Kitarat: kitarakamat ›

Vastasin vaan provoon provolla. En kyllä haluaisi alkaa tapella sen enenmpiä kun ei edes otsikkoon varsinaisesti liity.
 
Sori, en tajunnut että se oli vitsiksi tarkoitettu. Eniveis, minä ainakin olin aivan toissani.

Tele (Jim Page, Steve Cropper, Keith Richards, James Burton, Danny Gatton, Roy Buchanan):
- kirkas, terävä saundi, akustisesti elävämpi, mutta terävyys ehkä liikaa joillekin.
- kantria tallamikillä, tai rokkenrollia
- keskiasennossa RnB komppia
- kaulamikillä vaikka jazzia
 
Strato (SRV, Pulliainen & rautalanka, Robert Cray, Ronnie Earl, Eric Clapton, Buddy Guy, Mark Knopfler, Dave Lindholm jne jne):
- pehmeämpi saundi, enemmän pehmeätä middleä.
- "tavallisella tallamikillä nyt ei mitään tee" (verrattuna teleen)
- kaulamikillä se kuuluisa bluesaundi. Keskimikki vähän kirkkaampi versio siitä.
- keveämmillä mikeillä kytkinasennot 2 ja 4 tuo kirkkaan pehmeän akuankka-saundin.
- pyöristetty body sopii hyvin istualteen soitettavaksi.
 
Neljän Ruusun kitaristin suosima kolmimikkinen Nashville Tele voi olla hyvä vaihtoehto. Ei ole aivan tarpeeksi tele eikä tietenkään kyllä stratokaan. Tai osta mun deluxe-super meksikon strato (siinä on hitu ylikäämitetyt mikit, sarjaan ja vaiheeseen kytkennät ja telemäinen talla+kaula-mikki vaihtoehto).

Kiitoksia, weelie. Tuossa oli jo aika paljon sellaista tietoa, mitä kaipailin.

Kiitos vaan kysymästä. :)
 
Kysymys on vaikea. Itse olisin ehkä telen puolella siinä mielessä että esim Les Paulin soittajista mm. Jim Pagen ja Neil Youngin olen kuvissa nähnyt telellä soittavan mutta stratolla en ikinä. Strato on ehkä munattomampi, ja esimerkiksi tuo sarjaankytkentä (eli humbucker-soundi yksikelaisista mikeistä) lienee suositumpi telejen kanssa (olettaisin). Eric Claptonhän soittaa middle boostin kanssa, jotta saa stratosta enemmän Gibsonimaiset saundit.
 
Nashville telessä on kait aika räyhät mikit, jos rokkisäröistä musiikkia soitat. Mutta siitä puuttuu tallamikin alta se metallilevy ja tallakin on moderni eikä perinteinen telecaster twängi-kuppi kolmella tallapalalla. Eli siis enemmän rock kuin perinteinen "kantri"-tele. Erinomainen räyhämikkinen strato olisi esim Jimmie Vaughan-malli. Noissa kummassakin meksikolaiset alnico TexMex-mikit.
 
Tässä lisäosviittaa (lainausmerkeissä jos ei oikeasti sillä soita, ykkösvaihtoehto ensin):
U2 -> strato ja tele
AC/DC -> "tele"
CMX -> ei hajuakaan mutta veikkaan että "tele"
CCR -> tele ja strato
Kolmas Nainen -> TELE
Led Zeppelin -> TELE
Rage Against the Machine -> tele (EMG-metallimikein)
ja vaikka...
Zen Cafe -> tele
Clash -> tele
Ismo & Ilkka Alanko -> tele
Agents, Yölintu -> Strato

Kysymys on vaikea. Itse olisin ehkä telen puolella siinä mielessä että esim Les Paulin soittajista mm. Jim Pagen ja Neil Youngin olen kuvissa nähnyt telellä soittavan mutta stratolla en ikinä.
 
Page on vedellyt stratikallakin, siinä missä varmaan kaikki maailman kitaristit. Eri asia mitä lavalle kehdataan tuoda. Stratotyöskentelyä voi nähdä tuplalivedvdllä, ja kuulla ainakin Coda-levyllä. Ellen nyt ihan väärin muista.
 
Tosiaan straton tallamikki voi tuntua hippasen kireältä jossain yhteyksissä (paska mikki, paska vahvistin), mutta ei se käyttökelvoton ole, eikös se Hank Starwing Marwinkin vedelyt tallamikillä, Dave Gilmourista nyt puhumattakaan.. Pink Floydin Sheep-biisissä tele twängää aika kivasti ja stratosta voi nauttia vaikka Shine on you crazy diamondissa, jos nyt hyvista soundeista haluaa esimerkkejä.

