Roots ›

Gene Vincent and the Blue Caps yhtyeessä vaikuttanut Cliff Gallup oli yksi rock-historian lainatuimmista kitaristeista, ainakin alitajuisesti. Tämä oli siis hypoteesi ;+)
 
Lätisimme Gallupista hieman tuossa Gretsch-keskustelussa:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=15&t=90398&o=20&co=90
 
Tietääkö kukaan kertoa Gallupin urasta ennen legendaarista vuotta 1956? Ja minkälaisia juttuja Cliff teki Blue Capseistä eroamisensa jälkeen?

Gene Vincent and the Blue Caps yhtyeessä vaikuttanut Cliff Gallup oli yksi rock-historian lainatuimmista kitaristeista, ainakin alitajuisesti. Tämä oli siis hypoteesi ;+)
 
Lätisimme Gallupista hieman tuossa Gretsch-keskustelussa:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … c=15&t=90398&o=20&co=90
 
Tietääkö kukaan kertoa Gallupin urasta ennen legendaarista vuotta 1956? Ja minkälaisia juttuja Cliff teki Blue Capseistä eroamisensa jälkeen?
 
Luin joskus jostain ikivanhasta Guitar Playerin kokoelmakirjasta jonkun jutun, mutta en nyt kuollaksenikaan muista yksityiskohtia.. Taisi olla aika nuori jamppa ennen blue capseja.. Jazz-vaikutteet tosiaan kuuluu, varmasti oli Charlie Cristianinsa kuunnellut. Ike Turner käytteli kanssa kampea aika radikaalisti 50-luvulla, mut en tiedä oliko Gallup siltä saanut vaikutteita, ei oo ihan niin villiä se kammen vääntö kuin Ikellä.
 
Sen muistan, että Gallupilla ei vissiin pää kestänyt kiertelemistä ja rock'n'roll -elämää ja vetäytyi sitten soittohommistaan lähes tyystin ja oli vissiin aika hankala ja katkeroitunutkin kaveri, kun joku toimittaja jäljitti hänet haastatteluun. Ja ainakin näennäisen välinpitämätön omasta vaikutuksestaan sen ajan rockiin(-70 luku?). Mahtaiskohan olla se Guitar Playerin kirja täällä uuden kotikaupungin kirjastossa, pitäis varmaan käydä tsekkaamassa..

Cliff soitti Blue Caps levytykset Gretsch DuoJetillä, joten rupesin ihmettelemään, kuka hemmetti tossa hienossa levynkannessa heiluu Tele kourassa:

http://www.artistdirect.com/nad/store/artist/album/0,,1726532,00.html
 
Mutta sehän onkin Russell Wilaford, joka tuli kiertue-elämään kyllästyneen Gallupin tilalle Blue Capseihin. Heppu ei tehnyt Gene Vincentin kanssa kai yhtään levytystä.
 
Kuinkahan moni rockabilly-kitaristi on mennyt halpaan ja valinnut kitarakseen Telen vain siksi että on luullut että tuon klassikkolevyn kannesssa poseerannut ja "The Girl Can't Help It"-leffassa mukana ollut kitaristi on Gallup ;+)

Vähänlaisesti näyttää Gallup jengiä kiinnostavan kun ei kommetteja paljoa heru... Kun sitä ihmettelin, otin haun "Gene Vincent". Éi silläkään kriteerillä löytynyt yhtään aihetta. Oho :+O
 
No diggaako täällä kukaan Gallupia?
 
Saa tähän topicciin kommentteja heitellä, vaikkei nyt olisi heppua henkilökohtaisesti tuntenutkaan ;+)

Ehkä pitäisi tehdä galluppi... nojootosihyvävitsi.
 
Allmusic kertoo näin:
 
Biography by Richie Unterberger
 
Cliff Gallup was the original lead guitarist in Gene Vincent's Blue Caps. His stint in the band was brief, encompassing much of 1956, and about 35 tracks in the studio. Yet in that short burst of time, he established himself as one of the greatest guitarists in early rock'n'roll, and certainly one of the greatest rockabilly guitarists ever. His name is not well known to the public because he was a sideman to Vincent, the main star. Most rock fans have heard his riffs on "Be-Bop-a-Lula," if nothing else, and his speed and dexterous imagination on numerous other early Vincent tracks still dazzle.
 
