Kitarat: soittaminen ›

Word! Lähinnä ihmettelin juuri sitä, että Jucciz tuomitsee tilutuksen ihan kuin se olisi pois siltä muunlaiselta ilmaisulta...
 
Elekee nyt hyvät immeiset laittako sanoja suuhuni. Sanoin aivan selkeästi, etten HENKILÖKOHTAISESTI saa mitään irti Petrucceista ja kumppaneista enkä heidän musiikistaan. Siitä on tuomitseminen vielä perin kaukana. Itsellenihän on täysin OK, jos joku muu saa sellaisesta musiikista syyn elää.
 
Mutta toki, kaiken sen ajan mitä tilutukseen käyttää, VOI käyttää myös johonkin muuhun eli puhtaasti tästä näkökulmasta tilutus ON pois muunlaisesta ilmaisusta. Ainakin ajankäytöllisesti. :)
 
Ei siitä mitään haittaa ainakaan ole, jos sieltä vähän harjoitteita katsoo, vai mitä Jucciz?
 
Ei toki, monipuolisuus on rikkautta, mutta kenenkään ei mielestäni tarvitse opetella mitään mitä ei halua, vain sen takia että naapurin Sepi osaa. En minäkään jaksa vaahdota siitä, jos jotakuta tilulle omistautunutta ei kiinnosta opetella jazz-standardeja tai vaikkapa sointuteoriaa. Eurooppa on vapaa maa.

Ihmettelen kyllä suuresti että onkohan Jucciz edes koskaan kuullut DT:tä, jos väittää että Petruccilla ei ole muuta annettavana kuin pitkälle hiottu sorminopeus.
 
Kaikki studiolevyt Metropolis Part kakkoseen asti sekä noin 30 (kyllä, kolmisenkymmentä) kokonaista bootleg-keikkaa. Samoin LTE:n kummatkin (kaksi ekaa?) levyt. Jossain vaiheessa kuuntelin DT:tä hirmu paljon, mikä näin jälkikäteen on otettava yhtenä kasvuvaiheena. Jotainhan siitäkin käteen jäi, tosin lähinnä nykyään suhtaudun bändiin lähinnä varoittavana esimerkkinä. Ja ei, ihan itse olen kypsynyt kyseiseen bändiin, enkä kavereiden painostuksesta.
 
Kyseisen äijän soitosta varmaan 95% on jotain muuta kuin tilutusta. Ymmärtäisin jos puhuisit jostain Farerista tuohon sävyyn, mutta että Petruccista...
 
Tässä mennään taas perimmäisen kysymysten (mm, tilutuksen määritelmän) äärelle: eihän kenenkään kitaristin soitto pelkkää tilutusta ole, kun pitäisi hyvänen aika kompatakin välillä. Kuitenkin päällimmäinen mielikuva nimen omaan Petruccin sooloilusta on auttamattoman tylsä. Eikä se taatusti ole sitä vain siksi, että miehen sooloista noin 5% olisi nopeaa tavaraa (mikä jo sinänsä on karkeasti aliarvioitu lukema). :)
 
Ja se nyt on vain fakta, että nopeaan hevimeininkiin tai vastaavaan tykitykseen yksinkertaisesti SOPII usein nopeampi shreddaus. Tyylitajuton ratkaisu olisi ruveta vetelemään kevyitä jazz-lickkejä puhtaalla soundilla siihen tykityksen päälle, kuten taas sekin, että vetää kevyehköön jazz-biisiin jotain hi-gain-tilutusta. Mielestäni tuo "tyylitajuinen soitto vs. tilutus" on naurettava ajattelutapa, koska joihinkin tyyleihin vain yksinkertaisesti sopii ja "kuuluu" tietynlainen soitto.
 
Totta kai kuuluu, ainakin "perinteisesti". Jos olisit lukenut äsköisen kirjoitukseni ajatuksella, olisit varmaan huomannut, että puhuin myös puitteista, jossa tilutusta esiintyy: katsos kun nekään harvoin vetoavat minuun millään tavalla. Tilutus on siis useimmissa tapauksissa "mautonta ja se sopii tyyliin".
 
Riittävän tyylitajuinen kaveri muuten taatusti pystyy vetämään vaikka uskottavan haitarisoolon keskelle hevibiisiä. Ahdasmielisyyttä ja kaavoihin kangistumistahan on nimen omaan se, että hevissä tai missään muussakaan musiikissa "pitää soittaa" tällainen soolo ja muunlainen ratkaisu on automaattisesti tyylitajutonta.
 
