Kitarat: soittaminen ›

tai sitten pidä pieni tauko soitossa ja nappaa kitara vaikka seuraavan kerran viikon päästä jos siltä tuntuu? ja sitten yritä soittaa jotain mikä ei ole ennen onnistunut ja huomaa kehitys ;)
 
...tai sitten vaan opettelet kaikki mahdolliset astekot ja skaalat ja sointukäännökset...
 
...ja mitäs järkeä nyt tässäki viestissä oli...
 
..äh.

Suosittelen tutustumaan Troy Stetinan kirjoihin. Niistä oppii paljon erilaisia tekniikoita, skaaloja, kikkoja, teoriaa ja paljon muuta.
Itse opin oikeastaan kokonaan sooloilemaan Metal Lead Guitar 1:stä ja Speed Mechanics for Lead Guitarista. Jos en olisi tutustunut kirjoihin, en olisi nyt lähellekkään niin hyvä soittaja kuin nyt. Komppauksen opin sitten Metal Rythm Guitar 1:stä ja 2:sta.
Suosittelen todellakin näitä kirjoja kaikille, vaikka et hevistä niin pitäisikään. Nämä kaikkien rockkitaristien raamattu.
 
http://www.stetina.com/lessons.html
 
Tässä vielä ääninäytteitä kirjojen kappaleista:
 
http://www.stetina.com/music.html

Menet ja hommaat ittelles King Crimsonin Redin vaikka ja perehdyt siihen. Tai SRV, Django Reinhardt, John Scofield, Mike Stern. Helposti lähestyttävää, mutta erilaista musiikkia, mistä voi sitten ammentaa lisää. Tai jotain Today Is The Daytä.

Taukoa. Taukokin on joskus paikallaan ja kun sitten alkaa uudestaan veivaamaan niin löytää paljon uutta kun korvat ja pää ovat saaneet hetken levätä.
 
Kyllä. Kandee kerätä hieman motivaatioo ja intoa ottamalla vähän etäisyyttä aiheeseen. Ei se soittotaito siitä mihinkään katoa kun vaikka esim. viikon kaksi on erossa rakaimmastaan. Sen jälkeen kiihko on uudella levelillä ja vanhatkin jutut tuntuu kivoilta. Toimii myös parisuhteessa.

Tässä onkin tullut jo paljon hyviä vinkkejä. Minä voisin lisätä metronomin/rumpukoneen niihin. Harjoittelet vaikeita asioita hitaalla tahdilla ja pikkuhiljaa kirit. Käytä vaikka skaalojen harjoittelussa. Se myös myös kehittää ajantajua.

Mä en tykkää teorian opiskelusta. Mä oon niin käytännön opiskelija, että ei mene kalloon teoriat ollenkaan. Kaiken osaamani kikkailun oon korvakuulolta opiskellut.
 
Teoria ja käytäntö voidaan ja pitäisikin liittää saumattomasti yhteen. Kun opettelet skaaloja tai moodeja niin opettelet niitä samalla soittamaan, ulkoamuistamiseen auttaa nimenomaan se, että kelailet skaaloja läpi esimerkiksi normaalisti ylösalaisin, sen jälkeen soittaen vakiintuneissa kuvioissa, esimerkiksi nuottijärjestyksissä jos normaalijärjestys olisi:
1 2 3 4 5 6 7
 
niin voit varioida: 1 3 2 4 3 5 4 6 5 7 tai 1 2 3 2 3 4 3 4 5 4 5 6 5 6 7
 
Myöskin harjoittelet samalla rytmityksiä, soittaen hommia trioleihin jne. Tietysti rytminuottien ja rytmien opettelu pitää liittää suoraan käytäntöön myös, eli käytännössä soittamaan rytmejä.
 
Sama pätee erilaisiin sointuihin ja sointu-käännöksiin, kuunnellaan ja soitetaan niitä, että opitaan käytännössä. Ei teoria ole jokin eristetyssä tilassa elävä asia, vaan käytännön soittamiseen liittyvä juttu.
 
Toki, pelkän teorian kelailu on puuduttavaa, joten voit esimerkiksi kehittää erilaisia kappaleita erilaisten asioiden opetteluun, synkopaatioita ja komppailua vaikka funkin kautta, uudenlaisia moodeja siten että improvisoit erilaisissa moodeissa menevien kappaleiden päälle jnejne.
 
Mahdollisuuksien kenttä on oikeasti rajaton. Jotain yritystäkin vaaditaan.
 
Toinen mahdollisuus on myydä kitara ja aloittaa joku oikeasti hyödyllinen ja terveellinen harraste, vaikkapa jalkapalloilu.

Toinen mahdollisuus on myydä kitara ja aloittaa joku oikeasti hyödyllinen ja terveellinen harraste, vaikkapa jalkapalloilu.
 
Hullu! En myy, taidan noudattaa kyllä muita vinkkejäsi.

Otsikossa se sanoma tulikin..
Eli, kyllästynyt soittamaan samoja vanhoja kuvioita, mitään uutta hodokasta opiskeltavaa ei löydy kirveelläkään.
Soolosoitto ei toimi, komppaaminenkaan ei kaksisesti mene..
Mitä tehdä? Mitä asioita syytä opiskella?
Uusia tekniikoita? Skaaloja?
Oon aivan jumissa, ei huvita edes soittaa ollenkaan.
Taukoilua en tue, ajattelin löytää ratkaisun jollain uudella tekniikalla, tyylillä, tms.
Ehdotuksia?
 
