vaskien kanssa pitää muistaa hyvä monitorointi. Niillä vaan soittaa kovaa, jos ei kuule mitään.
 
Ihan sama ilmiö on, jos kitaristi vetää koko illan combon takapuolella.

Vähän fonia kokeilleena, voi mutta se on (ainakin aloittelijalle) vaikeaa.
Entäs trumpetti?
 
Kaverit pisti kerran tauolla aikoinaan sormella pyöräyttämällä solistimme trumpetin suukappaleeseen nokea siinä kapakissa olevan takan luukusta! Voi vittu että nauratti kun se puhalsi torveen eka kerran ja sille jäi musta renkula siihen suun ympärille! Sitten sille tuli mökö päälle!

Kaverit pisti kerran tauolla aikoinaan sormella pyöräyttämällä solistimme trumpetin suukappaleeseen nokea siinä kapakissa olevan takan luukusta! Voi vittu että nauratti kun se puhalsi torveen eka kerran ja sille jäi musta renkula siihen suun ympärille! Sitten sille tuli mökö päälle!
 
Minulta olisit saanu turpaasi. Soittimiin ei kosketa.

Minulta olisit saanu turpaasi. Soittimiin ei kosketa.
 
Niin siinä monesti on käynyt että kaverit on saanu ja minä olen saanut vain turpiini vaikken ole mitään tehnykkään! Mutta nauratti se kavereiden temppu niin perkeleesti silti!

- Useamman laulettava myös leadia. Hyväkin laulaja kuulostaa tylsältä 4-6 tunnissa.
- Stemmat tai edes sopivissa kohdin ja soveltuvin osin kööriä samassa äänessä.
- Biisien alkujen ja lopetusten pudottava kuin mökin katolta.
- Biisit esitetään oikean mittaisina eikä venytettyinä.
- Tempot biisin tyylin ja hengen mukaisia
- Välispiikkejä
- Ei turhaa pimputtelua biisien väliin
- Jne, jne

Minulta olisit saanu turpaasi. Soittimiin ei kosketa.
 
Tippa käsivoidetta kipparille ei näy ensin missään, mutta teke lähtemättömän vaikutuksen.

Puheloisen Jarille oli Kotialho tehnyt Salon Rikalassa sellaisen jäynän että oli vetänyt ohuen langan pitch-"Tsoikkariin", siitä oli vedellyt kiipparisooloissa.