OK. Mutta telellä pääsääntöisesti soitetaan tallamikillä ja stratolla kaulamikillä. mutta esim Jimmie Vaughan muistaakseni soittaa pelkästään tallamikillä nykyisin. Suomalaisten stratomiesten kommentteja:
http://www.rytmi.com/rytmi504/504strato3.html
4) Mikä Stratocasterin mikrofoni on Sinulle mieluisin?
Hasse: ”Mä käytän kyllä ihan kaikkia mikkejä, siis mä vaihdan niitä kesken soolojaki.”
Dave: ”Mun kitarassa on kolmeasentoinen mikkikatkaisin. Melkeen aina mä käytän sitä tumminta mikkiä eli etumikkiä, paitsi Hooker-kompissa mä käytän sitä terävintä. Toneihin mä koskaan koske, ainoo nappula jota mä käytän on se volume-nappula. Ne tone-nappulat on siinä mun mielestä vaan sen takia, ett se olis enemmän esteettisesti tasapainossa: se on niinku esteettisesti kaunista, ku siinä on ne kolme nappulaa.”Esa: ”Keskimikki.”
Jukka: ”Mä oon takamikkijätkä. Välisoundeja tulee käytettyä aika paljon RB:ssä ja funkissa, mutta Hurriganesissa ei voi käyttää muuta ku takamikkiä, Remander (Remu) hermostuu heti jos mikkikatkasin on väärässä asennossa.”
 
Pink Floydia ajatellessa yleensä sanoisin että strato, mutta enpä ole sen enempää paneutunut. Jos kaikua tykkää käyttää EDGEn ja Gilmourin sun muiden tapaan, niin Policen kitaristi käytti teleä siihen, tosin taisi olla '63 custom tuplahumpparitele.

CMX -> ei hajuakaan mutta veikkaan että "tele"
 
Halmkrona ainakin soitellut useammassa livessä jollain Gretchin archtop/hollowbodyllä. Näin ainakin itse muistelisin nähneeni... saattaap tosin olla että siinä vaiheessa festaria tahi keikkaa on ollut jo sopivasti tuoppia alla :)
 
Rage Against the Machine -> tele (EMG-metallimikein)
 
Joo, myöhemmässä vaiheessa... aikaisemmin Morello soitteli Ibanezin strato/rg/s-series tyyppisellä skeballa, ja välillä taisi olla Talman käytössä myöskin.
 
Mutta joo... Kummatkin hyviä skeboja. Melkein voisi sanoa että Strato H/S/S tai Tele T/H mikityksellä on saundiltaan ympäripyöreen monipuolista. Kaverilla on tuollainen HSS-strato jossa tallamikissä kaiken varalle vielä puolitus. Sillä lähtee aika moni musatyyli kivuttomasti. Hevit, rockit, rautalangat, bluesit ja funk/reggae kompittelut :)

Mutta telellä pääsääntöisesti soitetaan tallamikillä ja stratolla kaulamikillä.
 
Taitaa ainakin mulla jäädä stratolla tuo kaulamikillä soitteleminen kaikkein vähimmälle. Eniten käytössä on mulla tallamikki sekä tallamikin ja keskimikin väliasento.

Pink Floydia ajatellessa yleensä sanoisin että strato, mutta enpä ole sen enempää paneutunut. Jos kaikua tykkää käyttää EDGEn ja Gilmourin sun muiden tapaan, niin Policen kitaristi käytti teleä siihen, tosin taisi olla '63 custom tuplahumpparitele.
 
Ai Gilmourko käyttäisi kaikuja? ;) Syd veteli aluksi pfsä telellä, ja Gilmourkin oli ennen stratoon siirtymistään telesoittaja. Mut pääsääntoisesti stratolla DG Floydissa soitteli, tele tuli kuvioihin Animalsin aikoihin, sheepin lisäksi mm. Run Like Hellissä(ainakin livenä oli) tais olla myäs tele, ainakin osittain myös Dogsissa jne..

Molemmat on riittävän kaukana Les Paulista. Stratosta saa helähtäviä vastavaihesoundeja a'la Mark Knopfler, joita telestä ei irtoa -toisaalta legendaarinen telen tallamikkisoundi (loistava kantrista punkkiin) lähtee vain oikeaoppisesta telestä. Molemmissa soittotuntuma on saman tyyppinen, joskin straton bodyssä on viisteet ja pyöristykset, eli strato istuu soittajan vartaloon kuin mittatilauspuku. Stratossa on normaalisti vibrakampi, mikä on merkittävä juttu. Mun mielestä tele on varsinainen plug and play -kitara, kun taas stratoa joutuu säätelemään enemmän. Strato on hirmu monipuolinen, telekin tavallaan. Monipuolisuudesta huolimatta molemmissa on erittäin tunnistettava ja omanlaisensa soundimaailma.Tele on rakenteeltaan maailman kestävin ja luotettavin kitara, mutta ei stratokaan paljoa jälkeen jää.
Ei kun testailemaan!