Gallup might still be unknown today had not Sheriff Tex Davis, a DJ in Norfolk, Virginia, gotten involved with managing Gene Vincent in early 1956, noticing Vincent's popular radio performances. Davis assembled a band from local musicians, including Cliff Gallup, who was picked as lead guitarist. The story goes that when Vincent and the Blue Caps went to Nashville for their first session in May 1956, producer Ken Nelson had arranged to have top session musicians standing by in case the band wasn't up to par. But, goes the legend, as soon as Gallup ripped into the lightning solos on "Race with the Devil," they knew they wouldn't be needed. "Be-Bop-a-Lula" and "Race with the Devil" were among the songs recorded at this initial session, and both had solos that showcased Gallup's slithery tone, quick hands, and knack for wildly unimaginative, unexpected notes that fit.
 
"Be-Bop-a-Lula" was the only big hit Vincent cut while Gallup was still in the band, and the guitarist's talent was to some extent squandered when the band covered a bunch of pop standards on their second round of sessions in June. However, there were still a number of opportunities for Gallup to strut his stuff on uptempo rockabilly cuts, like "Bluejean Bop," "Jumps, Giggles and Shouts," and "Jump Back, Honey, Jump Back." With "Be-Bop-a-Lula" a big hit, the Blue Caps hit the road, with Gallup initially in tow. Gallup, however, was already 26 and married, and didn't enjoy touring. He gave in his notice in the fall.
 
Fortunately, Ken Nelson asked Gallup to come to Nashville for another round of sessions in October, and the guitarist played lead, although he was technically no longer in the band. These sessions produced more than a dozen tracks which rate with Vincent's finest work, although they're relatively undiscovered by the public. "Cruisin'" has a sensational skittering lead, and is a blueprint for the Stray Cats' arrangements; "Cat Man" shows Gallup's ability to leap from aggressive high tones to growling, sinister low ones; and "B-I-Bickey-Bi, Bo-Bo Go," "Five Feet of Lovin'," and "You Better Believe" are all great cuts on which Gallup, Vincent, and the band crackle with rockabilly exuberance. Still, these would be the last Vincent tracks on which Gallup would appear. As a partial consequence of Gallup's absence, Vincent's own style would veer toward the softer and less exciting after 1956.
 
In addition to his skill as a picker, Gallup was at the cutting edge of mid-1950s technology. He played his Gretsch guitar with a Fender Tweed amplifier, and produced the reverb that has come to be associated with much classic rockabilly by using echo units he constructed himself, with parts from old tape recorders. He used a flat pick in conjunction with fingerpicks on his middle and ring fingers, using his little finger to work the vibrato bar. It is amazing that a guitarist of Gallup's phenomenal abilities had not recorded before 1956. It is also amazing, and disappointing, that Gallup went right into obscurity after 1956; surely he had enough chops and inventiveness to thrive as a session player in Nashville or Los Angeles, had he so chosen.
 
Gallup did say that after he left the Blue Caps, Ken Nelson had offered him a good contract, but Cliff turned it down. He did make a solo album for the local Pussy Cat label in Norfolk, Straight Down the Middle, in the mid-1960s. According to the liner notes for Gene Vincent's The Capitol Years '56-'63 box set, this contained "a combination of 'supper club' and 'country music' instrumentals but included a few songs associated with Gene, including 'Be-Bop-A-Lula.' Cliff's style had mellowed by then but was still equally as ingenious." At the time of his death from a heart attack in 1988, he was the Director of Maintenance and Transportation for his regional school system, although he continued to play guitar on weekends. Gallup's playing, however, influenced numerous subsequent guitarists, particularly Jeff Beck (listen to the Yardbirds' "Jeff's Boogie"), who made an album-length tribute to Gallup in 1993, Crazy Legs.

