Rock, pop, alternative ›

Sehän on ihan sama, mitä sä pidät "markkina-alueena". Mutta tämä musiikkialan ammattilainen sanoi sulle, että noita on maailmalla nähty ja sä pidät sitä kehuna... Sillä mentaliteetilla sä OLET ressuredford. Et sä mitään luo, vaan matkit. Humppapohjalta. Suomen se ja se. Get it?
 
Kummaa miten kontekstistaan irrotetut sitaatit kääntävät alkuperäisen lauseen merkityksen päälaelleen.
 
se sanoi (saivartelua) ettei tällaista olla suomessa nähty. Se oli kohteliaisuus. Se, mitä hän totesi muusta maailmasta, oli mielestäni asiaankuuluvaa ironiaa.
 
Sitten toki, on aina hyvä sanoa, että mistäs sinä tiedät mitä matkitaan ja jätetään matkimatta kun et tasan sata varmasti ole kuullut koko musiikkia...? Mutta se on latteata ja ynseätä sanoa tuollaista.
 
Suomen se ja se... Niin nyt tajusin. Mikäköhän me sitten oltaisiin? "Suomen dave mathhewsin ja anthraxin piriä vetänyt epilepsiakohtaiksen saanut äpärälapsi pahalla tripillä"
 
Jaa. En tiiä. Suomessahan tuon kommentin perusteella, olettaen että olisit jokseenkin oikeassa, ei ole ensimmäistäkään kehityskelpoista saatikka vientikelpoista yhtyettä.
 
Ja, kiitos iskelmän, suomirokin ja vastaavien etovuuksien suosimista tuotannollisella puolella harjoittavan musiikkiteollisuuden, näin melkein onkin asiat; Potentiaalisia yhtyeitä ei hyödynnetä, riskejä ei tehdä ja tuntuu kuin vastuu ulkomaantyöstä laskettaisiin bändille, ilman omaa panosta yhtiö taholta, muttta voitot totta kai korjataan jos niitä tulee. Jaajaa...

No joo.
 
Ei viitsitä spekuloida ja lytätä kenenkään proggiksia, kun ei ole nuottiakaan kuultu. Kyllä myyntimieskin voi tehdä uutta musiikkia, samoin kuin kadunlakaisija (Sepi!), diplomi-insinööri(Moog Konttinen) tai vaikka medianomi (J.Martikainen).
 
Ei se siviiliammatti siihen vaikuta.
 
Ja toisekseen: aivan samahan se loppujen lopuksi on, mistä lähtökohdista tai millä asenteella sitä musiikkia tekee, lopputuloksellahan sitä vain väliä on. Siitä voi sitten joko pitää tai ei, simple as that.
 
Hyvä biisi on hyvä biisi, oli se sitten kohderyhmälle suunnattua, laskelmoitua poppia tai kompromissitonta tajunnanvirtataidetta.
 
Nyt saa teilata, minä olen kiinnostunut vain itse musiikista.

Kyllä myyntimieskin voi tehdä uutta musiikkia...
 
Tottakai voi tehdä. Mutta ei myyntimiehenä. Jos luit, mitä kirjoitin, niin kyse on asenteesta. Luovaa hommaa tehdään, niin, että on sanottavaa ja se sanotaan niinkuin halutaan. Homma yritetään jakaa niin monille kuin mahdollista ja tienata siitä elanto.
 
Mutta kun LÄHTÖKOHTA on se, että aluksi määritellään kohderyhmä, niin silloin tehdään saippuaa tai marspatukoita tai turvetta. Myynti- ja markkinointihommien jobi on -karkeasti- analysoida markkinat ja keksiä siihen sopivaa myytävää pienimmällä yhteisellä nimittäjällä. Ei silloin mitään "uutta luoda". Se tässä on pointti.
 
Esimerkiksi taas Eput (joka siis väärinkäsitysten välttämiseksi on musta helvetin huono bändi) ei seurannut mitään trendiä vaan teki omansa.
 
Ja vielä hiukan Markuusille; en mä ymmärrä, mistä sä sen nyt tempasit, että Suomessa ei ole mitään vietävää "ulkomaille" kun sitä on maa ja myös Euroopan baanat pullollaan. Siis semmosia artisteja, jotka ovat lähtökohtaisesti tehneet ja tekevät mitä haluavat. Että siis se lähtökohta ei ole mikään kohderyhmä vaan musa.
 