Mulla on molemmat, sekä Les Paul. Kyllä Telellä tulee soitettua huomattavasti enemmän nykyään kuin Stratolla. Se Telen tallamikkisaundi on niin herkku.

Alkaa vaikuttaa siltä, että pitäisi olla molemmat :)

Alkaa vaikuttaa siltä, että pitäisi olla molemmat :)
 
Nimenomaan. Molemmat on nääs hirmuhyviä. Osta aluksi se, joka tuntuu sinusta tällä hetkellä sopivammalta.

Mulla on tele ja lespa, ja yksi syy miksi nimenomaan tele (paitsi etten yleensä ottaen pidä straton ulkonäöstä ja tatsista) oli se, että kaulamikillä pääsee tonen/volan/vahvarin volan kanssa leikkimällä suorastaan hämmentävän lähelle Les Paulin soundia. Lisäksi telen keskiasento on parhautta puhtaisiin komppisoitantoihin, miellyttää mua enemmän kuin strato millään mikkivalinnalla. Tallamikki ei ole mulla kovinkaan usein käytössä, mutta kyllä sekin toimii hyvin, kuten muut ovat kertoneet. Siitä saa hyvät aggressiiviset komppimeiningit ja sooloihinkin hyvää särmää tarvittaessa, mutta itse haen vähän pehmeämpää soundia.

Alkaa vaikuttaa siltä, että pitäisi olla molemmat :)
 
Nyt ollaan totuuden asialla! =) En minä ainakaan osaisi
noista kahdesta valita kuin ihan päivän tuntuman ja
sukkien värin mukaan. Mulle strato on ollut aina enemmän
sellaiseen soolomeininkiin ja tilutteluun ja telellä rankaistaan
talossa ja puutarhassa Richards-kompista ilkeisiin
murjaisuihin...
 
Osta ensin toinen ja sitten kun on varaa toinen kaveriksi!
Mun mielestä kaikki Telen ja Straton välimuodot
(Nashville yms.) on vain hyvän asian pilaamista
kompromisseilla. =) Tietysti jos haluaa pitää vain yhtä
kitaraa, niin se on varsin ymmärrettävää.

Alkaa vaikuttaa siltä, että pitäisi olla molemmat :)
 
Joo ja siitä päästään siihen, että pitää olla molempien lisäksi vielä niillekin kaveri :-)
 
Itse hommasin viimeisenä Japanilaisen Fender Paisley Telen ja hemmetti kyllä on hyvät TELE-soundit, joita ei lähde mistään muusta omistamastani kitarasta. Muista lähtee taas sitten niille ominaiset hyvät soundit.
 
Mukava harrastus tämä kitaroiden keräily... tosin nyt alkaa Made in Japan sarja olla valmis... 335, SG, LP, Strato ja Tele. Mitähän seuraavaksi...

Mukava harrastus tämä kitaroiden keräily...
 
Kertokaa joku joka on pidempään harrastanut kitarointia, että loppuuko tämä krooninen kitarakuume koskaan? Ostaessani Les Paulin ajattelin, että nyt pärjätään pitkään. Puolen vuoden päästä alkoi uusi kuume. Ihana ja kallis harrastus : /

Kertokaa joku joka on pidempään harrastanut kitarointia, että loppuuko tämä krooninen kitarakuume koskaan? Ostaessani Les Paulin ajattelin, että nyt pärjätään pitkään. Puolen vuoden päästä alkoi uusi kuume. Ihana ja kallis harrastus : /
 
Juu, ei se kuume muuta kun pahenee aikojen saatossa. Sitten tulee vahvarikuume ja kohta efektipedaalipedaalikuume jne... Ja aina vaan on tarjolla jotain semmosta mikä on pakko saada. Kai se vaan on mielen heikkoutta, pitäis kamojen sijaan oppia keskittymään siihen olennaiseen.

Kertokaa joku joka on pidempään harrastanut kitarointia, että loppuuko tämä krooninen kitarakuume koskaan? Ostaessani Les Paulin ajattelin, että nyt pärjätään pitkään. Puolen vuoden päästä alkoi uusi kuume. Ihana ja kallis harrastus : /
 
Minun on ainakin omalta osaltani sanottava, että kuume todellakin vain yltyy. Tällä hetkellä on valtava sähkökitarakuume menossa, ja siinäkin on 3 mallia, jotka kaikki pitäisi omasta mielestäni omistaa. No kaikkea ei voi saada ainakaan heti, ja vahvistinkin olisi saatava, ja vielä lähiaikoina. Monesti myös tekisi mieli hyvää akustista. Kaikkia yllättäviä efekti-innostuksia ei kannata alkaa luettelemaankaan. Ensin ostan kitaran, sitten vahvistin, sitten kakkos (käytännössä 4) kitara, ja sen jälkeen kyllä pitäisi alkaa kamat olla pidemmällekkin kunnossa. Tosin tuon suunnitelman toteuttaminen tulee kyllä helposti kestämään useita vuosia.