Etno, proge, latin ›

Kuulin tässä vähän kyseistä artistia ja alkoi tekemään mieli Methenyn levyjä.
Mistä olisi hyvä alkaa?
Uusinta "The way up" -levyä on taidettu kehua.

Secret Story on "helppo". Todella hieno levy, suosittelisin melkein sitä.

Tästä ketjusta:?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=5&t=82850&o=0&co=30

Tästä ketjusta:?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=5&t=82850&o=0&co=30
 
Kiitti.
Haku ei toimi.

Secret Story on "helppo". Todella hieno levy, suosittelisin melkein sitä.

Joo, ja Jeremyn arrit on ihan kurkoja tossa. Hienoa musaa!
Sit se Live vuodelta 82 on kans hyvä alotuslevy.

Tosin, true jazzarit varmaan suosittelee Song X:ää, mut mä en oo pystyny sitä kuuntelemaan kertaakaan läpi.

Yllättävän raikas ja kaunista musaa sisältävä on myös Methenyn parin vuoden takanen soolokitaralevy, mutta ei ehkä ihan ekaks hankinnaks.

The way uppia suositellaan kyllä, vaikka ainaki mulla meni vähän aikaa ennen ku pääsi sisälle mut sit kun pääsi niin kyllä kolahti.
 
New Chautauqua ja tietenkin se Bright Size Life on suositeltavia myös.

Road to you on aika hyvä ja livenraikas läpileikkaus 80-luvun helmistään.

"Pat Metheny Group", ECM 1978

En tiedä onko tämä täydellinen:
http://www.jazzdisco.org/metheny/dis/c/
 
Itse kuulin ensimmäisenä American Garagen. Diggaan sitä edelleen aivan täysillä. Konserttitaltioinneista Travels ja The Road To You ovat hienoja.
 
Voin myös suositella PMG:n konserttitaltiointeja, DVD:llä löytyy Imaginary Day ja Speaking of Now. Aivan huippuja molemmat.
On niitä kai muitakin mutta en ole niitä täällä kotomaassa nähnyt.

Zero tolerance for silence :)
 
Ei vaiskaan, itse suosittelisin edellä mainittujen lisäksi Groupin levyjä Still life (talking) ja Imaginary day, nämä ovat mukavan pop-henkisiä. :)
 
Trio/jazz-levyistä ehdottomasti Question & answer, Bright size life, Rejoicing, Trio live.
 
Suositella haluan myös Jim Hallin ja Methenyn duolevyä, Methenyn ja Scofieldin I can see your house from here, Kenny Garrett: Pursuance, Michael Brecker: Tales from the Hudson...
 
Näillä pääsee alkuun ja saa käsityksen, loistavia Metheny-levyjä on varmasti kymmeniä näiden lisäksi!

Millä levyllä on biisi nimeltä Follow me?
Tykkäsin kovasti

Näillä pääsee alkuun ja saa käsityksen, loistavia Metheny-levyjä on varmasti kymmeniä näiden lisäksi!

Ne on melkein kaikki hyvä...paitsi ZTFS ja Song X...ihan ne perusjazz-levyt on tällaselle popparille tosin vähän vieraampia.

Imaginary Day
 
Ja juurikin tuon levyn ansiosta itse aikoinani sain kipinän Methenyyn. Eli ainakin minun kohdallani sopi "aloituslevyksi".

Eräs hieman erilainen Metheny-levy on Zero Tolerance for Silence, joka on ehkä vähemmän melodinen kuin muut saman aikakauden levyt, mutta joka tapauksessa mielenkiintoinen.

Yksi vaihtari Methenyyn tutustumiseen on kanssa Mitchellin levyt.

Eka kuulemani Methenyn levy oli The Road to You -live. Sen jälkeen ei mikään ole ollut entisensä..
 
Toisesta viestiketjusta:
 
Ainakin Still Life (Talking), The Road to You ja Bright Size Life (ensimmäinen triolevy, bassossa Jaco Pastorius!) ovat valtavia levyjä. Toisaalta Imaginary Day on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen kokonaisuus. Alkupään tuotannosta myös Pat Metheny Group- sekä American Garage -levyt ovat erittäin hienoja levyjä hieman rock- ja jopa kantrihenkisellä otteella ja ennen kaikkea nuoruuden innolla. Jos ei karsasta konelooppeja ja pitää hyvästä groovesta, kannattaa hommata We Live Here -levy. Myös Jim Hall:in ja John Scofieldin kanssa tehdyt kahden kitaristin levyt ovat kerta kaikkiaan upeaa kuultavaa. Hienoa tunnelmointia on taltioitu Charlie Hadenin kanssa tehdylle pelkän kitaran ja kontrabasson levylle "Beyond The Missouri Sky". "Like Minds" on luku sinänsä, sillä tällä levyllä kokoontuu viisi musiikin huippulahjakkuutta: Pat Metheny, Chick Corea, Gary Burton (jonka bändissä Metheny 70-luvulla aloitteli uraansa), Roy Haynes ja Dave Holland. Toisaalta myös Letter from Home, Secret Story, Offramp ja Watercolors ovat upeita levyjä... unohtamatta tietenkään triolevyjä "Rejoicing", "Question and Answer" sekä "Trio 99-00" ja sen jälkeen julkaistu livetupla samalla kokoonpanolla.
 
Myös Michael Breckerin sekä Joni Mitchellin levyillä Metheny on hoitanut vastuualuettaan vähintäänkin kiitettävästi. Jack DeJohnetten levy Parallel Realities on myös hieno, kuten myös Gary Thomas:in levy Till We Have Faces. Molemmilla on Metheny kitaran varressa.

Eli yks vaihtari Methenyyn tutustumiseen on kanssa Mitchellin levyt.

Joni Mitchell on MAHTAVA! Ei tartte edes Methenyä...

Unity village(?) on kyl loistava. En oo nyt iha varma meniks toi nimi oikein.

Mun suosikki Methenyn levy on a Letter from Home. Älyttömän raikas ja melodinen levy.