Onhan tästä nyt ollut jo jonkin aikaa puhetta, kuinka rokkihommia ihan "vientimielessäkin" jarruttaa se, että monet nuoret orkat ovat niin perkeleen tietoisia siitä, mimmosia niiden pitää olla jotta juttu myisi valmiiksi katsotuille markkinoille. Niillä markkinoilla vain tuppaa aina olemaan se alkuperäinen, joka on vähät välittänyt siitä, kuka ostaa kunhan joku ostaa, että homma jatkuu.
 
Että kannattaisi kumminkin pistää markkina-analyysit ja viimeiset trendit nurkkaan ja tehdä mitä haluaa niinkuin haluaa. Jos kypeniä on, niin siitä sitten syntyy se uusi trendi.
Silloin ei ole ainakaan myöhässä.
 
Ei tässä tämän ihmeellisempiä.

Tottakai voi tehdä. Mutta ei myyntimiehenä. Jos luit, mitä kirjoitin, niin kyse on asenteesta. Luovaa hommaa tehdään, niin, että on sanottavaa ja se sanotaan niinkuin halutaan. Homma yritetään jakaa niin monille kuin mahdollista ja tienata siitä elanto.
 
Toi on totta, joskin vain kolikon toinen puoli.
Kovinkaan monella aloittelevalla yhtyeellä ei ole hajuakaan siitä, että mitä tule tapahtumaan heille heidän uransa aikana.
Apulanta peräpitäjän tanssilavalla oli juuri tällainen.
 
Minulla on sanottavaa, ja sanon sen kuten haluan.
Puheillani olen viitannut lähinnä siihen, etten aio panostaa pätkän vertaa maaseutukeikkoihin, edes pakon uhalla.
meitä ei lobata seudulle, jossa responssi on automaattisesti kielteinen.
 
Mutta kun LÄHTÖKOHTA on se, että aluksi määritellään kohderyhmä, niin silloin tehdään saippuaa tai marspatukoita tai turvetta. Myynti- ja markkinointihommien jobi on -karkeasti- analysoida markkinat ja keksiä siihen sopivaa myytävää pienimmällä yhteisellä nimittäjällä. Ei silloin mitään "uutta luoda". Se tässä on pointti.
 
Ja tuliko koskaan mieleesi, että kohderyhmä määrää tienestit siinä missä kohderymän määritteleminen helpottaa markkinointia, joka on nykyjään tärkämpi osa koneistoa kuin itsse musiikki?
 
Monia ytyeitä siivittää tietyissä piireissä yksin omaan nimi tai asenne, jota koneisto hyödyntää. Manson, slipknot ja suomesta vaikkapa velcra, ja negatiivisena esimerkkinä juurikin eput.
 
Esimerkiksi taas Eput (joka siis väärinkäsitysten välttämiseksi on musta helvetin huono bändi) ei seurannut mitään trendiä vaan teki omansa.
 
Jos olisit lukenut aikaisempia kommenttejani olisit tajunnut jo ajat sitten että tätä minä juurikin ajan takaa. Tarkoituksenamme, toisin kuin epuilla, onkin tarkoitus pystyä uusiutumaan, niin kauan kuin se on kannattavaa. Sen jälkeen tehdään jotain muuta.
 
Ja vielä hiukan Markuusille; en mä ymmärrä, mistä sä sen nyt tempasit, että Suomessa ei ole mitään vietävää "ulkomaille" kun sitä on maa ja myös Euroopan baanat pullollaan. Siis semmosia artisteja, jotka ovat lähtökohtaisesti tehneet ja tekevät mitä haluavat. Että siis se lähtökohta ei ole mikään kohderyhmä vaan musa.
 
Britannia, saksa ja ruotsi ovat ne maat, jotka näyttävät missä rahaa tehdään euroopassa. Siihen on matkaa vielä suomen bändeillä. Oma lukunsa on jenkit. Kuten sanoin, mikä tahansa paska on markkinoitavissa mielikuvien avulla jumalattomaksi myyntimenestykseksi. Sellaista koneistoa suomella ei ole tarpeeksi suuressa mittakaavassa, että siitä olisi suoraa hyötyä lyhyessä tähtäimessä. Ja kohderyhmistä: lobbaisitko vakavissasi spicegirls-faneille immortalia?
 