Kaiken tämän päätteeksi on sanottava, että muutamilla hevipiireistä tunnetuilla kitaristeilla on nopeasta soitostaan huolimatta myös minulle annettavaa. Esimerkiksi Marty Friedmanilla on tyylikkäitä juttuja: mies ei aseta pelkkää nopeutta ykkössijalle vaan sooloissa on oikeasti ideaa ja ne on selvästikin rakennettu palvelemaan biisiä eikä vain esittelemään tekniikkaa. Samaa ei voi sanoa Petruccin meiningistä.
 
Feel free to disagree. See if I care. :)

Plussaa Juccizelle. Hienoa että mies seisoo sanojensa takana ja jaksaa perustella syvällisesti kantansa.
 
Tähän Petrucciziin en ota kantaa. En tunne ko. taiteilijan tuotantoa. Varmaan jotain hidasta hikibluesia?

Huomasin tässä juuri, että DT:tä kuunnellessa pääni on suodattanut automaattisesti korvasta ulos kaikki tylsät biisit. :) Sen sijaan helmet kuten Another Day, Under a Glass Moon sekä lähes koko Six Degreesin kakkos-CD ovat jääneet mieleen. Enpä voisi kyllä niistä sanoa, että soolot mitään järin hirveää tilutusta olisivat. Tottahan nopeitakin juttuja löytyy, mutta ne ovat tarkkaan valikoituja.

Plussaa Juccizelle Friedmanin arvostamisesta ;)
 
Yllättävää kyllä olen oikeastaan aikalailla samaa mieltä Petruccista, tosin itselläni se johtuu enimmäkseen kyllästymisestä. Edelleen kuitenkin joskus soittelen suht mielelläni joitakin Petruccin juttuja.
 
Tähän Petrucciziin en ota kantaa. En tunne ko. taiteilijan tuotantoa.
 
Tämä on kyllä epäkohta, joka kannattaa korjata. Kuitenkin aika kitaransoiton kehityksen kannalta merkittävä kitaristi varmaan kaikkien mielestä. Pieniä ilmaisnäytteitä löytyy netistä ainakin guitar9-sivustolta esim. http://www.guitar9.com/guitarmusic9/imagesandwords.html

Tuo Another Day on kyllä Petruccin hienoimpia vetoja. Koskee myös biisin pääsooloa.

Ja se nyt on vain fakta, että nopeaan hevimeininkiin tai vastaavaan tykitykseen yksinkertaisesti SOPII usein nopeampi shreddaus. Tyylitajuton ratkaisu olisi ruveta vetelemään kevyitä jazz-lickkejä puhtaalla soundilla siihen tykityksen päälle, kuten taas sekin, että vetää kevyehköön jazz-biisiin jotain hi-gain-tilutusta. Mielestäni tuo "tyylitajuinen soitto vs. tilutus" on naurettava ajattelutapa, koska joihinkin tyyleihin vain yksinkertaisesti sopii ja "kuuluu" tietynlainen soitto.
 

 
Njoo. Mutta mitäs jos joskus keksittäisiin jotain uutta? Ei aina sitä että hevibiisiin nopea shreddaus. Voisi tehdä ihan poikaa pieni vaihtelu.
Omaperäisyys voittaa aina tekniikan.Tuollainen ajattelutapa kyllä tappaa luovuuden.

Tuo Another Day on kyllä Petruccin hienoimpia vetoja. Koskee myös biisin pääsooloa.
 
Peruvian Skiesistä löytyy myös helvetin hieno soolo. Kannattaa varoa, sieltä löytyy n. puolen sekuntin rykelmä nopeampiakin nuotteja yhdestä kohdasta. ;)
 
Mutta sitä ihmettelen, että miten Jucciz tietää että millä sijoilla eri kitaristeilla eri jutut on? Onko Petrucci vai sanonut jossakin haastattelussa että "nyt on nopeus ykkössijalla"? Ehkä hän vain tykkää soitella tietynlaisia sooloja tietynlaisiin biiseihin, sen kummemmin miettimättä että "nyt pitää olla helvetisti nopeutta".
 