Kyllähän toi Vincent/Galllup -akseli toimii... Onhan toi Gallup:in kitarointi käytännössä Rockabilly -kitaran raamattu.
 
Pitäisi kokeilla joskus löytää se Jeff Beckin tekemä tribuuttilevy Grazy Legs, jossa se soittelee Vincentin biisejä...

Muuten, näytti olevan netissäkin lainauksia tuosta mainitsemastani GP:n artikkelista. Ei kyllä löytynyt kirjastosta sitä kokoelmakirjaa.. Oli muutenkin ihan loistava, pitkät haastattelut buddy guysta, johnny winteristä, muddystä yms. Tippa tulee linssiin kun vertaa nykyiseen Guitar Playeriin. Sillä ei viittis paljon muuta tehdä kun pyyhkiä ahterin. Eka 24 sivua mainoksia, sitten joku kolmen kysymyksen haastattelu ja taas parikymmentä sivua mainoksia..

Ehkä pitäisi tehdä galluppi... nojootosihyvävitsi.
 
Allmusic kertoo näin:
 
Juu niin kertoo.
 
Luin taannoin jostain, että Gallupin saundi ei olis ollutkaan hänen omakehittämänsä, vaan että Ken Nelson olisi ollut homman aivo. Kaikua pantiin koko nauhotukseen, ei siis erikseen skittastyrkkariin. Mitenköhän keikoilla... Samaisessa jutussa väitettiin, ettei Gallup itse edes muka digannut Nelsonin tuputtamasta saundista.
 
Onko joku muu kuullu tuota väitettä? Onko väitteen todenperäisyydestä mitään hajua?

Cliff Gallup on myös äänessä Be-Bop-A-Lula:ssa eli biisin aikana kuultava huuto on hänen suustaan Näin joku setä 70-luvulla radiossa kertoi.

Yardbirdsin "Jeff's Boogie" on versio Chuck Berryn Guitar Boogiesta. Mahtaakohan siinä näkyy Cliff Gallupin vaikutus vai Berryn?

Yardbirdsin "Jeff's Boogie" on versio Chuck Berryn Guitar Boogiesta. Mahtaakohan siinä näkyy Cliff Gallupin vaikutus vai Berryn?
 
Mitenkään sen tarkemmin analysoimatta ainakin lopetus on suoraan Gallupilta lainattu.

Gallup käytti Vincent-sessiossa ekalla kerralla Standel-merkkistä vahvaria. Toisella kertaa hän lienee käyttänyt Standelia jälleen, mutta Fenkkukaan ei ole pois kuvioista. Tokan session vahvarista käydään siis keskustelua yhä. Standelia saa nykyään jälleen, 1950-luvulla niitä lienee tehty vain muutamia kymmeniä.
Täältä löytyy Tietoa; http://www.fineguitarconsultants.com/stand.htm
 
Tweed Fenderiä hän toki käytti keikoillaan ja muutenkin, vaimo muistaa antaneensa styrkkarin paikalliselle musakerholle jossa tuttu naapuri oli puuhamiehenä. Tämä tietysti Gallupin kuoleman jälkeen.
 
Cliffin keppejä oli näytillä Amerikoissa jokin aika sitten; tytär on säilyttänyt ne.
Se 54` tai 55` musta Duo Jet fixed arm Bigsbyllä jos löytyisi niin vot, näytteillä asetettuja mailoja ei ole eroteltu jutussa jonka luin.
 
Kyllä Gallup edustaa minulle maailman huippua; 11-vuotiaana apinoin Landolalla vinyyliltä Blue capsien tavaraa ja nimenomaan Cliff G:n uskomatonta vääntöä. Nyt 36-vuotiaana alkaa jutut aueta :D
 
Gretsch taasen on ehdoton, kun aloittaa Gallupismin; Bigsby, DeArmondit ja kunnon delay niin siinä kunnon työkalut!
 
-Gona, kolmen Gretschin loukussa-