Onhan tästä nyt ollut jo jonkin aikaa puhetta, kuinka rokkihommia ihan "vientimielessäkin" jarruttaa se, että monet nuoret orkat ovat niin perkeleen tietoisia siitä, mimmosia niiden pitää olla jotta juttu myisi valmiiksi katsotuille markkinoille. Niillä markkinoilla vain tuppaa aina olemaan se alkuperäinen, joka on vähät välittänyt siitä, kuka ostaa kunhan joku ostaa, että homma jatkuu.

 
Tai siis niille on sanottu että hei, tää tiina tässä tietää miltä teidän pitää näytttä, ni muijat diggaa teitä. Sitten nuoret rasavillit ovat peilin edessä häpeissään mutteivat uskalla sanoa vastaan kun pelkäävät että lafka käy ikäväksi.
 
Vittu, kyllä niille on ei osattava sanoa ihan joka asiassa.
 
Että kannattaisi kumminkin pistää markkina-analyysit ja viimeiset trendit nurkkaan ja tehdä mitä haluaa niinkuin haluaa. Jos kypeniä on, niin siitä sitten syntyy se uusi trendi.
Silloin ei ole ainakaan myöhässä.
 
Luotan satavarmasti itseeni ja moniin muihin suomalaisiin nuoriin toivoihin, että päästään tekemään juuri näin ja seivataan suomen maine isekelmäjunttibändien viimeisenä tyyssijana.
 
Ei tässä tämän ihmeellisempiä.
 
Jea.

No joo.
 
Ei viitsitä spekuloida ja lytätä kenenkään proggiksia, kun ei ole nuottiakaan kuultu. Kyllä myyntimieskin voi tehdä uutta musiikkia, suunnattua, laskelmoitua poppia tai kompromissitonta tajunnanvirtataidetta.
 
Eikös J Karjalainen ole siviiliammatiltaan mainostekstien kirjoittaja? Ja kunnon perusjunttina ei ottanut siinä mitään riskejä, vaan lopetti työt vasta kun levytyssopimukset oli plakkarissa ja levymyyntikin jo kunnolla aluillaan.
 
Eli suomirockista tulee minulle mieleen tietty riskittömyys. Mikä ei tavallaan pidä edes paikkaansa, koska aikoinaan suomenkielisen rockin tekeminen oli hyvinkin suuri riski.
 
Mutta parhaimmillaan suomirockissa ei ole mitään kumartelua mihinkään suuntaan. Tehdään sitä musaa mitä itse halutaan, miettimättä sen kummemmin niiden maalaisjunttien kuin citykermaperseiden (anteeksi) tuomiota. "Tykkäävät jos tykkäävät, minä soitan omaa musiikkiani, perkele." Huonoimmillaan se on jonkun ryhmän perseennuolentaa, oli se ryhmä sitten "juntti" tai "juppi".
 
Mielipiteen tiivistelmä seuraa.
 
Suomirock - suomalaisten ihmisten soittamaa rock henkistä musiikkia.

Terve
 
Vaikea kuvitella, että musiikin teon avainsanana on markkina-alue. Tai ehkä en vain ymmärtänyt. Rivien välistä tai edes väärin. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska en varmaankaan ole markkinapotentiaalista kohderyhmää. Tai mistä sen tietää. Vaikea yhtälö, sillä olen käynyt jääkiekko-ottelussa, formulatkin tiedän, Kirkaa löytyy levyhyllystä. Tosin sitten on vielä tukuittain asioita mitä et minusta tiedä, vaikkakin mainosmiehenä(?) sinun on pirun vaikea sitä uskoa.
Muista ilmoitella keikoistasi, sillä aion näin keski-ikäistyvänä, ylipainoisena suomalaisena miehenä vetää kaksi kokoa liian pienen Jussi-paidan päälleni ja tulla lavan eteen huutamaan ”Vittu! Väärä segmentti!”

Muista ilmoitella keikoistasi, sillä aion näin keski-ikäistyvänä, ylipainoisena suomalaisena miehenä vetää kaksi kokoa liian pienen Jussi-paidan päälleni ja tulla lavan eteen huutamaan ”Vittu! Väärä segmentti!”
 
Helkkari, yhtään kaljaa en ole juonut ja naurattaa kuin nousuhumalassa.
 
Tuli vain heti mielikuva tuosta tilanteesta, tuonhan voisi käyttää jossakin "Rockstars"-ohjelmasuunnitelmani jaksossa sketsintapaisena (Rockstars on sellainen Popstarsin ja Spinal Tapin sekasikiö, jota olen suunnitellut).
 