Njoo. Mutta mitäs jos joskus keksittäisiin jotain uutta? Ei aina sitä että hevibiisiin nopea shreddaus. Voisi tehdä ihan poikaa pieni vaihtelu. Omaperäisyys voittaa aina tekniikan.Tuollainen ajattelutapa kyllä tappaa luovuuden.
 
Käsitit ilmeisesti väärin. Tarkoitin vain että hevissä on soitettu melkein aina nopeita sooloja ja ne ovat melkein aina sopineet niihin biiseihin. Se on vain niin sidoksissa siihen tyyliin / genreen, että on aivan täyttä bullshittiä puhua tyylitajuttomuudesta sen kohdalla.
 
Keksitään jotain uutta? Eli siis nopea soitto ei ole enää uutta, niin keksitään jotain muuta? Hmm, hidasta? Se vasta uutta onkin. ;)

on sanottava, että muutamilla hevipiireistä tunnetuilla kitaristeilla on nopeasta soitostaan huolimatta myös minulle annettavaa. Esimerkiksi Marty Friedmanilla on tyylikkäitä juttuja: mies ei aseta pelkkää nopeutta ykkössijalle vaan sooloissa on oikeasti ideaa ja ne on selvästikin rakennettu palvelemaan biisiä eikä vain esittelemään tekniikkaa. Samaa ei voi sanoa Petruccin meiningistä.

En oikein ymmärrä, että miksi mielestäsi Martyn soolot ovat mielestäsi "tyylitajuisia ja selvästikin biisiä palvelevia", ja Petruccin soolot taas "mautonta tilutusta, joissa on selvästikin vain tekniikka etusijalla". Aika runsaasti se Martykin tiluttelee.
 
Mutta mielipiteensä kullakin.
 
Älkääkä sitten käsittäkä väärin. Pidän erittäin paljon Martynkin soitosta, en vain käsitä mikä tekee Petruccista niin paljon "tyylitajuttomamman soittajan".

En oikein ymmärrä, että miksi mielestäsi Martyn soolot ovat mielestäsi "tyylitajuisia ja selvästikin biisiä palvelevia", ja Petruccin soolot taas "mautonta tilutusta, joissa on selvästikin vain tekniikka etusijalla". Aika runsaasti se Martykin tiluttelee.
 
Kuuntele Marty Friedmanin levy "Introduction". Tekniikkajutut tosiaan palvelevat kokonaisuutta, ja "tekniikkakikat" ovat myös keskimääräistä omaperäisempiä, samoin sävelvalinnat. Martyn tiluttelukaan harvoin on kovin yksioikoista, sensijaan Petruccissa itseäni borettaa lähinnä juuri ne tietyt tilumaneerit, joissa juoksutetaan skaalaa ylös-alas maksimiwarpilla.
 
Muuten arvostan kyllä Petruccia tiettyjen muiden juttujen takia. Hienoja soolojakin löytyy, yleensä hitaammalta puolelta (esim. Under A Glass Moonin soolosta tykkään kyllä myös, ja Erotomanian kolmesta soolosta, vaikka viimeinen ei hidas olekaan).

En oikein ymmärrä, että miksi mielestäsi Martyn soolot ovat mielestäsi "tyylitajuisia ja selvästikin biisiä palvelevia", ja Petruccin soolot taas "mautonta tilutusta, joissa on selvästikin vain tekniikka etusijalla". Aika runsaasti se Martykin tiluttelee.
 
Mutta mielipiteensä kullakin.
 
Älkääkä sitten käsittäkä väärin. Pidän erittäin paljon Martynkin soitosta, en vain käsitä mikä tekee Petruccista niin paljon "tyylitajuttomamman soittajan".
 
Tahi katso melodic control. Hyvää "tilutusta", mutta melodia etusijalla.

Tahi katso melodic control. Hyvää "tilutusta", mutta melodia etusijalla.
 
Ja sellaista soittoa ei kyllä ainakaan Megadethin levyillä kuule, kuin mitä tuossa videossa on.
 
Helvetin hyvä video on kyllä, ei siitä käy kiistäminen...
 
Niin ja se kyllä täytyy vielä sanoa että Friedman on ehdottomasti yksi lempikitaristeistani. Petruccinkin ohella. ;)

Pitäisi varmaan tuon Friedmanin omaankin tuotantoon tutustua. En ole äijän soittoa muuten kuin megadethin kautta kuullut.
 
Kiitoksia vaan kuunteluvinkeistä :)