Kitarat: kitarakamat ›

Gibson Les Paul Custom.
 
Hirmuinen summa rahaa ja opiskelijan tuloilla vielä hirmuisemmalta tuntuva
Itse ostin oman G LP Customin vanhemman soittajan kehotuksesta käytettynä joskus vuonna -83, maksoi markkoina muistaakseni 2700 (n. 450E). Kaverit piti hulluna kun niillä oli uudet hienot hevikeppiwaspurniibanezit. Vähän kirpas kun ekat kesätyörahat +kaikki muutkin kertyneet meni. Jälkeenpäin osoittautunut kyllä oivaksi valinnaksi..

Joo, myyntikrapula on paljon pahempi kuin ostokrapula. Se tulee nopeammin ja kovempaa. Ostokrapula voi tulla vasta parin vuoden päästä mutta silloin se on yleensä laimeampi.

Aina tulee ostokrapula kaikesta mitä itselle ostaa (soittovehkeitä, levyjä, DVD:tä, kirjoja). Tuokin raha olisi pitänyt laittaa talon remonttiin tai johonkin muuhun "hyödylliseen". Tilanne on pahentunut, kun olen alkanut tilata luottokortilla tavaraa ulkomailta. Ennen oli vain rahat lopussa ennen tilipäivää. Nyt saattaa olla vielä velkaakin. Näin siitäkin huolimatta, että teen vain "järkeviä" ostoksia.
 
Ostokrapula on ihan samanlainen kuin tavallinenkin. Aina tulee vannottua, että "en enää ikinä osta soittovehkeitä" ("en enää koskaan juo viinaa").

Aina tulee ostokrapula kaikesta mitä itselle ostaa (soittovehkeitä, levyjä, DVD:tä, kirjoja). Tuokin raha olisi pitänyt laittaa talon remonttiin tai johonkin muuhun "hyödylliseen". Tilanne on pahentunut, kun olen alkanut tilata luottokortilla tavaraa ulkomailta. Ennen oli vain rahat lopussa ennen tilipäivää. Nyt saattaa olla vielä velkaakin. Näin siitäkin huolimatta, että teen vain "järkeviä" ostoksia.
 
Ostokrapula on ihan samanlainen kuin tavallinenkin. Aina tulee vannottua, että "en enää ikinä osta soittovehkeitä" ("en enää koskaan juo viinaa").

Pätee täälläkin... Toisaalta itse yleensä pähkäilen musakamojen ostoa niin kauan että krappe ei pääse iskemään. Pahin morkkis iskee halvemmissa heräteostoksissa, kuten vaatteissa.

Miulla tulee melkeen kaikesta vähänki kalliimasta musiikkiin liittyvästä kamasta ostokrapula vaikka tuote oiskin ihan hyvä. Mietin aina että "onkohan tää nyt sittenkää niin loistava ku piti olla"
 
edit: tai no ei miulla kyllä tosta kitarasta tullu.

Aina kun on GAS, on myös krapula. :) :( :)
 
Alkoholilla aikaansaatetussa krapulassa ei todellakaan kannata mennä (sikäli kuin edes ylös sängystä tms. pääseekään) minnekään lähellekään musaliikkeitä. Jos rahaa on edellisillasta jäänyt se menee lähes varmasti.

Alkoholilla aikaansaatetussa krapulassa ei todellakaan kannata mennä (sikäli kuin edes ylös sängystä tms. pääseekään) minnekään lähellekään musaliikkeitä. Jos rahaa on edellisillasta jäänyt se menee lähes varmasti.
 
Jep. Sitä säälii itseään ja lohduttaa ostamalla edes jotakin.
 
Mutta kyllä pitkään palkoista säästetty isompi investointi lohduttaa herne(ettömällä)keitolla ja kaurapuurolla piiskattua lihaa.

Tilanne on pahentunut, kun olen alkanut tilata luottokortilla tavaraa ulkomailta. Ennen oli vain rahat lopussa ennen tilipäivää. Nyt saattaa olla vielä velkaakin.
 