Kuvitelkaa: Bändi soittaa kymmenelle ihmiselle tanssilavalla brittipoppia ja HS seisoo Jussi-paidassa huutamassa lavan edessä tuommoisia kommentteja. Perhana! Hoho.

Muista ilmoitella keikoistasi, sillä aion näin keski-ikäistyvänä, ylipainoisena suomalaisena miehenä vetää kaksi kokoa liian pienen Jussi-paidan päälleni ja tulla lavan eteen huutamaan "Vittu! Väärä segmentti!"
 
Backstage-passi olis myös jees.

Jos olisit lukenut aikaisempia kommenttejani olisit tajunnut jo ajat sitten että tätä minä juurikin ajan takaa. Tarkoituksenamme, toisin kuin epuilla, onkin tarkoitus pystyä uusiutumaan, niin kauan kuin se on kannattavaa. Sen jälkeen tehdään jotain muuta.
 
No totahan mä olen koko ajan ajatellut sun ehkä tarkottavan ja sen sanonutkin, mutta hädin tuskin uskonut. Toihan on just sitä, että katotaan, mikähän nyt mahtaisi olla trendi, tehdään kiireen vilkkaa melkein samanlaista ja sitten seuraavaan. Masentavaa, keskinkertaista humppamentaliteettia.
 
Ei sillä ole mitään väliä, vaikka olisittekin "Dave Matthewsin ja Anthraxin äpäräveljiä", jos asenne on suoraan turveorkestereilta.
 
Arvalle: joo kyllä J. Karjalainen oli mainosmies, mutta ei se sitä musaansa mainosmiehenä ole tehnyt. Tosin kyllä mun mielestäni tausta on valitettavalla tavalla näkynyt kaverin biiseissä.

Arvalle: joo kyllä J. Karjalainen oli mainosmies, mutta ei se sitä musaansa mainosmiehenä ole tehnyt. Tosin kyllä mun mielestäni tausta on valitettavalla tavalla näkynyt kaverin biiseissä.
 
arvalle osoitettu, mutta vastaanpa kuitenkin:
 
Mielestäni Karjalainen on niitä harvoja, jotka ovat pystyneet jotakuinkin luontevasti yhdistämään amerikkalaista juurimusiikkia suomalaiseen musiikkiin. Sitä en ymmärrä miten mainosmiehen tausta Karjalaisen musiikissa valitettavalla - tai yleensä millään - tavalla kuuluu. Ehkä voitte valaista mua asiasta.

Sitä en ymmärrä miten mainosmiehen tausta Karjalaisen musiikissa valitettavalla - tai yleensä millään - tavalla kuuluu. Ehkä voitte valaista mua asiasta.
 
Mun mielestäni se kuuluu pinnan silkoisuutena. Vähän niinkuin että se on "muodollisesti pätevää".
 
Mutta tämä on tietty vain mun mielipiteeni ja johan sekin sitä vastaan sotii, että tällä haavaa J:n bändissä soittaa jäbiä, jotka ovat sekä siviilissä että ammatissa juurta. Mutta silti.

Mun mielestäni se kuuluu pinnan silkoisuutena. Vähän niinkuin että se on "muodollisesti pätevää".
 
Musiikin vai sanoman pinnan? Vai molempien? Sanoisin, että JK kuulostaa tavallaan "leikkimusiikilta"; seikka, jota en voi sinällään pitää pelkästään joko hyvänä tai huonona asiana. JK:n musiikkia on varmasti vaikea pitää mitenkään erityisen syvällisenä pitää mutta traditio, johon se osaltaan nojaa on ikivanha ja tuon tradition oivaltava käyttö antaa musiikille syvyyttä.

MarQsi:

Jos olisit lukenut aikaisempia kommenttejani olisit tajunnut jo ajat sitten että tätä minä juurikin ajan takaa. Tarkoituksenamme, toisin kuin epuilla, onkin tarkoitus pystyä uusiutumaan, niin kauan kuin se on kannattavaa. Sen jälkeen tehdään jotain muuta.
 
Eputhan nimenomaan uusiutui niin kauan kuin se oli kannattavaa. Hupipunkin ja Kalifornia rockin kautta Suomi-iskelmään. Jos kuuntelee Aknepopin ja Tie vien, Valkoisen kuplan ja Tahroja paperilla niin onhan se kuin kuuntelisi eri bändejä. Sitten eputkin "löysivät kohderyhmänsä" ja markkinointia helpottaakseen tekivät jatkossa levynsä juuri tälle kohderyhmälle.
 