Et maininnut, että soitatko bändissä. Yksin harjoittelu käy kyllä tylsäksi aika äkkiä. Siis bändiin ja sitten keikalle. Ei ole tylsää enää vähään aikaan. Jos olet tuon kaiken jo kokenut, niin sitten tekemään omia biisejä. Jos olet senkin jo kokenut, niin en tiedä. Itse olen soittanut jo 25 vuotta ja teoria on tervanjuontia edelleen.

Yksin harjoittelu käy kyllä tylsäksi aika äkkiä. Siis bändiin ja sitten keikalle.
 
Juuri näin!
 
Itse olen soittanut jo 25 vuotta ja teoria on tervanjuontia edelleen.
 
Heh, mikä teoria... jotain syötävää kenties :)

Itse olen soittanut jo 25 vuotta ja teoria on tervanjuontia edelleen.
 
Mulla on lähemmäs 15 vuotta soittoa takana, enkä teoriaan ole pahemmin tutustunut. Aika roimasti se kyllä kaduttaa tässä vaiheessa soittoelämää ja oonkin ajatellut aloitella teoriapuolen opiskelua heti kun saan vähän puhtia siihen.

Saisko noita kirjoja suomesta jostain?

Saisko noita kirjoja suomesta jostain?
 
Löytyy. Esim. Musaliikkeistä tilamalla,ja ihan kirjastosta saa lainaksi.

Eli, kyllästynyt soittamaan samoja vanhoja kuvioita, mitään uutta hodokasta opiskeltavaa ei löydy kirveelläkään.
 
Hommaa uutta musiikkia ja opettele soittamaan sitä. Jätä Metallican tyylinen perusrunttaus vähemmälle, ei ihmekään että tylsistyttää. Hyviä vinkkejä saat jäsenkuvauksestani.

Oon aivan jumissa, ei huvita edes soittaa ollenkaan.
Taukoilua en tue, ajattelin löytää ratkaisun jollain uudella tekniikalla, tyylillä, tms.
Ehdotuksia?
 
Itsellä monesti sama ongelma. Teoriaa ei tarvitse opetella jotta saa inspiraatiota, eikä pakolla kannata soittaa jos ei nappaa. Muutamia reseptejä mitä itse käytän:
 
1) Käy katsomassa jotain bändiä livenä. Monesti muiden taidokas soitto antaa inspiraatiota omaan soittamiseen.
2) Kuuntele suosikkibändiesi musiikkia, katsele niiden livekeikkoja mikäli pystyt.
3) Taukoa kannattaa pitää, käy vaikka parin päivän ryyppyreissulla toisessa kaupungissa ja jätä kitara kotii.
4) Kokeile väsätä jotain omaa biisiä. Paskalta voi kuulostaa mutta tuleepahan soitettua.
5) Opettele uusia biisejä eri musiikkityyleistä, mieluiten sieltä helpommasta päästä.
6) Kokeile kuunnella uusia bändejä. Yksikin hyvä biisi voi sytyttää halun opetella se, ja siitä sitten vaan soittamaan.
7) Jos yksin soitat niin soittokavereiden hommaaminen, edes yhden, tuo monesti lisää maustetta musisointiin. Bändisoitto nyt tietenkin eniten.
 
Jepu tämmöstä tähän väliin...

Taukoa on nyt pakko pitää, joku mahti maailmassa on repinyt sormeni haavoille joten soitosta ei tulisikaan mitään.

En soita bändissä. Ei nytä tadot riittävän siihen touhuun enkä viitti muiden bändeihin tunkea vastoin tahtoa.
Hoidan ensin oman soiton kuntoon.

En soita bändissä. Ei nytä tadot riittävän siihen touhuun enkä viitti muiden bändeihin tunkea vastoin tahtoa.
Hoidan ensin oman soiton kuntoon.
 
Jos sulla tulee mahdollisuus päästä soittamaan jonkun itseäs paremman kanssa, niin mun vinkki ja kultainen neuvo on että mene äläkä mieti sitä että olet huono. Koska sillon olet paska. Puhdasta itsekritiikkiä toki täytyy olla, liika itsevarmuus ja vastaava on pahasta. Mutta ei kannata teilata itseään ajatuksella että oma soitto ei ole riittävää.
 
Jos pääset soittelemaan paremman soittajan kanssa, olkoon se rumpali, basisti, kosketinsoittaja, kitaristi tai vaikka ihan mikä vaan, niin sulla on äärimmäisen hyvä mahdollisuus kehittää itseäs siinä samalla. Jopa niin että et edes ite tajua kehittyväs. Ja auta armias kun tajuat jossan vaiheessa miten olet kehittynyt.

Hoidan ensin oman soiton kuntoon.
 
Tämäkin kehittyy bändissä paljon mukavammin ja tehokkaammin

Tämäkin kehittyy bändissä paljon mukavammin ja tehokkaammin
 
Voi olla. Ei vaan tahdo löytyä sopivaa porukkaa...
Ja musiikillisesti haen itseäni vähän komppi, ja soolosoiton välistä.
äh, vaikee selittää, mutta siis en oikeen tiedä kumpaa mieluiten soittaisin, molempia en kumminkaan.