Tuo vaikuttaa jo pahalta.... Itse perheellisenäomakotiremontoijana säästelen ylimääräset ja sit kun pääsee ostaan jotain, alkaa oleen niin paljon vaitoetoja ettei tiedä minkä sit ostais... sit tulee gasrapula kun olis pitäny ottaa se toinen....

Jos olisin ostanut kaikki GAS kamat, minulla olisi blues junnu, tokai LP, tele ja vaikka mitä. Ne mitä olen harkinnut tosissani on ehkäpä joku LP/Epiphone Dot tai Tokain vastaava ja Yamaha FG413 teräskielinen.
 
Mitään en ole uskaltanut toistaiseksi ostaa (no ei kyllä olisi varaakaan vielä kaikkeen), juuri sen katumuksen pelossa.

Ääh... Virheistä oppii ja katua ei kannata kuin tiettyjä asioita. Rahaa tulee ja rahaa menee. Kyllä sitä hetken ilmankin pärjää. Toki krapula iskee joskus mutta tulkoon, se tulee meinaan lähes poikkeuksetta juuri kun sen on ostanut. Kun sitten itse vermeeseen pääsee tutustumaan ja on tullut sinuiksi niin asia on varsin toinen.
 
Mun on äärettömän vaikea myydä kitaroita pois. Vaikka se ei olisi juurikaan itselle se sopivin kitara niin ei siitä vaan tahdo päästää irti. Koska tiedän että ainakin itselle iskee armoton myyntikrapula.

Aika usein kun hankkii jotain uutta niin tulee sellanen fiilis että "onko tää nyt niin hyvä?". Säätelee sitä sitten pari kuukauttaa, ja kattoo sen jälkeen.
 
Jep, sama juttu mulla. Muutenkin olen niin kitupiikki ja tulee mietittyä muutamiin kertoihin että, tulikohan hommattua rahanarvoista tavaraa. Ajan kanssa siitä pääsee yli.

mikä ihme tää GAS edes on..??

mikä ihme tää GAS edes on..??
 
Gear Acquisition Syndrome. Tai Guitar Acquisition Syndrome.

Mun on äärettömän vaikea myydä kitaroita pois. Vaikka se ei olisi juurikaan itselle se sopivin kitara niin ei siitä vaan tahdo päästää irti. Koska tiedän että ainakin itselle iskee armoton myyntikrapula.
 
Sama. Ei niitä tunnu saavan pistettyä edes myyntiin ellei jo omista jotain melkein vastaavaa.

Sama. Ei niitä tunnu saavan pistettyä edes myyntiin ellei jo omista jotain melkein vastaavaa.
 
Sama "ongelma" täällä. Ei tota ekaa bassoa vaan kertakaikkiaan voi myydä pois, vaikka en sitä käytä juuri ollenkaan. Siitä ei vaan voi luopua.

Gear Acquisition Syndrome. Tai Guitar Acquisition Syndrome.
 
Ja latinaksi Retailitis Gearica.

Toneworks AX100G
 
Kiroan sen päivän, jolloin tuo vihoviimeinen murheenkryyni astui elämääni. Myös kauppias saakoon osansa, sillä noita multiefektisuperûberscheissepedaalihässäköitä ei pitäisi kaupata, vaan jakaa helvetin porteilla. Soittelin sillä n. puoli vuotta. Meni rikki - aivovika + muita vikoja - korjuutin (takuu). Meni uudelleen rikki - aivovika - vein paikalliselle pelle pelottomalle, joka levitti kätensä ja sanoi, että ei pysty korjaamaan. V*tuttaa - en maksa kyllä senttiäkään tuon romun kunnostamisesta..

Jeah. Ostokrapula on ainainen riesa, tosin muutama kone on säästynyt sääliltä. '52 tele, Martin, PedalPower ja Line6 Delay ovat ainoat romppeet, joiden pään menoa en ole ikinä miettinyt... edes selän takana. Laiha lista siihen nähden miten paljon kama on kiertänyt.
 
EDIT: virheen korjasin

se on aika paha joskus tuo jälkeinen krapula. lähempänä masennusta.
nyt varsinkin. ostin 14 vuoden soiton jälkeen ensimmäisen uuden kitaran (usa strato) ja vähän tuli olo, että mitä helvettiä.
 
mutta kyllä tää tästä.