Ja epäselvyyksien välttämiseksi on pakko mainita, että minäkään en pidä eppujen musiikista, varsinkaan tästä uusimmasta linjasta, mutta jos syyttää eppuja uusiutumiskyvyn puutteesta, syyllistyy historian vääristelyyn raskaammalla kädellä. En osaa montaa bändiä, koti tai ulkomaista sanoa joka olisi kokenut uransa aikana suurempia musiikillisia muutosprosesseja kuin eput.

sormunen:
Arvalle: joo kyllä J. Karjalainen oli mainosmies, mutta ei se sitä musaansa mainosmiehenä ole tehnyt. Tosin kyllä mun mielestäni tausta on valitettavalla tavalla näkynyt kaverin biiseissä.
 
Tuo kirjoitukseni ehkä meni hieman, hmm sivuun. Se JK osuus oli vastaus AFILlin tähän kirjoitukseen:
 
No joo.
 
Ei viitsitä spekuloida ja lytätä kenenkään proggiksia, kun ei ole nuottiakaan kuultu. Kyllä myyntimieskin voi tehdä uutta musiikkia, samoin kuin kadunlakaisija (Sepi!), diplomi-insinööri(Moog Konttinen) tai vaikka medianomi (J.Martikainen).
 
Ei se siviiliammatti siihen vaikuta.
 
Hyvä biisi on hyvä biisi, oli se sitten kohderyhmälle suunnattua, laskelmoitua poppia tai kompromissitonta tajunnanvirtataidetta.
 
Eli tarkoitus oli vain antaa esimerkki tuohon: kyllä myyntimieskin voi tehdä uutta musiikkia - jonka koin jatkuvan - kohderyhmälle suunnattua, laskelmoitua poppia tai kompromissitonta tajunnanvirtataidetta. Eikös JK putoa tuohon kohderyhmälle suunnattua ja laskelmoitua poppia aika hyvin? Vähän silkoiseltahan se minustakin on aina
kuulostanut.
 
Asiasta toiseen, et sormunen tunnusta lisänimeä "soppa"? Yhteen "soppa" Sormuseen olen joskus törmännyt musiikillisissa merkeissä.

En osaa montaa bändiä, koti tai ulkomaista sanoa joka olisi kokenut uransa aikana suurempia musiikillisia muutosprosesseja kuin eput.
 
Mä voin kertoa sulle heti yhden: Hurriganes. Kuuntele peräkkäin Rock and roll all night long- levyn biisejä ja vaikka Seven days, seven night- platan biisejä. Todennäköisesti huomaat suuria eroja. Heh.

Terve
 
Vaikea kuvitella, että musiikin teon avainsanana on . Tai ehkä en vain ymmärtänyt. Rivien välistä tai edes väärin. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska en varmaankaan ole . Tai mistä sen tietää. Vaikea yhtälö, sillä olen käynyt jääkiekko-ottelussa, formulatkin tiedän, Kirkaa löytyy levyhyllystä. Tosin sitten on vielä tukuittain asioita mitä et minusta tiedä, vaikkakin mainosmiehenä(?) sinun on pirun vaikea sitä uskoa.
Muista ilmoitella keikoistasi, sillä aion näin keski-ikäistyvänä, ylipainoisena suomalaisena miehenä vetää kaksi kokoa liian pienen Jussi-paidan päälleni ja tulla lavan eteen huutamaan ”Vittu! Väärä segmentti!”
Sehän olisi vitun tyylikästä..! ;-)

MarQsi:
 
Eputhan nimenomaan uusiutui niin kauan kuin se oli kannattavaa. Hupipunkin ja Kalifornia rockin kautta Suomi-iskelmään. Jos kuuntelee Aknepopin ja Tie vien, Valkoisen kuplan ja Tahroja paperilla niin onhan se kuin kuuntelisi eri bändejä. Sitten eputkin "löysivät kohderyhmänsä" ja markkinointia helpottaakseen tekivät jatkossa levynsä juuri tälle kohderyhmälle.
 
Ja epäselvyyksien välttämiseksi on pakko mainita, että minäkään en pidä eppujen musiikista, varsinkaan tästä uusimmasta linjasta, mutta jos syyttää eppuja uusiutumiskyvyn puutteesta, syyllistyy historian vääristelyyn raskaammalla kädellä. En osaa montaa bändiä, koti tai ulkomaista sanoa joka olisi kokenut uransa aikana suurempia musiikillisia muutosprosesseja kuin eput.
 
Mitä uusiutumista se on henkisellä tasolla, kun kositaan samaa yleisöä vuodesta toiseen heidän toivomallaan kehityskaarella?
 
Muusiikki muuttuu tekijöidensä myötä se on selvää, musiikillinen kehitys mitä tuen ei kuitenkaan ole regressiivistä, kuten epuilla, vaan päin vastoin, progressiivista. Kyllä omaa geniusta pitää olla sen verran että tekee musiikkia itselleen, ja haluaa olla pioneeri koko ajan.
 
Jos näin ei tehdä, ollaan väärällä alalla.

Mitä uusiutumista se on henkisellä tasolla, kun kositaan samaa yleisöä vuodesta toiseen heidän toivomallaan kehityskaarella
 
Jaa henkisellä tasolla? Eikös se Marttikin opeta nykyään jotain aleksander tekniikkaa? Se on varmaan sitten saman yleisön kosinnnan huippu. Vanhat parrat ei halua enää edes musiikkia, vaan helpotusta kolottaville luille.
 
Muusiikki muuttuu tekijöidensä myötä se on selvää, musiikillinen kehitys mitä tuen ei kuitenkaan ole regressiivistä, kuten epuilla, vaan päin vastoin, progressiivista. Kyllä omaa geniusta pitää olla sen verran että tekee musiikkia itselleen, ja haluaa olla pioneeri koko ajan.
 
Jos näin ei tehdä, ollaan väärällä alalla.
 
Ei voi tehdä musiikkia sekä itselleen, että sille kohderyhmälle josta koko ajan puhut.
 
Eput oli ensin punkkia sitten poppia, missä regressio? Punkkarien mielessä tietenkin, ja faneillehan se oli hirveä isku, eppujen fanipohja suurinpiirtein vaihtui tuossa kohdassa. Voisi ajatella että vasta tämän jälkeen eput löysivät oman markkinointisegmenttinsä.
 
Mutta pointtihan on, että juuri nykyeput on malliesimerkki markkinointivetoisesta musiikintekemisestä ja siitä mihin se johtaa. Suohon ja syvälle. Ja uusiutuminen jota epuilla tapahtui oli varmasti hyvinkin tietoista ja kenties laskelmoitua, mutta kaikki uusiutuminen joka tiedetään etukäteen tapahtuvaksi on laskelmoitua. Kun sinä olet päättänyt jo etukäteen että teidän bändi uusiutuu, et anna uusiutumisen tapahtua luonnostaa. Silloin sinunkin bändin uusiutumisprosessi on jo etukäteen päätetty, laskelmoitu. Ja jos aiot pitää kiinni segmentissäsi olevien ihmisten mielenkiinnosta, joudut uusiutumaan heidän toivomansa elinkaaren puitteissa. Päädyt siis kosimaan samaa yleisöä, aivan samoin kuin eputkin.
 
Kohderyhmäajattelun haittapuoli on juuri se, että siinä päätyy eppu normaaliksi, eppu normaalin paikalle. Juntit on erinäköisiä, ja musiikkia ei tunnista epuiksi mutta ydin on sama.
 
Ja lisäksi kaikki mikä tapahtuu pakonomaisesti kuulostaa pakonomaiselta. Jos ja kun siis päätät että tämä bändi uusiutuu, niin asetat itsellesi tavoitteen joka voi olla vaikeampi kuin luulitkaan. Se voi parhaimmillaan tuoda niin paljon stressiä että kaikki energia menee siihen, eikä aitoon, luovuuteen pohjautuvaan uusiutumiseen jää enää voimia. Parhaimmillaan uusiutuminenkin näet tapahtuu vahingossa, ei pakottamalla. Voisin melkein uskaltaa väittää että yhtään taiteellisesti kestävää musiikillista genreä ei ole luotu niin, että joku päättää että :Luonpa tässä uuden musiikkityylin.

Musiikin vai sanoman pinnan? Vai molempien?
 
Senhän pitäisi (ja onkin) sama asia. Mun mielestäni se on "muodollisesti pätevää", näköismusaa, pastissia. Joo kyllä hyvä pastissi on viihdyttävää, mutta ei yhtään sen enempää. Ei se ainakaan bluesia ole. Mutta korostan tuota mun mielestäni, vaikka oikeassa tietysti olenkin.
 
Arvalle: Jep.
 
Tää Markuusi menee kyllä niin sarasvuopohjalta että huhhuh.